Motivaatio, kuten kasvatus ja oppiminenkin, on monimerkityksinen ja vaikeasti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 ilmi\u00f6. Vaikka termi\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n arkikieless\u00e4 yleisesti, ei yhdenmukaista motivaatioteoriaa ole olemassa.<\/p>\n\n\n\n
Abraham Maslowin<\/a> n\u00e4kemys motivaatiosta on monelle tuttu. H\u00e4n loi 1950-luvulla ns. tarvehierarkiateorian, jonka mukaan ihmisen toiminta m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy kulloinkin vallitsevan tarpeen mukaan; tarpeiden t\u00e4rkeysj\u00e4rjestys t\u00e4m\u00e4n teorian mukaan on hierarkinen. Perustarpeet tulisi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ensin, vasta sitten voisivat ylemm\u00e4t tarpeet, kuten itsens\u00e4 toteuttaminen, toteutua.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s Sigmund Freudin n\u00e4kemykset vieteist\u00e4 ihmisen toimintaa ohjaavina voimina ovat laajasti tunnettuja. Kuten tarvehierarkiaakin, Freudin n\u00e4kemyksi\u00e4 on ankarasti arvosteltu, ja n\u00e4m\u00e4 teoriat voidaan n\u00e4hd\u00e4 oman aikansa tuotteina.<\/p>\n\n\n\n Hieman uudempaa motivaatiotutkimusta edustaa mm. attribuutioteoria, joka tarkastelee ihmisten antamia selityksi\u00e4 omasta ja toisten toiminnasta. Teoria perustuu ajatukseen, ett\u00e4 syysuhteiden arviointi ihmiselle luonnollista. Kausaaliattribuutiot ovat yksil\u00f6iden antamia selityksi\u00e4 toimintansa syist\u00e4. My\u00f6s tavoiteorientaatioteoriat liittyv\u00e4t motivaatioon.<\/p>\n\n\n\n Motivaatio on psyykkinen voima, joka ohjaa, suuntaa ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n toimintaa. Se ilmenee valintoina, toimintana, toiminnan pysyvyyten\u00e4 ja intensiteettin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun toiminta tai oppiminen on riippuvaista ulkoisista palkoista, kuten esimerkiksi hyv\u00e4st\u00e4 koenumerosta, opettajan palautteesta tai vanhempien kiitoksesta, puhutaan ulkoisesta motivaatiosta. Ulkoinen motivaatio on usein yhteydess\u00e4 pintaprosessointiin: oppija ei ole kiinnostunut opittavasta asiasta tai oppimisesta sin\u00e4ns\u00e4, vaan sen seurauksista, jolloin suhde oppimiseen on pinnallinen.<\/p>\n\n\n\n Kun toiminta tai oppiminen on sis\u00e4isesti motivoitunutta, sit\u00e4 ohjaa oppijan aito kiinnostus toimintaa, oppimista tai opittavaa asiaa kohtaan. Sis\u00e4inen motivaatio on usein yhteydess\u00e4 syv\u00e4prosessointiin, ts. sis\u00e4inen motivaatio suuntaa oppimista kohti holistista, syv\u00e4lliseen ymm\u00e4rt\u00e4miseen pyrkiv\u00e4\u00e4 hahmotustapaa kohti. Joskus ulkoiset palkkiot h\u00e4iritsev\u00e4t sis\u00e4isen motivaation kehittymist\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Palkitseminen ja oppijan riippuvuus ulkopuolisesta palautteesta liittyv\u00e4tkin behavioristiseen oppimisk\u00e4sitykseen.<\/p>\n\n\n\n Palkitsemisen ja palautteen sijaan tai rinnalla motivaatiota on mahdollista tukea seuraavin keinoin:<\/p>\n\n\n\n Palautettakin on monenlaista:<\/p>\n\n\n\n Uudempaa motivaatiotutkimusta edustaa Mihaly Csikszentmihalyin kehitt\u00e4m\u00e4 ns. flow-teoria. Se tarkastelee voimakkaasti sis\u00e4isesti motivoitunutta eli autotelista toimintaa, joka tuottaa emotionaalisesti positiivisia kokemuksia ja on riippumatonta ulkoisista palkkioista.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llainen toiminta t\u00e4ysin omaehtoista, ja siihen liittyy ns. virtauskokemus eli flow: uppoutuminen toimintaan niin, ett\u00e4 ulkoinen maailma katoaa. T\u00e4st\u00e4 syntyy voimakas mielihyv\u00e4n kokemus.<\/p>\n\n\n\n Virtauskokemuksen edellytyksen\u00e4 on toiminnan vaatimusten ja henkil\u00f6n valmiuksien v\u00e4linen tasapaino. Mik\u00e4li kyvyt eiv\u00e4t ole riitt\u00e4v\u00e4t suhteessa vaatimuksiin, seuraa ahdistus, jos taas vaatimukset ovat liian helpot suhteessa valmiuksiin, seuraa pitk\u00e4styminen.<\/p>\n\n\n\n Csikszentmihalyi, M. 1991. Flow: The psychology of optimal experience<\/em>. Harper Collins.<\/p>\n\n\n\nPerusajatus<\/h2>\n\n\n\n
\n
\n
Flow-teoria<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hde<\/h2>\n\n\n\n
Lue lis\u00e4\u00e4 netist\u00e4<\/h2>\n\n\n\n