8.3

Jorma Uotinen — näkyvä näkyjen esittäjä

Kun Teatterikoulun ovet eivät auenneet 17-vuotiaalle Jorma Uotiselle (s. 1950), hän aloitti tanssiopinnot Oopperan balettikoulussa. Vuonna 1970 hän sai tanssijakiinnityksen Suomen Kansallisbalettiin. Moderni tanssi alkoi kiinnostaa Uotista ja hän jätti Kansallisbaletin vuonna 1976 ja liittyi Carolyn Carlsonin johtamaan modernin tanssin ryhmään, joka toimi Pariisin Oopperan suojissa.

Vuonna 1979 Jorma Uotinen esittelee sen aikaista tanssinäkemystään:

Työni kannalta määrittelen tanssin – en niinkään sen suunnan tai muodon mukaan – vaan sen mukaan mihin sillä pyrimme. Tanssi on minulle väline, jonka avulla yritän saavuttaa jonkin päämäärän. Se taas vaihtelee sen mukaan mitä kussakin tapauksessa pidän tavoittelemisen arvoisena…

Töitteni luonne on vapaasti assosioiva. Päinvastoin kuin klassisessa tanssissa, minulla on käytettävissäni mikä tahansa liike tietoisesti toteutettuna. Uskon, että juuri tästä johtuen töilleni on annettu määre kokeellinen, jolla on anteeksipyytävä, negatiivinen itseisarvo. Tästä en pidä. Sen sijaan, jos kokeellinen ymmärretään termin research (tutkia, etsiä, löytää, havaita uudelleen) vastineeksi, on asia hyvin, sillä todella toivon, että vähitellen alkaisin ymmärtää tämän termin työni suhteen. Tarkoitan sillä seuraavia asioita:
– improvisaatio
– eksersiisi eli jatkuva harjoittelu
– pyrkimys vapaaksi kaupallisista pakotteista
– uskallus ottaa riski
– positiivinen asenne menneisyyden perinnettä kohtaan. (Kulttuurivihkot, 7/1979)

Jojo (1978) ja vuonna 1980 Helsingin juhlaviikoille valmistunut Unohdettu Horisontti olivat Jorma Uotisen läpimurtoteokset. Niissä näkyivät Uotisen tyylin keskeiset elementit: monimerkityksiset visuaaliset kuvat, esittäjien läsnäolo ja liikkeen tarkka pysäyttäminen ja aksentointi.

Vuonna 1982 Uotinen selitti itse työskentelyään:

Tapa, jolla koreografina työskentelen, on esittää kuvia, images, visioita. Useimmista töistäni olen sanonut, että ne ovat tapahtumia ajassa ja tilassa… Tanssitaide ei ole minkään erikoisen liikesarjan tai tempun valintaa, vaan taide on siinä, että jokainen liike on elimellisesti ajatellun kokonaisuuden osa. On olemassa ero kuvittavan ja abstraktin taiteen välillä… Mahdollisuudet moninkertaistuvat abstraktissa hahmottamisessa: tila on tyhjä, se voidaan täyttää tuhansin eri tavoin. Abstraktisuus ei eliminoi emootioita. Taiteilijan on itse kyettävä kokemaan kaikki se mitä hän pyrkii ilmaisemaan muille. Katsoja on teoksen yhdenvertainen luoja, vasta hänen kauttaan teos voi tulla tärkeäksi. (Tanssi 1/1982)

1980-luvulla Jorma Uotinen ja hänen teoksensa nostivat suomalaisen modernin tanssin laajaan julkisuuteen. Hän toi modernin tanssin näyttämölle itsestään tietoisen tähden, joka ei epäröinyt loistaa omalla erikoislaadullaan ja osaamisellaan. 1970-luvun demokraattisuus ja edistyksellisyys eivät kuuluneet Uotisen sanavarastoon. ”Luo itse oma valosi”, oli hänen neuvonsa tanssijoille ja kaikille esiintyjille.

Jorma Uotinen kiinnitettiin vuonna 1982 Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän koreografiksi. Vuonna 1989 hänet nimitettiin Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän ensimmäiseksi taiteelliseksi johtajaksi. Vuonna 1992 Uotinen jätti Kaupunginteatterin ja siirtyi Suomen Kansallisbaletin johtajaksi.

Artikkeli Irma Vienola-Lindfors: Jorma Uotinen ei ryhdy radikaaleihin muutoksiin, Tanssi 2/91

Suuret laitosteatterien resurssit ja kehittynyt näyttämötekniikka antoivat Uotisella mahdollisuudet spektaakkelimaiseen visuaalisuuteen. ”Teatteri laitoksena on minulle oikea ihme, teknisten ja taiteellisten voimien kenttä, se kiihottaa minua, yleisö innoittaa minua,” toteaa Uotinen vuonna 1985. (The Art of Dance – Uotinen).

Uotisen koreografisen työn rinnalla on koko ajan pysynyt vahvana myös hänen oma esiintyjyytensä, joka ei ole rajoittunut vain tanssiin. Hän on kokeillut rajojaan myös laulajana ja näyttelijänä.

Syksyllä 2001 Jorma Uotinen lopetti työnsä Kansallisbaletin johtajana. Samana vuonna hänestä tuli Kuopio Soi ja Tanssi festivaalin taiteellinen johtaja ja vuodesta 2014 taiteilijaprofessori.

Artikkeli Raisa Rauhamaa: Uotinen jättää pikkuhiljaa Kansallisbaletin, Tanssi 1/01

Työtehtävät

1970–1976 tanssija, Suomen Kansallisbaletti

1976–1980 tanssija-koreografi, Groupe des Rècherches Theâtrales de l’Opéra de Paris

1980–1981 tanssija-koreografi, Teatro Danza La Fenice

1982–1992 Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän koreografi ja johtaja

1992–2001 Suomen Kansallisbaletin johtaja

2001– Kuopio Tanssii ja soi -festivaalin taiteellinen johtaja

2006– suositun tv-sarjan “Tanssii tähtien kanssa” tuomari

2014– taiteilijaprofessori

Keskeisiä koreografioita

Aspekteja (1974, Suomen Kansallisooppera)

Jojo (1976 Suomen Kansallisooppera, myöhemmin itsenäisenä tuotantona)

Rollo (1978 Tanssiteatteri Rollo)

Paljastuksen aakkoset (1980 Rollo)

Unohdettu horisontti (Helsingin Juhlaviikot 1980, myöhemmin itsenäisenä tuotantona)

Loputon arvoitus (1982 Helsingin Kaupungin Teatteri)

Huuto (1984 itsenäinen tuotanto Studio Julius, myöhemmin myös Helsingin Kaupunginteatteri ja itsenäisenä tuotantoja, 2009 Pori Dance Company Mikko Lampiselle )

Kalevala (1985 Helsingin Kaupunginteatteri)

Yön kuvia ja Uhri (1986 Suomen Kansallisooppera)

B12 (1988 Helsingin Kaupunginteatteri – videoklippi Uotinen ohjaa B12 teosta. 

Ballet Pathétique (1989 Helsingin Kaupunginteatteri, myöhemmin myös Suomen Kansallisooppera) – lyhyt videoklippi 

Kaapeli (1993 Suomen Kansallisooppera)

Petrushka (1994 Suomen Kansallisooppera)

Halla ja Yö (1995 Suomen Kansallisooppera duetto Jorma Uotinen ja Nina Hyvärinen)

Mies jota ei koskaan ollut (1998 soolo Suomen Kansallisooppera, myös tanssielokuva)

Baldur (2000 vapaa tuotanto)

Black Silk (2009– Skånes Dansteater, Malmö) – lyhyt videoklippi 

Tanssintiedotus keskuksen sivuilla Jukka Miettisen artikkeli: Jorma Uotinen – päämääränä näyttämö. ja Jorma Uotisen omat sivut.

Unohdettu horisontti

ensi-ilta: 3.9.1980, Kulttuuritalo, Helsingin Juhlaviikot

kokonaissuunnittelu: Jorma Uotinen

valaistus: Claude Naville

musiikki ja nauha: Pirjo ja Matti Bergström

puvut: Markku Piri

esiintyjät: Jorma Uotinen, Pirjo Bergström, Briitta Järvinen (Rollo), Pauli Pöllänen (Raatikko), Kari Riipinen (Rollo), Tarja Rinne (Rollo), Ervi Siren (Rollo)

toteutuksessa mukana: Ritva Kokkonen, Sirkka Pitkänen, Jarmo Markkanen

Helsingin Juhlaviikkojen tilauskoreografia Unohdettu horisontti villitsi nuoren ensi-iltayleisönsä. Jotain ennen kokematonta oli saapunut suomalaiseen moderniin tanssiin. Esitystä johti Jorma Uotisen karisma, muiden tanssijoiden jäädessä anonyymeiksi toteuttajiksi. Uotisen tanssia hallitsi liikkeen tarkka aksentointi ja pysäyttäminen. Intensiivisen läsnäolon kautta hän saavutti taiturimaisen ruumiinhallinnan. Tämä antoi mahdollisuuden erilaisilla liikelaaduilla leikittelyyn.

Unohdetussa horisontissa lineaarinen dramaturgia särkyi toisiaanseuraaviksi visuaalisiksi kuvaelmiksi. Tanssilla, liikkeellä, valoilla, puvuilla, musiikilla ja lavastuksella luotiin kokonaisesitys, jossa tanssi oli vain yksi osatekijä muiden joukossa.

Vaihtuvat puvut, valojen värit, symbolimerkityksillä ladatut esineet, maata nuoleva usva ja ilmassa leijuvat saippuakuplat tarjosivat katsojille visuaalisia elämyksiä vailla logiikan pakkopaitaa. Toisaalta esityksen pirstaleinen muoto ja varsinaisen tanssin vähäisyys ärsytti.

Jorma Uotisen persoonan, liikelaadun, teknisen varmuuden ja poikkitaiteellisten keinojen varaan rakennetut esitykset sysäsivät 1980-luvulla suomalaisen modernin tanssin uuteen vaiheeseen.

Unohdetun horisontin kokonaisesitysmäärä jäi alle kymmenen. Helsingin lisäksi se nähtiin ainakin Kuopiossa 1981 ja Lahdessa, Turussa ja Porissa 1983. Televisioversio valmistui vuonna 1982.