Kehollisen tiedon olemassaolon ja merkityksen tunnustaminen mullistaa nykyisin vallalla olevan k\u00e4sityksen tiedosta ja tiet\u00e4misest\u00e4. Mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 epistemologinen k\u00e4\u00e4nne otetaan vakavasti, on sill\u00e4 suuri vaikutus oppimisen teoreettiseen ymm\u00e4rt\u00e4miseen ja pedagogisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin. Lienee perusteltua todeta, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on oppimisk\u00e4sityksen, pedagogisen ajattelun ja toiminnan murros.<\/p>\n\n\n\n
Kehollinen oppiminen on kehollisen tiedon luomista, k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 ja k\u00e4sitteellist\u00e4mist\u00e4. Kehollinen tieto on kehosta nousevan, ei-symbolisessa muodossa olevan informaation k\u00e4sittely\u00e4 tietoisuudessa, jolloin se voi muuntua my\u00f6s symboliseen muotoon. Kehollinen oppiminen perustuu kehossa syntyviin, liikkeen ja toiminnan tuottamiin aistimuksiin, havaintoihin ja kokemuksiin. Se tapahtuu sosiaalisessa kontekstissa ja kolmiulotteisessa, dynaamisesti muuttuvassa maailmassa. Toiminnassa ihminen kohtaa fyysisen ja sosiaalisen todellisuuden oman kehollisuutensa kautta. Aktiivinen, fyysinen toiminta ja sosiaalinen vuorovaikutus kietoutuvat ajatteluun, kuvitteluun ja merkitysten luomiseen. Kehollinen oppiminen ei ole kieleen sidottua, mutta se tuottaa kielt\u00e4, merkityksi\u00e4 ja oivalluksia. Kehollisen oppimisen yhteydess\u00e4 syntyv\u00e4 kieli on usein poeettista, metaforista tai narratiivista. Jokaisen ihmisen kokemukset, tulkinnat ja merkitykset ovat yksil\u00f6llisi\u00e4, mutta yhteinen toiminta jaetussa sosiaalisessa todellisuudessa avaa mahdollisuuden my\u00f6s merkitysten rakentamiseen yhteisesti. N\u00e4in toteutuu my\u00f6s kulttuurinen n\u00e4k\u00f6kulma oppimiseen (ks. Bruner 1996).<\/p>\n\n\n\n
Esikielellisen tai esireflektiivisen tietoisuuden tason kietoutuminen yhteen reflektiivisen, kielellisen tietoisuuden tason kanssa on kehollisen oppimisen perusajatus. Samalla kun ihminen liikkuu, h\u00e4n ajattelee. H\u00e4n aistii ja havainnoi, samalla nime\u00e4\u00e4 havaintojaan ja antaa niille merkityksi\u00e4. Ihminen toimii kokonaisuutena, yhteys eri tietoisuuden tasojen v\u00e4lill\u00e4 vahvistuu. Ajatuksen ja kokemuksen vastavuoroinen virta tuottaa uutta, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4kin toimintaa, kielt\u00e4 ja ajattelua. Kehollisessa oppimisessa k\u00e4sitteet, kieli ja toiminta kietoutuvat toisiinsa ja yhteys tietoisuuden eri tasojen tai el\u00e4v\u00e4n kehon ja eletyn kehon (Thompson 2007) v\u00e4lill\u00e4 voi vahvistua.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4it\u00e4 yhteyksi\u00e4 voi tukea monin eri tavoin. Kehollista oppimista voi tapahtua melkein miss\u00e4 vaan: kotona, harrastuksissa ja koulussa, mink\u00e4 tahansa oppiaineen tunneilla. Sit\u00e4 voi tapahtua ohjattuna tai itseohjautuen. Oleellista siin\u00e4 on huomion suuntaaminen kehollisiin kokemuksiin ja aistimuksiin, toiminnallisuus ja reflektiivisyys. Kehollista oppimista tukevat kokemusten sanallistaminen ja jakaminen toisten kanssa ja niiden monitasoinen tulkinta. Tulkintaa puolestaan tukee luova suhde kieleen, er\u00e4\u00e4nlainen kielellinen leikki: mielikuvien, kertomusten, metaforien ja runollisen kielen k\u00e4ytt\u00f6. Kehollista oppimista tukee luova, aktiivinen toiminta ryhm\u00e4ss\u00e4. Tiivist\u00e4en voisi sanoa, ett\u00e4 kehollinen oppiminen \u201dn\u00e4kyy ja kuuluu\u201d, se synnytt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja liikett\u00e4. Verrattuna tyypilliseen luokkahuonetilanteeseen, jossa opettaja on \u00e4\u00e4ness\u00e4 ja oppilaat ovat hiljaa paikallaan, on oppimistilanteen luonne k\u00e4\u00e4ntynyt p\u00e4\u00e4laelleen. T\u00e4st\u00e4kin n\u00e4k\u00f6kulmasta on mahdollista todeta, ett\u00e4 kyse on pedagogisesta mullistuksesta.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka termi \u201dembodied cognition\u201d on laajassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 erityisesti kognitiotieteen parissa, ei termi\u00e4 \u201dembodied learning\u201d ole viel\u00e4 varsinaisesti n\u00e4kyvill\u00e4 kansainv\u00e4lisess\u00e4 eik\u00e4 suomalaisessa oppimisteoreettisessa kirjallisuudessa. Aiemmin muotoilluista ja esitetyist\u00e4 oppimisteorioista Jean Laven ja Etienne Wengerin (1991) lanseeraama termi \u201dsituated learning\u201d on merkitykselt\u00e4\u00e4n, tai perusorientioltaan samansuuntainen. Lave ja Wenger korostavat oppimisen kontekstisidonnaisuutta ja yhteis\u00f6llist\u00e4 luonnetta. Suomessa Maija Lehtovaara (1996) on muotoillut situationaalisen oppimisk\u00e4sityksen<\/a>, joka perustuu Rauhalan holistiseen ihmisk\u00e4sitykseen<\/a>. Leena Rouhiainen (2011) puolestaan kirjoittaa ruumiillisesta oppimisesta erityisesti taiteellisen toiminnan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kokoomateos Moving Ideas: Multimodality and Embodied Learning in Communities and Schools<\/em> (Katz 2013) esittelee erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa fyysiseen toimintaan ja moniaistisuuteen perustuvaa pedagogiikkaa ja yhteis\u00f6llist\u00e4 toimintaa, kuten lukien tanssin, fyysisen teatterin, itsepuolustuksen, kielen opetuksen, musiikkikasvatuksen, kosketukseen perustuvan terapian. Teos perustuu neurotieteelliseen kirjallisuuteen ja esittelee my\u00f6s laajasti eri aistimodaliteetteja. On odotettavissa, ett\u00e4 k\u00e4site \u201dembodied learning\u201d saa l\u00e4hitulevaisuudessa lis\u00e4\u00e4 huomiota, ja uusia julkaisuja aiheesta toivottavasti ilmestyy enenev\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n Kehollisella oppimisella on toki yhteyksi\u00e4 my\u00f6s muihin aiemmin esitettyihin oppimisteorioihin, kuten kokemukselliseen oppimiseen<\/a> (Kolb 1984), mutta mik\u00e4\u00e4n aiempi yleinen oppimisteoria ei t\u00e4ydellisesti ole sitoutunut tietoteoreettiseen murrokseen eli keholliseen k\u00e4\u00e4nteeseen, vaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 tiedon ja tiet\u00e4misen dualististisen n\u00e4kemyksen mukaisesti p\u00e4\u00e4osin symbolisena ja kielellisen\u00e4 ilmi\u00f6n\u00e4. Kehollinen oppiminen eroaa aiemmista oppimisk\u00e4sityksist\u00e4 my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 se korostaa koko kehossa tapahtuvan aktiivisuuden, joko n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, sis\u00e4isen liikkeen tai n\u00e4kyv\u00e4n liikkeen ja toiminnan merkityst\u00e4 oppimisessa. Kehollisessa oppimisessa ihminen siis aktivoituu kokonaisvaltaisesti: aistimusten, tuntemusten, tunteiden, mielikuvien, kielen ja ajattelun tasoilla.<\/p>\n\n\n\n Bruner, Jerome. 1996. The Culture of Education<\/em>. Cambridge: Harvard University Press.<\/p>\n\n\n\n Katz, Mira-Lisa. (toim.) 2013. Moving Ideas: Multimodality and Embodied Learning in Communities and Schools<\/em>. New York: Peter Lang.<\/p>\n\n\n\n Kolb, David A. 1984. Experiential Learning. Experience as the Source of Learning and Development<\/em>. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.<\/p>\n\n\n\n Lave, Jean & Wenger, Etienne. 1991. Situated Learning: Legitimate Peripheral Participation<\/em>. Cambridge: Cambridge University Press.<\/p>\n\n\n\n Lehtovaara, Maija. 1996. \u201dSituationaalinen oppiminen \u2013 ontologisia ja epistemologisia l\u00e4ht\u00f6kohtia.\u201d Teoksessa Jorma Lehtovaara & Riitta Jaatinen (toim.). Dialogissa osa 2: Ihmisen\u00e4 ihmisyhteis\u00f6ss\u00e4<\/em>. Tampere: Tampereen Yliopiston j\u00e4ljennepalvelu, 79\u2013106.<\/p>\n\n\n\n Rouhiainen, Leena. 2011. \u201dFenomenologinen n\u00e4kemys oppimisesta taiteen kontekstissa.\u201d Teoksessa Eeva Anttila (toim.). Taiteen j\u00e4lki. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksi\u00e4<\/em>. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, 75\u201394. urn.fi\/URN:ISBN:978-952-9765-64-5<\/a><\/p>\n\n\n\n Thompson, Evan. 2007. Mind in Life: Biology, Phenomenology and the Sciences of Mind<\/em>. Cambridge: Belknap Press.<\/p>\n\n\n\n Embodied Situated Cognition \/Enactivism<\/a><\/p>\n\n\n\nL\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n
Lue lis\u00e4\u00e4 netist\u00e4<\/h2>\n\n\n\n