Tanssi 1/94, Maija Paavilainen
George Gé (1893–1962) kiinnitettiin Suomalaiseen Oopperaan balettimestariksi, koska hänen katsottiin olevan parhaiten perillä Pietarin keisarillisen Mariinski-teatterin perinteestä.
George Gén Joutsenlammen ensi-illasta 17.1.1922 lasketaan alkaneeksi Kansallisbaletin historia. Ensimmäisen suomalaisen Joutsenlammen käsiohjelmassa luvataan mielikuvituksellinen baletti 4:ssä osassa, jonka on säveltänyt P. Tschaikovski, näyttämölle asettanut Marius Petipas ja tanssit harjoittanut Georges Gé. Orkesterina oli Helsingin Kaupunginorkesteri johtajanaan Tauno Hannikainen.
George Gé oli kerännyt Helsingissä toimivien yksityisten balettikoulujen oppilaiden parhaimmistosta joutsenkuoron, jossa oli 12 tanssijatarta. Mary Paischeff oli nimekkäin klassisen tanssin harrastaja, jolle annettiin esitettäväksi joutsenprinsessan kaksoisrooli. Gé tanssi itse prinssin osan. Miimisissä osissa käytettiin laulajia.
Gén Joutsenlammesta tuli romanttinen kassakappale, jota esitettiin loppuunmyydyille katsomoille 25 kertaa ensi-iltakeväänä ja jonka tuotolla maksettiin laulajienkin palkat. Sisällöllisesti se noudatti baletin juonta, mutta näytökset muodostuivat erillisistä tanssinumeroista, joista yleisö sai uusinnan osoittamalla innokkaasti suosiota.
Baletin juhliessa toimintansa ensimmäistä vuosikymmentä 1932 George Gé jakoi Joutsenlammen pääroolin kahtia. Irja Aaltonen, Pietarissa syntynyt mutta Helsingissä tanssijaksi kypsynyt ensimmäinen suomalainen Giselle vuonna 1929, sai tanssia valkoiset osat. Silloin vasta 18-vuotias Lucia Nifontova tanssi Odilena. Espanjalaisessa tanssissa nähtiin Liisi Hallas ja Alexander Saxelin. Saxelin esitti myös Bennoa, prinssin ystävää.
Vuoden 1932 kevään Joutsenlammessa nähtiin suomalaisella balettinäyttämöllä ensimmäisen kerran kolmannen näytöksen virtuoosinäytteenä 32 fouetteta, joista kukaan suomalainen tanssija ei vielä ollut suoriutunut. Latvian kansallisen baletin priimaballerina Helena Tangijewa-Birznieks vieraili Odette-Odilena. Arvo Martikainen tanssi prinssin osan. Joutsenlampemme oli niin uskollinen alkuperäiselle, että kesti ulkopuolisen tähtivierailijan.
Sota-aika kaikkineen oli koitua baletille kohtalokkaaksi. Tanssijoista oli pula, materiaalia pukuja ja rekvisiittaa varten ei ollut saatavilla. Ruotsista löytyi kuin ihmeen kaupalla tarlatania joutsentyttöjen puvustukseen. Virpi Laristo muistaa, että tuntui uskomattomalta ihmeeltä, kun baletin johtaja toi jostakin 12 paria varvastossuja tanssijoille.
Arvo Martikainen oli loukannut jalkansa. Alf Salin menetti kätensä talvisodassa. Robert Nikko oli kaatunut Kannaksella. Klaus Salin joutui Joutsenlammen miespääosaan, vaikka hänellä ei ollut kokemusta klassisesta tanssista.
Alexander Saxelin (1899–1959) valmistui Pietarin keisarillisesta balettikoulusta 1919. Hänet kiinnitettiin välittömästi Mariinski-teatterin balettiin, jossa hän tanssi kaksi vuotta. Sieltä hän muutti Viipuriin ja edelleen Helsinkiin. Hän opetti Helsingin Tanssiopistossa, suunnitteli koreografioita useihin teattereihin ja esiintyi yksittäisissä näytännöissä mm. Mary Paischeffin partnerina.
Saxelin tuli kuuluisaksi karakteritanssien temperamentikkaana tulkitsijana. Opettajana Saxelin oli myös maineikas. Oopperan baletin tanssijat kävivät yksityisesti hänen tunneillaan treenaamassa. Suomalaisen Oopperan baletin vieraana Saxelin nähtiin ensimmäisen kerran Don Quijotessa. Hänet kiinnitettiin alun pitäen tanssijaksi, mutta hän joutui myöhemmin ottamaan vastuulleen myös koreografin, repetiittorin ja pedagogin tehtävät.
Saxelin muistetaan hyvin voimakkaana tanssijana. Hän tanssi itse Rothbartin osan. Virpi Laristo muistaa hänen näyttävät sisääntulonsa. Oopperan balettikoululaiset tekivät Joutsenlammen pikkuosia. Niinä iltoina, kun Saxelin itse tanssi Rothbartin, varoittelivat pienet paassipojat toisiaan ennen näytöksen alkua siitä, että täytyy pitää lujasti tuolista kiinni, ettei Rothbartin viitta vie mennessään.
Joutsenlammen merkitys korostui ballerinojen taitojen tulikasteena, kun prinsessoja voitiin vuorotella. Margaretha von Bahr, Irja Koskinen, Hannele Keinänen ja Eva Hemming esiintyivät kukin vuorollaan osoittamassa kypsyyttään.
Syksyllä 1946 joutui Saxelin uusimaan lähes koko joutsenkuoron. Hän valikoi oopperan koulusta taitavimmat tanssijat ja koulutti heistä tasaisesti ja kevyesti tanssivan joutsenparven. Doris Laine tuli silloin 15-vuotiaana tyttösenä myös mukaan kuoroon.
Elsa Sylvestersson joutui Odette-Odilen osaan siksi, että Hannele Keinäseltä puhkesi umpisuoli ja Margaretha von Bahr odotti lasta. Elsa Sylvestersson oli ensimmäinen suomalainen, joka pyöri maagiset 32 fouetteta ja vähän ylikin Odilen variaatiossa. Saxelin oli piirtänyt ympyrän keskelle näyttämöä ja käskenyt tehdä fouettet kaikki yhdessä paikassa. ”En todella tiedä, miksi mun piti näyttää. En todella tiedä, mutta mä tein 42 ensi-illassa” tunnustaa Elsa Sylvestersson. Oopperan johto oli varovaisesti järjestänyt Sylvesterssonin Joutsenlammen alennetuin hinnoin, mutta yllätykseksi järjestäjille lippuja jonotettiin ja se meni loppuun myytynä 16 kertaa.
Saxelinin Joutsenlammen loppukohtausta kehutaan hyvin vaikuttavaksi. Siinä Rothbart heittää Odetten veteen rantakalliolta. Prinssi menee myös kalliolle ja syöksyy alas jyrkänteeltä, hän sovittaa itsemurhallaan rikkomansa valan ja yhdistyy rakastettuunsa kuoleman kautta. Rakastavaiset saavat toisensa kuoleman jälkeisessä elämässä. Pahan valta murtuu ja Rothbart kuolee.
Pantomiimisista kohtauksista Saxelin hyväksyi koreografiaansa vain välttämättömimmät: ensimmäisessä näytöksessä kuningataräiti kehottaa poikaansa menemään naimisiin. Kolmannessa näytöksessä kuningatar kehottaa prinssiä valitsemaan morsiamekseen kauneimman esiintyvistä prinsessoista.
Rekvisiitan niukkuutta kuvaa sekin, että kaikilla joutsenprinsessoilla oli yksi, yhteinen tutu. ”Samassa puvussa me esiinnyimme, oli pitkä tai pätkä, Margaretha ja minä. Ei silloin raaskittu pääosan esittäjille tehdä kahta pukua erikseen ja päähineet me laitettiin itse” muistaa Elsa Sylvestersson.
Mary Skeaping on englantilainen tanssija ja ohjaaja. Hän on itse tanssinut Anna Pavlovan balettiseurueessa. Hänen erikoisalueensa on rekonstruoida mahdollisimman alkuperäiseen muotoon klassisen baletin merkkiteokset. Hän on toiminut Sadlers Wells Balletin balettimestarina Lontoossa ja Tukholman kuninkaallisen baletin johtajana sekä ohjannut televisiolle baletin suuret klassikot (BBC 1951–1952). Lisäksi hän on vieraillut ohjaamassa balettirekonstruktioita Kanadassa, USA:ssa ja Kuubassa.
Skeaping pyrkii klassisissa produktioissaan mahdollisimman tarkkaan autenttisuuteen. Hän haluaa kertoa juonen niin havainnollisesti kuin mahdollista. Toiminnalliset kohtaukset on ohjattu suurella huolella. Perinteinen pantomiimikieli tuottaa kuitenkin katsojalle ymmärtämisvaikeuksia.
Wäinö Aaltosen tekemä lavastus oli massiivinen ja sitä arvosteltiin romantiikan puuttumisesta. ”Taustalla oli kiviröykkiö ja puiden oksatkin olivat kuin kivestä” kuvailee Irma Vienola-Lindfors.
Valkoisessa näytöksessä on totuttujen valkoisten joutsenten lisänä neljä mustaa ilmentämässä Odetten surua kohtalostaan. Mustat joutsenet mielentilan ja tunnelman tulkitsijoina ovat olleet käytössä jo Mariinskin Petipa-Ivanovin koreografiassa 1895.
Toisen näytöksen valkoisissa kohtauksissa on kuorolaisten lisänä kaksi johtajajoutsenta. Heillä on edustavia sooloja. Kuorosta saadaan tällä tavalla eriytymään kaksi taitavaa tanssijaa.
Skeapingin produktiossa Odile oli ensimmäistä kertaa musta. Siihen asti meillä oli totuttu näkemään Rothbartin paha tytär punaisessa puvussa. Vain Odette, pikkujoutsenet ja mustat joutsenet esiintyivät perinteisissä tutuissa. Kuoro puettiin puolisääreen ulottuvaan valkoiseen leninkiin.
Bolshoin pedagogi ja repetiittori Tamara Nikitina valmisti moskovalaisversion, jota kutsutaan myös Gorski-Messererin Joutsenlammeksi.
Nikitinan versio poikkesi huomattavasti aikaisemmista meillä esitetyistä. Prinssin ystävä Benno on korvattu kokonaan Narrilla. Narrin rooli antaa monta mahdollisuutta lähes akrobaattisiin taiturinäytteisiin. Loppukohtaus on neuvostoideologian mukainen. Koska kuoleman jälkeistä elämää ei uskota olevan, täytyy näyttämötapahtumakin arkistaa tämänpuoleisen onnen saavuttamiseksi. Niinpä moskovalaisversio loppuu, kun prinssi voittaa Rothbartin taistelussa, joutsenet vapautuvat taian vallasta – ja prinssi nostaa Odetten korkealle ilmaan. Doris Laine esiintyi Nikitinan version Odette-Odilena lintumaisena ja runollisena Klaus Salin partnerinaan. Tamara Nikitinan Joutsenlampeen valmistettiin uudet puvut ja lavasteet, jotka oli suunnitellut unkarilainen Janos Horvath.
Joutsenlampi kasvaa ulos näyttämöltä. Klaus Salin harjoitti Joutsenlammen uusinnan Mariinskin ja moskovalaisen perinteen mukaan. Maj-Lis Rajala tanssi Odette-Odilen ja Martti Valtonen prinssin. Seppo Nurmimaa lavasti baletin modernisti romantiikan henkeen.
Joutsenlammessa saatiin nähdä omien tanssijoittemme osoittavan kypsyyttään. Seija Silfverbergin Odette-Odile oli kypsä teknisesti ja sisällöllisesti. Seppo Koski pääsi hänen partnerinaan osoittamaan omat tanssilliset taitonsa.
Marianna Rumjantseva ja Martti Valtonen onnistuivat myös ottamaan yleisönsä Joutsenlammen pääparina.
Ulkomaiset tähtivierailut Bolshoista ja Tallinnan Estonia-baletista vakuuttivat suomalaisen Joutsenlammen kansainvälisen tason. Solistiset osat sopivat kansainväliseen Joutsenlampiperinteeseen. Myös meiltä on tehty onnistuneita vastavierailuja ulkomaille.
Kun Elsa Sylvestersson vieraili Estonia-baletissa Bourmeisterin koreografiassa, hän koki sen poikkeavan ratkaisevasti meillä esitettävästä. Hän teki kolme päivää sikäläisen prima ballerina Tiiu Randviirin kanssa töitä. ”Neuvostoliitossa melkein joka kaupungissa on toisenlainen koreografia ja jokainen sanoo, että tämä on se alkuperäinen” kertoo Elsa Sylvestersson.
Joutsenlampi on täysiverinen romanttinen klassinen baletti. Sen voimana on Tshaikovskin musiikki ja libretto, joka vetoaa mielikuvitukseen ja järkeen. Joutsenlampi on pohjimmiltaan kuvaus hyvän ja pahan taistelusta, joka jatkuu ihmisessä sisällä ja hänen ympäristössään kaikkialla joka päivä. Rakkaus voittaa pahan.
Solististen osien vaativuus ja monipuolisuus tekevät teoksesta haasteellisen tulikasteen tanssijoille. Odette-Odilen kaksoisroolin hallinta on kenelle tahansa taiteilijalle kypsyyskoe. Odette hallitsee klassisen valkoisen tanssin koko skaalan, Odile taas temperamenttisen, rohkean irrottelun.
Joutsenlammen karakteritanssien ja klassisen akateemisen tanssin vuorottelu tekee kokonaisuudesta jännitteisen. Eri tasoiset tanssijat pääsevät mukaan kokonaisuuteen ja kasvavat sadun henkeen sisälle olemalla mukana pienestä asti.
Kertomus on vanha kansansatu, joka on päässyt kirjallisuuteen useina toisintoina. Pushkin on kertonut tarinan tsaari Saltanista. Romantiikan ajan mystiikka kietoutuu psykologisesti uskottavaan prinssin kehityskertomukseen. Tarina alkaa prinssin täysi-ikäiseksi tulemisen juhlasta. Katsojalle näytetään prinssin rakastuminen ja kasvu sanojensa takana seisovaksi mieheksi. Hän tunnustaa joutuneensa petetyksi mutta haluaa sovittaa rikkomansa valan omalla kuolemallaan.
Oopperatalon avajaisviikon suuren ensi-illan nuoret tanssijat olivat vahva näyttö balettimme uudesta ajasta. Baletin johto luottaa nuorten osaamiseen. Nina Hyvärisen lintumainen hentous, raudanluja hauraus ja julmuudessaan väkevän ilakoiva ote tanssiin on tämän päivän tulkinta dualistisesta joutsenprinsessasta.
Petrika lonescon tihkuvanromanttiset riippuvat puutarhat Iasimerineen kuutamoineen kaikkineen ja Robustinen hovin tanssisali ovat rekonstruoitua eilistä. Anna Kontekin puvustus täydentää vaikutelmaa ylitsevuotavan ei välttämättä tanssia kunnioittavan – valmiin kauneuselämyksen tuottamisesta katsojalle.
Tämän ajan ihmiset laskevat aikaa ennen ja jälkeen Joutsenlammen uuden tulemisen. Tanssille on tilaa. Tanssijoiden osaamiselle annetaan mahdollisuus tulla esiin. Yli sata vuotta vanha klassikko kestää tuoreena tämänkin tulemisen.