Kehontietoisuus viittaa ihmisen mahdollisuuteen suunnata huomionsa omaan keholliseen tilaansa ja siin\u00e4 tapahtuviin hienovaraisiinkin muutoksiin. Keholliset aistimukset ja tuntemukset on mahdollista tuoda tietoisen tarkastelun piiriin kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 niihin huomio, jolloin ne muuttuvat tajunnan sis\u00e4ll\u00f6ksi eli tiedoksi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 kehontietoisuus viittaa erityisesti keholliseen l\u00e4sn\u00e4oloon eli \u201dkehon kuunteluun\u201d, jossa keskeisi\u00e4 ovat proprioseption v\u00e4litt\u00e4m\u00e4t keholliset aistimukset ja tuntemukset. Kehon kuuntelu tarkoittaa huomion suuntaamista omaan kehoon, kehollisiin tuntemuksiin, niiss\u00e4 tapahtuviin muutoksiin ja kehollisista kokemuksista nouseviin merkityksiin. N\u00e4m\u00e4 merkitykset voivat olla arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 huomioita, kuten kivun tai j\u00e4ykkyyden aistimuksia, tai syv\u00e4llisempi\u00e4 ja tulkinnallisempia reflektioita, kuten tunteisiin ja mielikuviin liittyvi\u00e4 pohdintoja. (Ks. Anttila 2007.)<\/p>\n\n\n\n
Kehontietoisuuteen liittyy my\u00f6s monia muita aspekteja, kuten kehon kuva, kehon kaava, kehon muistot, keholliset tottumukset, taidot ja kehollinen kommunikaatio (Klemola 2005). Jokaisella ihmisell\u00e4 on kehossaan valtava varanto erilaista kehollista tietoa, jota h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Jokainen ihminen viestii kehollaan ja on yhteydess\u00e4 maailmaan kehonsa v\u00e4lityksell\u00e4. Ihminen havaitsee, toimii ja muokkaa maailmaa kehollisuutensa kautta ja rajoittamana. Kehollisessa oppimisessa on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 mahdollisimman suuri osa t\u00e4st\u00e4 potentiaalista otetaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oppimisen voimavaroiksi, sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n edelleen.<\/p>\n\n\n\n
Kehontietoisuutta on mahdollista l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s pohtimalla tietoisuuden kehittymist\u00e4 ja rakennetta. Nykyisen filosofisen, kognitio- ja neurotieteellisen k\u00e4sityksen mukaan kehollisuus on tietoisuuden perusta. Tietoisuuden kehittymisen ymm\u00e4rt\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 filosofi Evan Thompsonin (2007) mukaan luopumista karteosiolaisesta jaosta mentaaliseen ja fyysiseen, sill\u00e4 el\u00e4v\u00e4n olennon fyysisyys on erilaista kuin elottoman materiaalin fyysisyys. El\u00e4v\u00e4\u00e4 ihmiskehoa (tai ruumista) ei siksi ole mielek\u00e4st\u00e4 rinnastaa elottomaan materiaaliin, vaikka suuri osa ihmisen kehollisuudesta (tai ruumiillisuudesta) ei olekaan tietoisuuden ulottuvilla. Raja tietoisen ja ei-tietoisen kehon v\u00e4lill\u00e4 on h\u00e4ilyv\u00e4. Thompson ehdottaakin tarkastelun l\u00e4ht\u00f6kohdaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja el\u00e4v\u00e4\u00e4 olentoa. Ero fyysisen ja mentaalisen v\u00e4lill\u00e4 korvautuu n\u00e4in erolla el\u00e4v\u00e4n kehon ja eletyn kehon v\u00e4lill\u00e4. El\u00e4v\u00e4 keho on biologinen organismi, jossa tapahtuvat orgaaniset prosessit ovat suurelta osin tietoisuuden ulottumattomissa, mutta tuottavat taustan, johon tietoinen kokeminen kiinnittyy. Eletty keho on kokemuksellinen, se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaiken, mit\u00e4 el\u00e4v\u00e4 organismi voi tajuta ja kokea. Ero el\u00e4v\u00e4n kehon ja eletyn kehon v\u00e4lill\u00e4 ei ole ontologinen eli olemusta koskeva, sill\u00e4 molemmat sis\u00e4ltyv\u00e4t toisiinsa. El\u00e4v\u00e4 keho on eletyn kehon ehto ja edellytys, sill\u00e4 se on kokemusten ja tajunnan asuinsija. (Ks. Thompson 2007, 235\u2013237.)<\/p>\n\n\n\n
Kartesiolainen n\u00e4kemys kehon ja mielen v\u00e4lisest\u00e4 ontologisesta erosta on mahdollista osoittaa n\u00e4in paikkaansa pit\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. \u201dKeho\u2013mieli-ongelman\u201d sijaan Thompson ehdottaa, ett\u00e4 keskittyisimme tarkastelemaan \u201dKeho\u2013keho-ongelmaa\u201d eli el\u00e4v\u00e4n kehon ja eletyn kehon suhdetta. El\u00e4v\u00e4n ja eletyn kehon suhde rinnastuu filosofi, psykiatri Lauri Rauhalan (2005b) j\u00e4sennykseen tietoisuuden rakenteesta<\/a>:<\/p>\n\n\n\n Tajuton<\/em> = mahdoton kokea (el\u00e4v\u00e4 keho<\/em>)<\/p>\n\n\n\n Tajuinen<\/em><\/p>\n\n\n\n Tiedostamaton: koettavissa Edell\u00e4 termit tajuton ja tajuinen ovat Rauhalan tapa j\u00e4sent\u00e4\u00e4 tietoisuutta. T\u00e4ss\u00e4 j\u00e4sennyksess\u00e4 \u201dtajuinen\u201d jakautuu tiedostamattomaan ja tietoiseen alueeseen. Tiedostamaton tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 kuitenkin \u201dmahdollisesti tietoista\u201d tai \u201dei-viel\u00e4-tietoista\u201d, erona tajuttomaan. Tajuton on siis sellaista orgaanista tapahtumista, joka ei koskaan voi tulla tietoisuuden pariin (esimerkiksi solun jakautuminen). Thompsonin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 termi el\u00e4v\u00e4 keho rinnastuu mielest\u00e4ni t\u00e4h\u00e4n tajuttoman alueeseen. Tajuisen tiedostamaton alue on erityisen kiinnostava kehollisen oppimisen n\u00e4k\u00f6kulmasta, sill\u00e4 siell\u00e4 kehollinen tieto saa alkunsa ei-symbolisessa muodossa ja siell\u00e4 el\u00e4v\u00e4 keho ja eletty keho kietoutuvat toisiinsa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 osa el\u00e4v\u00e4n kehon orgaanisesta tapahtumisesta voi ylt\u00e4\u00e4 tietoiselle tasolle. Siirtyminen eletyn kehon reflektiiviselle, kielt\u00e4 ja symbolisia merkityksi\u00e4 rakentavalle tasolle on hienovarainen, asteittainen ja harjoittamalla kehittyv\u00e4 prosessi.<\/p>\n\n\n\n Rauhalan sanoin keho ja tajunta edellytt\u00e4v\u00e4t toisensa ihmisen kokonaisuudessa. Orgaaniset, ei-symboliset prosessit ja tajuntaamme ulottuvat esireflektiiviset kokemukset ovat aina yhteydess\u00e4 toisiinsa. T\u00e4ss\u00e4 kulkee k\u00e4sitykseni mukaan my\u00f6s ei-tietoisen ja tietoisen kehon h\u00e4ilyv\u00e4 raja. Rauhala kirjoittaa, ett\u00e4 \u201dkun kehossa tapahtuu muutoksia, muuttuvat my\u00f6s kokemisen hermostolliset ehdot ja siten my\u00f6s kokemus\u201d (2005b, 60). Kehon kokonaisuus on se koordinaatisto, jossa kokemus syntyy ja rakentuu ja jossa \u201dmaailmanj\u00e4sennys prim\u00e4\u00e4risesti oivalletaan\u201d (Rauhala 2005b, 56). Toisin sanoen,<\/p>\n\n\n\n Ihmiskeho on orgaaninen luontokappale. Se tuottaa ja asuttaa subjektiiviset kokemukset, joista ihmisen tietoisuus itsest\u00e4\u00e4n her\u00e4\u00e4 ja joista tajuaminen ja tiet\u00e4minen nousevat. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna kehollisuuden merkitys kasvatuksessa, oppimisessa ja alan tutkimuksessa on vankkumaton, kuin kallio.<\/p>\n(Anttila 2011, 16.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kehontietoisuutta voidaan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s sosiaalisten taitojen ja my\u00f6t\u00e4tunnon perustana. Viimeaikainen neurotieteellinen tutkimus t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 kiinnostavalla tavalla filosofista ja humanistista ymm\u00e4rryst\u00e4 kehontietoisuuden ja sosiaalisen tietoisuuden yhteydest\u00e4 sek\u00e4 sosiaalisten taitojen kehollisesta perustasta. Aivotutkijat ovat viime vuosina enenev\u00e4sti kohdistaneet huomionsa sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Suomalaiset aivotutkijat Riitta Hari ja Miiamaria Kujala toteavat sosiaaliseen vuorovaikutukseen kohdistuvasta aivotutkimuksesta seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n \u2026 any comprehensive brain imaging study of the neuronal basis of social cognition requires appreciation of the situated and embodied nature of human cognition, motivating simultaneous monitoring of brain and bodily functions within a socially relevant environment.<\/p>\n(2009, 454.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kirjoittajat edustavat sosiaalista neurotiedett\u00e4. Se on suhteellisen uusi tieteenala, jossa kiinnostuksen kohteena on sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikutus monimutkaisiin henkisiin toimintoihin ja siihen, kuinka maailma koetaan. (Hari & Kujala 2009.) Sosiaalinen neurotiede tutkii esimerkiksi peilineuronien toimintaa ja merkityst\u00e4 sosiaalisen kognition kehityksess\u00e4. Peilineuronit tai -solut ovat hermosoluja, jotka aktivoituvat, kun ihminen liikkuu, katsoo toisten liikkumista tai kuvittelee liikkuvansa. Peilineuronien l\u00f6yt\u00e4minen on tuottanut uutta tietoa muun muassa siit\u00e4, kuinka sosiaalinen tietoisuus kehittyy kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huomio toisten ihmisten eleisiin ja liikkeisiin (Gallese, Keysers & Rizzolatti 2004) ja kuinka empatia toisia kohtaan perustuu kehollisille tuntemuksille (Critchley 2009). Kasvokkainen kohtaaminen on siten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 sosiaalisen tietoisuuden kehittymiselle. Siin\u00e4 keskeist\u00e4 on ilmeiden, sosiaalisten eleiden ja liikkeiden havaitseminen ja tulkitseminen samanaikaisesti kun ne tuotetaan. (Ks. my\u00f6s Sajaniemi & Krause 2012, 13\u201315.)<\/p>\n\n\n\n Sajaniemen ja Krausen (2012) mukaan peilisoluj\u00e4rjestelm\u00e4n toiminta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 my\u00f6s kulttuuristen merkitysten omaksumisessa ja kielen oppimisessa. Artikkelissaan Oppimisen palapeli<\/em> he tarkastelevat oppimisen neuraalista perustaa monelta kannalta ja korostavat kasvokkaisen kohtaamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen, kokemuksellisuuden ja liikkumisen merkityst\u00e4 kaikessa kehityksess\u00e4 ja oppimisessa. He my\u00f6s suhtautuvat hyvin kriittisesti virtuaalisen kanssak\u00e4ymisen ja tietokoneen v\u00e4lityksell\u00e4 tapahtuvan oppimisen lis\u00e4\u00e4ntymiseen. He toteavat, ett\u00e4<\/p>\n\n\n\n [v]iimeinen dramaattinen muutos aivojen rakenteessa tapahtui kymmeni\u00e4 tuhansia vuosia sitten. Kulttuurievoluutio on sen sijaan viime vuosikymmenin\u00e4 ollut r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4ist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ristiriita on eritt\u00e4in haasteellinen aivojen kehitykselle, toiminnalle ja hyvinvoinnille.<\/p>\n(Sajaniemi & Krause 2012, 19.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Liikunta- ja tanssikasvatuksen, somatiikan ja fysioterapian aloilla aivojen kehityksen yhteys kehon toimintaan on tiedostettu jo kauan. Suuri osa alan kirjallisuudesta perustuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6h\u00f6n ja kokemukseen sek\u00e4 fysiologiseen, anatomiseen ja kinesiologiseen kirjallisuuteen. Neurotiede ja aivotutkimus ovat viime vuosina tuoneet t\u00e4llekin alalle t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tieteellist\u00e4 tukea.<\/p>\n\n\n\n Anttila, Eeva. 2007. \u201dMind the Body: Unearthing the Affiliation between the Conscious Body and the Reflective Mind.\u201d Teoksessa Leena Rouhiainen, Eeva Anttila, Kirsi Heimonen, Soili H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen, Heli Kauppila & Paula Salosaari (toim.). Ways of knowing in dance and art<\/em>. Theatre Academy, Finland: Acta Scenica 19, 77\u201399.<\/p>\n\n\n\n Anttila, Eeva. 2011. \u201dTaiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka.\u201d Teoksessa Eeva Anttila (toim.). Taiteen j\u00e4lki: Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksi\u00e4<\/em>. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, 151\u2013173. urn.fi\/URN:ISBN:978-952-9765-64-5<\/a><\/p>\n\n\n\n Gallese, Vittorio, Keysers, Christian & Rizzolatti, Giacomo. 2004. \u201dA Unifying View of the Basis of Social Cognition.\u201d Trends in Cognitive Sciences<\/em>, 8:9, 396\u2013403.<\/p>\n\n\n\n Hari, Riitta & Kujala, Miiamaria V. 2009. \u201dBrain Basis of Human Social Interaction: From Concepts to Brain Imaging.\u201d Physiol Rev<\/em>, 89, 453\u2013479.<\/p>\n\n\n\n Klemola, Timo. 2005. Taidon filosofia \u2013 Filosofin taito<\/em>. Tampere: Tampere University Press.<\/p>\n\n\n\n Rauhala, Lauri. 2005. Ihminen kulttuurissa \u2013 Kulttuuri ihmisess\u00e4<\/em>. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n\n\n\n Sajaniemi, Nina & Krause, Christina M. 2012. \u201dOppimisen palapeli.\u201d Teoksessa Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silv\u00e9n, Timo Jaakkola & Kari Nyyss\u00f6l\u00e4 (toim.). Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunk\u00e4ynti: Neuro- ja kognitiotieteellinen n\u00e4k\u00f6kulma<\/em>. Opetushallitus. Muistiot 2012:1, 8\u201321. researchportal.helsinki.fi\/fi\/publications\/aivot-oppimisen-valmiudet-ja-koulunk\u00e4ynti-neuro-ja-kognitiotietee<\/a><\/p>\n\n\n\n Thompson, Evan. 2007. Mind in Life: Biology, Phenomenology and the Sciences of Mind<\/em>. Cambridge: Belknap Press.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kehontietoisuus viittaa ihmisen mahdollisuuteen suunnata huomionsa omaan keholliseen tilaansa ja siin\u00e4 tapahtuviin hienovaraisiinkin muutoksiin. Keholliset […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-35","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-6-kehollinen-oppiminen"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=35"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":519,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/35\/revisions\/519"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=35"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=35"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=35"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
(el\u00e4v\u00e4 & eletty keho: esireflektiivinen<\/em>)
Tietoinen: tietoisesti koettu
(eletty keho: reflektiivinen<\/em>)<\/p>\n\n\n\n\n
\n
\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n