Humanistinen psykologia on suuntaus, johon voidaan liitt\u00e4\u00e4 humanistisia arvoja, kuten ihmisen ainutlaatuisuutta ja luovuutta korostaneita psykologeja. Humanististen psykologien l\u00e4ht\u00f6kohtana on yksil\u00f6n kokonaisvaltaiseen tutkimukseen pyrkiminen sek\u00e4 ihmisen luovuuden ja henkisen kasvun ihannoiminen. My\u00f6s itsens\u00e4 toteuttaminen ja taiteellinen itseilmaisu ovat olleet t\u00e4rkeit\u00e4 alueita humanistisessa psykologiassa.<\/p>\n\n\n\n
Humanistisen psykologian valtakausi sijoittuu 1950\u20131960-luvuille ja sen keskeisist\u00e4 edustajista voidaan mainita Abraham Maslow, Carl Rogers ja D. A. Kolb sek\u00e4 Suomessa Lauri Rauhala. Humanistisella psykologialla on ollut vaikutusta opetukseen my\u00f6s Kolbin kehitt\u00e4m\u00e4n kokemuksellisen oppimisen mallin v\u00e4lityksell\u00e4. (ks.\u00a0Kokemuksellinen oppiminen<\/a>)<\/p>\n\n\n\n Taustalla vaikuttaa eksistentiaalinen fenomenologia. Humanistisen ihmisk\u00e4sityksen mukaan ihminen avoimena j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 on:<\/p>\n\n\n\n Abraham Maslow<\/a> (1908\u20131970) tunnetaan paremmin ns. Maslown tarvehierarkiasta, mutta h\u00e4n on my\u00f6s keskeinen humanistisen psykologian uranuurtaja. H\u00e4nen n\u00e4kemyksess\u00e4\u00e4n korostuu holistisuus; yksil\u00f6 on ainutkertainen persoona, jonka toimintaa on tarkasteltava suhteessa h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ntilanteisiinsa ja koko persoonallisuuteensa.<\/p>\n\n\n\n Maslow\u2019n mukaan yksil\u00f6 saa motivaationsa sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in; yksil\u00f6 ei ole ulkoisiin \u00e4rsykkeisiin reagoiva kone, vaan tarkoituksenmukaisesti tietyiss\u00e4 tilanteissa k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4. Koska kukin yksil\u00f6 on ainutkertainen on mahdotonta tarkastella ryhmien keskiarvoja tietyiss\u00e4 ominaisuuksissa. Keskiarvot eiv\u00e4t kerro yksil\u00f6kohtaisesti kunkin koehenkil\u00f6n subjektiivisesta el\u00e4mysmaailmasta. Siksi ihmisluonto voi olla perin tuntematon ja sellaiseksi se tulee j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, koska kaikilla on oma el\u00e4m\u00e4nhistoriansa oppimiskokemuksineen, perinn\u00f6llisine varustuksineen sek\u00e4 persoonallisine tietoineen ja taitoineen.<\/p>\n\n\n\n Maslow\u2019n mukaan ihmisell\u00e4 on yksil\u00f6llinen sis\u00e4inen luonne, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kaikki impulssit kohti kasvua ja itsens\u00e4toteuttamista (vrt. essentialistinen ihmisk\u00e4sitys luvussa Ihmisk\u00e4sitys ja ihmiskuva<\/a>). Sis\u00e4inen luonne on positiivinen voima, joka pyrkii inhimillisyyden toteuttamiseen. Sis\u00e4inen luonne on herkk\u00e4; se tukehtuu helposti paineiden, odotusten ja pelkojen alla; usein jo lapsuudessa. Sis\u00e4inen luonne harvoin katoaa kokonaan: se toimii alitajunnassa sis\u00e4isen\u00e4 \u00e4\u00e4nen\u00e4 odottaen toteutumistaan. (Maslow 1972, 85\u201388)<\/p>\n\n\n\n Suomalainen psykologi, filosofi, professori emeritus Lauri Rauhala (1914\u20132016)<\/a> on yksi ihmistutkimuksen ja ihmisty\u00f6n t\u00e4rkeimmist\u00e4 teoreettisista vaikuttajista Suomessa. H\u00e4nen panoksensa eksistentiaalisen fenomenologian kehitt\u00e4misess\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4. Rauhalan kirjallinen tuotanto k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 12 kirjaa ja yli 200 kotimaista ja kansainv\u00e4list\u00e4 artikkelia. Keskeinen n\u00e4kemys h\u00e4nen ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n on se, ett\u00e4 ihmisi\u00e4 tulee aina ihmissuhdety\u00f6ss\u00e4 kohdella ainutlaatuisina yksil\u00f6in\u00e4. Rauhalan mukaan ihmisen ontologinen analyysi on ihmisty\u00f6ss\u00e4 ensiarvoista. T\u00e4m\u00e4 velvoittaa jokaisen tutkijan\/opettajan\/terapeutin kirkastamaan omaa ihmisk\u00e4sityst\u00e4\u00e4n. Rauhalan ajattelu on inspiroinut kokemuksen tutkijoita ja ihmisty\u00f6n asiantuntijoita hyvin monialaisesti.<\/p>\n\n\n\n Lauri Rauhalan mukaan humanistinen psykologia on behaviorismin antiteesi. Aidon ihmistieteen tutkimuskohteena on inhimillinen toiminta, ja se n\u00e4in ollen rajaa pois el\u00e4intutkimukset. Humanistinen psykologia nojaa filosofisesti l\u00e4hinn\u00e4 eksistentiaaliseen filosofiaan, ja keskittyy ihmiseen psyykkis-henkisen\u00e4 olentona.<\/p>\n\n\n\n Humanistisen ihmisk\u00e4sityksen mukaan ihminen on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 avoimena j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4: itseohjautuvana, ainutkertaisena, muuttuvana, etsiv\u00e4n\u00e4, tutkivana, valintoja tekev\u00e4n\u00e4, kokonaisvaltaisena (holistisena). (ks. Holistinen ihmisk\u00e4sitys<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Rauhalan ajattelussa keskeisi\u00e4 teemoja ovat itseys, itsens\u00e4 toteuttaminen, luovuus, rakkaus, arvot, yksil\u00f6llisyys, henkinen kasvu, muutos, persoonallinen eheys, arkikokemuksen ylitt\u00e4v\u00e4 tajunta; El\u00e4m\u00e4ntilanteen ainutlaatuisuus, henkil\u00f6kohtaisuus vs. esim. kulttuurisuus; eettisyys; henkil\u00f6kohtainen vastuullisuus, ihmisarvo, yksil\u00f6nvapaus, ihminen ainutlaatuisena olentona, ihmisoikeudet, itsen tutkiminen\/kehitt\u00e4minen. My\u00f6s esteettinen, mystinen, irrationaalinen ja uskonnollinen kokemus kuuluu humanistisen psykologian piiriin inhimillisin\u00e4 kokemusulottuvuuksina. Yhteisen\u00e4 nimitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 n\u00e4ille voidaan n\u00e4hd\u00e4 merkityksen ongelma, eli inhimillisen kokemuksen problemaattisuus.<\/p>\n\n\n\n Merkitys Rauhalan ajattelussa viittaa ihmisen mielelliseen suhteeseen maailmaan ja omaan itseens\u00e4; t\u00e4m\u00e4 laajempi kuin kielellinen n\u00e4k\u00f6kulma, se pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6s tunteet ja toiminnalliset (keholliset) kokemukset. Rauhalan mukaan \u201dolemme kokemisessamme aina sidoksissa omaan tajunnalliseen historiallisuuteemme\u201d. (Rauhala 1992, 53)<\/p>\n\n\n\n Rauhala, L. (1992). Humanistinen psykologia<\/em>. Helsinki: Yliopistopaino.<\/p>\n\n\n\nPerusajatuksia<\/h2>\n\n\n\n
Humanistisen psykologian tutkimusteemoja<\/h2>\n\n\n\n
Humanistisen psykologian edustajia<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hteit\u00e4<\/h2>\n\n\n\n