{"id":114,"date":"2020-10-02T12:18:53","date_gmt":"2020-10-02T09:18:53","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=114"},"modified":"2021-12-01T13:04:36","modified_gmt":"2021-12-01T11:04:36","slug":"8-1-ooppera-valloittaa-euroopan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/8-1-ooppera-valloittaa-euroopan\/","title":{"rendered":"8.1 Ooppera valloittaa Euroopan"},"content":{"rendered":"\n

1500\u20131600-lukujen vaihteessa kehittynyt monitaiteellinen esitysmuoto, jota 1600-luvun mittaan alettiin kutsua oopperaksi, levisi hovien ja ylimpien yhteiskuntaluokkien v\u00e4lityksell\u00e4 1700-luvulla ymp\u00e4ri Eurooppaa. Vuosisadan alkupuolella noin 35 teatterirakennusta eri puolilla Eurooppaa uusittiin tai rakennettiin oopperan tarpeita vastaaviksi, ja vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolla uusia oopperan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 rakennettiin noin 140 (Baker 2013, 43, 67). Niiden perusmalli pohjautui Venetsian 1600-luvun alun oopperataloihin: sali oli suorakaiteen muotoinen, parvien rivist\u00f6t muodostivat U:n tai hevosenkeng\u00e4n muotoisen katsomon, jonka permannolla oli istumapaikkoja. Tietomme 1700-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ist\u00e4 ja niiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 keskittyv\u00e4tkin pitk\u00e4lti juuri oopperaan, sill\u00e4 monet hoviesitykset dokumentoitiin hyvin.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneisto ja -estetiikka perustuivat viel\u00e4 pitk\u00e4lti niihin innovaatioihin, jotka Giuseppe Torelli oli 1600-luvun alkupuolella viimeistellyt Venetsiassa ja lanseerannut hieman my\u00f6hemmin Ranskaankin: kulissivaunu<\/a>-j\u00e4rjestelm\u00e4 sivukulisseja varten sek\u00e4 takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n perspektiivin\u00e4kym\u00e4. 1600-luvun j\u00e4lkipuolen hovioopperan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 saa hyv\u00e4n kuvan Wieniin, oopperamaailman uuteen p\u00e4\u00e4kaupunkiin 1668 valmistuneesta hovioopperatalosta, joka monien muiden teatteritalojen tavoin kuitenkin tuhoutui pian tulipalossa. Sen katsomo aitioiksi jaettuine parvineen oli viel\u00e4 suorakaiteen muotoinen. Hallitsijan paikka sijaitsi korokkeella etupermannolla, jonka erotti korotetusta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 kaitein erotettu orkesteriaitio.<\/p>\n\n\n\n

Wienin teatterin suunnitteli Lodovigo Burnacini (1636\u20131707), joka oli ty\u00f6skennellyt Wieniss\u00e4 italialaisen lavastajais\u00e4ns\u00e4 Giovanni Burnacinin seuraajana.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Vuonna 1668 avatun Wienin hovioopperan my\u00f6t\u00e4 Wienist\u00e4 tuli Euroopan ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin oopperakeskus. Teatterin suunnitteli italialainen Ludovigo Burnocini. Italiaisen renessanssik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan hallitsijan paikka katsomossa oli permannon etualalla oleva koroke, josta katsottuna lavastuksen valeperspektiivi n\u00e4ytt\u00e4ytyi t\u00e4ydellisimmill\u00e4\u00e4n. Venetsian kaupallisista oopperataloista periytyv\u00e4t katsomoa kiert\u00e4v\u00e4t parvet ennakoivat 1700-luvun yleiseurooppalaista k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Franz Geffelsin v\u00e4ritetty kuvakaiverrus esitt\u00e4\u00e4 oopperatalon avajaisesityst\u00e4. Musiksammlung der \u00d6sterreichishen Nationalbibliothek, Wien (Baker 2013, 31)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Teatterin vihki\u00e4isiss\u00e4 esitetty ooppera Il Pomo d\u2019oro<\/em> (Kultainen omena<\/em>) oli mahdollisesti 1600-luvun loppupuolen kohutuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6spektaakkeli. T\u00e4h\u00e4n kreikkalaisen mytologian Kauniista Helenasta kertovaan oopperaan Lodovigo Burnacini suunnitteli per\u00e4ti 33 lavastekertaa, jotka edellyttiv\u00e4t mittavia koneistoja. Finaalissa kolme balettiryhm\u00e4\u00e4 tanssi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, yksi taivaissa, yksi meress\u00e4 ja yksi maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Esitys on dokumentoitu, sill\u00e4 ajan hovik\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mukaan siit\u00e4 julkaistiin komea juhlakirja, jossa on libreton lis\u00e4ksi per\u00e4ti parikymment\u00e4 v\u00e4ritetty\u00e4 kuvakaiverrusta Burnacinin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Barokin aikakauden ehk\u00e4 suurimuotoisin oopperaspektaakkeli, Antonio Cestin Il pomo d\u2019oro<\/em> (Kultainen omena<\/em>) esitettiin 1668 Wienin uuden hovioopperan avajaisproduktiona. Oopperatalon ja lavastusten suunnittelusta vastasi Ludovico Burnacini, joka levitti italialaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4estetiikkaa ja -tekniikkaa saksalaiselle kielialueelle. Oopperaan kuului yhteens\u00e4 24 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kohtausta, jotka Fransisco Scabba taltioi v\u00e4ritettyihin grafiikanlehtiin. Ne toimivat esikuvina, kun oopperaa esitettiin eri puolilla Eurooppaa. \u00a9Victoria & Albert Museum, London<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Hengelt\u00e4\u00e4n Il Pomo d\u2019oro<\/em> kuuluu viel\u00e4 1600-luvun perinteeseen. Teoksen aihe on per\u00e4isin antiikin Kreikan mytologiasta ja sen poikkeuksellisen mahtavissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvissa hy\u00f6dynnettiin viel\u00e4 renessanssista periytyv\u00e4\u00e4 keskeisperspektiivi\u00e4, tosin h\u00f6ystettyn\u00e4 useilla lenn\u00e4tys- ja luukkulaitteilla.<\/p>\n\n\n\n

Oopperamaailmassa uudet tuulet alkoivat puhaltaa 1700-luvun mittaan, kun tyylilajista, jota nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan nimell\u00e4 opera seria<\/em> (\u201dvakava ooppera\u201d), tuli muodikkain oopperalaji.<\/p>\n\n\n\n

Mytologiset aiheet menettiv\u00e4t suosiotaan, ja uusien opera serioiden <\/em>eli \u201dsankarioopperoiden\u201d aiheet poimittiin usein Kreikan ja Rooman historiasta. Niiden keski\u00f6ss\u00e4 on yleens\u00e4 hallitsija, jonka eettisi\u00e4 ja\/tai lemmen ongelmia oopperat k\u00e4sitteliv\u00e4t. Hallitsija esitettiin useimmiten varsin mairittelevassa valossa, elettiinh\u00e4n Euroopassa juuri yksinvaltiuden huippukautta. Opera seriaa<\/em> voikin verrata hovin peilikuvaan. Hovilaiset ja aristokraatit istuivat katsomossa joustamattoman arvohierarkian mukaisesti tarkkaa hovietiketti\u00e4 noudattaen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 he n\u00e4kiv\u00e4t samat eleet, juonittelut ja problematiikat kuin omassa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n, tosin el\u00e4m\u00e4\u00e4 suuremmassa muodossa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n tyylin vaikutusvaltaisin libretisti tunnetaan taiteilijanimell\u00e4 Pietro Metastasio (1698\u20131782). H\u00e4n lienee ollut kaikkien aikojen juhlituin libretisti, jota arvostettiin nimenomaan ly\u00f6m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 runoilijana. Metastasion suosiosta kertoo se, ett\u00e4 yhden ja saman h\u00e4nen librettonsa saattoi s\u00e4velt\u00e4\u00e4 jopa viitisenkymment\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4\u00e4 eri puolilla Eurooppaa. P\u00e4invastoin kuin nyky\u00e4\u00e4n, oopperan arvostetuin tekij\u00e4 oli runoilija, ei s\u00e4velt\u00e4j\u00e4. Jopa lavastaja ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneiston suunnittelija, macchinista<\/em>, mainittiin ohjelmavihkosissa useimmiten ennen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4\u00e4. Metastasio vakiinnutti vakavan sankarioopperan librettotyypin ja toisti sit\u00e4 loputtomiin. Oopperat olivat yleens\u00e4 kolmin\u00e4yt\u00f6ksisi\u00e4. P\u00e4\u00e4rooleja oli yleens\u00e4 kuusi, joista useimmiten vain kolme oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 yht\u00e4 aikaa. Kullakin oli omat tunnetiloja varioivat da capo<\/em> -aariansa sek\u00e4 kohtauksen sis\u00e4ll\u00f6n summaavat ja samalla tulevia tapahtumia ennakoivat poistumisaariansa. Kuoro esiintyi tavallisesti vain n\u00e4yt\u00f6sten alussa ja lopussa. Palvotuimpia laulajia olivat kansainv\u00e4liset kastraattit\u00e4hdet, jotka koristelivat aarioita improvisaatioillaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

1500\u20131600-lukujen vaihteessa kehittynyt monitaiteellinen esitysmuoto, jota 1600-luvun mittaan alettiin kutsua oopperaksi, levisi hovien ja ylimpien […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[9,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/114"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=114"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4417,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/114\/revisions\/4417"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=114"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=114"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}