Havahtuminen uudenlaisiin ekologisiin ja sosiaalisiin haasteisiin on synnytt\u00e4nyt tarpeita my\u00f6s uusille kasvatuksen aloille. Huoli ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, luonnosta ja ilmastosta sek\u00e4 toisaalta my\u00f6s demokratian rapautumisesta ja globalisaation tuomista sosiaalisista ongelmista n\u00e4kyy yh\u00e4 enemm\u00e4n my\u00f6s kasvatuksen kent\u00e4ll\u00e4. Kest\u00e4v\u00e4n kehityksen tavoitteet on nostettu keskeisesti kasvatus- ja koulutusalojen strategioiden keski\u00f6\u00f6n. Niinp\u00e4 kasvatus- ja opetusalalla opiskeleva tai ty\u00f6skentelev\u00e4 saattaakin tuntea riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 tai h\u00e4mmennyst\u00e4 erilaisiin menetelmiin ja n\u00e4k\u00f6kulmiin t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4\u00e4n: tulisiko opettajan todella hallita kaikki sek\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6kasvatuksen, luontokasvatuksen, kest\u00e4v\u00e4n kehityksen kasvatuksen, globaalikasvatuksen ett\u00e4 demokratiakasvatuksen tavoitteet ja sis\u00e4ll\u00f6t?<\/p>\n\n\n\n
Samanlaista tuskaa saattaa kokea opiskelija t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4\u00e4n erilaisiin teoreettisiin viitekehyksiin, joiden kautta pyrit\u00e4\u00e4n tarkastelemaan kriittisesti antroposeenin ajan haasteita. Viitekehykset eiv\u00e4t ole tarkkarajaisia ja t\u00e4ysin toisiaan poissulkevia: ne ovat kehittyneet toinen toisiaan seuraten ja aiempia n\u00e4kemyksi\u00e4 haastaen. Esimerkiksi posthumanismi, transhumanismi, antihumanismi ja metahumanismi kiinnittyv\u00e4t nimiens\u00e4 mukaisesti kaikki humanismin perinteeseen, sit\u00e4 eri tavoin tarkastellen ja haastaen. Erityisesti posthumanistinen<\/em><\/strong> (Braidotti 2013; Lummaa & Rojola 2014) n\u00e4k\u00f6kulma on lis\u00e4\u00e4ntynyt viime vuosina my\u00f6s kasvatuksen tutkimuksessa. Termin post<\/em>-etuliite viittaa sek\u00e4 humanismin j\u00e4lkeiseen ett\u00e4 ihmiskeskeist\u00e4 ajattelua purkavaan n\u00e4k\u00f6kulmaan. Humanistinen ihmisk\u00e4sitys olettaa ihmisyksil\u00f6n pystyv\u00e4n ottamaan vastuun itsen\u00e4isesti teoistaan (Koskinen 2019). T\u00e4llaista vapauden k\u00e4sityst\u00e4, joka perustuu ihmisen itsen\u00e4isyyteen ja irrallisuuteen muusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, posthumanismi haastaa keskeisesti. Niin sanotut ismit <\/em>viittaavat laajoihin oppirakennelmiin: my\u00f6s posthumanismi on laaja kehys, jonka sis\u00e4ll\u00e4 erilaiset n\u00e4k\u00f6kulmat voivat poiketa merkitt\u00e4v\u00e4stikin toisistaan. Posthumanististen teorioiden painotukset vaihtelevat esimerkiksi sen suhteen, ovatko ne kiinnostuneet kuvaamaan elollista ja elotonta luontoa vai my\u00f6s koneita ja muita teknologisia sovelluksia ihmiskeskeisen ajattelun ylitt\u00e4misen muotoina. Transhumanismista<\/em><\/strong> puhutaan erityisesti silloin, kun pyrit\u00e4\u00e4n vaalimaan humanismin periaatteita tieteellisen kehityksen kautta ja soveltamaan teknologiaa ihmiskehon rajojen ylitt\u00e4miseen (Tomperi 2001).<\/p>\n\n\n\n Taiteenkent\u00e4ll\u00e4 posthumanismin lis\u00e4ksi my\u00f6s uusmaterialismiksi<\/em><\/strong> (Barad 2007; Bennett 2010; Gamble ym. 2019) nimetty suuntaus on kasvanut merkitt\u00e4v\u00e4ksi sek\u00e4 taiteellisen ett\u00e4 teoreettisen tarkastelun viitekehykseksi. Uusmaterialismi viittaa nimens\u00e4 mukaisesti n\u00e4kemykseen, jossa todellisuus k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n aineelliseksi. Uusi<\/em>-etuliite viittaa teorioihin, joissa materia tulkitaan itsess\u00e4\u00e4n aktiiviseksi (Latour 2014). Esimerkiksi pianistille piano ei ole vain passiivinen soittamisen kohde vaan aktiivista toimijuutta edustavaa materiaa: kulloisenkin soittimen koskettimet vaikuttavat soittajan soittotekniikkaan. Samalla tavalla mik\u00e4 tahansa ymp\u00e4rill\u00e4mme oleva materia vaikuttaa meihin vastavuoroisessa suhteessa. Uusmaterialistisen tulkinnan mukaan materiaali ei siis olekaan taiteilijalle vain ainetta, josta h\u00e4n muokkaa teoksen, vaan taiteilija ja materiaali, instrumentti, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 tai puvustus toimivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina yhdess\u00e4. Materia vaikuttaa merkitt\u00e4v\u00e4sti niin taideteoksen muotoon kuin sis\u00e4lt\u00f6\u00f6nkin. Sosiomaterialismiksi<\/em><\/strong> nimetty suuntaus puolestaan pyrkii tarkastelemaan inhimillisen ja materiaalisen v\u00e4list\u00e4 suhdetta niin, ett\u00e4 siin\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n todellisuuden merkityksen kehkeytyv\u00e4n tilojen, kehojen, teknologioiden ja muun materiaalisen kietoutuessa yhteen kielen, kommunikaation ja muun sosiaalisen toimijuuden kanssa (Jones 2013).<\/p>\n\n\n\n Ekokritiikki<\/em><\/strong> on tieteidenv\u00e4list\u00e4 tutkimusta, jossa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n luonnontieteilij\u00f6iden, kirjallisuustieteilij\u00f6iden, antropologien, historioitsijoiden, kirjailijoiden ja runoilijoiden tuotoksia tarkasteltaessa luonnon ja kulttuurin v\u00e4lisi\u00e4 suhteita. Ekokritiikin katsotaan alkaneen yhdess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6liikkeen nousun kanssa ja erityisesti Rachel Carsonin Silent Spring –<\/em>kirjan julkaisun my\u00f6t\u00e4 vuonna 1962. Ekokritiikki tutkimussuuntauksena vahvistui kuitenkin varsinaisesti vasta 1980-luvulla. Alkuvaiheessaan ekokritiittinen tutkimus painotti luonnosta puhumisen t\u00e4rkeytt\u00e4 ja luonnon suojelua. Ihminen ja h\u00e4nen luomansa kulttuuri n\u00e4htiin kuitenkin edelleen luonnosta erillisin\u00e4. Tutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana oli l\u00e4hinn\u00e4 humanististen ja luonnontieteiden velvollisuus lis\u00e4t\u00e4 yhteisen tutkimuksen kautta tietoisuutta ymp\u00e4rist\u00f6ongelmista ja sit\u00e4 kautta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ratkaisuja niihin. Niin sanotussa ekokritiikin toisessa aallossa 1990-luvulla k\u00e4site \u201cymp\u00e4rist\u00f6\u201d m\u00e4\u00e4riteltiin uudelleen, siten ett\u00e4 se sis\u00e4lsi sek\u00e4 urbaanit ett\u00e4 luonnonymp\u00e4rist\u00f6t. Ekokriitikot haastoivat t\u00e4ll\u00e4 uudella k\u00e4sitem\u00e4\u00e4rittelyll\u00e4 jyrkk\u00e4rajaista eroa luonnon ja kulttuurin sek\u00e4 ihmisen ja muun el\u00e4m\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. (Marland 2013.)<\/p>\n\n\n\n Syv\u00e4ekologia<\/em><\/strong> pohtii kriittisesti ihmisen roolia maapallolla haastaen sen aseman muun el\u00e4m\u00e4n yl\u00e4puolella olevana hallitsijana. Syv\u00e4ekologien mielest\u00e4 ennen kuin on edes mielek\u00e4st\u00e4 tarkastella ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyvi\u00e4 sosiaalisia ja poliittisia kysymyksi\u00e4, olisi ratkaistava ihmisen ongelmallinen suhde muuhun el\u00e4m\u00e4\u00e4n (Eckersley 1992). Syv\u00e4ekologit haluavat haastaa ihmiskeskeist\u00e4 maailmantulkintaa korvaamalla sen bio- tai ekosentriseksi kutsutulla n\u00e4k\u00f6kulmalla, jossa keskeist\u00e4 on tunnustaa kaiken el\u00e4m\u00e4n eli koko maapallon biosf\u00e4\u00e4rin yhdenvertaisuus (Naess 2008). Biosf\u00e4\u00e4rin kokonaisetu tulisi siis asettaa aina ensisijaiseksi yhden lajin \u2013 mukaan lukien ihmisen \u2013 edun sijaan. Pinnallisen ekologian \u2013 jossa muu luonto n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vain resurssina ihmiselle \u2013 sijasta syv\u00e4ekologia uskoo ymp\u00e4rist\u00f6kriisien ratkaisun l\u00f6ytyv\u00e4n vasta, kun ihminen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 syvemm\u00e4n yhteyden kaikkeen el\u00e4v\u00e4\u00e4n. My\u00f6s yhteiskunnalliset ongelmat voidaan ratkaista samaa ei-hierarkkista logiikkaa k\u00e4ytt\u00e4en, kun ensin puretaan ihmisen ja muun luonnon v\u00e4linen haitallinen arvoj\u00e4rjestys.<\/p>\n\n\n\n Ekofeminismi<\/em><\/strong> (Mies & Shiva 2014; Plumwood 1993; 2002; Warren 1990) yhdist\u00e4\u00e4 nimens\u00e4 mukaisesti ekologiset teemat feministisiin teorioihin. Sen keskeinen tutkimusteht\u00e4v\u00e4 on patriarkaalisessa yhteiskunnassa vallitsevan kulttuuri\u2013luonto-dualismin haastaminen. Ekofeminismin mukaan sek\u00e4 naisten ett\u00e4 ei-inhimillisten el\u00e4inten marginalisointi johtuu hierarkkisesta kahtia jaottelusta kulttuurin ja luonnon v\u00e4lill\u00e4. Ekofeminismin katsotaankin olevan yksi ekokritiikin suuntaus (Marland 2013). Ekofeminismin mukaan esimerkiksi mies, kulttuuri ja rationaalisuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n aina ensisijaisina ja nainen, luonto ja emotionaalisuus n\u00e4ille alisteisina ja siten v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkein\u00e4 (Plumwood 1993; 2002). Ekofeministiset teoriat voivat auttaa taidekasvattajaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n paitsi tekstuaalisia my\u00f6s visuaalisia ja performatiivisia valtadiskursseja syvemmin ja n\u00e4in kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sukupuolisensitiivisemp\u00e4\u00e4 sek\u00e4 my\u00f6s monilajisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkasteltuna yhdenvertaisempaa pedagogiikkaa (Foster 2017).<\/p>\n\n\n\n Ekofenomenologia<\/em><\/strong> puolestaan linkitt\u00e4\u00e4 mannermaisen filosofian tradition ymp\u00e4rist\u00f6eettisten kysymysten tarkasteluun (Abram 1996; Brown & Toadvine 2003; V\u00e4rri 2018). Fenomenologian tavoin ekofenomenologia on kiinnostunut haastamaan luonnontieteiden tulkintaa todellisuudesta rationaalisen mielen kohteena olevana ja hallittavana objektina. Fenomenologi on kiinnostunut kuvaamaan todellisuutta subjektin kokemuksesta k\u00e4sin (Merleau-Ponty 2008); ekofenomenologi taas pyrkii haastamaan kokemuksen ihmiskeskeist\u00e4 ja subjektiivista k\u00e4sityst\u00e4 huomioimalla todellisuuden relationaalisen eli suhteisen luonteen (Brown & Toadvine 2003; ks. my\u00f6s Merleau-Ponty 1968, 2003). Kokemuksen merkityst\u00e4 voidaankin kuvata esimerkiksi asubjektiivisen k\u00e4sitteell\u00e4, eli erilaisten todellisuuksien v\u00e4lisen\u00e4 tilana, jota ei voi t\u00e4ysin palauttaa subjektiksi eik\u00e4 objektiksi (Vad\u00e9n & Torvinen 2014). Esimerkiksi mets\u00e4k\u00e4velyn tai musiikin kokemisen merkitys ei synny vain subjektissa eli kokevan ihmisen psyykess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n; toisaalta merkitys ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n synny puhtaasti musiikkikappaleen tai luonnonymp\u00e4rist\u00f6n objektiivisista ominaisuuksista. Asubjektiivinen kokemus on siis jotakin usein ohikiit\u00e4v\u00e4\u00e4, v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 kokemussuhteessa tapahtuvaa ja vaikeasti sanoitettavaa (Vad\u00e9n & Torvinen 2014). Ekofenomenologiset teoriat voivat antaa taidekasvattajille k\u00e4sitteit\u00e4 erityisesti kehollisen ja relationaalisen ihmis- ja todellisuusk\u00e4sityksen ymm\u00e4rt\u00e4miseen my\u00f6s \u201cenemm\u00e4n kuin ihmisen maailman\u201d (Abram 1996) kontekstissa (Foster 2016; 2017).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Havahtuminen uudenlaisiin ekologisiin ja sosiaalisiin haasteisiin on synnytt\u00e4nyt tarpeita my\u00f6s uusille kasvatuksen aloille. Huoli ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-404","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-8-ekososiaalinen-nakokulma"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/404","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=404"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/404\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":492,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/404\/revisions\/492"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=404"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=404"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=404"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}