Suomen Kuvalehti 20/1928, Otteita Elsa Enäjärven artikkelista
…Helvi Salminen on näet uranuurtaja siinä suhteessa, että hän on tuonut plastillisen ruumiinkulttuurin tunnussanaksi suuremmalle määrälle Suomen naisia kuin kukaan tätä ennen. Hänellä on opistossaan tällä hetkellä oppilaita enemmän kuin kellään opettajalla hänen alallaan. Ruumiin kulttuurihan on viime aikoina tullut koko Euroopan tunnussanaksi. Suomi on seurannut mukana innostuneesti ja pätevästi. Samalla kuin miehet saavuttavat urheiluvoittoja, ovat myöskin naisten silmät avautuneet sille kauneudelle ja terveyden hoidolle, joka tekee ruumiin reippaaksi ja sopusuhtaiseksi.
Nykyhetken helsinkiläinen koulutyttö, joka saa aineekseen ”Miten koululainen voi hoitaa terveyttään”, kirjoittaa innostuneen ilolaulun aamuvoimistelulle ja rytmiikalle, missä hänen liikuntatarpeensa ja kauneuden ja tanssin harrastuksensa yhdistyvät. Plastiikka vie hengen ja ruumiin virkeyteen; se johtaa toisaalta liikkeittemme suloon jokapäiväisessä elämässä, ja toisaalta se johtaa tanssitaiteeseen.
Ja mikä kaikkein ihmeellisistä suomalaisilla on tälle alalle taipumuksia! ”Suomalaiset ovat erittäin hyvää ainesta modernille ruumiinliikunnan suunnalle”, sanoo tanssijatar Annsi Bergh. (Emmekös ole aina ihmetelleet, että kun suomalaiset neitoset menevät Hellerauhun, he pääsevät säännöllisesti siellä esille ja heidät kiinnitetään opettajiksi.) Samaa sanoo Helvi Salminen. ”Suomalaiset eivät niin sovellu klassilliseen balettiin. Se sopii parhaiten slaaveille ja pienille etelä-maalaisille. Suomalaisilla on edellytyksiä ilmaista itsensä plastillisessa tanssissa. Heissä on sisäistä vastaanottokykyä ja joustavuutta. Kun tällä alalla esiintyy monta kansallisuutta yhdessä, suomalaiset kuuluvat parhaitten joukkoon.”Suomalaiset, joita aina on pidetty kaiken kömpelyyden esikuvina! Tämä kömpelyys on sitten kai lähinnä ujoutta ja tottumattomuutta, harvaan asutun maan kasvattien sisäänpäin kääntyneisyyttä. Mutta samainen ruumiin suomalainen ”sisäisyyshän” on havaittu hedelmälliseksi monen muunkin taiteen alalla. Sitapaitsi suomalaisissa on musikaalisuutta, rytmin tajua. ”Mutta nimenomaan ruumiillisetkin edellytykset ovat hyvät”, sanoo Helvi Salminen.
Mihinkä suuntaan Helvi Salminen siis haluaa kehitellä suomalaisten otollisia ruumiita? – ”Millä nimille minun ´suuntaani´ me siis kutsuisimme? Se on sitä uudenaikaista suuntaa, mikä nykyään on kotiutumassa Eurooppaan. Plastillista voimistelua, rytmiikkaa. Mutta mikään näistä nimityksistä ei täydelleen peitä alleen asiaa. Jokaisella ihmisella on omassa ruumiissaan oma rytminsä. Kuvanveistossa on rytmi, osien suhde kokonaisuuteen. Elävässä ihmisruumiissa tulee sekä mittasuhteiden että vielä liikunnan rytmillinen kokonaisuus. Jotenkin näin minä käsitän ruumiin rytmin. Siitä on vielä erillään musiikin rytmi. Hygieninen voimistelu (jota meillä edustaa esim. Hilma Jalkanen) pyrkii myöskin ruumiin muodon ja liikkeitten sopusuhtaisuuteen. Mutta minä koetan yhdistää tähän myös taiteen. Edelläkäypä voimistelu on tanssitaiteelle yhtä välttämätön kuin treenaus, tekniikka on kaikelle taiteelle.”
…Helvi Salminen valmistui voimistelunopettajaksi. Anni Collan ja Elli Björksten olivat sitä mieltä, että kyllä hänen pitäisi tanssia. Helvi Salmisesta tuli Maggie Gripenbergin oppilas, hän opiskeli kuuluisessa Helleraun koulussa ja Mary Wigmanin oppilaana Saksassa. Tämä tapahtui v. 1923. Seuraavana talvena hän oli Maggie Gripenbergin apulaisopettajana Helsingissä, ja syksyllä 1924 hän avasi oman opiston yhdessä Ester Naparstokin kanssa. Vuoden kuluttua Ester Naparstok matkusti Saksaan, ja niin on Helvi Salminen johtanut opistoaan yksin vuodesta 1925.
Helvi Salminen antoi viime keväänä suljettuja näytäntöja opiston omassa salissa Simonlinnassa. Viimeksi he ovat niittäneet kiitosta Edith von Bonsdorffin avustajina hänen tanssinäytännöissään. Nyt tulee ensimmäinen oma suuri näytös Suomalaisessa Oopperassa t.k. 14 pnä. Helvi Salminen esittää, itse ohjaten, oppilaiden harjoitustunnin, niin että kaikki näkevät, mistä on kysymys. Sitten tulee edistyneimpien oppilaitten (Aira Pyykönen, Thelma Kekäläinen, Laila Hovilainen, Lempi Eskelinen) komponeraamia tansseja heidän itsensä ja toveriensa suorittamina. Ilta on suomalaisen ruumiinliikunnon (oppilaat ovat muissa toimissa päivät) ja suomalaisen tanssitaiteen kannalta jännittävä.
”Tavallinen” naisvoimistelu kulkee omaa linjaansa; plastillinen voimistelu, joka samalla voi toimia treenauksena tanssitaiteelle, omaansa.