Ontologinen ihmisk\u00e4sitysanalyysi etsii vastausta kysymykseen, mit\u00e4 on olla ihminen, sek\u00e4 siihen miten ihminen eroaa muista olennoista ja ilmi\u00f6ist\u00e4? Toisin sanoen, mitk\u00e4 ovat ne ihmiselle tyypilliset piirteet, joita ei voi ohittaa ihmisest\u00e4 puhuttaessa tai joita ilman ihminen ei reaalistu ihmisen\u00e4? Kysymys ihmisen olemuksesta on yksi filosofian historian vanhimmista ja vaativimmista kysymyksist\u00e4. Vaikka siihen on mahdotonta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tyhjent\u00e4v\u00e4\u00e4 vastausta, on se keskeinen kysymys kaikessa sellaisessa ty\u00f6ss\u00e4, miss\u00e4 tarkoitus on vaikuttaa toiseen ihmiseen, kuten pedagogisessa ty\u00f6ss\u00e4. Kasvattajan ja opettajan ihmisk\u00e4sityksen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset seuraukset ovat mittavat. Se on opetusty\u00f6n eettinen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen perusta, ja sill\u00e4 on suora yhteys tieto- ja oppimisk\u00e4sitykseen: miten ihminen tiet\u00e4\u00e4, miten ihminen oppii, mit\u00e4 h\u00e4nen on t\u00e4rke\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ja oppia, ja miss\u00e4 vaiheessa el\u00e4m\u00e4\u00e4 tietyt tiedot ja taidot tulisi saavuttaa ja hallita. Erilaiset k\u00e4sitykset liittyv\u00e4t toisiinsa ja muodostavat kokonaisuuden. K\u00e4sitys tiedosta, k\u00e4sitys taidosta, tiedon ja taidon suhteesta sek\u00e4 siit\u00e4, miten ja miss\u00e4 tieto ja taito syntyv\u00e4t, liittyv\u00e4t ihmisk\u00e4sitykseen. Toisaalta, ihmisk\u00e4sitykseen liittyy my\u00f6s k\u00e4sitys siit\u00e4, miten ihminen kasvaa ja kehittyy. Siksi t\u00e4m\u00e4n osion lopussa pohditaan my\u00f6s kehityksen k\u00e4sitett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ihmisk\u00e4sitys<\/strong> on ihmisen perusolemusta ja -ominaisuuksia koskeva k\u00e4sitys siit\u00e4, millaisia ihmiset ovat ja mit\u00e4 mahdollisuuksia ihmisell\u00e4 on. Ihmisk\u00e4sitys kattaa esioletuksemme ja subjektiiviset k\u00e4sityksemme siit\u00e4, mit\u00e4 ihminen on. Se kehittyy henkil\u00f6kohtaisten kokemusten, kulttuurin, ideologioiden, uskomusten ja koulutuksen kautta ja s\u00e4\u00e4telee suhtautumistamme ihmisiin yksityisel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ihmiskuva<\/strong> puolestaan viittaa tieteellisen tai arkip\u00e4iv\u00e4isen k\u00e4sitteellist\u00e4misen my\u00f6t\u00e4 syntyneeseen hahmotelmaan ihmisest\u00e4. Toisin sanoen se perustuu ihmistieteisiin tai muunlaiseen empiiriseen toimintaan tai havaintoihin ihmisest\u00e4. Ihmiskuva on riippuvainen siit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n intressist\u00e4, joka suuntaa sen muotoutumista ja niist\u00e4 ihmisen perusominaisuuksista, joita kussakin tieteess\u00e4 tai tilanteessa korostetaan. Ihmiskuva on yksityiskohtaisempi kuin ihmisk\u00e4sitys ja sen vuoksi ihmiskuvalla on selvempi operaationaalinen voima. Empiiriset tieteet tuottavat osittaisia<\/em> ihmiskuvia, sill\u00e4 niiden tuottama tieto ihmisest\u00e4 on yhteydess\u00e4 ko. tieteenalan k\u00e4sitteist\u00f6\u00f6n (diskurssiin) ja tutkimusmetodeihin (sek\u00e4 paradigmaan). Ihmiskuva on analyyttinen ja atomistinen, \u201dvain toistaiseksi p\u00e4tev\u00e4\u201d ja aina keskener\u00e4inen, sill\u00e4 empiirinen tutkimus orientoituu jatkuvasti uudelleen ja kysyy uusia kysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ihmiskuvalla ja ihmisk\u00e4sityksella on kiinte\u00e4 suhde toisiinsa. Samalla kun ihmiskuvat esitt\u00e4v\u00e4t ihmisen jonkinlaisena ne my\u00f6s ohjaavat meid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen tietyll\u00e4 tavalla. Niiden my\u00f6t\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4mme, tulkitsemme ja arvotamme ihmist\u00e4 jollakin tavalla. Filosofi Lauri Rauhalan (1914\u20132016) mukaan uusia kysymyksi\u00e4 ei tulisi kysy\u00e4 umpim\u00e4hk\u00e4\u00e4n, vaan kysymystenasettelun tulisi perustua ontologiselle ja filosofiselle ihmisk\u00e4sitysanalyysille. Toisaalta, empiirisen tutkimuksen tulokset voivat tehd\u00e4 ihmisk\u00e4sityksen muuntamisen, tarkentamisen tarpeelliseksi.<\/p>\n\n\n\n Tarvitsemme ihmisen olemassolon ontologisen analyysin sen varmistajaksi, ett\u00e4 kaikki olennainen voisi edes periaatteessa tulla tutkimuksen piiriin ja ett\u00e4 tutkijalla olisi viitteit\u00e4 siit\u00e4, miten ongelmia pit\u00e4isi niiden perusluonnetta vastaavasti tutkia.<\/p>\n\n\n\n Lauri Rauhala (1983\/2005) on j\u00e4sent\u00e4nyt ihmisk\u00e4sitykset seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n Monististen ihmisk\u00e4sitysten<\/strong> perusoletus on, ett\u00e4 vain yksi olemassaolon perusmuoto, joko henki tai aine, on ihmisen olemuksen perusta. Toisin sanoen, ihmisen olemassaolo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n yhden ainoan olemisen muodon pohjalta. Monistisia ihmisk\u00e4sityksi\u00e4 ovat esimerkiksi spiritualistinen tai materialistinen ihmisk\u00e4sitys.<\/p>\n\n\n\n Dualistiset ihmisk\u00e4sitykset<\/strong> puolestaan l\u00e4htev\u00e4t siit\u00e4 perusolettamuksesta, ett\u00e4 ihmisen olemus rakentuu kahden olemassaolon perusmuodon varaan. Toisin sanoen, ihmisen olemassaolo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kahden erilaisen olemisen muodon v\u00e4lityksell\u00e4 rakentuvaksi, jolloin ihmisen ajatellaan olevan sek\u00e4 henke\u00e4 ett\u00e4 ainetta. Hengen ja aineen suhteesta on erilaisia k\u00e4sityksi\u00e4. Usein dualismista puhuttaessa viitataan ns. kartesiolaisuuteen, jossa l\u00e4ht\u00f6kohtana on jyrkk\u00e4 ero hengen ja aineen, tai kehon ja mielen v\u00e4lill\u00e4. Ruumis\u2013mieli (tai keho\u2013mieli) -dikotomia syv\u00e4\u00e4n juurtunut l\u00e4nsimaiseen tieteenfilosofiaan, tieteen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja moniin ammatillisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin, kuten kasvatus ja opetus.<\/p>\n\n\n\n Pluralistiset ihmisk\u00e4sitykset<\/strong> ovat sellaisia k\u00e4sityksi\u00e4, joissa ihmisen olemassaolo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n reaalistuvan monenlaisina osaj\u00e4rjestelmill\u00e4, joilla on oma suhteellisen itsen\u00e4inen rakenteensa ja teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. N\u00e4it\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 luonnehtii monitieteisyys, hierarkkisuus ja systeeminen ajattelu. Ihmisess\u00e4 ajatellaan olevan useita suhteellisen itsen\u00e4isi\u00e4 osasysteemej\u00e4 solutasolta yhteiskunnalliselle tasolle.<\/p>\n\n\n\n Monopluralistiset eli holistiset ihmisk\u00e4sitykset<\/strong> perustuvat ajatukseen siit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen olemassaolo koostuu erilaisista olemismuodoista, joita ei voida palauttaa yhdest\u00e4 olemismuodosta toiseen. Kaikki olemismuodot ovat kuitenkin toisilleen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, yht\u00e4 ei voi olla ilman toista. Toisin sanoen, ihminen on ykseys erilaisuudessa. Lauri Rauhalan hahmottelema holistinen ihmisk\u00e4sitys (ks. Holistinen ihmisk\u00e4sitys<\/a>) on h\u00e4nen mukaansa \u201cer\u00e4s hyvin perusteltavissa oleva holistinen ihmisk\u00e4sitys\u201d. Rauhala korosti sit\u00e4, ett\u00e4 kaikki olemismuodot on otettava t\u00e4ysim\u00e4\u00e4r\u00e4isesti huomioon ihmisty\u00f6ss\u00e4 ja -tutkimuksessa.<\/p>\n\n\n\n Heikki Kannisto (1994) on j\u00e4sent\u00e4nyt ihmisk\u00e4sitykset toisin. H\u00e4n esittelee nelj\u00e4 erilaista ihmisk\u00e4sityst\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Essentialistinen ihmisk\u00e4sitys<\/strong> l\u00e4htee ajatuksesta, ett\u00e4 ihmisess\u00e4 on muuttumaton<\/strong> perusolemus, ja t\u00e4m\u00e4 olemus on ihmisen el\u00e4misen normi ja kehityksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Ihmisen olemus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4, mutta se, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 ja tavoiteltavaa, on tarkoin ja yhteisesti m\u00e4\u00e4ritetty.<\/p>\n\n\n\n Essentialistisen ihmisk\u00e4sityksen omaavan opettajan ty\u00f6t\u00e4 ohjaavat tarkoin m\u00e4\u00e4ritellyt ihanteet ja arvot. Ne voivat nousta esim. uskonnosta tai ideologiasta, ja toimivat kasvatuksen ja opetuksen arviointiperustana. Opetusty\u00f6ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on my\u00f6s suhde ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan ja oppilaiden vanhempien arvomaailmaan, jonka l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ajatellaan olevan yhten\u00e4inen. (Vrt. Humanistinen psykologia\/ihmisk\u00e4sitys<\/a>)<\/p>\n\n\n\n Kulturalistisen ihmisk\u00e4sityksen<\/strong> mukaan ihminen luo itse\u00e4\u00e4n osana sosiaalista todellisuutta. Ihmisen olemassaolossa keskeist\u00e4 on se ymp\u00e4rist\u00f6 ja kulttuuri, jossa h\u00e4n el\u00e4\u00e4. Ihminen on jatkuvasti muuttuva<\/strong>, jolloin ihmisen olemus toteutuu suhteessa yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4ntapaan.<\/p>\n\n\n\n Kulturalistisen ihmisk\u00e4sityksen omaava opettaja n\u00e4kee opetusty\u00f6n muuttuvana prosessina, jossa keskeist\u00e4 on kiinte\u00e4 yhteys ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n kulttuuriin. Ty\u00f6ss\u00e4 korostuu vuorovaikutustaidot: kieli, eleet, ilmeet sek\u00e4 yleens\u00e4kin itseilmaisu. My\u00f6s valtasuhteiden tiedostaminen, kriittisyys, erilaiset roolit ja identiteetit ovat opetusty\u00f6n j\u00e4sent\u00e4misess\u00e4 keskeisi\u00e4. (Vrt. Sosiaalinen konstruktionismi<\/a>, Dialogisuus<\/a>)<\/p>\n\n\n\n Eksistentialistinen ihmisk\u00e4sitys<\/strong> pit\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n vapaana. Tullakseen ihmiseksi h\u00e4nen on pakko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vapauttaan tekem\u00e4ll\u00e4 valintoja. Ihminen on heitetty maailmaan: tiettyyn aikaan, paikkaan, kulttuuriin, perheeseen. Ihmiseksi tulemisen vaihtoehtoja rajaa ainoastaan tapa, jolla h\u00e4net on heitetty maailmaan.<\/p>\n\n\n\n Eksistentialistisen ihmisk\u00e4sityksen omaava opettaja pit\u00e4\u00e4 ihmiseksi tulemisen prosessia on loputtomana tapahtumana ja jokaista ihmist\u00e4 on ainutkertaisena yksil\u00f6na. Opettajan teht\u00e4v\u00e4 on kunnioittaa ja tukea oppilaan valintoja. Opettaja tiedostaa, ett\u00e4 vapaudesta, vastuusta ja valintojen tekemisen vaikeudesta johtuva paha olo ja ahdistus kuuluvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n. (vrt. Holistinen ihmisk\u00e4sitys<\/a>, Situationaalinen oppimisk\u00e4sitys<\/a>.)<\/p>\n\n\n\n Naturalistinen ihmisk\u00e4sitys<\/strong> l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on osa luontoa, ja ett\u00e4 ihmisen olemassaolo on aineellista. Ihmisell\u00e4 ei syntyess\u00e4\u00e4n ole tietty\u00e4 olemusta, vaan ihmiseen p\u00e4tev\u00e4t luonnontieteelliset lainalaisuudet ja syy-seuraus suhteet. Ihmist\u00e4 voidaan muokata ja ihmisen kehityst\u00e4 voidaan ohjata.<\/p>\n\n\n\nErilaisia ihmisk\u00e4sityksi\u00e4<\/h2>\n\n\n\n