{"id":51,"date":"2022-07-24T16:37:58","date_gmt":"2022-07-24T13:37:58","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila2022\/?p=51"},"modified":"2022-10-31T16:26:50","modified_gmt":"2022-10-31T14:26:50","slug":"situationaalinen-oppimiskasitys","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/situationaalinen-oppimiskasitys\/","title":{"rendered":"Situationaalinen oppimisk\u00e4sitys"},"content":{"rendered":"\n

Seuraava perustuu Maija Lehtovaaran (1996) artikkeliin Situationaalinen oppiminen \u2013 ontologisia ja epistemologisia l\u00e4ht\u00f6kohtia, teoksessa Lehtovaara, J. ja Jaatinen, R. (toim.) Dialogissa osa 2: Ihmisen\u00e4 ihmisyhteis\u00f6ss\u00e4<\/em>. Tampere: Tampereen Yliopiston j\u00e4ljennepalvelu.<\/p>\n\n\n\n

Situationaalinen oppimisk\u00e4sitys perustuu l\u00e4hinn\u00e4 Edmund Husserlin fenomenologiaan ja Martin Heideggerin eksistentiaaliseen fenomenologiaan, joiden pohjalta Lauri Rauhala on kehitt\u00e4nyt ns. holistisen ihmisk\u00e4sityksen. Situationaalinen oppimisk\u00e4sitys on siis holistiseen ihmisk\u00e4sitykseen nojaava oppimisk\u00e4sitys.<\/p>\n\n\n\n

Lehtovaaran analysoima situationaalinen oppimisk\u00e4sitys ankkuroituu siis filosofiaan, poiketen n\u00e4in useista muista, psykologiaan perustuvista oppimisk\u00e4sityksist\u00e4. Peruskysymyksen\u00e4 on siten oppimisen ontologinen analyysi, ts. mit\u00e4 oppiminen on. Oppimista edesauttavat tai est\u00e4v\u00e4t (didaktiset) tekij\u00e4t, kuten esim. oppimisymp\u00e4rist\u00f6n laatu, j\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 sivummalle. Lehtovaaran mukaan systemaattinen oppimisen analyysi ei ole psykologisten oppimisk\u00e4sityksille tunnusomaista, joiden suurena ongelmana edelleen on se, ett\u00e4 ei tiedet\u00e4, mit\u00e4 oppiminen on. T\u00e4llaiset oppimisk\u00e4sitykset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t syntyneen yhteiskunnallisina tilaust\u00f6in\u00e4, paikaten edellisen oppimisk\u00e4sityksen puutteita. Ne ovat yksipuolisia eiv\u00e4tk\u00e4 pysty hahmottamaan ihmisen oppimista kokonaisuutena.<\/p>\n\n\n\n

Situationaalinen oppimisk\u00e4sitys tuo korostetusti esiin ihmisen kietoutuneisuuden el\u00e4m\u00e4ntilanteisiinsa: oppimistapahtumaa ei holistiseen ihmisk\u00e4sitykseen nojaten voida tarkastella irrallaan el\u00e4m\u00e4ntilanteista. Maailma ja yksil\u00f6n sosiaalinen todellisuus ovat merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla mukana oppimistapahtumassa, joka ei siis n\u00e4in ollen ole yksil\u00f6n sis\u00e4inen, psykologiaan tai biologiaan perustuva prosessi. My\u00f6s sosiaaliset ja historialliset tekij\u00e4t liittyv\u00e4t yksil\u00f6n oppimiseen, joka on siis enemm\u00e4n kuin k\u00e4ytt\u00e4ytymisen muutosta tai kognitiivista prosessointia individualistisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta (vrt. Vygotskyn kehitysteoria ja sosiaalinen konstruktionismi). Lehtovaaran mukaan my\u00f6s tunteet, intuitio ja tahto ovat j\u00e4\u00e4neet liian v\u00e4h\u00e4lle huomiolle oppimisen psykologiassa.<\/p>\n\n\n\n

Situationaalisen oppimisen ymm\u00e4rt\u00e4miseksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tarkastella holistisen ihmisk\u00e4sityksen filosofisia perusteita tarkemmin. Lehtovaara tarkastelee ensin tajunnallisuutta inhimillisen kokemisen kokonaisuudessa ja kysyy, mit\u00e4 kokemus on?<\/p>\n\n\n\n

Lehtovaaran mukaan todellisuus ilmenee meille kokemuksissa aina jotain merkitsev\u00e4n\u00e4. Kokemus ei ole autonominen suhteessa todellisuuteen, vaan kokemukseen on sis\u00e4\u00e4nrakennettuna tajunnan ja muun todellisuuden v\u00e4linen suhde.<\/p>\n\n\n\n

Kulttuurin v\u00e4littyminen ihmiselle tapahtuu kokemuksen, eli tajunnan kautta. Tajunta on merkityssuhteiden muuttumisen ja kehkeytymisen prosessi, ymm\u00e4rt\u00e4misen (tajuamisen) v\u00e4yl\u00e4. Merkityssuhde tarkoittaa ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4\u00e4 suhdetta johonkin objektiin tai asiaan.<\/p>\n\n\n\n

Oppiminen t\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta viittaa ihmisen kokemuksiin maailmassa olevana, ja n\u00e4in oppimisessa on kysymys merkitysten ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 ja muuttumisesta. Opetustapahtumassa on kysymys uusien merkityssuhteiden synnytt\u00e4misest\u00e4 ja virheellisten tai ristiriitaisten merkityssuhteiden korjaamisesta. Oppimisen kautta maailmankuva avartuu.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi Lehtovaara tarkastelee oppimiskokemusta hermeneuttisena kokemuksena, perustaen tarkastelunsa ns. hermeneuttiseen tietok\u00e4sitykseen, jonka mukaan ihminen tulkitsee todellisuutta subjektiivisesti. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 eri henkil\u00f6t voivat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 saman kohteen toisistaan poikkeavalla tavalla sek\u00e4 sen, ett\u00e4 sama henkil\u00f6 voi eri tilanteissa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 saman asian eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n

Hermeneuttisessa tietok\u00e4sityksess\u00e4 ihminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n intentionaalisena. Intentionaalisuus on tajunnallisuuden keskeinen tunnusmerkki ja tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 tajunta suuntautuu aina johonkin kohteeseen: me olemme aina tietoisia jostakin, emme pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tietoisia. Ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ei voi siis erottaa siit\u00e4 mit\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 havaitsemista siit\u00e4 mit\u00e4 havaitaan. Lis\u00e4ksi ymm\u00e4rt\u00e4minen on yhteyksien, ts. suhteiden ja n\u00e4k\u00f6kulmien ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, ja n\u00e4in ihminen ei voi saavuttaa todellisuutta, vain ainoastaan merkitysten v\u00e4litt\u00e4mi\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 (n\u00e4k\u00f6kulmia) todellisuudesta. T\u00e4h\u00e4n perustuu se, ett\u00e4 tiet\u00e4minen on aina subjektiivista, ja tieto on aina ihmistajunnan konstituutio.<\/p>\n\n\n\n

Kuten oppiminenkin, my\u00f6s opettaminen on todellisuuden tulkintaa. My\u00f6s opettaja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 todellisuutta omista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan, oman horisonttinsa kautta. Fenomenologisessa filosofiassa horisontti viittaa jo olemassaoleviin merkityssuhteisiin (psykologiassa n\u00e4ist\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ilmaisua aiemmat kokemukset). Uutta asiaa opeteltaessa tapahtuu aktiivisesti suunnattua, intentionaalista horisonttien valintaa, joka vaikuttaa siihen, mitk\u00e4 asiat s\u00e4ilyv\u00e4t ja mitk\u00e4 taas unohtuvat yksil\u00f6n kokemustodellisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Tiet\u00e4misen halu ja uteliaisuus perustuvat sille, ett\u00e4 ihmisen tajunta toimii ekspansiivisesti, laajentuen. Tajunnan ekspansiivisuus saa aikaan sen, ett\u00e4 yksil\u00f6lle syntyy uusia merkityssuhteita ja maailmankuva rikastuu ja avartuu. Merkityssuhteet voivat kuitenkin my\u00f6s lukkiutua, kun esimerkiksi subjektiivinen maailmankuva vastaanottavana horisonttina ja uusi opittava asia ovat kesken\u00e4\u00e4n ristiriidassa. Horisonttien vakiintumisen seurauksena toiminta usein totunnaistuu, mutta horisontit eiv\u00e4t kuitenkaan yleens\u00e4 ole t\u00e4ysin staattisia, ja my\u00f6s kokemukset ovat ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin avoimia: oppiminen on n\u00e4in ollen elinik\u00e4inen prosessi.<\/p>\n\n\n\n

Tajunnan tiedostamattoman osan huomioiminen on keskeist\u00e4 situationaalisessa oppimisk\u00e4sityksess\u00e4. Tiedostamaton viittaa ep\u00e4t\u00e4ydelliseen tai ep\u00e4selv\u00e4\u00e4n merkityssuhteeseen, tai sellaiseen kokemukseen, joka ei ole viel\u00e4 sijoittunut merkityssuhteena tiedostettuun maailmankuvaan. T\u00e4llaiset kokemukset voivat olla ep\u00e4intentionaalisia, mutta ep\u00e4intentionaaliset kokemukset voivat tosin olla my\u00f6s tietoisia tai tulla tietoisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llainen tieto on tajunnalle viel\u00e4 piilev\u00e4\u00e4 tai intuitiivista (tacit knowledge, vastakohtana explicit knowledge). Piilev\u00e4 tieto liittyy siis merkitysten selkeysasteen vaihteluun. Intuitiivinen tieto on tiedostamatonta kokemusta, joka voi v\u00e4litty\u00e4 esimerkiksi ilmeiden kautta. Monet asiat j\u00e4\u00e4v\u00e4t oppijalle piilev\u00e4ksi, intuitiiviseksi tiedoksi, ja se voi joko haitata tai edist\u00e4\u00e4 oppimista.<\/p>\n\n\n\n

Lehtovaaran mukaan piilev\u00e4n tiedon tuominen tietoiseksi kasvatus- ja opetustilanteissa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 subjektiivisen maailmankuvan selkeytt\u00e4misess\u00e4 ja rikastamisessa. Tietoiseksi tuleminen on sit\u00e4, ett\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4t ja vajaat merkityskokemukset selkiytyv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Tunteet ovat my\u00f6s merkityksi\u00e4 \u2013 eiv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fysiologiaa. Tunteet edellytt\u00e4v\u00e4t vastapoolina yksil\u00f6n situaation: my\u00f6s tunteet siis kohdistuvat johonkin. Lehtovaaran mielest\u00e4 tunteita ei kasvatuksessa vaalita, mutta silti ne ottavat paikkansa ja toimivat ihmisess\u00e4. Tunnekokemukset ovat oppijalle hyvin merkityksellisi\u00e4, eik\u00e4 niit\u00e4 voida ohittaa oppimistapahtumassa.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s tahdon ilmentym\u00e4t liittyv\u00e4t tajuntaan. My\u00f6s ne esiintyv\u00e4t ja toimivat merkityksin\u00e4. Tahdon ilmentym\u00e4t ovat tietoisia merkityksi\u00e4. Kun oppija esimerkiksi vertailee ja harkitsee erilaisia merkityssuhteita, h\u00e4n arvioi miten ne liittyv\u00e4t omiin arvoihin, ja tekee tietoisia valintoja t\u00e4lt\u00e4 pohjalta.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi Lehtovaara tarkastelee kehollista ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4 ajallisuuden ja avaruudellisuuden hahmottamisena. Kehollinen tai orgaaninen ymm\u00e4rt\u00e4minen ja esiymm\u00e4rt\u00e4minen viittaavat ymm\u00e4rt\u00e4misen eri tasoihin. Esiymm\u00e4rt\u00e4minen viitaa siihen, ett\u00e4 kullekin ihmiselle ominainen ja ainutkertainen el\u00e4m\u00e4ntilanne kuuluu olennaisena osana ihmiseen ja h\u00e4nen oppimiseensa. Esiymm\u00e4rrys viittaa ihmisen olemassaolon perustaviin ehtoihin, sill\u00e4 tarkoitetaan ihmiseen itseens\u00e4 sis\u00e4ltyv\u00e4n j\u00e4sennyksen antamaa tulkintaa. Ymm\u00e4rt\u00e4minen perustuu aina esiymm\u00e4rt\u00e4miselle, joten tajunnallinen ymm\u00e4rt\u00e4minen ei koskaan ala alusta.<\/p>\n\n\n\n

Lehtovaaran mukaan kehollisuudella ja kehollisilla kokemuksilla on kaikessa oppimisessa oma asemansa, koska keho on ihmisen maailmassa olemisen keskus. Kehon kautta ihmisen kokemukset ovat kiinni maailmassa. Keho on avaruudellinen ja kehon toiminta on ajallista: keho tuo menneisyydest\u00e4 nykyisyyteen taitonsa ja j\u00e4lkens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s tajunnalliset kokemukset tapahtuvat kehollisen maailmasuhteen mahdollistamina ja rajoittamina. Tajunnallisuus ei ole irti kehollisuudesta eik\u00e4 situationaalisuudesta. Oppija on kehollisuutensa ansiosta kokeva subjekti.<\/p>\n\n\n\n

Ihminen voi tarkastella omaa tai toisen kehoa objektina, esineen\u00e4, jolloin kosketus eletyn kehon kokemukseen katoaa. Oppijan keholliset kokemukset voivat my\u00f6s muodostua oppimistilanteissa ongelmiksi, jos ne esimerkiksi ovat negatiivisia.<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen oppiminen on moninainen, laaja, syv\u00e4 ja kokonaisvaltainen tapahtuma, jossa yksil\u00f6 suhteutuu maailmaan. Lehtovaaran kuvaama situationaalinen oppimisk\u00e4sitys poikkeaa muista oppimista kuvaavista malleista siin\u00e4, miten yksil\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4linen suhde ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n. Kun useat muut k\u00e4sitykset l\u00e4htev\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 yksil\u00f6 ja ymp\u00e4rist\u00f6 ovat toisistaan erillisi\u00e4, situationaalinen oppimisk\u00e4sitys perustuu siihen, ett\u00e4 situaation katsotaan olevan perustavassa ontologisessa mieless\u00e4 ihmist\u00e4. Situaatio ei siis viittaa fyysiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Se ei ole jotain ulkopuolista, vaan jotain ihmisess\u00e4 olevaa. Ihmisen situaatio on riippumaton ajan ja paikan rajoituksista.<\/p>\n\n\n\n

Ymp\u00e4rist\u00f6 ei siis ymp\u00e4r\u00f6i ihmist\u00e4, vaan sis\u00e4ltyy ihmiseen. Fenomenologiassa puhutaankin ymp\u00e4rist\u00f6n sijaan maailmasta, johon yksil\u00f6 on suhteessa, ja jossa h\u00e4n todellistuu. Maailma ei viittaa konkreettiseen todellisuuteen, vaan merkitysyhteyteen; maailma synnytt\u00e4\u00e4 merkityksi\u00e4 yksil\u00f6n sis\u00e4lle. Maailma on yksil\u00f6ss\u00e4 ja yksil\u00f6 on merkitysten kautta maailmassa. Lehtovaara lainaa Perttulaa (1996, 11), jonka mukaan \u201dse, millaisena ihminen syntyy, sitoo sit\u00e4, mit\u00e4 ihmisen on mahdollista ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4\u201d. Esimerkiksi sukupuolemme rajaa kokemuksiamme (vrt. esiymm\u00e4rrys).<\/p>\n\n\n\n

Situaatio n\u00e4in ymm\u00e4rrettyn\u00e4 koostuu monista tekij\u00f6ist\u00e4, joita Rauhala kutsuu situaation rakennetekij\u00f6iksi. Ne puolestaan voivat olla konkreettisia (esim. esineet) ja ideaalisia (esim. arvot). Osa m\u00e4\u00e4rittyy kohtalonomaisesti, osa on yksil\u00f6n valittavissa. Situaatio on aina yksil\u00f6llinen ja ainutkertainen. Syntyess\u00e4mme maailmaan synnymme kuitenkin samalla historiaan ja traditioon \u2013 yhteisten merkitysten maailmaan. Yhteinen esiymm\u00e4rryksemme luo perustan intersubjektiivisuudelle.<\/p>\n\n\n\n

Situationaalinen oppimisk\u00e4sitys ylitt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6n rajan ja pyrkii pois n\u00e4iden v\u00e4lisest\u00e4 vastakkainasettelusta, dualismista, kohti dialogia. Ihminen ja maailma ovat avoimia, maailma ja ihminen eiv\u00e4t ole valmiita. Ihminen osallistuu maailman tapahtumiseen.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi Lehtovaara kiinnitt\u00e4\u00e4 huomionsa erilaisuuteen ja Toiseuteen oppimisessa. Keskeinen ajatus on se, ett\u00e4 toisen ihmisen kokemusta ei voi koskaan kokea, eik\u00e4 ihminen voi koskaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toista ihmist\u00e4 t\u00e4ydellisesti. Toiseuden ongelmaa ei voi kiert\u00e4\u00e4, vaan se on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 ja kohdattava.<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen esiymm\u00e4rrys ja tajunnan syv\u00e4 kietoutuneisuus maailmaan t\u00e4ytyy situationaalisen oppimisk\u00e4sityksen mukaan ottaa huomioon oppimistapahtumassa. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 voidaan my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 el\u00e4mismaailman k\u00e4sitett\u00e4, joka tarkoittaa sit\u00e4 merkitysten kokonaisuutta, joka muodostuu yksil\u00f6lle sosiaalisen kanssak\u00e4ymisen kautta siin\u00e4 yhteis\u00f6ss\u00e4 ja arvotodellisuudessa, jossa yksil\u00f6 el\u00e4\u00e4, ts. arkip\u00e4iv\u00e4n el\u00e4m\u00e4nkokemusten kokonaisuutta tai ihmisen kokemustodellisuutta. Oppiminen tapahtuu aina t\u00e4m\u00e4n el\u00e4mismaailman pohjalta.<\/p>\n\n\n\n

Arkitietomme ovat paljolti perua edellisilt\u00e4 sukupolvilta; me olemme ik\u00e4\u00e4n kuin heitettyj\u00e4 kieleen ja maailmaan. Kulttuurimme ja kielemme kantaa mukanaan paljon tulkintoja jokap\u00e4iv\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n todellisuudesta, joten el\u00e4mismaailmassa on jo annettuna paljon j\u00e4sennetty\u00e4 tietoa. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4sentyneisyys tarjoaa perustan ja l\u00e4ht\u00f6kohdan oppimiselle, eik\u00e4 oppiminen ja kasvatus koskaan ala tyhj\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Opettajan teht\u00e4v\u00e4 on tukea oppijaa h\u00e4nen subjektiivisen maailmankuvansa avartamisessa ja rikastamisessa. Subjektiivinen maailmankuva on jokaiselle yksil\u00f6llinen; vaikka se on sidoksissa historiallisuuteensa, se on my\u00f6s jatkuvasti uudistuva tulkinta.<\/p>\n\n\n\n

Merkitykset eiv\u00e4t koskaan ole vain oppijan omia merkityksi\u00e4. Maailma ja siihen kuuluvat toiset ihmiset kuuluvat situaation kautta ihmiseen, ja koska ihmisen on syv\u00e4sti maailmaan kietoutunut, sis\u00e4ltyy h\u00e4nen olemassaoloonsa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 dialogisuus.<\/p>\n\n\n\n

Dialogisuus opetuksessa perustuu siihen, ett\u00e4 opettaja ei voi koskaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin oppijan kokemusmaailmaa: Toinen on aina arvoituksellinen. Oppijan havaitseminen Toisena, tarjoaa hyv\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohdan kunnioittavalle ihmissuhteelle.<\/p>\n\n\n\n

Lehtovaaran mukaan kaikki oppijan merkitykset rakentuvat dialogissa maailmaan. Olla olla dialogisessa suhteessa maailmaan.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Rauhala, L. 1983\/2005. Ihmisk\u00e4sitys ihmisty\u00f6ss\u00e4<\/em>. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n\n\n\n

Rauhala, L. 2005. Ihminen kulttuurissa \u2013 kulttuuri ihmisess\u00e4<\/em>. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n\n\n\n

Lehtovaara, M. 1996: Situationaalinen oppiminen: Epistemologisia ja ontologisia l\u00e4ht\u00f6kohtia. Teoksessa J. Lehtovaara & M. Jaatinen (Toim.), Dialogissa osa 2: Ihmisen\u00e4 ihmisyhteis\u00f6ss\u00e4<\/em>. Tampere: Tampereen Yliopiston j\u00e4ljennepalvelu.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Seuraava perustuu Maija Lehtovaaran (1996) artikkeliin Situationaalinen oppiminen \u2013 ontologisia ja epistemologisia l\u00e4ht\u00f6kohtia, teoksessa Lehtovaara, […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-51","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-4-kohti-kokonaisvaltaisuutta"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=51"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":300,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/51\/revisions\/300"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=51"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=51"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/anttila\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=51"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}