Liminaalisuus on keskeinen k\u00e4site kulttuuriantropologiassa ja rituaalien tutkimuksessa, mist\u00e4 se on siirtynyt teatterintutkimukseen. Sill\u00e4 tarkoitetaan kahden paikan tai olotilan v\u00e4liss\u00e4 olemista, er\u00e4\u00e4nlaista ei-kenenk\u00e4\u00e4n-maata, josta k\u00e4sin on mahdollista liikkua eri suuntiin. Latinankielinen sana limen <\/em>merkitsee kynnyst\u00e4, oviaukkoa tai rajaa. <\/p>\n\n\n\n Rajavy\u00f6hykkeiden ja v\u00e4litilojen merkityksen oivalsi ensimm\u00e4isen\u00e4 Arnold van Gennep (1873\u20131957), joka kirjoitti:<\/p>\n\n\n\n Kun kuka tahansa kulkee yhdelt\u00e4 alueelta toiselle, h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyy fyysisesti ja maagis-uskonnollisesti erityiseen tilanteeseen tietyksi ajaksi: h\u00e4n huojuu kahden maailman v\u00e4lill\u00e4. Olen nimitt\u00e4nyt t\u00e4m\u00e4n tilan siirtym\u00e4ksi, ja kirjani tarkoitus on osoittaa, ett\u00e4 t\u00e4llainen symbolinen ja tilallinen raja-alue on l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n selke\u00e4n\u00e4 kaikissa seremonioissa, jotka liittyv\u00e4t siirtymiseen yhdest\u00e4 sosiaalisesta ja maagis-uskonnollisesta asemasta toiseen. <\/p>(van Gennep 1960, 18)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n van Gennepin mukaan liminaalisuus liittyi ennen kaikkea siirtym\u00e4riitteihin eli sellaisiin seremonioihin, joilla pyrit\u00e4\u00e4n hallitsemaan yksil\u00f6n tai yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4n muutosvaiheita ja kriisej\u00e4. Liminaalisia juhlamenoja ovat esimerkiksi h\u00e4\u00e4t, hautajaiset, syntym\u00e4- tai aikuistumisjuhlat. <\/p>\n\n\n\n van Gennep jakoi siirtym\u00e4riitit kolmeen vaiheeseen: erottuminen aiemmasta (preliminal<\/em>), v\u00e4litila (liminal<\/em>) ja yhdistyminen uuteen (postliminal<\/em>). Keskimm\u00e4inen v\u00e4litila on kriittinen, koska silloin henkil\u00f6 on menett\u00e4nyt aikaisemman identiteettins\u00e4 ja asemansa. Se altistaa h\u00e4net muutokselle, joka on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mutta tekee h\u00e4net samalla haavoittuvaksi. Voisi ajatella, ett\u00e4 v\u00e4litilassa ihminen ei hetkellisesti ole kukaan tai mit\u00e4\u00e4n. Muutosprosessi voi k\u00e4\u00e4nty\u00e4 my\u00f6s v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan, ja sen ohjaamiseen tarvitaan erilaisia rituaaleja.<\/p>\n\n\n\n Antropologi Victor Turner (1920\u20131983) jatkoi van Gennepin ty\u00f6t\u00e4 tutkiessaan rituaalien sosiaalista merkityst\u00e4. H\u00e4nen mukaansa yhteis\u00f6t ratkaisevat ristiriitojaan ja vahvistavat yhten\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n sosiaalisen draaman avulla. Jos normaali el\u00e4m\u00e4nmeno jostain syyst\u00e4 h\u00e4iriintyy ja siit\u00e4 seurannut kriisi k\u00e4rjistyy, yhteis\u00f6 k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 korjausprosessin, miss\u00e4 tilanne selvitet\u00e4\u00e4n. N\u00e4in tapahtuu esimerkiksi rikosta seuranneessa oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 tai suuttuneita jumalia lepytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 seremoniassa. Korjausprosessiin sis\u00e4ltyy liminaalinen vaihe, jonka aikana yhteiset s\u00e4\u00e4nn\u00f6t eiv\u00e4t ole normaaliin tapaan voimassa. Ne on tilap\u00e4isesti purettava auki, jotta ne voitaisiin pystytt\u00e4\u00e4 uudelleen. Sosiaalinen draama johtaa joko vahvistetun j\u00e4rjestyksen palautumiseen tai yhteis\u00f6n hajoamiseen.<\/p>\n\n\n\n Liminaalisuus oli Turnerin mukaan mahdollista vain esiteollisissa yhteiskunnissa, miss\u00e4 arkinen ty\u00f6nteko ja pyh\u00e4t toimitukset sekoittuivat toisiinsa. Esimerkiksi kylv\u00f6\u00f6n ja sadonkorjuuseen liittyi rituaaleja, joilla varmistettiin seuraavan kasvukauden menestys. Ihmisen ty\u00f6 oli pyh\u00e4\u00e4, koska se toisti jumalien luomistekoja, ja sen kautta oltiin yhteydess\u00e4 maailmankaikkeuden j\u00e4rjestykseen. Teollinen vallankumous erotti ty\u00f6n ja vapaa-ajan toisistaan. Tuottava ty\u00f6nteko siirtyi tehtaisiin, ja vapaap\u00e4ivien ratoksi syntyi erilaisia maallisen viihteen muotoja, teatteria, urheilua, pelej\u00e4, leikkej\u00e4 ja harrastuksia. Niidenkin puitteissa voitiin kokea normaaleista s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 irrotettuja tilanteita, jotka ylittiv\u00e4t sosiaalisten rakenteiden rajoituksia ja vapauttivat luovia voimia. Ne olivat omalla tavallaan liminaalisia, mutta ne erosivat oleellisesti pyh\u00e4st\u00e4 ty\u00f6st\u00e4, joka oli pakollinen osa yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4. Moderni ihminen p\u00e4\u00e4tti itse menn\u00e4 teatteriin tai urheilukilpailuun. Arjesta irtautuminen oli yksil\u00f6llinen kokemus, eik\u00e4 koskenut koko yhteis\u00f6\u00e4. Turner nimitti t\u00e4llaisia nykyaikaisen kulttuurin v\u00e4litiloja liminoidisiksi. Sanan p\u00e4\u00e4te -oid viittaa kreikankielen eidos<\/em>-sanaan tarkoittaen muotoa, joka on samankaltainen mutta ei identtinen jonkin kanssa. (Turner 1992)<\/p>\n\n\n\n Turnerin kehitt\u00e4m\u00e4 k\u00e4siteeen communitas<\/em> on my\u00f6s liminaalinen tila.Se tarkoittaa spontaania yhteis\u00f6\u00e4, jossa normaalit hierarkiat eiv\u00e4t ole voimassa, Tittelit ja vakiintuneet sosiaaliset roolit unohdetaan hetkeksi, ihmiset irrottautuvat velvollisuuksistaan ja etuoikeuksistaan tunteakseen yhteenkuuluvuutta joko kesken\u00e4\u00e4n ja koko ihmiskunnan kanssa. T\u00e4llainen tunne voi kuitenkin kest\u00e4\u00e4 vain lyhyen aikaa. Nykyaikana communitas <\/em>voi synty\u00e4 esimerkiksi uskonyhteis\u00f6iss\u00e4 tai urheilutapahtumissa. <\/p>\n\n\n\n Teatterinohjaaja ja -tutkija Richard Schechner (s. 1934) on Turnerin pohjalta kehitt\u00e4nyt antropologisesti suuntautuneen esitysteorian, jonka mukaan yhteiskunnassa tapahtuvien esitysten (performance<\/em>) eri muodot, kuten leikit, pelit, urheilu, teatteri ja rituaalit muodostavat jatkumon. H\u00e4n linjaa esitystoiminnaksi kaiken valmistellun tai harjoitellun k\u00e4ytt\u00e4ytymisen, joka ei tapahdu ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Suomeksi termi on k\u00e4\u00e4nnetty k\u00e4ytt\u00e4ytymisen toisinnoksi. (Schechner 2016)<\/p>\n\n\n\n Schechnerin mukaan kaikille esityksen muodoille on tyypillist\u00e4 kaksoistietoisuus, jossa ihminen yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 irtautuu normaalista tavastaan kokea asioita, mutta ei t\u00e4ysin samaistu esitettyyn todellisuuteen. Katsoja tiet\u00e4\u00e4 olevansa teatterissa, mutta tulkitsee n\u00e4yttelij\u00e4n sanoja ja eleit\u00e4 toisin kuin jutustelua naapurin kanssa maitokaupassa. Esityksen kaksoistietoisuus on luonteeltaan liminaalista. Roolissa oleva n\u00e4yttelij\u00e4 ei ole oma itsens\u00e4, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kokonaan kadottanut omaa identiteetti\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei ainoastaan ole ei-min\u00e4, vaan ei-ei-min\u00e4. T\u00e4m\u00e4 normaalin olemisen tavan v\u00e4liaikainen lakkauttaminen synnytt\u00e4\u00e4 luovan tilan, jonka puitteissa mik\u00e4 tahansa on mahdollista. <\/p>\n\n\n\n Schechner vertaa taiteellista teatteria Turnerin sosiaaliseen draamaan. Yleis\u00f6n ja n\u00e4yttelij\u00f6iden kokoontuminen, esitykseen osallistuminen ja hajaantuminen vastaavat sosiaalisen draaman h\u00e4iriintymisen, kriisin, korjausprosessin ja palautumisen j\u00e4rjestyst\u00e4. Erona on, ett\u00e4 teatteriesitys aiheuttaa katsojien tietoisuudessa tilap\u00e4isen muutoksen, kun taas sosiaalisen draaman rituaali muuttaa osallistujiaan pysyv\u00e4sti. <\/p>\n\n\n\n Moniin siirtym\u00e4riitteihin liittyy konkreettinen liikkuminen tilasta toiseen samalla kun osallistujat vapautuvat normaaleista arkip\u00e4iv\u00e4n velvollisuuksistaan. Esimerkiksi aikuistumisriittien osallistujat saatetaan erist\u00e4\u00e4 muun kyl\u00e4n ulkopuolella sijaitseviin majoihin, mist\u00e4 he eiv\u00e4t saa poistua. Symbolinen paikanvaihdos merkitsee vanhasta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 erkaantumista ja uuteen yhdistymist\u00e4. van Gennep n\u00e4ki arkkitehtonisissa oviaukoissa ja porteissa siirtym\u00e4riittiin liittyv\u00e4\u00e4 symboliikkaa, koska ne edustavat kahden tilan v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 l\u00e4pikulkua. Oviin ja kynnyksiin on liitetty maagisia uskomuksia ja rituaaleja, kuten pyh\u00e4n veden tai veren pirskottelemista ovenpieliin, morsiamen kantamista asuntoon tai kynnyksen yli tapahtuvan k\u00e4ttelemisen v\u00e4ltt\u00e4mist\u00e4. Kaupunkeihin rakennetut riemukaaret olivat symbolisia monumentteja, joiden l\u00e4pi uusi hallitsija astuu valloittamalleen alueelle. <\/p>\n\n\n\n Ei ehk\u00e4 ole sattumaa, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko kehittyi kreikkalaisen teatterin scene<\/em>-rakennuksen ovista ja muistutti rakenteeltaan riemukaaria. On silti vaikea sanoa, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin se on eri aikakausina koettu esityksen ja yleis\u00f6n maailmoja erottavaksi maagis-liminaaliseksi rajaksi, jonka ylitt\u00e4minen on ollut merkityksellinen teko. Schechner ehdottaa, ett\u00e4 koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on liminaalisen v\u00e4litilan laajentuma:<\/p>\n\n\n\n Rituaalisissa ja esteettisiss\u00e4 esityksiss\u00e4 limenin ohut tila venytet\u00e4\u00e4n laajaksi sek\u00e4 tosiasiallisesti ett\u00e4 k\u00e4sitteellisesti. Tila, joka yleens\u00e4 on vain toisten v\u00e4liss\u00e4, muuttuu itse toiminnan tyyssijaksi. (\u2026) Tyhj\u00e4 teatteritila on liminaalinen, avoinna kaikenlaisille mahdollisuuksille: se on tila, joka esityksen kautta voi muuttua miksi tahansa. <\/p>(Schechner 2016, 118)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Vaikka Turnerin mukaan liminaaliset ilmi\u00f6t kuuluvat esiteollisiin yhteiskuntia, erilaisia konkreettisia v\u00e4litiloja l\u00f6ytyy runsaasti nykymaailmasta. Marc Aug\u00e9 lanseerasi 1992 ep\u00e4paikan k\u00e4sitteen (non-lieux, non-place<\/em>) tarkoittamaan globalisaation my\u00f6t\u00e4 syntyneit\u00e4 l\u00e4pikulkupaikkoja ja liikenteen solmukohtia, kuten lentoasemia, supermarketteja ja moottoriteit\u00e4. Ne ovat kaikkialla samanlaisia, omasta paikallisesta ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n irronneita tiloja, joiden kautta voi kulkea moniin suuntiin. (Aug\u00e9 1995) Liminaalisilla tiloilla on sukulaisuutta my\u00f6s Michel Foucault\u2019n heterotopian<\/em> k\u00e4sitteeseen. Se on hiukan vaikeaselkoinen, mutta tarkoittaa kaikista kulttuureista l\u00f6ytyvi\u00e4 paikkoja, jotka saavat merkityksens\u00e4 suhteessa toisiin paikkoihin. Tyypillisi\u00e4 esimerkkej\u00e4 ovat kahden sataman v\u00e4liss\u00e4 seilaava laiva, kaupunkien laidoilla sijaitsevat hautausmaat, jotka viittaavat vainajien el\u00e4ess\u00e4\u00e4n asuttamiin paikkoihin, ja tietenkin teatterisali, jossa esitet\u00e4\u00e4n toisia tiloja. (Foucault 1986) Erilaisten l\u00f6ydettyjen tilojen ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettujen rakennusten muuttaminen esitystiloiksi on kiehtonut monia nykyteatterintekij\u00f6it\u00e4 luultavasti siksi, ett\u00e4 ne ovat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti liminaalisia siirtyess\u00e4\u00e4n vanhasta k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksesta uuteen. <\/p>\n\n\n\n Aug\u00e9, Marc. 1995. (1992) Non-Places. An Introduction to Supermodernity<\/em>. London and New York: Verso. <\/p>\n\n\n\n Foucault, Michel. 1986. (1984) \u201dOf Other Spaces\u201d. Diacritics<\/em> 1986.<\/p>\n\n\n\n van Gennep, Arnold. 1960. The Rites of Passage<\/em>. Chicago: The University of Chicago Press.<\/p>\n\n\n\n Schechner, Richard. 2016. Johdatus esitystutkimukseen<\/em>. Toimittanut Sara Brady. Suomennos Sarianna Silvonen. Helsinki: Teatterikorkeakoulu.<\/p>\n\n\n\n Schechner, Richard. 2003. (1988) Performance Theory<\/em>. London and New York: Routledge.<\/p>\n\n\n\n Turner, Victor. 1992. (1982) From Ritual to Theatre. The Human Seriousness of Play<\/em>. New York: PAJ Publications.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Laura Gr\u00f6ndahl Liminaalisuus on keskeinen k\u00e4site kulttuuriantropologiassa ja rituaalien tutkimuksessa, mist\u00e4 se on siirtynyt teatterintutkimukseen. […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1280"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1280"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1280\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5332,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1280\/revisions\/5332"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1280"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1280"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1280"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Esityksen liminaalisuus <\/h2>\n\n\n\n
Liminaaliset tilat ja paikat<\/h2>\n\n\n\n
Kirjallisuus<\/h3>\n\n\n\n