Seuraavassa esitell\u00e4\u00e4n Lauri Rauhalan n\u00e4kemys holistisesta ihmisk\u00e4sityksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Rauhalan mukaan h\u00e4nen ontologinen ihmisk\u00e4sitysanalyysins\u00e4 ottaa huomioon kaikki muut merkitt\u00e4v\u00e4t ihmisk\u00e4sitykset. Se on synteesi, joka t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tuottaa \u201der\u00e4\u00e4n hyvin perusteltavissa olevan holistisen ihmisk\u00e4sityksen\u201d (Rauhala 2005, 31).<\/p>\n\n\n\n
Rauhala rakentaa holistisen ihmisk\u00e4sityksen mallia soveltaen ja kehitt\u00e4en Edmund Husserlin fenomenologiaa ja Martin Heideggerin eksistenssifilosofiaa. Malli antaa selke\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohdan ihmisen olemassaolon kokonaisuuden ymm\u00e4rt\u00e4miselle. Rauhalan mukaan ihminen on kehollinen, tajunnallinen ja situationaalinen eli el\u00e4m\u00e4ntilanteeseensa kietoutunut olento. Ihmisen eri olemisenpuolet ovat toisiinsa palautumattomia ja tekev\u00e4t ihmisest\u00e4 ainutlaatuisen. Ihminen tulee parhaiten ymm\u00e4rretyksi ja autetuksi h\u00e4nen maailmasuhteidensa pohjalta. Rauhala esitt\u00e4\u00e4 ihmisen ja kulttuurin kaksisuuntaisen yhteyden ja t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 ihmisen ja maailman yhdess\u00e4 olemisessa osapuolten dialogisuutta ja niiden olemassaolon ilmentymien riippuvuutta toisistaan. Rauhala tarkastelee ihmisen ontologista perusmuotoisuutta kolmijakoisena, mutta painottaa olemispuolien keskin\u00e4ist\u00e4 kietoutuneisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Kehollisuus on aineellis-orgaanista tapahtumista, jossa olennaista on koskettava l\u00e4hivaikutus, konkreettinen toiminta. Rauhalalle kehossa on tajutonta tarkoittavuutta, jota voidaan kutsua esiymm\u00e4rt\u00e4neisyydeksi. Elinten ja elintoimintojen keskin\u00e4iset suhteet jatkavat, t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t, tasapainoittavat ja kontrolloivat toistensa alkamia prosesseita omalla mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalaan ilman symbolista tulkintaa.<\/p>\n\n\n\n
Tajunnallisuus puolestaan on psyykkis-henkist\u00e4 olemassaoloa. Tajunnan fundamentaali struktuuri on mielellisyytt\u00e4. Mieli eli noema on sit\u00e4, jonka avulla ymm\u00e4rr\u00e4mme tai tunnemme ilmi\u00f6n tai asian joksikin. Mieli on merkityksen antaja, joka ilmenee tai koetaan jossakin tajunnan tilassa eli el\u00e4myksess\u00e4. El\u00e4myksellisi\u00e4 tiloja ovat esimerkiksi havaintoel\u00e4mys ja tunne-el\u00e4mys. El\u00e4mys ja mieli ovat tajunnallisen tapahtumisen perusyksikk\u00f6j\u00e4. Kun mieli asettuu tajunnasamme suhteeseen jonkin objektin, asian tai ilmi\u00f6n kanssa, syntyy merkityssuhde. Merkityssuhteista muodostuu maailmankuvamme ja k\u00e4sityksemme itsest\u00e4mme. Merkityssuhteet organisoituvat siten, ett\u00e4 uudet mielen ilmentym\u00e4t suhteutuvat jo olemassa olevaan tiedettyyn ja tunnettuun kokemusperustaan. Vanha kokemustausta toimii siten ymm\u00e4rt\u00e4misyhteyten\u00e4, johon suhteutuen uusi mieli organisoituu merkityssuhteeksi ja tulee osatekij\u00e4n\u00e4 mukaan maailmankuvan muodostumiseen. Tajunnallinen tapahtuminen on siten sen oman historian varassa etenev\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Situationaalisuudella tarkoitetaan ihmisen kietoutuneisuutta todellisuuteen oman el\u00e4m\u00e4ntilanteensa kautta ja mukaisesti. Ihminen kietoutuu situationsa rakennetekij\u00f6ihin ja samalla tulee sellaiseksi kuin niiden luonne edellytt\u00e4\u00e4. Osa n\u00e4ist\u00e4 komponenteista m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyy kohtalonomaisesti (esimerkiksi vanhemmat, kansalaisuus, yhteiskunta). Monia osatekij\u00f6it\u00e4 ihminen puolestaan voi valita ja siten muunnella situationaalisuuttaan. Kun jokin komponentti kuuluu ihmisen situaatioon, se my\u00f6s vaikuttaa siihen mit\u00e4 ihminen tajunnassaan ja kehollisuudessaan on. Ihmisen identiteetti j\u00e4sennet\u00e4\u00e4n usein situationaalisuuden pohjalta (puhutaan ihmisest\u00e4 is\u00e4n\u00e4, \u00e4itin\u00e4, lapsena, opettajna jne). Situationaalisuus onkin aina ainutkertainen. Rauhalan holistisen ihmisk\u00e4sityksen mallin mukaan ihmisen eri olemispuolet, kehollisuus, tajunnalisuus ja situationaalisuus edellytt\u00e4v\u00e4t jo olemassaolossaan toisensa. Rauhalan termi \u201dykseys erilaisuudessa\u201d kuvaa sit\u00e4, ett\u00e4 eri olemispuolista voidaan keskustella kunkin olemispuolen edellytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tavalla, mutta tyyppijako ei ole konkreettista vaan olemispuolet konstituoivat ja reaalistavat toistensa avulla. Ne ovat yht\u00e4 prim\u00e4\u00e4rej\u00e4 ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja keskin\u00e4isell\u00e4 yhteisvaikutuksellaan toimivat ihmisen kompleksisessa kokonaisuudessa. Rauhalan yksi keskeinen k\u00e4site on situationaalinen s\u00e4\u00e4t\u00f6piiri, joka tarkoittaa hermeneuttista tulkintahorisonttia, joka s\u00e4\u00e4telee ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tapaa, jolla maailman mielekkyys ihmiselle h\u00e4nen nimenomaisessa tilanteessaan j\u00e4sentyy. T\u00e4m\u00e4 esiymm\u00e4rtyneisyys on muokkautuvaa. T\u00e4ll\u00e4 on paljon merkityst\u00e4 opetus- ja terapiaty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tajuton<\/strong>: prosessit, joita emme voi kokea, joista emme voi tulla tietoiseksi (monet orgaaniset prosessit)<\/p>\n\n\n\n Tajuinen<\/strong>: prosessit, jotka voimme kokea, joista voimme tulla tietoiseksi<\/p>\n\n\n\n Tiedostamaton<\/em>: Tajunnalliset prosessit joista emme viel\u00e4 ole tietoisia, mutta joista voimme tulla tietoiseksi = esireflektiiviset, esikielelliset prosessit
Tietoinen<\/em>: tajunnalliset prosessit joista olemme tietoisia = reflektiiviset, kielelliset prosessit<\/p>\n\n\n\nP\u00e4hkin\u00e4nkuoressa<\/h3>\n\n\n\n
Tajuton<\/h4>\n\n\n\n
\n
Tajuinen<\/h4>\n\n\n\n
\n