Kolmannessa opintojaksossa lähestymme oman aikamme historiaa. Se vaikuttaa meihin suoremmin kuin aiemmissa jaksoissa, minkä vuoksi kerronnan tempo hidastuu. Tässä ja myös seuraavassa jaksossa pysyttelemme pelkästään 1500- ja 1600-luvuilla. Länsi-Euroopan keskiaikaa ja sen teatterimuotoja on luontevaa käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Keskiajan lopulla ja uuden ajan kynnyksellä Eurooppa oli kuitenkin suurten muutosten keskellä, minkä vuoksi yhä selvemmät alueelliset erot alkoivat vaikuttaa siihen, millä lailla kehitys tapahtui eri maissa. Sen vuoksi edellisestä jaksosta poiketen keskitymme eri Euroopan maihin. Moninaisuus, joka vaikutti teatterin kehitykseen joudutaan huomioimaan, eikä tyhjentävää selitystapaa ole olemassa.
Tämä opintojakso keskittyy Englannin renessanssiteatteriin ja William Shakespeareen, sillä ne edellyttävät perinpohjaista käsittelyä. Jakso kuitenkin alkaa Italiasta ja sen teemana on renessanssin yleinen tausta. Jakson loppu käsittelee lyhyesti Espanjan renessanssiteatteria, joka on monessa mielessä sukua englantilaiselle teatterille. Espanjasta siirrymme jälleen Etelä-Eurooppaan, jossa viivymme pitempään neljännessä opintojaksossa.
