8.4
Tanssintekijöitä

8.4
Tanssintekijöitä

Tanssin ja erityisesti modernin tanssin monimuotoisuus alkoi näkyä selkeästi 1980-luvulla. Julkisuus, ja jopa tanssin tutkimus, nostaa helposti esiin vain harvoja tanssintekijöitä, mutta paljon erilaista ja merkittävää tapahtuu ilman, että siitä tiedetään paljonkaan. Otan seuraavaksi lyhyesti esille muutamia 1980-luvulla vaikuttaneita ja myös edelleen vaikuttavia tanssintekijöitä.  Heidän rinnalleen työskentelivät aktiivisesti 1980-luvulla myös Anneli Rautiainen, Tommi Huovinen, Sanna Kekäläinen, Jaana Turunen, Mirja Tukiainen, Soile Lahdenperä ja monet muut…..

Reijo Kela

1952 syntyi Suomussalmella.

1971 aloitti tanssiopinnot Helsingin Tanssistudiossa.

1974–1976 tanssijana Helsingin Tanssistudion ryhmässä.

1977 ja 1980 tanssiopintoja New Yorkissa – mm. Merce Cunningham, Viola Faber, Douglas Dunn.

1978–1980 tanssijana Tanssiteatteri Raatikossa.

1980 Valkoinen tanssi

1982 Tanssia teille

1986 Keskiverto

1988 Ilmarin kynnös

1989 Cityman (katkelma Ylen elävästä arkistosta)

1990 Teatterikorkeakoulun järjestämä työpaja Suomussalmella Reijo Kelan johdolla.

Ansataival Suomussalmen luontoon tehty tanssiteos. Osa työpajaan osallistujista perusti tanssi-improvisaation keskittyvän Suomussalmi ryhmän.

1990-luku improvisaatiopohjaisia esityksiä, usein yhteistyössä muusikko Heikki Laitisen kanssa.

2000 retrospektiivinen tanssiteosten esityssarja.

Lyhyen Tanssiteatteri Raatikon tanssijakiinnityksen (1978–1980) jälkeen Reijo Kela on työskennellyt itsenäisenä taiteilijana tavanomaisten teatteritilojen ulkopuolella. Kelan oppi-isän, Merce Cunninghamin vaikutus näkyy esityspaikkojen valinnassa: missä tahansa voi tanssia, ja ehkä liikkumisen artikulaatiossa, mutta teostensa aiheiden puolesta Reijo Kela näyttäytyy, ainakin minulle, ennenkaikkea poliittisena, yhteisistä asioista kiinnostuneena tanssijana.

Yksilön suhde ympäröivään todellisuuteen, yhteiskuntaan, sen tapahtumiin ja paineisiin on Kelan teosten keskeinen teema. Aluksi valmiiksi suunniteltujen, myöhemmin usein improvisaation avulla toteutettujen esitysten kautta Kela pyrkii suoraan kommunikaatioon katsojiensa kanssa heille yhteisistä asioista. Oli kyse sitten meidän yllemme vyöryvästä uutisvirrasta – Keskiverto (1986), olemattoman rahan luomasta juppi-ilmiöstä – Cityman (1989), tai EU taikamantraa hokevasta improvisaatiosta Kuopion torilla 1993 yhdessä Heikki Laitisen kanssa.

Lisää aiheesta Reijo Kela ja Heikki Laitinen: Tanssia ja ääntä metsissä ja toreilla. Tanssin tiedotuskeskuksen Tanka-tietokannan artikkeli, Minna Tawast.

Reijo Kela esittelee itse työtään videonäytteiden kera Kuvataideakatemien luentosarjassa 2012.

osa 1

osa 2

osa 3

Leena Gustavson

Suomen taidetanssin historia on niin lyhyt, että vuonna 1955 syntynyt Leena Gustavson on aloittanut uransa suomalaisen baletin ensimmäisiin tanssijoihin lukeutuneen Iris Salinin balettikoulussa. Carolyn Carlsonin koreografivierailu Kansallisoopperassa 1976 herätti nuoren ballerinan alun kiinnostuksen moderniin tanssiin. Lisää Leena Gustavsonin vaiheista Annika Tudeerin artikkelissa Hon är sin dans. Ett samtall med Leena Gustavson Tanssin Tiedotuskeskuksen Tanka tietokannassa.

Leena Gustavson muistelee kehollisesti oman tanssinsa 1980-lukua.  Anne Makkosen tutkimuksellisella videotaltioinnilla.

Ulla Koivisto

Ulla Koiviston (s. 1950) koreografin ura käynnistyi Maggie Gripenbergin muistelmien innostamana. Lisää Ullan Koiviston vaiheista Annika Tudeerin artikkelissa Dansa min känsla – ett samtal med Ulla Koivisto om hennes konst Tanssin Tiedotuskeskuksen Tanka tietokannassa.

Zodiak Presents

Yhdysvalloissa modernia tanssia seurasi 1960-luvulla postmodernin tanssin nimellä kulkeva ilmiö, joka halusi kyseenalaistaa vallitsevia modernin tanssin sääntöjä ja sopimuksia. Amerikkalainen postmoderni tanssi sai hyvinkin äärimmäisiä muotoja yrittäessään vastata kysymykseen mitä tanssi on. Täytyykö tanssiesityksien esiintyjän olla treenattu tanssija? Onko liikkumattomuus tanssia? Ovatko kaikki liikkeet tanssiliikkeitä? Onka raja katsojien ja esiintyjien välillä ehdoton? Millä tavoin koreografiaa voidaan tehdä? Tarvitseeko tanssi teatterinäyttämön? …

Suomessa amerikkalaista modernia tanssia ja sen tekniikoita sekä niihin liittyviä tanssija/ihmiskuvia alettiin pohtia 1980-luvulla. Muutamat suomalaiset tanssijat, kuten  Jaana Turunen, Soile Lahdenperä, Riitta Pasanen-Willberg, Liisa Pentti, Sanna Kekäläinen ja Kirsi Monni hakeutuivat 1980-luvun alussa opiskelemaan tanssia Amsterdamin Teatterikouluun.

Siellä vaikutti 1970-luvun lopulta lähtien monia amerikkalaisen postmodernin tanssin piiristä tulleita opettajia. Opetus painottui ruumiin tuntemuksiin ja kokemuksiin, ruumiin painon ja luontevien liikeratojen etsimiseen. Tuttuja ajatuksia läpi modernin tanssin historian, mutta ajatukset tulevat näkyviksi ja fyysisiksi eri tavoin eri aikoina. Amsterdamissa tanssijoita koulutettiin liikkeen vapauttamiseen ja vartalon jäsentämiseen liittyvien harjoitusten avulla, mm. release-tekniikka, kontakti-improvisaatio, kehoterapiat sekä taiji ja aikido. Ruumiinharjoituksista on aina lyhyt tie sen sisältämään tanssija/ihmiskuvaan. 1980-luvulla tanssijat tulivat siitä tietoisemmiksi kuin aikaisemmin.

Englannissa ja Keski-Euroopassa suuntausta kutsuttiin nimellä new dance, uusi tanssi. Tämä käsite rantautui myös Suomeen 1980-luvulla Amsterdamissa opiskelleitten tanssijoiden myötä. Uuden tanssin kokoavaksi foorumiksi perustettiin vuonna 1986 Zodiak Presents ry. Sen esite vuodelta 1989 kertoo:

Yhdistys pyrkii luomaan jäsenilleen konkreettiset työskentelyedellytykset ja ylläpitämään kriittistä keskustelua sekä lisäämään asiantuntemusta uuden tanssin alalla maassamme. Tavoitteena on synnyttää hengeltään avarasti ja selkeästi nykymaailmaan asennoituvaa tanssiteatteria. Ryhmällä ei ole taiteellista johtoa. Kukin koreografi työskentelee itsenäisesti, valiten produktionsa toteuttavan työryhmän zodiakilaisista ja sen ulkopuolisista taiteilijoista.