2
Antiikin Rooma ja keskiajan teatteri

2
Antiikin Rooma ja keskiajan teatteri

Toinen opintojakso liikkuu lähes parin tuhannen vuoden aikavälillä.
  1. Tapaamme roomalaisia teatterintekijöitä.
  2. Tarkastelemme kristinuskon suhdetta teatteriin.
  3. Pohdimme mitä pitäisi ajatella antiikin teatterimuotojen suhteesta Länsi-Euroopan keskiaikaan.
  4. Osoitamme, kuinka antiikin traditio ei unohtunutkaan ja kuinka Euroopan kansat loivat elävän joukon esitysmuotoja sekä kokonaan omintakeisen teatterimuotonsa.

Pitkää aikaväliä ei ole syytä säikähtää, sillä sen kautta pääsemme pitkälle eteenpäin aina uuden ajan alkuun asti. Myöhemmissä opintojaksoissa voimmekin keskittyä kaikessa rauhassa meitä ajallisesti lähempinä oleviin vuosisatoihin. Olen lisännyt tähän jaksoon useita historiallisia kalentereita ja mainintoja historiallisista tapahtumista. Mainittujen aikakausien kertaaminen myös yleisistä historiateoksista on luonnollisesti mitä suositeltavinta.

 
Näyttelijä ja naamio, Rooma 200 ekr, Museo Nazionale, Napoli [Ronald Hardwood: All the Wordl’s a Stage, 1984]

2
Antiikin Rooma ja keskiajan teatteri

Toinen opintojakso liikkuu lähes parin tuhannen vuoden aikavälillä. Tapaamme roomalaisia teatterintekijöitä. Tarkastelemme kristinuskon suhdetta teatteriin. Pohdimme mitä pitäisi ajatella antiikin teatterimuotojen suhteesta Länsi-Euroopan keskiaikaan. Osoitamme, kuinka antiikin traditio ei […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.2
Kristityt ja germaanikansat

Rooman keisariajalla kehittynyt teatteri on myöhemmin mielletty turmelluksen tyyssijaksi. Jo 200-luvulla ainakin yksityisesityksissä esiintyi suoria sukupuoliakteja. Keisariajalla esteettinen mielihyvä, aistillisuus ja seksuaalis-eroottinen viihdyttävyys korostuivat. Näyttelijät […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.3
Itä-Rooman eli Bysantin teatteri n. 300—1453

Bysantti eli Itä-Rooma pysyi pystyssä vuoteen 1453 asti. Silloin turkkilaiset lopullisesti valtasivat Konstantinopolin, jolloin sen nimi muutettiin Istanbuliksi. Konstantinopolin patriarkan ja Rooman paavin keskinäiset kiistat […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.4
Länsi-Euroopan liturgisen draaman synty

Tietyt ajanjaksojen nimet ovat vakiintuneet kuvaamaan läntisen Euroopan kehitystä. 500–800 kansainvaellusajat. 800–1200 varhaiskeskiaika. 1200–1400 sydänkeskiaika, mutta samalla Italiassa varhaisrenessanssin synty. 1400–1500 myöhäiskeskiaika, Italiassa täysrenessanssi. Olojen rauhoittumisella oli selviä vaikutuksia Länsi-Eurooppaan. […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.5
Uskonnollinen draama laajenee 1200—1350

Kun lähestymme keskiaikaisen teatterin ominaisluonnetta, meidän on ensiksi ymmärrettävä keskiaikaista mentaliteettia ja maailmankatsomusta. Keskiaikaisen mentaliteetin ja teatterin keskeinen piirre oli kokemuksen välittömyys. Jokainen meistä on […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.6
Kaupunkien suuret näytännöt 1350—

Seuraavat aikamerkit rajaavat ja selittävät teatterikulttuurissa tapahtuneita muutoksia. Pyhiinvaellukset olivat osa keskiajan elämäntapaa: edes kerran elämässä kunnon kristityn piti käydä jollakin pyhällä paikalla. Pyhän maan matkailu […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.7
Karnevaali ja arjen nurin kääntäminen

Olemme saapuneet kohtaan, joka on syytä nähdä keskeisenä inhimillistä kulttuuria leimaavana piirteenä, nimittäin karnevaaliin, karnevalistiseen nauruun ja arjen nurin kääntämiseen. Tällä kaikella on ollut keskeinen […]
elo 3, 2016 / Add Comment

2.8
Maallisen teatterin laajentuminen 1400—1500

Pääkysymys on seuraava: miten varhain ja itsenäisesti maallinen näytelmistö kehittyi? Yhden näkemyksen mukaan maallinen näytelmistö oli uskonnollisen näytelmistön varhainen ja rinnakkainen ilmiö. Toisen näkemyksen mukaan ne […]
elo 3, 2016 / Add Comment