{"id":106,"date":"2020-10-02T12:18:13","date_gmt":"2020-10-02T09:18:13","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=106"},"modified":"2025-10-27T13:07:11","modified_gmt":"2025-10-27T11:07:11","slug":"8-5-valistuksen-aatteet-nayttamolla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/8-5-valistuksen-aatteet-nayttamolla\/","title":{"rendered":"8.5 Valistuksen aatteet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

1700-luvun mittaan teatteritaloja uusittiin tiuhaan tahtiin. Niiden koko kasvoi ja monet muutokset pyrkiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 parantamaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tapahtumien n\u00e4kyvyytt\u00e4. Yleis\u00f6n kannalta ehk\u00e4 t\u00e4rkein muutos oli se, ett\u00e4 1750-luvun j\u00e4lkeen se karkotettiin etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n reunoilta. Jo 1600-luvun alkupuolella oli vakiintunut tapa, ett\u00e4 melko runsaasti yleis\u00f6\u00e4 istui etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n reunoilla. Usein he olivat peruukkejaan ja pukujaan esittelevi\u00e4 aatelisherroja.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Aina 1700-luvun loppupuolelle saakka oli tapana, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isherroja istui n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n reunoilla esityksen aikana. Ranskassa Voltaire ja Englannissa David Garrick ryhtyiv\u00e4t eliminoimaan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Samoihin aikoihin alettiin my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 poistaa kattokruunut. N\u00e4in n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva sai enemm\u00e4n painoarvoa. Biblioth\u00e8que National, Pariisi (Brockett\u2013Hildy 2010, 197)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n seurauksena he peittiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa muilta katsojilta ja rajoittivat n\u00e4yttelij\u00f6iden liikkumatilaa. Useita eri syit\u00e4 on esitetty k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n muuttumiselle. Mahdollisesti niit\u00e4 oli rinnan useita:<\/p>\n\n\n\n

  1. n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva haluttiin paremmin esille,<\/li>
  2. n\u00e4yttelij\u00f6iden sosiaalinen status ja ammattiylpeys oli noussut ja<\/li>
  3. uudenlainen ohjelmisto, l\u00e4hinn\u00e4 keskiluokkaa kuvaava niin sanottu porvarillinen draama, asetti uudenlaisia vaatimuksia n\u00e4yttelij\u00e4ntekniikalle ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuville.<\/li><\/ol>\n\n\n\n

    Yll\u00e4 esitetyt kolme syyt\u00e4 katsojien h\u00e4\u00e4t\u00e4misest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 esiintyiv\u00e4t t\u00e4rkeimpien ranskalaisten valistusfilosofien keskusteluissa. Teatterihistorian kannalta keskeisimm\u00e4t ranskalaiset valistusfilosofit olivat Voltaire (Francoise-Marie Arouet, 1694\u20131778), Denis Diderot (1713\u20131784) ja v\u00e4lillisesti my\u00f6s Jean-Jacques Rousseau (1712\u20131778). Voltairen n\u00e4ytelm\u00e4n ep\u00e4onnistunut kantaesitys 1748 oli t\u00e4rke\u00e4 yllyke, jonka seurauksena yleis\u00f6 h\u00e4\u00e4dettiin konservatiivisen Com\u00e9die-Fran\u00e7aise\u2019n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4. Aikalaiskuvaus spektaakkelinomaisen S\u00e9miramiden <\/em>(S\u00e9miramis<\/em>) ensi-illasta havainnollistaa sen, miksi Voltaire p\u00e4\u00e4tti ryhty\u00e4 poistamaan katsojia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 katsomoon. Muuan katsoja kuvaa aluksi Voltairen teoksen v\u00e4kev\u00e4\u00e4 tyyli\u00e4 ja esityksen taianomaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa, mutta jatkaa sitten:<\/p>\n\n\n\n

    Mutta teatteri ei ollut valmis t\u00e4m\u00e4nkaltaiselle esitykselle. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 reunusti suuri joukko katsojia, joista jotkut istuivat korotetuilla tuoliriveill\u00e4, toiset seisoivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taustalla ja toiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n reunoilla. Niinp\u00e4 kauhistunut S\u00e9miramis ja haudasta noussut haamu joutuivat puikkelehtimaan l\u00e4pi sankkojen herrarivist\u00f6jen. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6myys saattoi esityksen vakavuuden naurunalaiseksi. Ilman illuusiota ei synny kiinnostusta ja ilman todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4 ei synny illuusiota. Niinp\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4, Voltairen nerokas uudenlainen mestariteos, ei saavuttanut suosiota ja ensi-illan voi sanoa ep\u00e4onnistuneen. <\/p>(Pitempi lainaus englanniksi l\u00e4hteess\u00e4 Nagler 1959, 308.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

    Lontoossa aikansa kansainv\u00e4linen t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4 ja Drury Lane -teatterin pitk\u00e4aikainen johtaja David Garrick ryhtyi h\u00e4nkin eliminoimaan yleis\u00f6\u00e4 etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 vuonna 1762. Yksi syy saattoi olla Garrickin oma aikakauden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6estetiikkaa realistisempi tyyli. Toinen syy saattoi olla se, ett\u00e4 h\u00e4n tunsi Voltairen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n valtaamisen takaisin n\u00e4yttelij\u00f6ille voi n\u00e4hd\u00e4 osana laajempaa yhteiskunnallista sek\u00e4 taiteen katsomistavan muutosta. Timo Kallinen kirjoittaa aiheesta seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n

    Samalla kun nouseva porvaristo 1700-luvulla valloitti itselleen teatterin valistuksen hengess\u00e4, luotiin pohja my\u00f6s nykyaikaiselle n\u00e4yttelij\u00e4ntaiteelle. N\u00e4yttelij\u00f6iden sosiaalinen arvostus nousi, kun teatterista tuli kansallishengen ja valistusajattelun n\u00e4kyv\u00e4 lippulaiva. Perustettiin Euroopan ensimm\u00e4iset n\u00e4yttelij\u00e4koulut, parhaista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 kirjoitettiin ja kiisteltiin, he julkaisivat muistelmiaan ja olivat seurapiirien juhlittuja t\u00e4hti\u00e4. <\/p>(Kallinen 1987, 93)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

    N\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 tuli siis aikansa kuuluisuuksia. Samalla n\u00e4yttelij\u00e4ntekniikka oli murroksessa. Ranskalaistyyliset 1600-luvun tragediat koostuivat runomuotoisesta tekstist\u00e4, jota oli esitetty ylev\u00e4sti deklamoiden. Kehon kieli pohjautui retorisiin eleisiin ja n\u00e4yttelij\u00e4 suuntasi esityksens\u00e4 yleens\u00e4 suoraan yleis\u00f6lle tai n\u00e4ytteli puoliprofiili yleis\u00f6\u00e4 kohti. Komedioiden, kuten Moli\u00e8ren n\u00e4ytelmien, esitt\u00e4mistyyli oli puolestaan omaksuttu osin Italian commedia dell\u2019artesta. <\/em>Siin\u00e4 n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa suoraan yleis\u00f6lle. Koska 1700-luvun porvarillinen draama puolestaan kuvasi yleens\u00e4 keskiluokan el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4, ylev\u00e4 traaginen tyyli ei en\u00e4\u00e4 sopinut niihin. Rousseaun ajatukset tunteen ylivertaisuudesta j\u00e4rkeen verrattuna olivat vaikutusvaltaisia my\u00f6s teatterissa. Taiteen keski\u00f6\u00f6n nousivatkin ajatukset tunteen syvyydest\u00e4 ja aitoudesta. Sen seurauksena uudenlaiset n\u00e4ytelm\u00e4t, niin sanotut kyynelehtiv\u00e4t draamat (ransk. drame larmoyante<\/em>), nousivat suosioon.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/a>
    Ranskalainen drame larmoyante<\/em> eli \u201dkyynelehtiv\u00e4 draama\u201d on yksi 1700-luvun lopun porvarillisen draaman muotoja. Vaikka suuret eleet olivat vanhempaa perua, n\u00e4yttelij\u00e4t kuitenkin n\u00e4ytteliv\u00e4t toisiaan kohti ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat esittiv\u00e4t usein huonen\u00e4kymi\u00e4. M. Garnierin maalaus, Mus\u00e9e Carnavalet, Pariisi (Molinari 1975, 230)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Diderot (1713\u20131784) vaikutti muutamalla n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja teatteriteoreettisilla kirjoituksillaan laajalti eurooppalaisen teatterin kehitykseen 1700-luvun loppupuolella ja edelleen 1800-luvulla. H\u00e4nen suosimansa n\u00e4ytelm\u00e4tyyppi oli porvarillinen, sentimentaalinen draama (ransk. drame bourgeois<\/em>), joka keskittyy keskiluokan ihmissuhteisiin ja moraalisiin kysymyksiin. H\u00e4n yhdisti rousseaulaisen luonnon ja tunteen merkityksen korostamisen valistuksen ajan j\u00e4rjen ja kohtuuden ihanteisiin. H\u00e4nen muotoilemassaan n\u00e4yttelij\u00e4ntekniikassa n\u00e4yttelij\u00e4 ei saanut joutua kuvaamaansa tunteen valtaan, vaan h\u00e4nen tuli hallitulla tekniikallaan v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tunteet yleis\u00f6lle. Niinp\u00e4 Diderot\u2019n teatterik\u00e4sityksen mukaan n\u00e4yttelij\u00e4t eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 esiintyneet yleis\u00f6lle, vaan muodostivat aikakauden laatukuvamaalausten tapaan intiimej\u00e4 kohtauksia, joissa he kommunikoivat toisilleen.<\/p>\n\n\n\n

    Erityisen kauaskantoiseksi muodostui Diderot\u2019n propagoima idea niin sanotusta nelj\u00e4nnest\u00e4 sein\u00e4st\u00e4, jossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko<\/a> kurkistusluukun tavoin erottaa yleis\u00f6n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tapahtumista. Vuonna 1758 Diderot kirjoitti: \u201dMik\u00e4li kirjoitat n\u00e4ytelmi\u00e4 tai esit\u00e4t niit\u00e4, \u00e4l\u00e4 ajattele yleis\u00f6\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 kuin heit\u00e4 ei olisikaan. Kuvittele n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n reunalle valtava sein\u00e4, joka erottaa sinut yleis\u00f6st\u00e4; kirjoita tai n\u00e4yttele aivan kuin esirippu ei olisi noussutkaan.\u201d (Holzapfel 2014, 28). Porvarillisten draamojen aihepiirit ja toisaalta nelj\u00e4nnen sein\u00e4n idea vaikuttivat v\u00e4hitellen niin sanotun laatikkolavastuksen kehittymiseen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle rakennettiin ik\u00e4\u00e4n kuin oikea huone, jonka nelj\u00e4nnen sein\u00e4n tilalla oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"
    Kohtaus irlantilaisen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija Sheridanin tapakomediasta Juorukoulu<\/em> (School of Scandal<\/em>) Lontoon Drury Lane -teatterissa vuodelta 1777. N\u00e4ytteleminen tapahtuu vain osin etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, ja sivu- ja takakulissein luotu lavastus luo suhteellisen realistisen kuvan huonetilasta, mit\u00e4 voimakas sivuvalo viel\u00e4 korostaa. (Hartnoll 1980, 126)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Valistusaatteen kylki\u00e4isen\u00e4 Eurooppaan levisi uusi antiikin ihailun aalto, jonka ilmenemismuoto taiteissa oli uusklassismi. Tyylisuunnan apostoli oli saksalainen, mutta etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 Roomassa toiminut arkeologi Johann Joachim Winckelmann (1717\u20131768). H\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n modernin arkeologian edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4. Winckelmann lanseerasi laajalti luetuissa kirjoituksissaan k\u00e4sityksen antiikin taiteen marmorinvalkeasta ylevyydest\u00e4 ja sen \u201djalosta yksinkertaisuudesta ja hiljaisesta suuruudesta\u201d. <\/span>Kuten jo aiemmin on todettu, t\u00e4m\u00e4 mielikuva selittyy arkeologisten l\u00f6yt\u00f6jen niukkuudella, mik\u00e4 v\u00e4\u00e4risti todellisuutta. My\u00f6hempi tutkimushan on osoittanut, ett\u00e4 kreikkalaiset temppelit olivat osin maalattuja ja marmoriveistokset olivat kirkkaasti v\u00e4ritettyj\u00e4. Uusklassismista tuli kuitenkin yksi l\u00e4nsimaiden taiteiden p\u00e4\u00e4virtauksia aina 1800-luvun loppupuolelle saakka, mik\u00e4 heijastui my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja sen estetiikan kehityksess\u00e4. Uusklassismia voi pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvilta edellytettiin taidehistoriallista autenttisuutta.<\/p>\n\n\n\n

    Kuten edell\u00e4 on k\u00e4ynyt ilmi, oopperatalojen oli mahdollista toteuttaa mutkikkailla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneistoilla spektaakkelimaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia. Sen sijaan pienemmill\u00e4 puheteattereilla ei ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n vastaavia koneistoja eik\u00e4 aina my\u00f6sk\u00e4\u00e4n varaa suuriin produktiokohtaisiin satsauksiin. Lis\u00e4ksi laajalle levinnyt klassismin estetiikka ja porvarillisen draaman tarpeet eiv\u00e4t edellytt\u00e4neet oopperoiden kaltaista lavasteilotulitusta. Yleisluonteisemmat n\u00e4kym\u00e4t riittiv\u00e4t hyvin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ksi vakiintui, ett\u00e4 uusille teattereille tilattiin niiden valmistumisvaiheessa sarja niin sanottuja tyyppikulisseja, joita kierr\u00e4tettiin ja yhdisteltiin eri produktioiden tarpeiden mukaan. Uuden lavastuskerran teett\u00e4minen oli kallista ja teattereilla oli vain rajalliset tilat niiden valmistamiseen ja s\u00e4ilytt\u00e4miseen. Usein uuteen produktioon valmistettiin yksi uusi lavastus, mutta muuten siin\u00e4 hy\u00f6dynnettiin jo olemassa olleita lavaste-elementtej\u00e4, jotka olivat eri maalareiden toteuttamia. Hyv\u00e4n kuvan lavastek\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4 saa vuodelta 1758 per\u00e4isin olevasta anonyymist\u00e4 ohjeistuksesta:<\/p>\n\n\n\n

    N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tulee olla varustettu tarvittavilla maalatuilla kulisseilla, jotka kattavat kaikki ohjelmistossa olevat n\u00e4ytelm\u00e4t. Niiss\u00e4 ei ole suuria eroja, joten tarvittavat lavasteet voidaan tiivist\u00e4\u00e4 seuraaviin luokkiin: (1) temppelit, (2) haudat, (3) kaupunginmuurit ja portit, (4) palatsien julkisivut, (5) palatsien sis\u00e4tilat, (6) kadut, (7) huoneet, (8) vankilat, (9) puutarhat ja (10) lehdot, mets\u00e4t ja autiomaat. Kaikkien n\u00e4iden tulee olla mestarin tekemi\u00e4, mik\u00e4li sellainen on saatavilla. Muuten niiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia ja pelkistettyj\u00e4, etteiv\u00e4t ne loukkaa herkk\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4. <\/p>(k\u00e4\u00e4nnetty l\u00e4hteest\u00e4 Brockett\u2013Mitchell\u2013Hardberger 2010, 150)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

    1700-luvun loppupuolen uudet tuulet<\/h2>\n\n\n\n
    \"\"<\/a>
    1700-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 her\u00e4si kiinnostus atmosf\u00e4\u00e4riin, paikallisv\u00e4riin ja pittoreskiin samalla kun \u201dit\u00e4maiset\u201d aiheet yleistyiv\u00e4t. 1700-luvun loppupuolen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva Esterh\u00e1zan teatterista It\u00e4valta-Unkarista. Vaikka n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva on toteutettu viel\u00e4 barokkik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen mukaan, siin\u00e4 on havaittavissa 1700-luvun lopussa yleistynytt\u00e4 pehme\u00e4\u00e4 maalauksellisuutta. Turkkilaiset oli juuri karkotettu Wienin porteilta, ja turkkilaisaiheet yleistyiv\u00e4t taitteessa \u2013 nimenomaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Deutsches Theatermuseum, M\u00fcnchen (Batta 2005, 217)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    1700-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen oopperoiden ja puhen\u00e4ytelmien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvilta alettiin enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin edellytt\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaista teoksen aiheen mukaista autenttisuutta, josta k\u00e4ytettiin nimityst\u00e4 paikallisv\u00e4ri (engl. local color<\/em>, ransk. coleur locale<\/em>). Kiinalaisteemat tarjosivat oman erityisen fantasiamaailmansa. Ne olivat yleistyneet jo 1600-luvulla Ranskan hovibalettien aiheina. Kiina-innostus levisi jesuiittojen Kiinassa tekemien kuvakaiverrusten ja Eurooppaan tuotujen kiinalaiskuriositeettien my\u00f6t\u00e4. Niit\u00e4 olivat erityisesti maalatut posliiniesineet. Ehk\u00e4 juuri niiden innoittamina kiinalaisaiheiset kulissit toteutettiin usein yksiv\u00e4risin\u00e4, yleisimpin\u00e4 v\u00e4rein\u00e4 koboltti tai seepia. Laajemmin koko muoti-ilmi\u00f6 tunnetaan termill\u00e4 chinoiserie<\/em>. My\u00f6s muihin \u201deksoottisina\u201d pidettyihin kulttuureihin, kuten L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4n ja Intiaan sijoittuvat teokset edellyttiv\u00e4t lavastajilta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n pintapuolista vieraiden visuaalisten kulttuurien tuntemusta.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/a>
    It\u00e4maisten fantasioiden suosituimmaksi kohdekulttuuriksi 1700-luvulla tuli Kiina, jonka maisemat ja arkkitehtuuri olivat Euroopassa tulleet tunnetuiksi nimenomaan Kiinasta tuotettujen posliiniastioiden koristemaalauksista. Kuvassa italialaisen Fabrizio Galliarin lavastusluonnos Torinon oopperaan vuodelta 1758. Gabinetto Disegni e Stampe della Biblioteca di Bolgna (Brockett\u2013Mitchell\u2013Hardberger 2010, 145)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Uusklassismin my\u00f6t\u00e4 oli her\u00e4nnyt vakava kiinnostus antiikin taidehistoriaan. My\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvilta alettiin edellytt\u00e4\u00e4 sen tuntemusta. Usein onkin todettu, ett\u00e4 uusklassismi oli ensimm\u00e4inen periodi, jolloin lavastukset johdonmukaisesti pyrkiv\u00e4t autenttisuuteen. Her\u00e4ttein\u00e4 olivat Winckelmannin kirjoitukset ja italialainen, etsauksiin erikoistunut taiteilija Giovanni Battista Piranesi (1720\u20131778). Piranesi oli saanut paljon vaikutteita Bibiena-suvun kulmapektiivin\u00e4kymist\u00e4. H\u00e4n yhdisti ne grafiikanlehdiss\u00e4\u00e4n huomattavaan taidehistorialliseen tarkkuuteen.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/a>
    Giorgio Fuentesin luonnos n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaksi Mozartin oopperaan Tituksen lempeys<\/em> (La clemenza di Tito<\/em>) vuodelta 1799 edustaa tyylipuhdasta klassismia. Siin\u00e4 hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n viel\u00e4 Bibiena-suvun lanseeraamaa kulmaperspektiivi\u00e4, mutta viitatessaan Rooman arkkitehtuuriin se pyrkii kaikissa yksityiskohdissaan tyylinmukaiseen autenttisuuteen. Theaterwissenschaftliche Sammulung der Universitet zu K\u00f6ln (Batta 2005, 393)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Piranesin graafiset dokumentaatiot Rooman raunioista ja varsinkin h\u00e4nen painajaismaiset, l\u00e4hes psykedeeliset vankilatilojen kuvauksensa vaikuttivat syv\u00e4sti 1700-luvun lavastustaiteen kehitykseen. H\u00e4n ei itse kuitenkaan tiett\u00e4v\u00e4sti koskaan toiminut lavastajana. Piranesin raunio- ja vankilakuvauksien voi n\u00e4hd\u00e4 enteilev\u00e4n vahvasti 1800-luvun romantiikan henke\u00e4; ne loivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle voimakkaan atmosf\u00e4\u00e4rin valoineen ja varjoineen sek\u00e4 painostavine ilmapiireineen.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/a>
    Piranesin laajalti arvostetut grafiikanlehdet kuvasivat paitsi antiikin Rooman raunioita, my\u00f6s painajaismaisia vankilan\u00e4kymi\u00e4. H\u00e4nen tuotantonsa vaikutti syv\u00e4sti lavastustaiteen tyylivirtauksiin. (Battista 2001, 44)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

    Porvarillinen draama ja sen musiikillinen rinnakkaisilmi\u00f6 koominen ooppera kuvasivat usein keskiluokan ja jopa maalaisv\u00e4est\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4. Viri\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ollut kansallisuusaate suuntasi ihmisten huomiota my\u00f6s Euroopan eri kansojen ja kansanosien kulttuuriin. My\u00f6hemp\u00e4\u00e4 kansatieteellist\u00e4 tutkimusta ennakoiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat saattoivat esimerkiksi esitt\u00e4\u00e4 mets\u00e4n\u00e4kymi\u00e4 ja maisemia Euroopan reunamilta, kuten Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4, Norjasta tai Skotlannista. My\u00f6s Euroopan menneisyyden tuntemusta tarvittiin, sill\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4t saattoivat antiikin lis\u00e4ksi sijoittua esimerkiksi keskiajalle, josta tulikin varhaisromantikkojen erityisesti suosima aikakausi.<\/p>\n\n\n\n

    N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien lis\u00e4ksi my\u00f6s lavastustekniikka uudistui. Barokin ja 1700-luvun oopperalavastukset rakentuivat l\u00e4hes kokonaan n\u00e4pp\u00e4r\u00e4sti vaihdettavien sivu- ja takakulissien varaan. Lavastuksien pohjilta tehdyiss\u00e4 kuvituksissa esiintyv\u00e4t parvekkeet tai portaikot olivat kulisseihin maalattuja illuusioita. Kiinteit\u00e4, kolmiulotteisia rakenteita ei juurikaan k\u00e4ytetty. Mutta 1700-luvun loppupuolella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille alkoi ilmesty\u00e4 kiinteit\u00e4 lavaste-elementtej\u00e4, jotka sallivat n\u00e4yttelij\u00f6iden esiintymisen eri tasoilla, kuten esimerkiksi parvekkeella, sillalla tai kalliolla.<\/p>\n\n\n\n

    \"\"<\/a>
    Kolmiulotteiset, kiinte\u00e4t lavaste-elementit, kuten sillat, portaat, parvekkeet yms. alkoivat yleisty\u00e4 1700-luvun loppupuolella. Vuodelta 1789 per\u00e4isin olevassa kuvakaiverruksessa on yksi Pariisin teattereista, johon Com\u00e9die Francaise siirtyi hieman my\u00f6hemmin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on lavastus kohtaukseen, jossa keskeisess\u00e4 asemassa on siltarakenne. Biblioth\u00e8que Nationale, Pariisi (Brockett\u2013Hildy 2010, 248)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    1700-luvun mittaan teatteritaloja uusittiin tiuhaan tahtiin. Niiden koko kasvoi ja monet muutokset pyrkiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 parantamaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[9,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/106"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=106"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/106\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5324,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/106\/revisions\/5324"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=106"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=106"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=106"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}