Aivan toisenlaiseen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyyppiin p\u00e4\u00e4dyttiin dioraamassa. Vuonna 1822 Louis Daguerre j\u00e4tti menestyksekk\u00e4\u00e4n lavastajan uransa. H\u00e4n keskittyi valokuvauksen kehitt\u00e4miseen ja dioraamojen luomiseen, joissa maisema- tai interi\u00f6\u00f6rin\u00e4kymi\u00e4 pystyttiin muuntelemaan huomattavasti taikalyhtyprojisointeja ja valo-olosuhteita s\u00e4\u00e4dellen. H\u00e4n oli k\u00e4ytt\u00e4nyt tekniikkaa jo aiemmin lavastuksissaan, mutta nyt h\u00e4n keskittyi puhtaasti visuaalisiin esityksiin. Niit\u00e4 varten rakennettiin kahden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon<\/a> teattereita, joissa yleis\u00f6 istui py\u00f6ritett\u00e4v\u00e4n katsomon keskell\u00e4. Daguerre mainitaan useimmiten dioraaman keksij\u00e4n\u00e4, vaikka h\u00e4n todellisuudessa ty\u00f6skenteli yhdess\u00e4 taidemaalari Charles-Marie Boutonin kanssa. Molemmilla oli jo aikaisempaa kokemusta muun muassa panoraamojen valmistamisesta.<\/p>\n\n\n\n Johanna Vakkari kuvaa dioraama-teatteria erinomaisessa artikkelissaan Silm\u00e4n vuosisata<\/em> seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n Dioraamassa paikallaan pysyv\u00e4t katsojat olivat sis\u00e4ll\u00e4 mekaanisessa laitteessa ja kaarevalle pinnalle toteutettu puoliympyr\u00e4n tai ympyr\u00e4n laajuinen panoraamamaalaus siirtyi camera obscuran edess\u00e4, kun katsomoa py\u00f6ritettiin hitaasti ja maalauksen avautuva \u201dikkuna-aukko\u201d siirtyi samalla paljastaen maalausta v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4. Esityksess\u00e4 l\u00e4pikuultavia kankaita valaistiin edest\u00e4 ja takaa haluttujen efektien aikaansaamiseksi, kun taas katsomo oli kokonaan pimennetty. <\/p>(Vakkari 2015, 282)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Staattinen panoraama kehittyi ennen kaasuvalon k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoa, joten se oli riippuvainen tasaisesta p\u00e4iv\u00e4nvalosta. Valoa saatiin tuotettua sylinterim\u00e4iseen tilaan kattoikkunoiden kautta, jotka pysyiv\u00e4t katsojilta k\u00e4tkettyin\u00e4. Dioraaman toimivuus puolestaan riippui merkitt\u00e4v\u00e4sti tarkkaan ajoitetuista valonvaihdoksista. Kaasu otettiin Pariisin Op\u00e9rassa ensimm\u00e4isen kerran k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 1822 esityksess\u00e4, johon Daguerre osallistui toisena lavastajana. Kaasuvalolla saatiin pian paljon parempia tuloksia dioraaman valomuutoksiin kuin aiemmilla p\u00e4iv\u00e4nvalolla, kynttil\u00f6ill\u00e4 ja \u00f6ljylampuilla.<\/p>\n\n\n\n Daguerren viimeistelem\u00e4ss\u00e4 niin sanotussa kaksois-dioraamassa harsomaisen l\u00e4pikuultavat fondit olivat avainasemassa. Ne oli maalattu sek\u00e4 edest\u00e4 ett\u00e4 takaa, joten valon suuntaa ja v\u00e4rej\u00e4 vaihtamalla saatiin yksityiskohtia ilmestym\u00e4\u00e4n ja katoamaan. T\u00e4llaisten keinojen avulla dioraama saattoi esitt\u00e4\u00e4 vaikkapa alppimaisemaa eri vuorokauden aikoina. Kuuluisin Daguerren dioraamoista lienee Keskiy\u00f6n messu Saint \u00c9tienne-du-Mont\u2019ssa<\/em> (1834\u20131837). Se kuvaa goottilaisen kirkon tyhj\u00e4\u00e4 interi\u00f6\u00f6ri\u00e4, joka v\u00e4hitellen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4yttyv\u00e4n ihmisist\u00e4. Messun j\u00e4lkeen kirkko j\u00e4lleen tyhjenee valaistuksen my\u00f6t\u00e4illess\u00e4 tarkasti vuorokauden vaihteluita. Mediatutkija Erkki Huhtamo on uraauurtavassa media-arkeologisessa tutkimuksessaan Illusions in Motion<\/em> nimitt\u00e4nyt dioraamaa \u201dvisiokoneeksi\u201d.<\/em> (2013, 144) Koska panoraamamaalauksien ja dioraamaesitysten valmistaminen oli sek\u00e4 kallista ett\u00e4 aikaa viev\u00e4\u00e4, niit\u00e4 kierr\u00e4tettiin ymp\u00e4ri Euroopan ja Yhdysvaltojen panoraama- ja dioraama-teattereita. Molemmat imaistiin pian my\u00f6s osaksi tavallisten teattereiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6spektaakkeleita.<\/p>\n\n\n\n Teatterin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 panoraama muutti muotoaan ja 1840-luvulla syntyi liikkuva panoraama. Siin\u00e4 valtava panoraamamaalaus sijoitettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taakse. Maalausta voitiin rullata reunoilta yleis\u00f6lt\u00e4 k\u00e4tkettyjen sylinteriakseleiden varassa. Aiempiin lavastusratkaisuihin verrattuna liikkuvan panoraaman etu oli se, ettei vaihdettavien sivukulissien sarjaa en\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvittu. Samalla sivukulisseihin liittyneist\u00e4 yl\u00e4kulisseistakin tuli tarpeettomia. Liikkeen illuusio<\/a> syntyi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kokonaan uutena ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Uusi tekniikka teki mahdolliseksi toteuttaa hurjat ratsastuskohtaukset, pakomatkat ja muut nopeaa liikett\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t kohtaukset ilman ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden olisi tarvinnut juurikaan liikkua paikoiltaan. T\u00e4ll\u00e4 tekniikalla voitiin simuloida hirmumyrskyj\u00e4, haaksirikkoja, laiva- ja rautatietiematkoja sek\u00e4 erilaisia katastrofeja, joista tuli nopeasti paitsi melodraamaesitysten, my\u00f6s oopperoiden vetonauloja. Vaikka liikkuva panoraama miellet\u00e4\u00e4n usein kuuluvan populaariteatterin keinovalikoimiin, esimerkiksi Richard Wagner valmistutti poikkeuksellisen mutkikkaan panoraamaj\u00e4rjestelm\u00e4n viimeisen oopperansa Parsifal<\/em> kantaesityst\u00e4 varten Bayreuthissa 1882.<\/p>\n\n\n\n Liikkuvat panoraamaefektit t\u00e4yttiv\u00e4t teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 erityisen hyvin Englannin ja Ranskan pantomiimeiksi kutsuissa viihteellisiss\u00e4 koosteohjelmissa. Niiss\u00e4 yhdistettiin musiikkis\u00e4estys ja live-n\u00e4yttelij\u00e4t liikkuvaan panoraamaan. Esimerkiksi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 matkakertomuksessa, jossa kuvattiin gondolimatkaa Venetsian kanaaleissa, italialaisia kansanlauluja esitt\u00e4v\u00e4 kuoro ja py\u00f6rill\u00e4 rullattavia gondoleita ilmestyi n\u00e4kyviin Lidon kohdalla (Huhtamo 2013, 108). Teatterik\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 panoraamaa ja dioraama-efektej\u00e4 yhdisteltiin. L\u00e4pikuultavat tyllifondit, joita juuri dioraama-efektit edellyttiv\u00e4t, vakiintuivat keskeisiksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teknisiksi elementeiksi. Muuntuvien ja toisiinsa sulautuvien n\u00e4kymien avulla pystyttiin loihtimaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle erityisen maagisia hetki\u00e4. Vuonna 1853 lontoolainen teatterikriitikko kuvasi n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 Kes\u00e4y\u00f6n unelman<\/em> esityst\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Tavallisia kohtausten vaihdoksia ei ole, vaan kuin unessa kohtaukset k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla sulautuvat toisiinsa (\u2026) Eiv\u00e4tk\u00e4 vain kohtaukset sulaudu toisiinsa, vaan suurinta osaa esityksest\u00e4 pehment\u00e4\u00e4 yleis\u00f6n ja n\u00e4yttelij\u00f6iden v\u00e4liss\u00e4 oleva vihre\u00e4 harso. Se muuttaa lihaa ja verta olevat n\u00e4yttelij\u00e4t l\u00e4hes unikuvanomaisiksi ja yhdist\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t kiinte\u00e4mmin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuviin. <\/p>(Brocket\u2013Mitchell\u2013Hardberger 2010, 170)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Optisia illuusioita luotiin my\u00f6s fantasmagoria-esityksiss\u00e4. Niiss\u00e4 perinteisest\u00e4 camera obscura -j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 johdetulla \u201dtaikalyhdyll\u00e4\u201d, eli er\u00e4\u00e4nlaisella alkuprojektorilla, heijastettiin lasilevyille maalattuja hahmoja valkokankaalle takaap\u00e4in. Yleis\u00f6 katsoi esityst\u00e4 pimennetyss\u00e4 huoneessa.<\/p>\n\n\n\n Merkitt\u00e4v\u00e4 fantasmagorian kehitt\u00e4j\u00e4 oli belgialainen illusionisti ja lavaesiintyj\u00e4 \u00c9tienne-Gaspard Roberts (my\u00f6s Robertson). H\u00e4n aloitti fantasmagoria-esityksens\u00e4 hyl\u00e4tyss\u00e4 luostarissa Pariisissa suuren vallankumouksen aikana vuonna 1789. Tarja Ervasti kirjoittaa verkkokirjassaan Valaistuksen historia<\/em> (2017) Robertsin esityksist\u00e4 seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n Pime\u00e4ss\u00e4 salissa projisoidut haamut sy\u00f6ksyiv\u00e4t py\u00f6rill\u00e4 varustetun taikalyhdyn avulla kohti kauhistunutta yleis\u00f6\u00e4 tai leijuivat ilmassa savuun projisoituina lasiharmonikan s\u00e4est\u00e4ess\u00e4 esityksi\u00e4. Robertsonin esityksiss\u00e4 kummittelivat kuolleet merkkihenkil\u00f6t ja mestatut kuninkaalliset.<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n Fantasmagoriasta tuli suosittua massaviihdett\u00e4 aikakautena, jolloin kiinnostus okkulttisiin ilmi\u00f6ihin, spiritismiin ja kummitustarinoihin oli huipussaan. Valol\u00e4hteiden (Argand-lamput, kaasu, kalkkivalo ja lopuksi s\u00e4hk\u00f6) kehittyess\u00e4 fantasmagorian efektej\u00e4 voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s suurilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Kuva voitiin projisoida joko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tylliverhoihin tai h\u00f6yryyn. H\u00f6yry voitiin johtaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle h\u00f6yrykattiloista, jotka sijaitsivat kellareissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alla. Efekti mahdollisti yliluonnollisten ilmi\u00f6iden toteuttamisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla: enkelit laskeutuivat siunaamaan onnellisia k\u00e4\u00e4nteit\u00e4; haamut ja ilmestykset leijuivat aineettomina ilmestyksin\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yll\u00e4. Projisointilaiteitta ja niiden k\u00e4sinmaalattuja lasisia kuultokuvia kehiteltiin, mink\u00e4 seurauksena kaksois- tai jopa kolmoisprojektorit syntyiv\u00e4t. Niiden avulla heijastetut kuvat<\/a> saatiin liukumaan ja sulautumaan toisiinsa, mik\u00e4 synnytti liikkeen vaikutelman.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n valjastetut optiset keksinn\u00f6t vaikuttivat my\u00f6s uusien massaviihdemuotojen eriytymiseen; niit\u00e4 olivat panoraamateatterit, dioraama-teatterit ja itsen\u00e4iset fantasmagoria-n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Niist\u00e4 kehiteltiin my\u00f6s teknisi\u00e4 sovelluksia, jotka sopivat paremmin ihmisten yksityiseen kotik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kiinnostus optiikkaan ja liikkeen kuvaamiseen sys\u00e4si liikkeelle kokonaisen keksint\u00f6jen sarjan, jonka seurauksena valokuvaus ja elokuva keksittiin. Valokuvauksen t\u00e4rkeimpi\u00e4 pioneereja oli edell\u00e4 jo k\u00e4sitelty lavastaja\u2013fyysikko Louis Daguerre, joka kehitti varhaisen valokuvausmenetelm\u00e4n, daguerrotypian. Fantasmagoria-projektoreita taas pidet\u00e4\u00e4n elokuvaprojektorin esimuotona.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1829 kehitettiin fenatoskooppi, jossa liikkeen vaikutelman synnytt\u00e4miseksi n\u00e4ytettiin nopeasti kuvia samasta hahmosta sen liikeradan eri vaiheissa. Vuonna 1838 stereoskooppi lanseerattiin uutena tuotteena. Siin\u00e4 katsoja katsoo oikealla ja vasemmalla silm\u00e4ll\u00e4\u00e4n samaa kohdetta, joka on kuvattu hieman eri kulmista. N\u00e4in saatiin aikaan syvyysvaikutelma. Idea kehitettiin astetta pitemm\u00e4lle vuonna 1851, kun valokuva yhdistettiin stereoskooppiin. Syntyi valtavan suosion saanut valokuvastereoskooppi, jota esitettiin ymp\u00e4ri Eurooppaa kotikoneilla tai sit\u00e4 varten rakennetuilla laitteilla, joita saattoivat katsella kymmenet katsojat samanaikaisesti omista silm\u00e4nreist\u00e4\u00e4n. Panoraamojen ja dioraamojen tavoin valokuvastereoskooppien suosituimmat aiheet olivat maailman n\u00e4ht\u00e4vyydet.<\/p>\n\n\n\n Liikkuvan kuvan kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n keksij\u00e4 ja fysiikanopettaja Charles-\u00c9mile Reynaudia (1844\u20131918. H\u00e4n lanseerasi 1876 praksinoskoopin, joka rakentui k\u00e4sin py\u00f6ritett\u00e4v\u00e4st\u00e4 rummusta, sen keskell\u00e4 sijaitsevasta peilist\u00e4 ja valol\u00e4hteest\u00e4. Rummun sis\u00e4sein\u00e4\u00e4n kiinnitetyn kuvanauhan kuvat heijastuivat peiliin, jonka kautta kuvanauhassa n\u00e4kyv\u00e4 liikeratansa erivaiheissa kuvattu hahmo n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 liikkuvan. Kotik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitettu laite saavutti valtavan suosion. Reynaud kehitteli liikkuvan kuvan esitysmetodejaan yh\u00e4 pitemm\u00e4lle omassa 1892 perustamassaan Optisessa teatterissa (Th\u00e9atre-Optique<\/em>). Kuten fantasmagoriassa, esitys projisoitiin valkokankaalle takaap\u00e4in. Laite projisoi kankaalle toisella linssill\u00e4\u00e4n paikallaan pysyv\u00e4n taustakuvan, toisella taas filmille k\u00e4sinmaalattuja liikkuvia animaatiohahmoja.<\/p>\n\n\n\n Raynaud siis pit\u00e4ytyi tietoisesti maalatuissa hahmoissa, vaikka valokuvaus oli jo vallannut alaa ymp\u00e4ri maailmaa. Vuonna 1895, kolme vuotta sen j\u00e4lkeen, kun Renayd oli perustanut optisen teatterinsa, Lumi\u00e8ren veljekset j\u00e4rjestiv\u00e4t ensimm\u00e4isen julkisen elokuvaesityksen. Uusi massaviihteen muoto oli syntynyt. Se muutti my\u00f6s teatterikentt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 aikaa my\u00f6ten elokuva ohitti suosiossa monia populaariteatterin ja optisen spektaakkelin muotoja. Teatteri oli kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n elokuvalle antavana osapuolena, sill\u00e4 elokuva imaisi erilaisten esitysmuotojen, kuten melodraaman, varieteen ja sensaatiokohtausten konventioita itseens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Uusille medioille aina altis teatterin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 otti my\u00f6s elokuvan omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Yleens\u00e4 elokuva mainitaan teatterihistoriassa vasta Erwin Piscatorin eeppisen teatterin yhteydess\u00e4, jolloin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4ytetyt filmip\u00e4tk\u00e4t alleviivasivat esitysten dokumentaarista luonnetta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 elokuva valjastettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n jo 1896, vain vuosi ensimm\u00e4isen julkisen elokuvaesityksen j\u00e4lkeen. Pariisilaisteatterissa esitetyss\u00e4 keijufantasiassa La Biche au Bois<\/em> (Keijunen mets\u00e4ss\u00e4<\/em>) yhdistettiin fantasmagoria, elokuva ja live-esiintyj\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Pimennetyss\u00e4 salissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n takafondi korvattiin valkokankaalla, jota oli viilletty niin, ett\u00e4 sen l\u00e4pi pystyi kulkemaan. Esityksess\u00e4 keijujen kolmiulotteiset, fyysiset n\u00e4yttelij\u00e4t ik\u00e4\u00e4n kuin astuivat valkokankaalle heijastetusta filmist\u00e4 ulos. (Rees 1978, 93)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6estetiikan radikaalia muuttumista 1800-luvun alkupuolella edelsi l\u00e4hes sadan vuoden kehityskaari. Sen seurauksena n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanot muuttuivat aiempaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[10,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/123"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=123"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/123\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5330,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/123\/revisions\/5330"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=123"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=123"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=123"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/8-22.jpg\")
<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>