3.6

Kuka oli William Shakespeare?

Shakespeare on koko englanninkielisen maailman tutkituin yksittäinen kirjailija, jonka jokaisesta näytelmästä on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuskirjallisuutta. Silti hänen elämänvaiheisiinsa ja toimintaansa liittyy niin monia arvoituksia ja aukkoja, että kriittinen ote on aina paikallaan. Anthony Holdenin Shakespeare-elämäkerta on käännetty myös suomeksi 2004. Kirjan sisältämää tietoa on hyödynnetty myös oheisessa esityksessä, joka alkaa Shakespearen elämäntarinan kiintopisteistä.

William Shakespeare syntyi todennäköisesti 23.4.1564 Stratford upon Avon -nimisessä kaupungissa, jossa hän kuoli 23.4.1616. Isä John Shakespeare oli vakavarainen nahkuri ja liikemies, joka toimi jonkin aikaa myös pormestarina. Äiti, Mary Arden oli syntyperältään maaseutuaatelinen, jonka vuoksi hän oletettavasti suosi salaa katolisuutta. Perhe osallistui katolisuudestaan huolimatta protestanttiseen julkiseen. Williamilla oli neljä sisarta, joista yksi meni naimisiin, sekä kolme veljeä, joista Edmund (k. 1607) oli myös näyttelijä. Vuonna 1576 perhe ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, jolloin heidän sosiaalinen asemansa huonontui nopeasti.

William kävi ilmeisesti Stratfordin latinakoulua. Sen aikaisissa kouluissa (Grammar School) oli runsas latinapitoinen ohjelma: kielioppia, Aisopoksen tarinoita, Vergiliusta, Ovidiusta, Terentiusta ja Plautusta. Myöhemmin kirjailijavalikoima laajeni, ja Quintilianuksen retoriikka oli tärkeä hallita. Mahdollisesti myös kreikan alkeita opetettiin, kun taas luonnontieteitä ja matematiikkaa ei opetettu.

Opettajat olivat yliopiston käyneitä ja päteviä, koska porvaristo maksoi kaupunkikouluissaan hyvät palkat. Koulu oli porvarislapsille sosiaalisen nousun väylä, joka mahdollisti pääsyn yliopistolaitokseen ja hallintovirkoihin. William ei kuitenkaan voinut lähteä yliopistoon, ilmeisesti perheen köyhtymisen takia. Sen vuoksi hän mahdollisesti joutui tekemään nahkurin töitä.

Hänen nuoruusvuosinaan näytelmäseurueet olivat kierteleviä, minkä vuoksi hänellä oli itsestään selvä mahdollisuus tutustua teatteriin. 11-vuotias poika näki vuonna 1575 kuningatar Elisabethin kunniaksi järjestetyt monipäiväiset ja ylenpalttiset juhlallisuudet Kenilworthin linnassa. Juhlissa esiintyi myös teatteriseurueita.

18-vuotias nuorimies meni naimisiin 26-vuotiaan Ann Hathawayn kanssa vuonna 1582, joka oli raskaana. Hän synnytti tyttären, Susannan. Vuonna 1585 syntyivät kaksoset, poika Hamnet (k. 1596) ja tytär Judith.

Vuosilta 1585–1592 ei ole varmaa tietoa Williamin vaiheista, vaikka niistä on esitetty paljon arvailuja. Oletettavasti William lähti Lontooseen etsimään onneaan. Ilmeisesti hän oli nuorempien poikien kotiopettaja Warwickshiren suunnalla parissa kartanossa. Hän on todennäköisesti jo kirjoittanut ja esiintynyt niissä. Tuntemattomien vuosien toinen vaihe on mahdollisesti kulunut Elisabethin kustantamassa teatteriseurueessa, joka kiersi ympäri maata propagoimassa tudorilaista historiantulkintaa.

Väite, jonka mukaan Shakespearesta olisi maininta jo vuodelta 1592 Lontoossa, on uskottava tällaista taustaa vasten. Tuolloin hän osoitti jo suurta ammattitaitoa tekstien kirjoittajana. Hänen uransa lähti rakettimaiseen nousuun. 28-vuotias Shakespeare oli kiinnitetty näyttelijäksi Lord Chamberlain’s Men -ryhmään vuonna 1592. Tältä ajalta tunnetaan varmuudella Shakespearen ensimmäiset näytelmät.

34-vuotias William Shakespeare oli vakiinnuttanut asemansa runoilijana ja näytelmäkirjailijana vuonna 1598. Kun ensimmäinen teosluettelo ilmestyi, hän oli Globe-teatterin osakas. Kirjailijana hän oli suosittu ja ilmeisesti myös varakas, koska hän alkoi hankkia maaomaisuutta Stratfordin suunnalta. John Shakespearelle oli myönnetty aatelisarvo vuonna 1596. Näinä vuosina hänelle syntyi äpäräpoika, joka sai nimen William. Äiti oli Lontoon ja Stratfordin välisessä krouvissa asunut ravintoloitsija Davenant’in vaimo. William Davenant vaikutti Englannin teatterielämässä myöhemmin. (katso luku 5.1 Englannin teatterista 1660–)

Vuonna 1603 Kuningas Jaakko I kutsui Lord Chamberlain’s Men -seurueen liittymään hänen seurueekseen. Vuonna 1610 William vetäytyi Stratfordiin 46-vuotiaana. Siellä hän hoiti liike- ja perheasioitaan ja kirjoitti enää vain satunnaisesti. Vuonna 1616 Shakespeare kuoli 52-vuotiaana, varakkaana miehenä.

1600-luvulta alkaen Shakespearesta on liikkunut paljon perimätietoa, jolle on ollut ominaista kaikki suurmiestarinan piirteet. Siihen on sisältynyt mielikuvia lapsuuden ja nuoruuden lahjakkuudesta, romanttisista rakkaussuhteista Lontoossa sekä suurmiehen vanhuudesta. Hänen suurten tragedioidensa taustalla on nähty merkkejä esimerkiksi henkilökohtaisista lemmensuruista. Sen sijaan kysymys hänen suhteestaan miehiin ja joihinkin ihailijoihin on sivuutettu. Vaikka ne olivat melko julkisia ja avoimia esimerkiksi Jaakko I:n hovissa, ne eivät kuuluneet suurmiestarinan piiriin.

Toinen klassinen kiistakysymys liittyy siihen, oliko Shakespeare ylipäänsä olemassa vai oliko kyse pelkästä peitenimestä. Näytelmien kirjoittajasta on esitetty paljon arvailuja, ja villeimmät ehdotukset ovat olleet kuningatar Elisabeth, filosofi Francis Bacon, tai Italiaan paennut valekuollut Marlowe. On myös ehdotettu, että joku muu ylhäinen henkilö tai jopa ryhmä kirjoittajia olisi näytelmien taustalla.

Epäilyn taustalta heijastuu viime kädessä suunnaton ihailu Shakespearen töitä kohtaan. Englannin vahvassa luokkayhteiskunnassa on ollut mahdotonta kuvitella alempisäätyistä henkilöä kansallisneroksi. Perusteluina on esitetty valtavaa sivistystä, lukeneisuutta ja eri elämänalojen hallintaa, joka on välittynyt hänen teoksistaan. Myös monitasoinen englannin kielen hallinta kaikkine vivahteineen on herättänyt hämmennystä. Vaikka Shakespearen puuttuvaan yliopistosivistykseen on viitattu, uudempi tieto hänen työstään kotiopettajana kartanossa, jossa oli suuri kirjasto, tarjoaa uskottavan selityksen.

Tuotannon hämmentävä moniulotteisuus on mahdollista selittää myös sillä, että Shakespeare toimi useiden yhteiskuntaluokkien risteyksessä. Hän oli näköalapaikalla havainnoimaan keskenään taistelevia näkemyksiä, kirjallisia virtauksia, filosofisia pyrkimyksiä sekä hallinnollisia ja elinkeinoelämän intressejä. Hänen tuotantonsa vastasi vaativan ja kirjavan yleisön odotuksiin.