{"id":129,"date":"2020-10-02T11:14:50","date_gmt":"2020-10-02T08:14:50","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=129"},"modified":"2025-10-27T13:11:16","modified_gmt":"2025-10-27T11:11:16","slug":"9-3-berliinin-romantiikka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/9-3-berliinin-romantiikka\/","title":{"rendered":"9.3 Berliinin romantiikka"},"content":{"rendered":"\n

Vuonna 1801 Preussin p\u00e4\u00e4kaupunki Berliinin kansallisteatteriin valmistettu Schillerin Orleansin neitsyen <\/em>tuotanto on varhaisimpia esimerkkej\u00e4 historistisesta (alun perin saks. Historismus<\/em>, \u201dhistoriaan viittaava\u201d) n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvasta. Oscar G. Brockett on kuitenkin huomauttanut, ett\u00e4 sen periodinmukaisuus oli kuitenkin suhteellista, sill\u00e4 puvustus viittasi tarinan tapahtumia noin vuosisataa my\u00f6h\u00e4isemp\u00e4\u00e4n tyyliin (Brocket\u2013Hildy 2010, 284). 1800-luvun alkupuolella historiallisesti \u201doikeelliset\u201d n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat vakiintuivat v\u00e4hitellen yleiseurooppalaiseksi suuntaukseksi. Voidaankin puhua historiallisesta tai kansatieteellisest\u00e4 realismista. Yksi suuntauksen vaikutusvaltaisimpia puolestapuhuja oli Preussin teattereiden yli-intendentti Karl Moritz von Br\u00fchl (1772\u20131837), jonka oma erikoisala oli teatteripuvustus.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun alkupuolella kansallisuusaatteen nousu vaikutti lis\u00e4\u00e4ntyneen\u00e4 historiantutkimuksena. Nyt kohteena ei en\u00e4\u00e4 ollut vain antiikki, vaan yh\u00e4 enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin keskiaika ja kansalliset perinteet. Sen vaikutuksesta museot ja kokoelmat yleistyiv\u00e4t. Eri aiheista alettiin julkaista graafisin kuvin varustettuja albumeja, jotka muodostuivat lavastajille ja puvustajille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miksi l\u00e4hdeteoksiksi. N\u00e4it\u00e4 aiheita olivat esimerkiksi puvustuksen historia, keskiajan kulttuuri ja luonnontieteet. Br\u00fchl alkoi vaatia teatterintekij\u00f6ilt\u00e4 my\u00f6s uskollisuutta esitett\u00e4v\u00e4n teoksen hengelle:<\/p>\n\n\n\n

Nyt kun olemme pystytt\u00e4neet mahtavia teattereita antaen niille temppelien ja palatsien hohtavat ulkokuoret, koristaneet aitiot ja sein\u00e4t kullalla ja silkill\u00e4, valaisseet n\u00e4m\u00e4 huoneet sadoilla hohtavilla lampuilla, kuitenkin edellyt\u00e4mme, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva eliminoidaan eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n huomiota kiinnitet\u00e4 puvustuksen kauneuteen ja historialliseen tarkkuuteen (\u2026) Runoilija etsii omaa syvint\u00e4 olemustaan. Miksi eiv\u00e4t teatterinjohtajat tue h\u00e4nt\u00e4? Miksi eiv\u00e4t silm\u00e4mme \u2013 runoilijan luomuksen kautta \u2013 saisi my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 milt\u00e4 runoilijan kuvaama aikakausi ja maa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t?<\/p>(Baker 2013, 107)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Berliinin kansallisteatteri paloi 1817. Br\u00fchl kutsui preussilaisen arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin (1781\u20131841) suunnittelemaan uutta rakennusta, joka sai nimeksi Neues Schauspielhaus. Schinkel oli tuolloin paitsi arvostettu arkkitehti, my\u00f6s tunnettu maalari sek\u00e4 panoraamojen ja dioraamojen suunnittelija. Schinkel sijoittui Goethen tavoin monipuolisena taiteilijana ja ajattelijana luontevasti tyylikausien v\u00e4liin: suuri osa h\u00e4nen keskeisist\u00e4 rakennuksistaan edustaa uusklassismia, mutta samalla h\u00e4n oli syv\u00e4sti kiinnostunut gotiikasta, jota h\u00e4n my\u00f6s hy\u00f6dynsi t\u00f6iss\u00e4\u00e4n. Goottilainen arkkitehtuuri koettiin ik\u00e4\u00e4n kuin kansalliseksi tyyliksi \u2013 niin Saksassa kuin Englannissakin \u2013 sill\u00e4 goottilaiset katedraalit olivat yhteist\u00e4 omaisuutta ja heijastivat kansan kollektiivista uskoa; neh\u00e4n oli rakentanut anonyymien k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten kollektiivi.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun arkkitehtuurin leimaavaksi piirteeksi tuli historistisuus: eri aikakausien tyylien lainaaminen ja niihin viittaaminen. Historistisuus ilmeni kertaustyylein\u00e4, jotka olivat suosittuja aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Vuonna 1828 saksalainen kriitikko Heinrich H\u00fcbsch kirjoittikin pamfletin nimelt\u00e4\u00e4n \u201dMihin tyyliin meid\u00e4n tulisi rakentaa?\u201d (In welchem Style sollen wir bauen?<\/em>). Schinkel valitsi uuden Schauspielhausin tyyliksi ankaran uusklassismin. Sen eksteri\u00f6\u00f6ri perustui kreikkalaiseen temppeliarkkitehtuuriin. T\u00e4m\u00e4 sopi hyvin my\u00f6s aikakauden her\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaiseen taideuskontoon. Monet museot ja teatterit rakennettiin muistuttamaan klassisia temppeleit\u00e4. Vuonna 1945 pommituksissa vaurioitunut teatteritalo on entis\u00f6ity ja se toimii nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 konserttisalina.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema Neues Schauspielhaus vuosilta 1812\u20131821 edustaa tyylipuhdasta uusklassismia. 1800-luvun mittaan vallalla olivat eri aikakausiin viittaavat kertaustyylit. Niin sanotun \u201dtaideuskonnon\u201d my\u00f6t\u00e4 teatteritalot ja museot suunniteltiin antiikin rakennuksista omaksutulla uusklassisella tyylill\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin taiteiden temppeleiksi. (Honour\u2013Fleming 1992, 571)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vaikka Schinkelin suunnitelmat teatterin interi\u00f6\u00f6riksi eiv\u00e4t toteutuneet kompromissitta, ne olivat silti vallankumouksellisia. H\u00e4nen piirustuksensa osoittavat, ett\u00e4 h\u00e4n halusi riisua katsomon kaikesta turhasta koristeellisuudesta sek\u00e4 parantaa yleis\u00f6n n\u00e4kyvyytt\u00e4 poistamalla useimmat parvien aitiot. Schinkel my\u00f6s korvasi permannon suorat penkkirivit kaarevilla riveill\u00e4 ja suunnitteli permannon niin, ett\u00e4 se nousi katsomon takaosaa kohti. N\u00e4in kokonaisuus muistutti antiikin teattereiden puolipy\u00f6re\u00e4\u00e4 muotoa. Schinkel my\u00f6s suunnitteli orkesteriaition n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n edess\u00e4 laskeutuvan alas syvennykseen. Syyn\u00e4 olivat paitsi esteett\u00f6m\u00e4mpi n\u00e4kyvyys n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle my\u00f6s akustiset tekij\u00e4t. Orkesterisyvennyksen lattian pystyi tarvittaessa nostamaan my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n korkeudelle, mik\u00e4 korosti salin amfiteatterinomaisuutta. N\u00e4m\u00e4 uudistukset olivat kauaskantoiset ja niit\u00e4 toteutti my\u00f6s arkkitehti Gottfried Semper (1803\u20131879) Dresdenin hoviteatterissa. T\u00e4llainen arkkitehtuurinen kehitys kulminoitui 1876 avatussa Richard Wagnerin omassa Bayreuthin Festspielhausissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Schinkelin suunnitelmissa katsomon parvista oli poistettu aitioita erottavat sein\u00e4m\u00e4t ja katsomon lattia kohosi. N\u00e4m\u00e4 seikat paransivat huomattavasti n\u00e4kyvyytt\u00e4. Antiikin innoittamana Schinkell pyrki luomaan er\u00e4\u00e4nlaisen demokraattisen teatteritilan, joka ei lopulta toteutunut t\u00e4ysin arkkitehdin toiveiden mukaan. Pyrkimys kulminoitui puolisen vuosisataa my\u00f6hemmin Wagnerin Festspielhausissa. M\u00e4rkisches Museum. Berliini (Bomberger 1998, 159)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Schinkelin toimintaa lavastajana edelsi h\u00e4nen menneisyytens\u00e4 paitsi panoraamojen my\u00f6s kuultavien kangaslavasteiden tekij\u00e4n\u00e4, joita k\u00e4ytettiin valoilla muunneltavissa dioraamoissa. Schinkelin monista lavastuksista kuuluisin on h\u00e4nen kaksitoista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 lavastuksensa Mozartin oopperaan Taikahuilu (Die Zauberfl\u00f6te) <\/em>vuodelta 1816. Toteutettuina hillityn yhdenmukaisella v\u00e4riskaalalla ne kuvaavat kupolimaista taivaankantta sek\u00e4 egyptil\u00e4isi\u00e4 temppeli- ja kaupunkin\u00e4kymi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Schinkelin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva Mozartin Taikahuiluun<\/em> vuodelta 1815. Y\u00f6n kuningatar n\u00e4ytt\u00e4ytyy kuutamoisella t\u00e4htitaivaalla, joka tuo mieleen uusklassisen kirkon kupolin. Nationalgalerie, Berliini Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Schinkelin suunnitelma toiseen Taikahuilun<\/em> n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaan, joka kuvaa egyptil\u00e4ist\u00e4 temppeli\u00e4. L\u00e4hteen\u00e4 Schinkel k\u00e4ytti Napoleonin Egyptiin l\u00e4hett\u00e4mien arkeologien piirustuksia. Kasviston kuvaus taas perustui saksalaisen luonnontieteilij\u00e4n V\u00e4li-Amerikassa tekemiin piirroksiin. Nationalgalerie, Berliini (Batta 2005, 400)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Lavastusten sarjalle osoitettiin laajaa kansainv\u00e4list\u00e4 huomiota ja siit\u00e4 julkaistiin kuvitettuja albumeita. Lopputulos my\u00f6s t\u00e4ytti Br\u00fchlin lavastajilta edellytt\u00e4m\u00e4t didaktiset keinot, jotka h\u00e4n tiivisti Schinkelin lavastusalbumin esipuheessa:<\/p>\n\n\n\n

Ihanteellisella lavastajalla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n ty\u00f6lleen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4: kaikkien aikakausien ja kansojen historia, perspektiivin t\u00e4ydellinen ja tarkka hallinta, jopa arkeologian tuntemus, perusteellinen maalaustaiteen koulukuntien, erityisesti maisemamaalauksen tuntemus ja tieto eri asioiden v\u00e4reist\u00e4, niin, ja h\u00e4nen tulee my\u00f6s tuntea jopa kasvitiede sek\u00e4 muut tieteet, jotka kuvailevat puiden, kasvien, kallioiden, vuorten ja kukkuloiden muodot kaikissa maissa.<\/p>(Carlson 1978, 49\u201350)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Schinkel t\u00e4ytti lavastajana n\u00e4m\u00e4 vaatimukset. H\u00e4nh\u00e4n oli my\u00f6s arvostettu maalari, joka k\u00e4ytti Taikahuilun<\/em> lavastusten l\u00e4htein\u00e4 muun muassa kuvituksia Egyptin muinaisesta arkkitehtuurista. Ne oli tehty Napoleonin Egyptin retkien yhteydess\u00e4. Toinen p\u00e4\u00e4l\u00e4hde oli saksalaisen luonnontieteilij\u00e4n kuvitukset Etel\u00e4-Amerikan luonnosta. Lopputulos vastasi Br\u00fchlin toiveita n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4, joka runollisen atmosf\u00e4\u00e4rins\u00e4 lis\u00e4ksi my\u00f6s valisti yleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\u00d6isen luonnon tematiikka oli noussut romantiikan kirjallisuudessa, musiikissa, maalaustaiteessa ja teatterissa keski\u00f6\u00f6n. Sen kohokohta oli Carl Maria von Weberin (1786\u20131826) oopperan \u201dTaika-ampuja\u201d<\/em> (Der Freisch\u00fctz<\/em>) y\u00f6kohtaukset. Teos kantaesitettiin Schinkelin teatterissa vuonna 1821. Sen ensimm\u00e4isen n\u00e4yt\u00f6ksen loppukohtaus, joka sijoittuu \u00f6iseen Hiidenrotkoon, on muodostunut romantiikan ajan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista ehk\u00e4 ikonisimmaksi. Teoksen juoni pohjautuu 1300\u20131500-lukujen saksalaisiin yliluonnollisiin tarinoihin, joita alettiin ker\u00e4t\u00e4 1800-luvun alussa muun kansanperinteen ohella. Tarinoista julkaistiin vuonna 1811 kokoelma nimelt\u00e4\u00e4n \u201dKummitusten kirja\u201d<\/em>. Tarinan sankari haluaa voittaa ampumakilpailun, sill\u00e4 sen palkintona on avioliitto viattoman neidon kanssa. Sankari kuitenkin joutuu salaa neidosta kilpailevan mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n juonen uhriksi. T\u00e4m\u00e4 on liittoutunut paholaisen kanssa. Sankari lupautuu valamaan mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n kanssa taikaluoteja hornamaisessa Hiidenrotkossa. Korkeammat voimat puuttuvat kuitenkin lopussa asioiden kulkuun. Nuoret saavat toisensa, kun taikaluoti surmaakin neidon sijasta katalan mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Tarinassa on monia romantiikan kirjallisuuden perusaineksia: hyv\u00e4n ja pahan konflikti, sielunsa paholaiselle myynyt konna, nuoret puhtoiset rakastavaiset ja jumalallinen kaitselmus. Ilmapiiri on suoraan kuin juuri muotiin tulleista \u201dgootilaisista\u201d kauhutarinoista. Ooppera oli ensi-illastaan alkaen suurmenestys. Sit\u00e4 on juhlittu ensimm\u00e4isen\u00e4 saksalaisena romanttisena oopperana, niin kuin t\u00e4m\u00e4 genre tunnetaan; sen viimeinen teos oli Richard Wagnerin Lohengrin<\/em> (1850).<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Carl Maria von Weber oli ker\u00e4nnyt ennen teostaan jo vankan oopperakokemuksen toimiessaan kapellimestarina Prahassa ja Dresdeniss\u00e4. H\u00e4n osallistui varsinaisten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6harjoitusten lis\u00e4ksi aktiivisesti my\u00f6s teknisiin harjoituksiin. Von Weber oli vaatinut Prahan oopperaa siirtym\u00e4\u00e4n uusimpiin valovoimaisiin Arkand-lamppuihin. H\u00e4nen partituuriin kirjoittamistaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeista voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli selv\u00e4 k\u00e4sitys Hiidenrotko<\/em>-kohtauksen toteuttamisesta:<\/p>\n\n\n\n

Pelottava, havupuiden reunustama mets\u00e4rotko, jota ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t korkeat vuoret. Yhdest\u00e4 niist\u00e4\u00e4 sy\u00f6ksyy alas vesiputous. T\u00e4ysikuu loistaa kalvakkaasti. Kaksi ukkosmyrsky\u00e4 l\u00e4hestyy vastakkaisista suunnista. Etualla on salaman kaatama puu, jonka laho runko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hohtavan. Toisella reunalla, k\u00e4ppyr\u00e4isell\u00e4 oksalla istuu valtava, leimuava ja silmi\u00e4\u00e4n py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4 p\u00f6ll\u00f6. Toisissa puissa korppia ja muita mets\u00e4lintuja. <\/p>(Baker 2013, 114)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Von Weberin Taika-ampujan<\/em> M\u00fcnchenin ensiesityksen lavastuksen suunnitteli 1822 Simon Quaglioni. Se noudattaa hyvinkin tarkkaan s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n ohjeistusta siit\u00e4, miten kuuluisaa Hiidenrotko<\/em>-kohtaus tuli visualisoida. Theatrewissenschaftliche Sammlung der Universit\u00e4t zu K\u00f6ln (Batta 2005, 834)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Weberin Taika-ampujan Hiidenrotko<\/em>-kohtaus Weimerin oopperassa vuonna 1822. Lavastuksen perusratkaisu on samaa kuin M\u00fcnchenin versiossa. T\u00e4ss\u00e4 Carl Wilhelm Holdermannin k\u00e4sin v\u00e4ritetyss\u00e4 grafiikanlehdess\u00e4 on kuitenkin kuvattu my\u00f6s draamallinen tapahtuma eli taikaluodin valaminen sek\u00e4 ilmassa lent\u00e4v\u00e4t kummitusmets\u00e4st\u00e4j\u00e4t, jotka toteutettiin rullaamalla yl\u00e4n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n halki harsokankaalle maalatut haamuratsastajat. Kuva Roland Dressler, Klassik Stiftung Weimar, Bestand Museum (Baker 2013, 118)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Lavastajakseen von Weber sai Schinkelin lavastajakollegan Carl Gropiuksen. Weber ei kuitenkaan ollut tyytyv\u00e4inen h\u00e4nen uusklassisen hillittyihin suunnitelmiinsa, vaan he l\u00e4htiv\u00e4t yhdess\u00e4 kehittelem\u00e4\u00e4n ratkaisua maalauksellisemman romantiikan suuntaan. E. Douglas Bombergerin artikkeli (1998, 95\u2013170) antaa ty\u00f6prosessista erinomaisen kuvan. Weber oli t\u00e4ysin tietoinen siit\u00e4, ett\u00e4 Hiidenrotko<\/em>-kohtauksen kauhuromantiikka oli alati vaarassa luisua naurettavuuden puolelle.<\/p>\n\n\n\n

Siksi h\u00e4n edellytti kaikenlaisten erikoisefektien t\u00e4ydellist\u00e4 synkronointia musiikin yhteyteen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6keinot olivat monenlaisia. Aikakauden tavan mukaan von Weber k\u00e4ytti l\u00e4pikuultavia kulisseja, joiden takaa hahmo saatiin esiin taianomaisesti ainoastaan valaistusta muuttamalla. My\u00f6s ilmassa kiit\u00e4v\u00e4t kummitusmets\u00e4st\u00e4j\u00e4t hallavine hevosineen oli toteutettu harsolle, jota liu\u2019utettiin yl\u00e4n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n poikki. Ilmassa lepattavien lepakoiden rinnalle h\u00e4n halusi kuvata maassa matelevia k\u00e4\u00e4rmeit\u00e4 ja liskoja. V\u00e4rillisin bengalivaloin toteutetut virvatulet synkronoitiin musiikkiin, samoin \u00e4\u00e4nimaailmaa tehostaneet ukkos- ja sade-efektit. Taika-ampuja<\/em> on loistoesimerkki romantiikan aikana yleistyneest\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4, jossa teoksen tekij\u00e4 halusi kattavasti osallistua my\u00f6s teoksensa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llepanoon ja nousta tuotannon kokonaisvastaajaksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuonna 1801 Preussin p\u00e4\u00e4kaupunki Berliinin kansallisteatteriin valmistettu Schillerin Orleansin neitsyen tuotanto on varhaisimpia esimerkkej\u00e4 historistisesta […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[10,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/129"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=129"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/129\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5328,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/129\/revisions\/5328"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=129"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=129"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=129"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}