Simo Kellokumpu Koreografia lukemisen praktiikkana

Minä liikun, kaupunki liikkuu, maapallo ekologisena kokonaisuutena liikkuu, avaruus liikkuu. Muuttolinnut saapuvat ja lähtevät, valtamerten valaat matkaavat sen mukaan miten auringon valo lämmittää vesiä ja jotkin perhoset odottavat aamuauringon lämpöä pystyäkseen lentämään. Erilaiset oliot ja eliöt tulevat esiin ja piiloutuvat yön ja päivän rytmissä, lämpimät ilmamassat törmäävät kylmiin, puu kotini vieressä kasvaa, kukkii ja karistaa lehtensä, ruumiini uudistuu, vanhenee, kuluu – painovoiman vaikutus kasvaa. Ympäröivä olosuhde solutasolta kosmologiseen organisoituu, saa muotonsa ja hajoamisensa jatkuvassa liikkeessä, jota havainnoin ja johon reagoin joka hetki. Olen äärettömien asioiden ja olioiden suhteiden verkoston ympäröimä ja osa sitä. Elämäni on jatkuvan eletyn ja käsitteellisen vuorovaikutuksen vyyhdissä, jota pyrin valinnoillani jäsentämään – en välttämättä järjestämään, vaan olemaan sellaisessa ruumiillisessa suhteisuudessa ympäristööni, että elämäni jatkuminen on kestävää. Äärettömän mahdollisuuksien vyyhdin jäsentäjänä elämässäni toimii koreografinen ajattelu, joka sisältää elämisen taidon, ja johon sisältyy inhimillinen toiminta ja praktiikka, jota kutsun koreografiseksi taiteeksi. Tämän taiteellisen praktiikan mittakaava ulottuu mikroskooppisesta teleskooppiseen.

Teen tällä hetkellä taiteellista tutkimusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa. Tarkastelen tutkimuksessani Contextual Choreography: Choreography as a reading practice towards contemporary movement ecology liikkeen, ihmisruumiin ja ympäröivän olosuhteen välisiä suhteita. Taiteellisessa tutkimuksessa tutkimusmetodina on taiteellinen praktiikka ja tässä tapauksessa ensisijainen tutkimusmetodi on koreografinen työskentely. Tutkimukseni on monitaiteista ja -tieteistä ja käy dialogia liikkeen filosofian ja ekologian, kontekstualismin ja lukemisen teorian, ympäristöfilosofian, posthumanismin, uusmaterialismin sekä affektiteorian kanssa. Myös science-fictionin ja ihmismaantieteen virrat linkittyvät tutkimukseeni. Yritän seuraavassa kuvata hiukan tähän mennessä auenneita ajatuspolkuja koreografiasta ja sen ymmärtämisestä ja harjoittamisesta lukemisen praktiikkana. Kirjoitan tätä tekstiä taiteilijana, ja koreografina.

Koreografian ajattelu kirjoittamisen historian kautta on perusteltua sanan ‘koreografia’ etymologian takia. Moninaisten tanssinotaatio -systeemien kehitys, historia ja tarkoitus tukevat ja vahvistavat tätä ymmärrystä. Liikkeen, paikan ja painetun merkin tai symbolin yhdistymisen koreografia-kirjoitukseksi (Foster 2011, 17) voi ymmärtää myös prosessiksi, jossa koreografista tuli henkilö, jonka oletettiin osaavan lukea notaatiota. Olen kiinnostunut siitä mitä lähtökohtainen toiminnallinen muutos koreografi-kirjoittajasta koreografi-lukijaksi taiteen tekemisessä, ruumiillisuudessa ja materiaalisuudessa aiheuttaa. Muutos on ollut konkreettinen taiteellisessa työssäni. En tunnista taiteilijana itseäni koreografi-kirjoittajana vaan olen lukija. Kutsun tätä muutoksen prosessia omassa taiteellisessa työhistoriassani ja englanniksi kirjoittamassani tutkimuksessani From Choreographer towards Choreoreader -prosessiksi. Tässä yhteydessä suomennan Choreoreader-termin koreo-lukijaksi, vaikka käännös on kömpelömpi kuin sen englanninkielinen vastine. Taiteellis-tutkimuksellinen työni asettuu laajennetun koreografian alueelle (engl. expanded choreography), jossa koreografia operoi muun muassa keinona tutkia systeemejä ja struktuureja joiden osana ihmisruumis liikkuu.

Ymmärrän ’kirjoittamisen’ ja ’lukemisen’ laajasti toisiinsa kietoutuneina ruumiillisina praktiikkoina. Lähestyn niitä molempia toimintoina, jotka aktivoituvat koreografisessa taiteellisessa työskentelyssä. Tutkimuksessani määrittelen lukemisen uudelleen ja otan sen käyttöön koreografisessa taiteellisessa työssä. Olen tällä hetkellä tutkimuksessani määritellyt lukemisen lähtökohdat uudelleen seuraavin ääriviivoin: 1) lukeminen koreografisena praktiikkana on jotain muuta kuin kaksiulotteisen kirjoitetun tekstin dekoodaamista, joka tapahtuu liikuttamalla silmiä lineaarisia rivejä pitkin 2) lukeminen ei tarkoita kirjoitettujen merkkien ja symbolien lukemista vaan eri rekistereillä operoivien ja ihmisruumista ympäröivien liikkeiden ja ruumista liikuttavien liikkeiden lukemista 3) lukeminen on erityistä ruumiillista ympäröivien liikkeiden ja niiden välisten suhteiden dekoodaamista ja 4) lukeminen generoi ja tuottaa taiteellisia muotoja ja jälkiä, ja koreografisin termein potentiaalia kirjoitukseen.

Lukemisella en tarkoita pelkästään kykyä ja herkkyyttä tunnistaa ja jäsentää tiettyä määrää ruumista ympäröiviä liikkeitä, vaan lukeminen sisältää myös mielikuvituksellisen ja villin liikkeiden yhteen saattamisen ja erilaisten vuorovaikutuksellisten ja liikkeiden välisten suhteiden luomisen merkitysten ja mielikuvituksen mahdollistamiseksi ja tuottamiseksi.

Tarkastellessani koreografiaa lukemisen praktiikkana näistä lähtökohdista käsin, tärkeinä inhimillisinä kykyinä taiteellisessa työskentelyssä operoivat kinesteettisen herkkyyden, vastaanottavaisuuden ja avoimuuden alustamat toiminnalliset ruumiilliset tilat. Nämä kyvyt ja ruumiilliset tilat pohjustavat koreografista ajattelua ja praktiikkaa, joka materialisoi yhteen sovittamatonta ja samanaikaista monisuuntaista liikkeellistä vyyhtiä, jonka osana ruumiini on. Havainto ja kokemus liikkeestä on yksi tapa paikantua maailmassa-olemiseen. Länsimaisessa filosofiassa havaintoa ja kokemusta liikkeestä on artikuloitu perustavanlaatuisena maailman hahmottamisen, sen ymmärtämisen ja siihen kiinnittymisen tapana (Noë 2004, 75–79, Johnson 2007, 19–32, Manning 2009, 13–28).

Tutkimuksessani käsitys liikkeestä moninaisine määrittelyineen ja mittakaavoineen, liikkeen havainnointi, sekä kokemus liikkeestä on koreografisen taiteen tekemisen ja ajattelun lähtökohta.

Viimeaikaisissa töissäni olen valinnut planetaarisen perspektiivin ja pohtinut ruumiin ja ympäröivän liikkeen välisiä suhteita sitä kautta. Liikkeen moninaiset tila-ajalliset ulottuvuudet ylittävät ihmisen kokoisen ja mittaisen elämän. Maapallo kiertyy akselinsa ympäri noin 1600 km/tunnissa ja kiertää auringon ympäri noin 107 000 km/tunnissa. Galaktisessa mittakaavassa en koskaan kulje samoja reittejä. Liikkeellä ei esimerkiksi näin ajateltuna ole alkua ja loppua, vaan sen voi ajatella ja kokea päättymättömänä kompleksisena tapahtumisena, jonka osana ihmisruumis on. Liike ilmiönä pakenee yrityksiä hallita sitä. Taiteellisessa työhistoriassani pyrkimys liikkeen hallitsemiseen ja mestaroimiseen koreografisena lähtökohtaisena asenteena on ollut tukehduttava valinta. Olen kokenut liikkeen hallitsemiseen ja mestaroimiseen perustuvan koreografisen taiteellisen praktiikkani romahtamisen ja merkityksistään tyhjentymisen. Tämä prosessi on versonut toisenlaista kytkeytymistä liikkeelliseen maailmaan. Olen aiemmin tehnyt töitä siten, että ihmisruumis on toiminut suunniteltujen ja harjoiteltujen liikkeiden säiliönä tai varastona, josta harjoiteltuja liikkeitä on esitystilanteessa aktivoitu harjoitusprosessin aikana löydettyjä laatuja mahdollisimman tarkasti toistaen ja tulkiten. Ajatus ruumiista tämänkaltaisena säiliönä liikkeelle on tyhjentynyt merkityksistään. En pyri hallitsemaan liikettä tai varastoimaan sitä ruumiiseeni, vaan liike toimii linkkinä ja kytköksenä ympäröivään olosuhteeseen. Tämän tiheän kytköksen tutkimiseksi ruumiin ja liikkeen välisen suhteen on pysyttävä avoimena ja vastavuoroisena.

Yhdessä tutkimuksen käynnissä olevassa taiteellisessa projektissa Meteor olen keskittynyt ihmisruumiin ja sitä ympäröivän materiaalisuuden välisen liikkeellisen suhteen tutkimiseen. Tähän mennessä olen keskittynyt löytämään olemassa olevia sanoja edellä mainitun tiheän kytköksen artikuloimiseksi. Projektin yhtenä alustana toimii sosiaalinen yhteisöpalvelu Twitter. Projektissa viestien rajattu merkkimäärä toimii suodattimena, jonka läpi projektin koreografiset tilanteet suodattuvat lähettäessäni twiittiä. Twitterissä olen valinnut tiheää kytköstä kuvaaviksi sanoiksi vihje (cue), vastaus (response) ja toiminta (action). Yhdessä ne muodostavat monisuuntaisen koreo-lukemisen tilanteen, joka avaa jatkuvasti liikkeessä muotoutuvaa ihmisruumiin ja ympäröivän olosuhteen vastavuoroisuutta. Koreografia muotoutuu moninaisessa vastavuoroisuudessa ja sen täyttää aiempi käsitteellinen tieto ympäröivästä materiaalisuudesta, valikoiva aistimellinen huomio ympäröivään olosuhteeseen ja eletty odotus tulevasta. Koreo-lukemisen prosessi on epälineaarinen. Päättymätön liike kytkee ja luo linkkejä ruumiillisuuden ja ympäröivän materiaalisuuden välille. Kytköksessä eletty ja käsitteellinen, osallistuminen ja tarkkailu, ’tässä-olo’ ja ’tuolla-olo’ kietoutuvat yhteen ja samalla prosessuaalinen kytkeytyminen tuottaa uusia mielikuvitusta ja ymmärrystä stimuloivia kytköksiä. Kaikki tämä tapahtuu liikkeessä, joka sisältää katkoksia ja lepoa. Siten ’Koreografia lukemisen praktiikkana’ on toimintaa, joka sysää edellä mainitut liikkeelliset suhteet ja rekisterit keskinäiseen leikkiin. Monitoimijaisen sfäärin prosessointi tuottaa koreo-lukemisen taiteellisen ruumiillistamisen.

Mikäli haluat voit nyt avata tilin PlanetaryMovements ja lukea seuraavan yhdessä tilin viestien kanssa. Twitter-tilillä termit ovat englanniksi:

Vihje = Cue
Vastaus = Response
Toiminta = Action

TOIMINTA
intiimi aistikokemuksen läpi johdettu ja ilmaantuva
VIHJE
Vihje voi olla suuri tai materiaalinen toimija, joka alustaa koreografista sfääriä, jossa ruumis paikantuu.
VASTAUS
välitön käsitteellis-kokemuksellisen metabolisen ruumiin ja liikkeellis-kokemuksellisen reservin aktivointi

Liikkeen hallintaan perustuvan koreografisen ajattelun ja taiteellisen toiminnan romahtamista seuraava versominen on siirtänyt ihmisruumiin pois keskiöstä liikkeeseen keskittyvässä koreografisessa taiteellisessa työssäni. Koreografina en ole enää henkilö, joka hallitsee ja mestaroi liikettä tai sijoittaa, asettaa ja reitittää erilaisia liikkeistöjä lineaariseksi jatkumoksi ja kokonaisuudeksi ihmisruumiin materiaalisuudessa, vaan pyrin artikuloimaan prosessia, jossa ruumiin ja ympäristön väliset suhteet liikkuvat, liikuttavat ja liikauttavat. Tämä havaintoon ja kokemukseen perustuva prosessi on koreografinen ja sen saattaminen näkyväksi generoi koreografista taidetta. Liikkeeseen suhteutuvat erilaiset lähtökohdat muuttavat myös taiteen materiaalista laatua. Versominen kuorii toisenlaista ruumista esiin.

Odottamattomat olosuhteet kutsuvat luokseen. Avaruusalus Maassa avaruuspukunani on iho. Suurin riski on törmätä avaruusromuun.

Maailma ruumiillistuu liikkeessä. Ruumiin liike on kytkös ympäröivään liikkeeseen. Ruumiin tekemä liike luo vastavuoroisesti olemassa olevaa sattumanvaraista liikettä. Ruumiillistamisen prosessi ei ole sisäänpäin kääntyvää vaan se sisältää vastavuoroisen suhteen ympäröivään olosuhteeseen. Se ulottuu ihmisruumiin yli. Prosessissa ruumiin iho on rajapinta, jossa orgaaninen sisus ja sitä ympäröivä ja ihoa jatkuvasti haltuunottava ulkoinen kohtaavat. Iho ei ole toimija, joka erottaa vaan yhdistää ruumiin ja ympäröivän. Selkeää rajaa ihmisruumiin ja ympäristön välissä ei ole. Milloin ja missä ilma, jota hengitän muuttuu ruumiikseni ja päinvastoin?

Toinen perusajatus tutkimuksessani on se, että ihmisruumis on aina jossain olosuhteissa. Päädyin tähän kyseenalaistamalla pitkään näennäisen banaalia lausetta ”Sen täytyy tapahtua jossain.”, jossa ’sen’ tarkoitti tutkimusta ja ihmisruumista. Ihmisruumiilla tarkoitan tässä ruumista, joka ei ole vielä geneettisesti modifioitu, semi-cyborgi tai pelkkä koodi vaan aistiva ruumis ilman aisteihin vaikuttavia tekno- tai elektroproteeseja. ‘Jossain’ johdatti minut paikan ja tilan käsitteiden äärelle. Tutkimukseeni kuuluu tällä hetkellä viisi taiteellista työtä, joissa paikka on keskeinen koreografinen toimija. Paikan sijasta olen kuitenkin päätynyt käyttämään ilmaisua ’ympäröivä olosuhde’, joka kattaa paikan ja tilan. Näitä ruumista ympäröiviä olosuhteita voisi kutsua myös elämismaailmaksi, jonka osana ihmisruumis on.

Ruumis aistivana organismina yhdistyy ja linkittyy erilaisiin sitä ympäröiviin liikkeellisiin laatuihin, se suhteutuu liikkeessä oleviin ja liikettä aiheuttaviin toimijoihin paikantuessaan johonkin liikkuvassa elämismaailmassa. Ympäröivä olosuhde asettaa ehdot ruumiini liikkeille. Suhteeni ympäristöön on liikkeellinen. Olen kiinnostunut ruumistani ympäröivän liikkeen materiaalisuudesta, koska tarkastelemalla sitä voisin mahdollisesti ymmärtää sitä missä olen. Kokemukset vieraana, ulkopuolisena, muukalaisena tai kulkurina olemisesta erilaisissa tila-ajallisissa, materiaalisissa, maantieteellisissä, ekologisissa, kulttuurisissa, emotionaalisissa, affektiivisissa, seksuaalisissa ja kognitiivisissa tilanteissa ja paikoissa ovat seurausta siitä, että kysymys olemisesta ’jossain’ hämmentää minua. Paikantumisen ymmärtäminen yhteen staattiseen paikkaan kiinnittymisenä on mahdotonta monitasoisessa liikkeellisessä vyyhdissä. Koen ruumista ympäröivät ja ruumista monilla eri rekistereillä kuljettavat liikkeet syvän merkityksellisiksi. Yhdessä toteuttamani liikkeen kanssa ne muodostavat paikan, jossa olen.

Lossi heilahtelee tasarytmisesti kahden saaren välillä. Vesi lainehtii, puut havisevat, pilvet kasaantuvat ja hajoavat. Veneet tulevat ja menevät. Kallion kalteva pinta tasapainoilee jaloissani. Ilmavyyhdit nykivät perhosta.

Koreografinen ajattelu ja kokemus koreografisesta maailmassa olemisesta voi materialisoitua taiteeksi monen mediumin kautta. Tutkimuksessani olen tehnyt töitä liikkuvan ihmisruumiin lisäksi valokuvan, videon ja installaation keinojen kanssa toteuttaakseni liikkeeseen keskittyviä koreografisia töitä. Kyse on erilaisista liikkeen rekistereistä, intensiteeteistä ja materiaalisuuksista, joiden välillä koreografina ja taiteilijana voi tehdä valintoja. Töissäni olen kiinnittänyt huomiota siihen miten töitä vastaanottava katsoja liikkuu eli työt itsessään ei ole välttämättä tarkoitettu vastaanotettavaksi esimerkiksi valokuva- tai videotaiteena, vaan eri mediumien käyttö on ollut tarpeellista, jotta työn perustana ollut koreografinen ja liikkeellinen havainto ja kokemus on kontekstualisoitunut esiin. Päättymättömän liikkeen kokemuksen ja koreografisen avoimuuden aktivointi on ollut tärkeää. Näitä tutkimuksen töitä voisi ehkä kutsua koreografisiksi installaatioiksi.

Useat työni perustuvat pyrkimykseen tuoda näkyväksi rakenteita ja struktuureja, joiden osana koen olevani ja jotka liikuttavat ja liikauttavat ruumistani. Näin ajateltuna ne ovat koreografisia toimijoita. Ajattelen liikkeen ja koreografian operoivan ihmisruumiin ja materiaalisten ja sosiaalisten olosuhteiden sekä ekologisten rakenteiden ja struktuurien linkkinä. Erilaisten struktuurien, rakenteiden ja järjestelmien havaitseminen, jäsentäminen, purkaminen ja mahdollinen uudelleen reitittäminen tapahtuu tutkimuksessani havainnoimalla ja tarkastelemalla samanaikaisen monisuuntaisen liikkeen materiaalisuutta, suuntien laatuja ja sävyjä, kohtaamisia ja loittonemisia, versomisia ja luutumisia. Kyky ja herkkyys tunnistaa kompleksista erilaisten voimien ja toimijoiden liikkeelle saattavaa ja liikkeessä pitävää elämismaailmaa perustaa koreografista ajatteluani. Mielikuvituksen tuottajana ja odottamattomien mahdollisuuksien havaitsemisena koreografinen ajattelu operoi myös paradoksaalisten reittien, ristiriitaisten suuntien, salaisten painovoimien, itsestään selvien materiaalisuuksien, näkyvän ja näkymättömän multiversumissa. Yhtenä esimerkkinä tutkimuksessani toimii työ nimeltä A dance mat / Tanssimatto, jossa olen kiinnittänyt huomiota tanssimaton materiaalisuuteen ja siihen millaisen subjektin tanssistudioissa ja näyttämöillä käytetty objekti luo. Olen tietoisesti valinnut projektin yhdeksi taiteelliseksi lähtökohdaksi subjekti–objekti kahtiajaon.

Öljyn johdannaistuotteena tilaa homogenisoiva matto on vienyt minut nopeasti erilaisten monisuuntaisten ideologisten, ekologisten ja ruumiillis-materiaalisten kysymysten äärelle. Olen kirjaimellisesti hieronut ruumistani mattoa vasten erilaisissa studioissa ja näyttämöillä monta vuotta. Tanssimatto-projekti on tähän mennessä prosessoitunut kahteen suuntaan; toinen on työskentely studiotyyppisessä tilassa maton materiaalisuuden parissa ja toinen työ on video yhteenotosta maton kanssa hylätyllä härkätaisteluareenalla. Olen kuitenkin tutkimuksessani enimmäkseen siirtynyt tanssistudioista (ja näyttämöiltä) ulos tarkastelemaan liikettä toisenlaisissa olosuhteissa ja sfääreissä.

Pehmeä liha antaa myöten. Paino siirtyy. Pääskyset kirkuvat.

Teen usein kävelyretkiä metsiin ja maastoihin kaupungin betonisolien ulkopuolelle. Tutkimuksessa yhden vuoden aikana tapahtuneiden kävelyjen tuloksena on syntynyt sarjallinen valokuva-diptyykki-installaatio A guest / Vieras, jonka on koreografioinut satunnainen kohtaaminen erityisen luonnonpaikan kanssa. Uppoaminen metsän materiaalisuuteen tai kasvillisuudeltaan karuun maastoon on virittänyt ruumiin toisin kuin kaupungin kaavoitettu materiaalisuus. Vieraan vastavuoroisuus on toteutunut muun muassa roikkumisena puunrungosta, vierähtämisenä kalliolla tai uppoamisena levän peittämään lampeen. Olosuhteita ylläpitävät ja aiheuttavat liikkeet ovat kutsuneet luokseen. Vieras kytkeytyy orgaaniseen vastavuoroisuuteen samanaikaisen monisuuntaisen ja epäyhtenäisen liikkeellisen olosuhteen kanssa. Tämä koreografinen suhde perustaa tutkimuksessa laatua, joka konstituoi toimijuutta henkilökohtaisen ja planetaarisen ekologisen romahduksen keskellä. Pohjimmiltaan yrityksissäni selvittää koreografista maailmassa-olemista minulle kyse on toivosta, eli siitä miten koreografinen taide voisi aikalaisromahduksen keskellä, sen kautta ja siitä huolimatta välttää kyynisyyden ja epätoivon, ja niiden sijaan versoa asennetta, jossa herkistyminen erilaisille ekologisille ja -nomisille liikkeessä toteutuville systeemeille ja rakenteille voisi prosessoitua taiteeksi, joka ei välineellistä suhdetta ruumiiseen ja ympäristöön tai pyri toistamaan kahtiajakoja luonto–kulttuuri tai keho–mieli. Millaista jaettavaa koreografista taidetta syntyy, kun ihminen ei pyri hallitsemaan liikettä eikä ihmisruumis ole liikkeen keskiössä vaan yksi erityinen materiaalinen organismi osana monien muiden liikkeellisten toimijoiden joukkoa? Yhdistäviä ehdotuksia tähän löytyy muun muassa ympäristötaiteen, paikkasidonnaisen tanssin ja taiteen historiasta sekä installaatio- ja maataiteesta.

Koreografina olen kiinnostunut liikkeestä, joka mahdollistaa ja asettaa ehdot ihmisruumiin liikkeelle, sen sijaan että lähtökohtaisesti työskentelisin ihmisruumiin toteuttaman liikkeen parissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ymmärrän koreografisen ajattelun ja koreografisen taiteellisen toiminnan lukemisen praktiikkana. Merkityksiä luovana taiteellisena toimintana eletty ruumiillinen lukeminen ei tarkoita ympäröivän olosuhteen ymmärtämistä oikeana tai vääränä ja muuttumattomana ja pysyvänä, vaan toimintana, joka muodostaa kokemuksellisen paikantumisen prosessin ekologiseen muuttuvaan maailmaan.

Katkenneet puut, kadonnut tuuli, jököttävät heinät ja vertikaalin jälki. Kiipeän runkoon ja hellitän otteeni.

Simo Kellokumpu on helsinkiläinen taiteilija-tutkija ja koreografi, jonka työ perustuu ihmisruumiin, liikkeen ja ympäristön suhteiden havainnointiin ja prosessointiin koreografiseksi taiteeksi. Tällä hetkellä Kellokumpu valmistelee tohtorintutkintoa Teatterikorkeakoulun Esittävien taiteiden tutkimuskeskuksessa taiteellisesta tutkimuksestaan Contextual Choreography: Choreography as a reading practice towards contemporary movement ecology.

Web: simokellokumpu.org

Kirjallisuutta

– Introduction from The Routledge Handbook of Mobilities, ed. Peter Adey, David Bissel, Kevin Hannam, Peter Merriman, Mimi Sheller, Routledge, 2014.

Coole, Diana & Frost, Samantha: New Materialisms: Ontology, Agency and Politics, Duke University Press, 2010.

Foster, Susan Leigh: Choreographing Empathy – Kinesthesia in Performance, Routledge 2011.

Gil, José, Paradoxical body, TDR Vol. 50, No. 4 (T192), (pp. 21–35) MIT Press Journals 2006.

Hollinger, Veronica: Posthumanism and Cyborg Theory, The Routledge Companion to Science Fiction (eds. Mark Bould, Andrew M.Butler, Adam Roberts, and Sherryl Vint) (pp. 267–279), Routledge London & New York 2009.

Ingold, Tim: Being Alive: Essays on Movement, Knowledge and Description, Routledge 2011.

Johansson, Hanna: Maataidetta jäljittämässä. Luonnon ja läsnäolon kirjoituksia suomalaisessa nykytaiteessa. Like-kustannus 2005.

Johnson, Mark: The Meaning of the Body: Aesthetics of Human Understanding, The University of Chicago Press 2007.

Kotef, Hagar: Movement and the Ordering of Freedom: On Liberal Governancies of Mobility, Duke University Press, 2015.

Kwon, Miwon: One Place After Another: Site-Specific Art and Locational Identity, The MIT Press 2002.

Manning, Erin: Relationscapes: Movement, Art, Philosophy, The MIT Press 2009.

Massey, Doreen: For Space, Sage Publications, 2005.

Morton, Timothy: The Ecological Thought, Harvard University Press 2010.

Nancy, Jean-Luc & Barrau, Aurélien: What’s These Worlds Coming To?, transl. Travis Holloway and Flor Méchain, Fordham University Press 2015.

Noë, Alva: Action in Perception, The MIT Press 2004.

Parviainen, Jaana: Meduusan liike: Mobiiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa, Gaudeamus 2006.

Sheller, Mimi & Urry, John: The New Mobilities Paradigm, Environment and Planning A, volume 38, pp. 207–226, Sage Journals 2006.