5
Muiden uskontojen kuvakäsityksiä

5
Muiden uskontojen kuvakäsityksiä

Edellisessä luvussa kuvattiin kuinka meille länsimaisille tuttu kristillinen tuttu kuvasto kehittyi. Muillakin maailmanuskonnoilla on omat kuvakäsityksensä, jotka tänä globalisaation aikana näkyvät ympäristössämme. Pääpiirteiltään uskonnolliset kuvastot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, sellaisiin joissa jumaluus tai jumaluudet kuvataan antropomorfisina eli ihmishahmoisina ja sellaisiin, joissa jumalaa, jumaluuksia tai muita uskonnon korkeimpia voimia tai arvoja ei kuvata ihmishahmossa.

Jo kristillisen kuvaston muotoutumisen yhteydessä kävi ilmi kuinka olennainen teologis-filosofinen kysymys jumaluuden tai pyhien henkilöiden kuvaaminen saattaa olla. Mikäli Suuri kuvariita olisi päättynyt kuvainkieltäjien voittoon, länsimaiden kuvamaailma saattaisi olla aivan toisenlainen kuin se nykyään on. Seuraavassa luvussa käsiteltävä islamilainen kuvakäsitys antaa siitä jonkinlaisen käsityksen.

Tässä luvussa käsiteltävistä uskonnoista hindulaisuus ja buddhalaisuus päätyivät ajanlaskumme alun jälkeisinä vuosisatoina antropomorfiseen ilmaisuun. Hindulaisuuden yhteydessä keskitytäänkin yhteen hindulaisen kuvaston tunnetuimpaan veistostyyppiin, Shiva Natarajaan, joka kuvaa ylijumala Shivaa tanssin herrana. Buddhalaisuuden yhteydessä taas keskitytään koko uskonnon keskeisimpään kulttikuvaan, Buddha-hahmoon.

Itä-Aasiassa eli Kiinassa, Koreassa ja Japanissa ei koskaan ole ollut mitään teologisia esteitä antropomorfiseen ilmaisuun. Siitä huolimatta siellä syntyi ainutlaatuinen ja nimenomaan juuri Itä-Aasialle tyypillinen perinne, jossa maisemamaalauksen ja puutarhataiteen välityksellä pohdittiin ja ilmaistiin eri oppijärjestelmien, taolaisuuden, kungfutselaisuuden ja buddhalaisuuden syvimpiä oivalluksia.