Tanssi 2/99, Natalie Dunajeva, lyhentäen kääntänyt Mika Laitinen
Tanssija, koreografi ja tanssipedagogi Alexander Saxelin toimi Suomen Kansallisoopperan baletin, silloisen Suomalaisen Oopperan, pidettynä balettimestarina vuodet 1935–1954. Baletin tanssijana hän oli työskennellyt jo vuodesta 1931. Lisäksi hän opetti tanssia muun muassa Kansallisoopperassa ja omassa koulussaan. Saxelinilla on ollut suuri vaikutus tanssin kehitykseen Suomessa.
Seuraavassa artikkelissa seurataan nuoren Alexander Saxelinin opiskeluvuosia Pietarissa. Artikkelin kirjoittaja Natalia Dunajeva opettaa Pietarin konservatorion koreografialinjalla. Hänen erikoisalueenaan ovat tanssiarkistojen kokoelmat.
Tulevana syksynä taiteilija, tanssin opettaja ja balettimestari Alexander Saxelinin syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta. Saxelin syntyi Viipurissa 29.8.1899 ja kuoli Helsingissä 9.10.1959. Hän vietti lähes koko elämänsä kotimaassaan, mutta nuoruusvuotensa hän asui Pietarissa, tuolloisessa Petrogradissa.
Saxelinin vuodet Venäjällä ovat täysin tutkimatonta aikaa hänen elämässään. Pietarilaisissa arkistoissa säilyneet vähäiset asiakirjat auttavat luomaan jonkinlaisen käsityksen Saxelinin varhaisvaiheista.
Hänen äitinsä oli Anna-Emilia Saxelin, jonka syntyperästä tai sosiaalisesta asemasta ei ole tietoja. Meidän päiviimme asti säilyneessä, Anna-Emilia Saxelinin allekirjoittamassa, asiakirjassa ei ole mainittu hänen siviilisäätyään (esim. aatelisen tai kauppiaan vaimo tai leski). Siitä voimme päätellä, että hän kuului yhteiskunnan alimpiin luokkiin. Ehkäpä hän oli Anna Pavlovan äidin tavoin pyykkäri, sisäkkö tai keittäjä.
Arkistoissa ei ole Saxelinin syntymätodistusta – näin ollen tiedot Saxelinin isästä puuttuvat. Eräässä Keisarillisten teatterien johtajalle osoitetussa kirjeessä Saxelinia on kutsuttu eläkkeellä olevan kenraaliluutnantti Aleksandr Zheltuhinin (1834–?) ottopojaksi. Kirjeen lähettäjä ruhtinas Mihail Golitsyn nimittää Zheltuhinia pitkäaikaiseksi balettomaaniksi.
Kuuluisa suomalainen ballerina Marianna Rumjantseva on kertonut, että vieraillessaan lapsuudessaan Saxelinin kotona, hän oli nähnyt tämän kirjoituspöydällä valokuvan iäkkäästä kenraalista, jonka univormua koristivat monet kunniamerkit ja mitalit. Balettimestari sanoi kuvan esittävän hänen kasvatti-isäänsä.
Ei tiedetä, kuka päätti nuoren Saxelinin balettiopinnoista. Tiedossa on ainoastaan se, että päätös oli kypsynyt syksyyn 1909 mennessä. Balettikouluun lähetettiin hakemus, mutta Saxelinin perhe ei koskaan saanut vastausta, jossa ilmoitettiin pääsykokeiden ajankohta. Niinpä pojalle annettiin mahdollisuus osallistua pääsykokeisiin seuraavana vuonna.
Vuoden 1910 lopussa Alexander ylitti tulevan koulunsa, Pietarin keisarillisen balettikoulun, kynnyksen. Tämä kuuluisa valkovenläinen rakennus sijaitsee Teatrainaja ulitsalla (nykyään kadun nimi on Ulitsa zodèego Rossi). Sieltä on lähtenyt maailmalle maailmankuuluja venäläisen baletin tähtiä, kuten Matilda Kshesinskaja, Anna Pavlova, Tamara Karsavina. Mihail Fokin ja Vaslav Nijinski.
Moni asia varmasti hämmästytti suomalaista poikasta, kuten valtava valoisa sali, jonka yksi seinä oli kokonaan peilien peittämä. Pitkän, vihreällä kankaalla peitetyn pöydän takana istuivat valitsijat, jotka olivat kuuluisimpia koreografian opettajia. Tämän ankaran lautakunnan eteen joutui myös poika Viipurista.
Alexander joutui ankaraan tarkasteluun, jonka tuloksena hänet hyväksyttiin balettikoulun oppilaaksi koeajaksi. Samoin ehdoin hyväksyttiin oppilaiksi myös muut onnekkaat, jotka selvisivät kovasta kilpailusta.
Kuten muillekin ensimmäisen luokan opiskelijoille, balettikoulu tarjosi Alexanderille vain opetuksen – ei asuntoa eikä aterioita. Poika asui Anna Ushakovan (1850–?) luona. Hän oli Mariinski-teatterin eläkkeellä oleva tanssija ja kokenut tanssin opettaja. Virallisissa asiapapereissa Saxelinia kutsutaan poikkeuksetta Ushakovan kasvattilapseksi.
Miksi Saxelin oli toisen naisen kasvattilapsi ja miksi hänellä oli ottoisä, kenraali Zheltuhin, vaikka hänen äitinsä oli elossa. Asiakirjat paljastavat mielenkiintoisen seikan: kesäisin Anna Ushakova asui Viipurissa Saunalahdenkadulla, samassa osoitteessa kuin Anna-Emilia Saxelin. Anna Wakovan Pietarin osoite puolestaan oli sama kuin kenraali Zheltuhinin. On vielä selvittämättä, miten nämä neljä henkilöä liittyvät toisiinsa.
Samalla luokalla Alexanderin kanssa opiskeli muutama muukin poika. Heistä yksi oli Vladimir Tomson, joka myöhemmin teki uran Kirovin teatterin tanssijana ja ohjaajana, sekä Boris Savrov, josta tuli merkittävä tanssija ja miesten luokan opettaja.
Saxelin onnistui pääsemään mestarien oppiin. Hänen ensimmäinen klassisen tanssin opettajansa oli Samuel Andrianov. Hän oli Mariinski-teatterin ensitanssija, legendaarisen Pavel Gerdtin oppilas. Hän painotti opetuksessaan pietarilaisen koulun akateemisuutta ja klassisuutta.
Erään Saxelinin luokkatoverin kertoman mukaan Andrianov johti tunteja hyvin asiantuntevasti. Hän oli vaativa, ankara ja turvautui joskus ruumiilliseen kuritukseen. Saattaa olla, että tämä äärimmäinen ankaruus säikäytti Alexanderin ja oli syynä siihen, että hän ei menestynyt opinnoissaan. Lukuvuoden päättyessä Alexander arvosteltiin ”huonosti sopivaksi balettiin”. Tällaisissa tapauksissa oppilaat erotettiin koulusta.
Zheltuhin ja Ushakova päättivät kuitenkin tehdä kaikkensa, jotta Saxelinin opinnot jatkuisivat. Hänet esiteltiin Anna Pavlovalle, jonka mielestä ”poika oli kaikkea muuta kuin lahjaton baletin suhteen”. Lisäksi Zheltuhin otti yhteyttä kirjeitse vanhaan ystäväänsä, jo mainittuun ruhtinas Golitsyrniin.
Zheltuhin oli kirjoittanut Golitsynille, että Saxelin tuntee niin suurta vetoa balettiin, ettei hän haaveile muusta kuin tanssimisesta. Golitsyn puolestaan otti yhteyttä Keisarillisten teatterien johtajaan. Työ tuotti tulosta ja Saxelin sai jäädä kouluun.
Seuraavana vuonna sama kuitenkin toistui. Vuoden 1912 toukokuussa Saxelin erotettiin koulusta lahjattomana. Tämä oli Samuel Andrianovin ansiota. Ehkä Andrianovia loukkasi se, että ylempien tahojen päätösten vuoksi opettajan niskoille oltiin sälyttämässä hänen jo kerran hylkäämänsä oppilas.
Tässä vaiheessa Anna Ushakova puuttui vielä kerran peliin ja käytti hyväkseen joitain korkean tason suhteitaan. On syytä olettaa, että iäkäs kenraali Zheltuhin oli tällä välin kuollut. Ushakovan ansiosta tehtiin poikkeus ja Saxelinille tarjoutui vielä mahdollisuus yhteen vuoteen koeaikaa.
Lukuvuodesta 1912–1913 alkaen Alexander Saxelinin opettajana toimi Leonid Leontjev, yksi Mariinskiteatterin kirkkaimmista tähdistä. Hän oli monipuolinen klassisen ja karakteritanssin mestari, jonka taitoja olivat lisänneet hänen opettajaltaan Legat’lta peritty loistava tanssitekniikka ja Fokinin plastisen muotokielen voimakas vaikutus. Oppilaiden seuratessa Leontjevin tanssia heillä oli mahdollisuus nähdä myös loistavaa näyttelijäntyötä.
Meidän päiviimme asti on säilynyt Leontjevin tunneilla pitämä päiväkirja, josta ilmenee, että Saxelin ei suinkaan ollut luokkansa huonoin oppilas. Joka tapauksessa hänen erottamistaan balettikoulusta ei enää koskaan otettu esiin.
Saxelinin koulutukseen kuului myös kilpatanssi. Hän saikin erinomaisen ja monipuolisen koulutuksen kuuluisien opettajien johdolla.
Balettikoulutusta täydensi jatkuva osallistuminen Mariinskiteatterin esityksiin heti opiskelun alusta lähtien. Esiintymiset kirjattiin muistiin erityiseen päiväkirjaan, josta ainoastaan osittainkin säilyneenä käy ilmi, että Saxelin osallistui lukuisiin baletteihin. Näitä olivat muun muassa Aida, Carmen, Don Quijoté, HarIekiini, Paquita, Pähkinänsärkijä ja Huonosti vartioitu tyttö. Niinpä tuleva koreografi omaksui jo pienestä pitäen baletin klassikot.
Saxelinin opiskelun viimeiset vuodet osuivat raskaaseen historian ajanjaksoon. Maailmansota, lokakuun vallankumous vuonna 1917 ja sitä seuranneet sotakommunismin vuodet muuttivat balettikoulun elämän: luokat olivat kylmiä, opiskelijat näkivät nälkää, opiskelijoiden kasvaessa vaatteet kävivät pieniksi ja kuluivat.
Sisäoppilaitos suljettiin, minkä seurauksena opiskelijoiden piti henkensä uhalla taivaltaa pitkin vallankumouksen pyörteissä olevaa kaupunkia. Kuitenkin oppitunnit jatkuivat entiseen tapaan, musiikki soi, opettajat olivat yhä vaativia ja opiskelijoita yhdisti omistautuminen tanssille.
Saxelinin solisluu murtui neljännellä luokalla, joten hänen opiskelunsa pidentyi vuodella. Hän valmistui vasta vuonna 1919, tosin tämänkin luokan opettaja oli Leonid Leontjev. Balettikoulun päätti tuona vuonna kaikkiaan 18 opiskelijaa. Heistä kolme oli poikia: Saxelin, Vasili Vainonen, josta tuli kuuluisa balettimestari sekä Nikolai Kirejev, joka sittemmin työskenteli baletin parissa Suomessa.
Tavan mukaisesti balettikoulun kaksi päättönäytöstä järjestettiin Mihailovski-teatterissa 13. ja 15. huhtikuuta 1919. Saxelin tanssi muun muassa mustalaisen osan Paquitassa ja Kassandran osan Harlekiinissa.
Saxelinin päättönäytöksissä esittämät osat vaativat nuorelta suorittajaltaan karakteritanssin tyylin tarkkaa ymmärtämistä, taitoa käyttää miimis-plastisen tanssin keinojen kirjoa ja erinomaisia näyttelijäntaitoja. Näin tulikin olla, sillä kutsuvierasliput olivat lähteneet muun muassa Benois’lle ja Lunaearskille, jotka varmasti muistivat tarkkaan kuuluisien taiteilijoiden samojen roolien tulkinnat.
Yksi tärkeimmistä venäläisistä vallankumousta edeltäneen ajan kriitikoista Andre Levinson kirjoitti tästä näytöksestä seuraavasti: ”Lapset, jotka ovat käyneet läpi tämän ainutlaatuisen akatemian pysyvät taiteilijoina koko elämänsä.”
Tämän jälkeen Alexander Saxelin jätti oppilaitoksen matkatavaranaan ammattitaito, joka mahdollisti hänen nousunsa yhdeksi Suomen baletin tärkeimmistä henkilöistä.