Toinen, vasta aivan 1700-luvun lopussa kehitetty optinen laite oli niin sanottu fantasmagoria<\/em> eli taikalyhty. Sill\u00e4 oli mahdollista projisoida takaa p\u00e4in kuvia esimerkiksi l\u00e4pikuultavalle kankaalle. Camera<\/em> obscura<\/em> ja taikalyhty ennakoivat molemmat 1800-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikoita sek\u00e4 my\u00f6hemmin valokuvausta ja elokuvaa. Molemmat liittyv\u00e4t my\u00f6s 1700-luvun loppupuolella virinneeseen kiinnostukseen, joka suuntautui toisaalta realismiin sek\u00e4 toisaalta h\u00e4ilyvi\u00e4 ja muuntuvia n\u00e4kymi\u00e4 kohtaan. Katsominen itsess\u00e4\u00e4n kohosi esityksen asemaan \u2013 joskus jopa ilman n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Aivan 1700-luvun lopussa kehitettiin puhtaaseen visuaalisuuteen perustuva massaviihteen muoto, panoraama. Se edellytti omaa, hyvin erityislaatuista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyyppi\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Johanna Vakkari kirjoittaa aiheesta:<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1787 irlantilainen taidemaalari Robert Baker (1739\u20131806) patentoi panoraaman (\u2026) Se oli laaja sylinterin muotoinen huone, jonka keskell\u00e4 katsojat olivat ja jonka katto ja lattia olivat pimennetty siten, ett\u00e4 katsojat n\u00e4kiv\u00e4t vain heit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n hyvin valaistun maalauksen. Katsojat ohjattiin huoneeseen pitkin pime\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kierreportaita, ja kun he olivat paikoillaan, valot sytytettiin ja he kokivat olevansa keskell\u00e4 heit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 n\u00e4kym\u00e4\u00e4. Efekti oli niin voimakas, ett\u00e4 jotkut katsojat kertoivat kokeneensa huimausta tai merisairauden kaltaista pahoinvointia. Kolmiulotteisen illuusion luominen vaati seinien kaarevuuden vuoksi taiteilijoilta tavallista enemm\u00e4n vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4, ja perspektiivin korjauksia varten kehitettiin erilaisia taiteilijan ty\u00f6t\u00e4 helpottavia ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4. <\/p>(Vakkari 2015b, 281\u2013282)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Katsojat ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 panoraama-maalauksessa ei tietenk\u00e4\u00e4n voitu hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 yhden katsomispisteen keskeisperspektiivi\u00e4. Illuusio oli luotava toisella tavalla. Panoraamassa k\u00e4ytetty perspektiivi oli ilmaperspektiivi. Siin\u00e4 et\u00e4isyysvaikutelma luodaan muun muassa v\u00e4ris\u00e4vyj\u00e4 muuttamalla, pitk\u00e4lti maalauksellisin keinoin. Oli tuskin sattumaa, ett\u00e4 vuonna 1783, nelj\u00e4 vuotta ennen panoraaman patentointia, Pariisin Tuilleries\u2019n puistosta oli l\u00e4hetetty ilmaan ensimm\u00e4inen miehitetty kuumailmapallo. Sen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 seurasi l\u00e4hes 400 000 katsojaa. Tapahtumasta uutisoitiin maailmanlaajuisesti, ja kuumailmapallolennoista tuli muoti-ilmi\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Fantasmagoria ja panoraama nousivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 keski\u00f6\u00f6n vasta 1800-luvulla, kun kaasuvalo mahdollisti optisten laitteiden suuremman valotehon ja muunneltavuuden. Samalla erilaiset parannukset motivoivat uutuuksien jatkokehittelyyn. Kuitenkin jo 1700-luvun lopun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 oli havaittavissa samankaltaisia pyrkimyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Panoraama oli siis er\u00e4\u00e4nlainen puhtaasti visuaalinen esitys ilman n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4. Samansuuntaisia kokeiluja oli tehty aiemminkin 1700-luvulla. Italialaissyntyinen taidemaalari\u2013arkkitehti\u2013lavastaja ja ilotulitusspesialisti Giovanni Niccol\u00f2 Servandoni (1695\u20131766) tunnetaan l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n lanseerasi Bibienojen kehitt\u00e4m\u00e4n kulmaperspektiivin Ranskaan. Maassahan oli pit\u00e4ydytty siihen asti varhaisemmassa keskeisperspektiivij\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4. Servandoni alkoi 1730- ja 1750-luvuilla toteuttaa my\u00f6s niin sanottuja mykki\u00e4 spektaakkeleita (spectacles muets<\/em>) Vigarinin 1600-luvulla suunnittelemassa Salle des machines -teatterissa, jonka n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli valtava. Sen varustuksiin kuului lis\u00e4ksi mutkikas n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneisto. Ongelmana oli kuitenkin huono akustiikka, mink\u00e4 vuoksi teatteri oli hyl\u00e4tty.<\/p>\n\n\n\n Servandoni suunnitteli Salle des machines -teatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kokonaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuville ja niiden vaihdoksille perustuvia historiallisia ja mytologisia lavastepantomiimeja, joita musiikki s\u00e4esti. Niiss\u00e4 nukkien rinnalla esiintyneet n\u00e4yttelij\u00e4t eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet lainkaan \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n. Servandoni pyrki omien sanojensa mukaan luomaan esityksi\u00e4, joissa \u201dyksinomaan maalaus kiinnitti katsojan huomion\u201d. N\u00e4in noin tunnin mittaiset esitykset hy\u00f6dynsiv\u00e4t h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n \u201dkaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 arkkitehtuuri, maalaus ja mekaaniset laitteet voivat aiheelle tarjota\u201d. H\u00e4n k\u00e4ytti toki tarkkaa keskeisperspektiivin tuntemustaan, mutta samalla h\u00e4n alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaartuvaa takahorisonttia, mik\u00e4 tarjosi katsojan silm\u00e4lle vaikutelman laajemmasta n\u00e4kym\u00e4st\u00e4. Sen on n\u00e4hty ennakoivan panoraamamaalauksia ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden my\u00f6hempi\u00e4 py\u00f6r\u00f6horisontteja. (Huhtamo 2013, 95) Spektaakkeli valtasi alaa. Servandonin 1750-luvulla Dresdenin hovioopperan 45 metri\u00e4 syv\u00e4lle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle asettaman oopperan esityksess\u00e4 n\u00e4htiin 400 esiintyj\u00e4\u00e4, 102 hevosta, viisi sotavankkuria, ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n valaistukseen tarvittiin 8000 \u00f6ljylamppua.<\/p>\n\n\n\n 1700-luvun mittaan my\u00f6s puheteatterin puolella kiinnostuttiin kuvan tai kuvaelman tehoista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Esimeriksi Diderot\u2019n n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 toiminta ja dialogi saatettiin hetkeksi pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 emotionaaliseen huippukohtaan, joka ik\u00e4\u00e4n kuin hyytyi paljon puhuvaksi pys\u00e4ytyskuvaksi. Seuraavan vuosisadan mittaan t\u00e4llaiset ihmisasetelmat tai el\u00e4v\u00e4t taulut (ransk. tableaux vivants<\/em>) eriytyiv\u00e4t omaksi itsen\u00e4iseksi esityslajikseen, joita j\u00e4rjestiv\u00e4t niin amat\u00f6\u00f6rit kuin ammattiteatteritkin.<\/p>\n\n\n\n Kulttuurihistorian p\u00e4tkiminen selv\u00e4sti toisistaan erottuviksi tyylikausiksi on tietenkin keinotekoista. Esimerkiksi 1700-luvun jakaminen barokista kehittyneeseen rokokoohon […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[9,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=104"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5325,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/104\/revisions\/5325"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=104"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=104"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=104"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/8-22.jpg\")
<\/a><\/a>