{"id":117,"date":"2020-10-02T11:12:29","date_gmt":"2020-10-02T08:12:29","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=117"},"modified":"2025-10-27T13:17:15","modified_gmt":"2025-10-27T11:17:15","slug":"9-9-realismeista-naturalismiin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/9-9-realismeista-naturalismiin\/","title":{"rendered":"9.9 Realismeista naturalismiin"},"content":{"rendered":"\n

Realismia, eli pyrkimyst\u00e4 todellisuuden mukaiseen kuvaukseen, on esiintynyt l\u00e4pi l\u00e4nsimaisen taiteen historian. Esimerkiksi Kreikan hellenistisell\u00e4 kaudella kuvanveist\u00e4j\u00e4t alkoivat klassisen kauden ihanteista poiketen kuvata rujoja ihmishahmoja, verta vuotavia haavoja ja imartelemattomia n\u00e4k\u00f6ismuotokuvia. Alankomaiden renessanssimaalauksissa arjen esineet ja tekstiilit kuvattiin fotorealistisella tarkkuudella, ja barokin aikana Caravaggio valitsi uskonnollisten maalaustensa malleiksi el\u00e4m\u00e4n kuluttamia kansanihmisi\u00e4. Realismia onkin montaa lajia ja esimerkkej\u00e4 voisi jatkaa. Varsinaisena taidesuuntauksena se syntyi kuitenkin vasta 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4\u00e4rimmilleen viety\u00e4 realismia \u2013 oman aikansa reality-viihdett\u00e4 \u2013 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 edustivat Rooman amfiteattereiden veriset gladiaattoriesitykset. Keskiajan uskonnollisissa draamoissa taas k\u00e4ytettiin hyperrealistisia keinoja. Esimerkiksi k\u00e4ristettyjen el\u00e4inten sis\u00e4lmyksien hajua hy\u00f6dynnettiin kohtauksissa, joissa helvettiin joutuneita ihmisi\u00e4 kuvaavat luonnollisen kokoiset nuket sytytettiin palamaan. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6realismi alkoi muotoutua johdonmukaisemmin 1700-luvun j\u00e4lkipuoliskolla. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvissa huomio siirtyi muodollisista arkkitehtuurin\u00e4kymist\u00e4 kohti luonnonilmi\u00f6it\u00e4 tarkemmin kuvailevaa tyyli\u00e4. Sen pittoreskista ja sadunomaisesta luonteesta johtuen kutsun sit\u00e4 \u201dromanttiseksi realismiksi\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Ratkaiseva askel kohti 1800-luvun realismia otettiin 1700-luvun loppupuolen porvarillisen draaman kehittymisen my\u00f6t\u00e4. En\u00e4\u00e4 ei kuvattu vain herooisia sankaritarinoita ja muinaisia myyttej\u00e4, vaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ilmestyi keskiluokka omissa kamareissaan. Kamarit tosin toteutettiin viel\u00e4 perinteisell\u00e4 maalattujen sivu-, taka- ja yl\u00e4kulissien menetelm\u00e4ll\u00e4. 1700-luvun lopun merkitt\u00e4vin teatteriteoreetikko, valistusfilosofi ja kirjailija Denis Diderot muotoili k\u00e4sityksens\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukosta niin sanottuna nelj\u00e4nten\u00e4 sein\u00e4n\u00e4, joka erottaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tapahtumat yleis\u00f6st\u00e4. N\u00e4yttelij\u00f6iden tuli n\u00e4ytell\u00e4 kuin yleis\u00f6\u00e4 ei olisikaan. N\u00e4in yleis\u00f6st\u00e4 tuli ik\u00e4\u00e4n kuin tirkistelij\u00e4, joka saattoi tarkkailla toisten aikalaistodellisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4nnen sein\u00e4n illuusio olikin avainasemassa 1800-luvun loppupuolen realismin ja naturalismin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ajattelussa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja yleis\u00f6 oli selke\u00e4sti erotettu toisistaan. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon<\/a> kehys alkoi muistuttaa taulun kehyst\u00e4 ja samalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva l\u00e4hestyi huolellisesti rakennetun maalauksen ideaa. Lavastuksissa seurattiin tarkkaan maalaustaiteen virtauksia, joista kaikista hallitsevin tyylisuunta 1800-luvun alkupuolella oli akateeminen historia-aiheinen taide. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 johti, kuten edell\u00e4 kerrottiin, historiatietoisuuteen ja yh\u00e4 kasvavaan historiallisen autenttisuuden vaatimukseen. Voidaankin puhua historiallisesta realismista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
1800-luvun akateemisesti arvostetuin maalaustaiteen laji oli historialliset kuvaelmat. Niiss\u00e4 esitettiin historian merkitt\u00e4vi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 ja kohokohtia aivan kuten aikakauden lukuisissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksissakin. Molemmissa lajeissa pyrittiin taustoissa ja puvuissa mahdollisimman tarkkaan historialliseen autenttisuuteen. Kaasuvalon yleistyess\u00e4 my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin yh\u00e4 tarkemmin suunnattuihin valoefekteihin, kuten ranskalainen historiamaalauksiin erikoistunut taiteilija Paul Delaroche on tehnyt maalauksessaan Lady Jane Greyn mestaus<\/em> vuodelta 1833. National Gallery, Lontoo Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Historiallisen realismin hengess\u00e4 ty\u00f6skenteli muun muassa Saksi-Meinigenin herttua Georg II:n teatteriryhm\u00e4, joka toimi vuosina 1873\u20131890. Ryhm\u00e4 on tunnettu nimenomaan siit\u00e4, ett\u00e4 sen produktioissa erikoistunut ohjaaja \u2013 eli teatteriin huomattavan syv\u00e4llisesti paneutunut herttua itse \u2013 vastasi esityksen kokonaisuudesta. Ohjaaja huolehti ensemblen asemoinnista, liikeradoista ja tarkkaan rytmitetyist\u00e4 reaktiosta. N\u00e4ytelm\u00e4t olivat yleens\u00e4 historiallisia klassikkon\u00e4ytelmi\u00e4, kuten Shakespearen Julius Caesar<\/em>, Schillerin Orleansin neitsyt<\/em> ja Heinrich von Kleistin Hermannin taistelu<\/em>. Jokainen produktio pyrittiin visualisoimaan mahdollisimman tarkasti n\u00e4ytelm\u00e4n tapahtuma-aikaa ja -paikkaa vastaavaksi. Apuna k\u00e4ytettiin historian ja kansatieteen asiantuntijoita.<\/p>\n\n\n\n

Eri aikakausien tyylien mukaiset huonekalut teetettiin korkeatasoisissa puusep\u00e4nverstaissa ja pukuihin tilattiin aidot materiaalit kustannuksia s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Se l\u00e4ht\u00f6kohta, ett\u00e4 teatterit teettiv\u00e4t jokaiseen uuteen produktioonsa yhten\u00e4isen puvustuksen, levisi laajemmin. Aiemmin n\u00e4yttelij\u00e4t olivat itse usein hankkineet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6asunsa. Meiningenin teatteriryhm\u00e4 saavutti suurta huomiota. Teatterintekij\u00e4t saapuivat katsomaan ryhm\u00e4n esityksi\u00e4 eri puolilta Eurooppaa. Rautatieverkosto mahdollisti laajat kiertueet Euroopan maihin ja h\u00f6yrylaivat Pohjois-Amerikan valloituksen. Meiningenin ryhm\u00e4n my\u00f6t\u00e4vaikutuksella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva alettiin mielt\u00e4\u00e4 aiempaa kiinte\u00e4mm\u00e4ksi osaksi esityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s \u201dhyvin tehdyt n\u00e4ytelm\u00e4t\u201d (ransk. pi\u00e8ce bien faite<\/em>, engl. well-made play<\/em>), eli useimmiten ylemm\u00e4n keskiluokan el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvaavat n\u00e4ytelm\u00e4t, omaksuivat realismin ihanteet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuviinsa. Nimens\u00e4 lajityyppi sai n\u00e4ytelmien taitavasti rakennetuista juonista, joihin sis\u00e4llytettiin tarkkaan ajoitettuja psykologisia yll\u00e4tysk\u00e4\u00e4nteit\u00e4 sek\u00e4 emotionaalisia kohokohtia. Monet 1800-luvun t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4t, kuten Sarah Bernhard, loistivat niiden p\u00e4\u00e4osissa. Juonille tyypillisi\u00e4 olivat erilaiset salaisuudet. Yleis\u00f6 ja muutama roolihenkil\u00f6 tiet\u00e4v\u00e4t salaisuuden, ja lopulta se paljastetaan kaikille osapuolille.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytelmiss\u00e4 joskus t\u00e4ysin arkisetkin esineet saattavat nousta juonenkulun kannalta avainasemaan. Esimeriksi \u201dhyvin tehdyn n\u00e4ytelm\u00e4n\u201d uranuurtajan Eug\u00e8ne Scriben (1791\u20131861) n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Lasi vett\u00e4<\/em> (La Verre d\u2019eau, <\/em>1842) vesilasi on avainasemassa maailmanpolitiikkaa ratkaistaessa. Victorien Sardoun (1831\u20131908) n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 La Tosca<\/em> (1887) draamalliset huipentumat rakentuvat kolmen esineen varaan. Ensimm\u00e4inen on viuhka, joka her\u00e4tt\u00e4\u00e4 oopperadiiva Toscan mustasukkaisuuden. Toinen on hedelm\u00e4veitsi, johon Toscan katse osuu, kun poliisip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Scarpia yritt\u00e4\u00e4 kirist\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 seksiin. Kolmas esine on lupakirje, jonka Tosca nappaa Scarpialta surmattuaan t\u00e4m\u00e4n hedelm\u00e4veitsell\u00e4. Kirje osoittautuu kuitenkin tekaistuksi, mik\u00e4 my\u00f6t\u00e4vaikuttaa n\u00e4ytelm\u00e4n traagiseen loppukohtaukseen, Toscan itsemurhaan.<\/p>\n\n\n\n

Jo 1700-luvun loppupuolen porvarilliset draamat sijoittuivat huonetiloihin, jotka oli toteutettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle suhteellisen realistisesti. Illuusio oli loihdittu kuitenkin viel\u00e4 perinteisten maalattujen sivu- ja yl\u00e4kulissien avulla. My\u00f6s monet lavastuksen huonekalut maalattiin viel\u00e4 kulisseihin. 1800-luvun \u201dhyvin tehty n\u00e4ytelm\u00e4\u201d ja sen englantilainen sisarlaji tapakomedia (engl. comedy of manners<\/em>) alkoivat edellytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 realistisempia huonelavastuksia. Niihin tarvittiin esimerkiksi aidot ovet uskottavia sis\u00e4\u00e4ntuloja ja poistumisia varten. Avattavat ja suljettavat ovet \u2013 liminaaliset v\u00e4litilat<\/a><\/em> \u2013  olivat eritt\u00e4in t\u00e4rkeit\u00e4 juonenkuljetuksen kannalta. T\u00e4m\u00e4 vaikutti 1820\u20131830-luvuilla niin sanotun laatikkolavastuksen (engl. box set<\/em>) yleistymiseen. Siin\u00e4 huonetila rakennettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle usein sis\u00e4kattoineen, lattian kuviointeineen, mattoineen ja oikeine huonekaluineen.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Todenn\u00e4k\u00f6isesti ensimm\u00e4inen laatikkolavastus esiteltiin Englannissa vuonna 1832. Tapakomediat alkoivat edellytt\u00e4\u00e4 oikeita ikkunoita ja ovia, jotta juonen kannalta olennaiset yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t sis\u00e4\u00e4ntulot ym. toimivat uskottavasti. Huonetiloja esitt\u00e4viin lavastuksiin alettiin lis\u00e4t\u00e4 my\u00f6s oikeita huonekaluja ja mattoja tai lattiakuviointeja. Ducombe\u2019s British Theatre<\/em>, n. 1835 (Hartnoll 1998, 193)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
It\u00e4valtalainen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija Johann Nestroy kehitti laatikkolavastusta edelleen. H\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Das Haus der Temperamente<\/em> (Temperamenttien talo<\/em>) n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli samanaikaisesti nelj\u00e4 huonelavastusta. \u00d6sterreichische Nationalbibliothek (Borckett\u2013Mitchell\u2013Hardeberger 2012, 175)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Tarve korostaa n\u00e4k\u00f6isrealismia selittyy osittain valaistuksen paranemisella. Kaasu- ja etenkin vuosisadan loppupuolen s\u00e4hk\u00f6valaistuksen vuoksi vanhalla maalatulla kulissij\u00e4rjestelm\u00e4ll\u00e4 kuvatut interi\u00f6\u00f6rit alkoivat vaikuttaa vaisuilta ja litteilt\u00e4. Samaan aikaan realististen esineiden merkityksen kasvu osana draamojen juonenkuljetusta kiihdytti n\u00e4k\u00f6isrealismin lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 teattereissa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oikeita astioita, mihin my\u00f6s Suomessa tuttu k\u00e4site \u201dkahvikuppidraama\u201d viittaa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 saatettiin my\u00f6s juoda, sy\u00f6d\u00e4 oikeata ruokaa tai tupakoida, mink\u00e4 vuoksi er\u00e4s kriitikko nimitti ilmi\u00f6t\u00e4 \u201dgastronomiseksi komediaksi\u201d. (Brockett\u2013Mitchell\u2013Hardberger 2010, 210).<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Tyypillinen ranskalainen salonkikohtaus runsaine realistisine sisustuselementteineen Alexandre Dumas nuoremman n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Francillon<\/em> 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4. Bibioth\u00e8que de l\u2019Arsenal<\/em>, Pariisi (Molinari 1975, 259)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Valokuva Sardoun Thermidore<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n harjoituksista Com\u00e9die Francaise -teatterissa vuonna 1896. Biblioth\u00e8que National, Pariisi (Holzapfel, 38)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Realismi vakiintui my\u00f6s keskiluokkaisissa teatteri-instituutioissa vallitsevaksi tyylisuuntaukseksi. N\u00e4ytelmiss\u00e4 k\u00e4siteltiin toisinaan yhteiskunnallisia teemoja, mutta ne kuvattiin usein sentimentaalisesti mukautettuina yleisiin moraalinormeihin. Osuva esimerkki suurta suosiota nauttineesta lajista on Alexander Dumas nuoremman (1824\u20131895) n\u00e4ytelm\u00e4 Kamelianainen<\/em> (La Dame aux Cam\u00e9lias<\/em>, 1852). Sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on keuhkotautia sairastava Marguerite Gautier. H\u00e4n on kokotti, eli ylemm\u00e4n luokan prostituoitu. H\u00e4n on vilpitt\u00f6m\u00e4sti rakastunut nuoreen s\u00e4\u00e4tyl\u00e4ismieheen Armandiin. Nuorukaisen is\u00e4 saa kuitenkin Margueriten taivuteltua j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n rakastettunsa. Is\u00e4 perustelee t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen perheens\u00e4 maine ei tahriutuisi ja tyt\u00e4r p\u00e4\u00e4sisi s\u00e4\u00e4dynmukaiseen avioliittoon. Marguerite menehtyy sairauteensa syrj\u00e4isess\u00e4 huvilassa. H\u00e4nen rakastettunsa ja is\u00e4ns\u00e4 ehtiv\u00e4t juuri todistamaan riipaisevaa kuolonkohtausta. T\u00e4m\u00e4nkaltaiset yhteiskunnallisia ep\u00e4kohtia ja eriarvoisuuksia sentimentaalisesti sivuavat realistiset n\u00e4ytelm\u00e4t muodostuivat 1800-luvun loppupuolen kansainv\u00e4liseksi kantaohjelmistoksi.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 kuvatun lajityypin esitt\u00e4minen edellytti useita, realismiltaan uskottavia laatikkolavastuksia niihin kuuluvine huonekaluineen, koriste-esineineen ja tarvekaluineen. Lavastusten vaihdot olivat sujuneet liian hitaasti, mink\u00e4 vuoksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan kehitt\u00e4minen oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 1800-luvun lopun teattereissa. Vuonna 1879 New Yorkin Madison Square -teatteriin rakennettiin massiivinen hissin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Se rakentui kahdesta p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4, jotka voitiin vaihtaa minuutissa. Ratkaisu toimi hyvin, mutta se edellytti, ett\u00e4 esityksess\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 vain kaksi lavastuskokonaisuutta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Nopeita lavastusvaihtoja varten kehitettiin New Yorkin Madison Square -teatterissa 1880-luvulla hissin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jolla muutamassa minuutissa voitiin vaihtaa t\u00e4ysin sisustettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva toiseen. The Scientific American<\/em>, huhtikuu 1884 (Wickham 1985, 183)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Budapestin oopperaan rakennettiin 1877 niin kutsuttu Asphaleia-n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 (nimi viittaa koneiston kehitt\u00e4neeseen yhti\u00f6\u00f6n). Sen massiiviset hydrauliset nostolaitteet<\/a> pystyiv\u00e4t muuttamaan koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tason muodon hetkess\u00e4 (Ks. 9\/16). N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taustan muodosti rullattavasta panoraamasta rakentuva niin sanottu py\u00f6r\u00f6horisontti (engl. cyclorama<\/em>), jolla voitiin luoda vaikutelma taivaalla liikkuvista pilvist\u00e4 ilman vanhan kulissij\u00e4rjestelm\u00e4n rajoituksia. Py\u00f6r\u00f6horisontti eli kaareva valkoinen takafondi tai -sein\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taustalla, jota voitiin valaistuksella manipuloida, alkoi yleisty\u00e4 teattereissa laajemminkin.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 realismin s\u00e4vy muuttui aiempaa yhteiskunnallisemmaksi. 1800-luvun puoliv\u00e4li olikin uusien yhteiskuntateorioiden synnyn ja tieteellisen maailmankuvan murroksen aikaa. Vuonna 1848 Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisivat Kommunistisen manifestin<\/em>; ranskalainen Auguste Comte muotoili 1850-luvulla tieteellisen positivismin teorian, joka pohjusti sosiologian syntymist\u00e4 tieteenalana; vuonna 1859 Charles Darwin julkaisi evoluutioteoriansa kirjassaan Lajien synty<\/em>. Ranskalainen Hippolyte Taine puolestaan esitteli oman milj\u00f6\u00f6oppinsa, joka pyrki osoittamaan muun muassa perinn\u00f6llisten ominaisuuksien ja ymp\u00e4rist\u00f6n merkityksen yksil\u00f6n kehitykselle. N\u00e4m\u00e4 kaikki ajatussuuntaukset vaikuttivat realistien ajattelutapaan ja taustaoletuksiin yhteiskunnallisten ep\u00e4kohtien ja niiden syiden luonteesta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tuli ik\u00e4\u00e4n kuin manifestoida ymp\u00e4rist\u00f6 ja syyt, joista draaman kuvaamat ep\u00e4kohdat kumpusivat.<\/p>\n\n\n\n

Kuvataiteessa realistisen suuntauksen synnylle keskeinen hetki ajoittui vuoteen 1850, kun Gustave Courbet (1819\u20131877) tarjosi n\u00e4yttelyyn suurikokoista maalaustaan Hautajaiset Ornans\u2019ssa<\/em>. Teos ev\u00e4ttiin virallisesta Salonki-n\u00e4yttelyst\u00e4 ja sit\u00e4 alettiin kutsua \u201drealistiseksi\u201d, sill\u00e4 se kuvasi t\u00e4ysin anonyymej\u00e4, arkisia talonpoikia tuntemattoman henkil\u00f6n hautajaisissa. Kirjailija\u2013kriitikko \u00c9mile Zola (1840\u20131902) ryhtyi Courbet\u2019n puolestapuhujaksi. Zolasta tuli realistisen taidetyylin ja sen ankarimman yhteiskunnallisen huipentuman, naturalismin, keskeinen kirjailija ja teoreetikko Ranskassa. H\u00e4n edellytti, ett\u00e4 taideteos olisi kuin otos todellista el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n taiteen tuli muuttua objektiivisuudessaan tieteen kaltaiseksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Taidesuuntana realismi alkoi kiteyty\u00e4 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Kuvataiteissa sen ensimm\u00e4isen\u00e4 merkkiteoksena pidet\u00e4\u00e4n Gustave Courbet\u2019n maalausta Hautajaiset Ornans\u2019ssa<\/em> vuodelta 1850. Se her\u00e4tti akateemisissa piireiss\u00e4 vastustusta, sill\u00e4 se esitti anonyymin henkil\u00f6n hautajaisia arkisessa kyl\u00e4ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Louvre, Pariisi Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Samaan aikaan kun uudet yhteiskunnalliset aatteet muuttivat ajattelutapoja, valokuvauksen yleistyminen muutti katsomisen tapoja. Valokuvaus tarjosi maksimaalisen realistisen toisinnon todellisuudesta. Valokuvauksen asteittainen yleistyminen osui 1850-luvulle ja monet kuvataiteilijat tuomitsivat sen. Vuonna 1862 Pariisissa ratkottiin per\u00e4ti oikeussalissa kysymyst\u00e4, voiko valokuva olla taidetta. Oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6s oli, ett\u00e4 valokuvaus \u201dsaattaa\u201d olla taidetta. Monet naturalistisen tyylisuunnan maalarit alkoivat hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 valokuvausta oman ty\u00f6ns\u00e4 apuv\u00e4lineen\u00e4. Valokuvauksen kehityksen taustalla oli pitk\u00e4 n\u00e4k\u00f6havainnon tutkimuksen ja sen filosofisen pohdiskelun perinne, joka heijastui my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille. Siit\u00e4 saa erinomaisen kuvan Amy Holzapfelin kirjasta Art, Vision, and the Nineteenth-Century Realist Drama: Acts of Seeing<\/em> (2014).<\/p>\n\n\n\n

Monet realistisen ja naturalistisen teatterin merkitt\u00e4v\u00e4t draamakirjailijat, kuten ranskalaiset Eug\u00e8ne Scribe, Alexandre Dumas nuorempi, Victorien Sardou ja \u00c9mile Zola, norjalainen Henrik Ibsen, ruotsalainen August Strindberg sek\u00e4 saksalainen Gerhart Hauptmann tunsivat eritt\u00e4in hyvin keskustelun, jota kuvataiteen ja valokuvauksen piiriss\u00e4 k\u00e4ytiin. Ominaista heille oli laaja-alaisuus. Kirjallisen toimintansa lis\u00e4ksi he toimivat itse joko taidekriitikkoina, kuvataiteilijoina tai jopa valokuvaajina. Vaikka olisikin houkuttelevaa kutsua naturalismia teatterin valokuvanomaiseksi \u201dfotorealismiksi\u201d, Amy Holzapfel ottaa kuitenkin huomioon teatterin erityisluonteen:<\/p>\n\n\n\n

Jos kameran voi kuvitella silm\u00e4ksi, niin joillekin 1800-luvun loppupuolen taiteilijoille teatteri tarjosi jopa todemman todellisuuden representaation. Teatteri, p\u00e4invastoin kuin valokuvaus, oli k\u00e4sitteellistetty mediaksi, joka salli taiteilijan subjektiivisen todellisuuden tulkinnan (\u2026) T\u00e4ll\u00e4 tavoin teatteri toimi siltana maalauksen ja valokuvan v\u00e4lill\u00e4. Olematta puhtaasti todellisuutta kopioiva tai ylenpalttisen impressionistinen realistinen teatteri t\u00e4ytti yleis\u00f6n kaipuun saada n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 ja p\u00e4ivitt\u00e4isen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 \u201dtaiteena\u201d n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. <\/p>(Holzapfel 2014, 17)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Naturalismin my\u00f6t\u00e4 1880-luvulla teatterin ja draaman painopiste kuitenkin siirtyi yh\u00e4 rankempiin, keskiluokkaiselle yleis\u00f6lle hankaliin poleemisiin aiheisiin. Niit\u00e4 olivat esimerkiksi naisen alistettu asema, alkoholismi, kerj\u00e4l\u00e4iset, sukupuolitaudit, alempien yhteiskuntaluokkien riisto ja prostituutio. Zola toivoikin taiteilijan toimivan kuin patologi, joka yleis\u00f6n edess\u00e4 suorittaa anatomisen leikkauksen paljastaen yleis\u00f6lle sairauden syyn. K\u00e4sitteellisi\u00e4 puitteita t\u00e4llaiselle operaatiolle haettiin Comten muotoilemasta sosiologiasta, Tainen milj\u00f6\u00f6opista ja Marxin yhteiskunta-analyysist\u00e4. Koska naturalistinen teatteri k\u00e4sitteli useita yhteiskunnallisia tabuaiheita, keskiluokkaisen yleis\u00f6n oli vaikeaa, jopa vastenmielist\u00e4 sulattaa sit\u00e4. Naturalistisen teatterin yleis\u00f6pohja olikin aluksi suhteellisen pieni. Se koostui teatterintekij\u00f6iden kanssa saman maailmankuvan jakaneista taiteilijoista ja intellektuelleista. Naturalismin huippukausi 1880\u20131890-luvuilla tapahtuikin l\u00e4hinn\u00e4 pienten, vapaiden teattereiden suojissa.<\/p>\n\n\n\n

Monipuolinen teatteripersoona Andr\u00e9 Antoine (1858\u20131943) perusti niist\u00e4 ensimm\u00e4isen, Th\u00e9atre Libren, Pariisiin 1887. Seuraava vapaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 avattiin K\u00f6\u00f6penhaminaan vuotta my\u00f6hemmin. Vuonna 1889 teatterikriitikko Otto Brahmin johdolla avattiin Freie B\u00fchne -n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 Berliiniss\u00e4. The Independent Theatre perustettiin Lontooseen 1891 ja 1898 Barcelonassa avattiin Teatro Intim Barcelona. N\u00e4iden taiteellisesti kunnianhimoisten, riippumattomien ja kokeellisten teatterien ilmestymist\u00e4 on pidetty modernin teatterin ja draaman syntyhetken\u00e4. Vaikutukseltaan erityisen kauaskantoiseksi osoittautui Konstantin Stanislavskin ja Vasili Nemirovitsh-Dantshenkon 1897 perustama Moskovan Taiteellinen teatteri. Siit\u00e4 kehittyi er\u00e4\u00e4nlainen teatterilaboratorio, jossa ty\u00f6skenneltiin johdonmukaisesti ja kauaskantoisesti psykorealistisen n\u00e4yttelij\u00e4tekniikan kehitt\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Stanislavskin ohjaus Maksim Gorkin n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Pohjalla Moskovan Taiteellisessa teatterissa vuonna 1902. Bakhrushinin teatterimuseo, Moskova (Molinari 1975, 284)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Uudet teatterit olivat siis mittasuhteiltaan pieni\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikaltaan vaatimattomia. Nelj\u00e4nnen sein\u00e4n periaatteesta pidettiin kiinni. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kokonaisuuden tarkoitus oli n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n ja lavastuksen my\u00f6t\u00e4vaikutuksella luoda t\u00e4ydellinen illuusio todellisuudesta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat kuvasivat useimmiten r\u00e4hj\u00e4isi\u00e4 huoneita, joiden varustukseen kuului itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti oikeat huonekalut, astiat ja tarvekalut. Roolihahmojen kielen, kuten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvankin, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli vastata kuvattavien roolihahmojen sosiaalista taustaa. Todellisuusilluusiota voitiin korostaa entisest\u00e4\u00e4n tuomalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle oikeita el\u00e4imi\u00e4, kuten kanoja. Koska naturalistinen teatteri ei sen ankarimmissa muodoissaan viel\u00e4 kiinnostanut kaupallisia teattereita, ei naturalistisista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista levitetty samankaltaisia kuvitettuja kirjasia kuin esimerkiksi oopperasta tai historiallisista n\u00e4ytelmist\u00e4. Naturalistisista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista parhaita dokumentteja ovat harvat varhaiset valokuvat \u2013 joiden historia nivoutuukin kiinte\u00e4sti naturalismin syntyyn.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Emile Zolan n\u00e4ytelm\u00e4 La Terre<\/em> (Maa<\/em>) Th\u00e9atre Antoine\u2019ssa vuonna 1901. T\u00e4h\u00e4n maaseudun ikiaikaista el\u00e4m\u00e4nmuotoa kuvaavaan draamaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6realismi vietiin \u00e4\u00e4ripisteeseens\u00e4 tuomalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle esimerkiksi el\u00e4vi\u00e4 kanoja. L\u2019Art du Th\u00e9atre maaliskuu 1902 (Arjen sankarit<\/em> 2011, 149)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Realismia, eli pyrkimyst\u00e4 todellisuuden mukaiseen kuvaukseen, on esiintynyt l\u00e4pi l\u00e4nsimaisen taiteen historian. Esimerkiksi Kreikan hellenistisell\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[10,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/117"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=117"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/117\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5331,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/117\/revisions\/5331"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=117"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=117"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=117"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}