Vuosituhannen vaihteessa taiteilijat alkovat luottaa yh\u00e4 enemm\u00e4n itseohjautuvan prosessin kykyyn tuottaa uusia sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4. Tekemisen ja vastaanoton vakiintuneita malleja haluttiin purkaa. Teoksen syntymekanismi tavallaan k\u00e4\u00e4nnettiin ymp\u00e4ri. Taiteilija ei en\u00e4\u00e4 pyrkinyt toteuttamaan sis\u00e4ist\u00e4 visiotaan, vaan antoi teoksen synty\u00e4 omilla ehdoillaan erilaisten materiaalisten kokeilujen ja kohtaamisten kautta. Ennakoimattomaan, luovaan prosessiin perustuvat ty\u00f6skentelymenetelm\u00e4t yleistyiv\u00e4t 1990-luvulta l\u00e4htien Niist\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 englanninkielisi\u00e4 nimityksi\u00e4 devising<\/em> (UK ja Australia) tai collaborative creation<\/em> (USA). Termej\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 synonyymeina, mutta niill\u00e4 on hieman eri painotus. Collaborative creation<\/em> on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ryhm\u00e4ty\u00f6t\u00e4, jossa jotakin luodaan tyhj\u00e4st\u00e4. Devisingia<\/em> voi tehd\u00e4 my\u00f6s yksin. (Heddon & Milling 2016, 1\u20133)<\/p>\n\n\n\n Tyypillist\u00e4 erilaisille prosessimetodeille on pyrkimys kyseenalaistaa teatterin tekemisen perinteiset ty\u00f6nkuvat ja niihin liittyv\u00e4t hierarkiat sek\u00e4 ennakkosuunnittelun ja toteutuksen suhde. Harjoituksissa ei pyrit\u00e4 etuk\u00e4teen mietittyyn lopputulokseen, vaan tuodaan yhteen erilaisia aineksia ja katsotaan, millaisia tapahtumia ja merkityksi\u00e4 niist\u00e4 syntyy. Kaikki esityksen osa-alueet voivat toimia ty\u00f6skentelyn l\u00e4ht\u00f6kohtana. Ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senten ei tarvitse pit\u00e4yty\u00e4 tavanomaisissa ammattirooleissaan. Ohjaajan sijasta puhutaan usein tuotannon koollekutsujasta, joka voi olla mink\u00e4 tahansa alan edustaja. P\u00e4\u00e4t\u00f6kset tehd\u00e4\u00e4n mahdollisimman demokraattisesti valmiiksi annettuja valtarakenteita v\u00e4ltt\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n Kollektiivisen ty\u00f6tavan ihanteet periytyiv\u00e4t 1960- ja 1970-luvun ryhmilt\u00e4, jotka niiden avulla vastustivat luokkayhteiskuntaa ja patriarkaalisia rakenteita. 1990-luvun kulttuurisessa ilmastossa devising<\/em> ei ollut en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 radikaali termi. Sit\u00e4 ei yhdistetty poliittisiin tavoitteisiin tai ideologioihin, vaan teatterin taiteelliseen ty\u00f6skentelykulttuuriin ja ty\u00f6njaon uudelleen j\u00e4rjest\u00e4miseen. Yhteis\u00f6llisest\u00e4 asenteesta huolimatta kollektiivisia prosessimetodeja voi pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s entist\u00e4 yksil\u00f6llisemp\u00e4n\u00e4 ty\u00f6kulttuurina, koska jokaiselle ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senelle haluttiin antaa mahdollisuus ilmaista omia ideoitaan. Siin\u00e4 se erosi 1960- ja 70-luvun estetiikasta, joka edellytti esitysten osa-alueiden sovittamista yhten\u00e4iseksi kokonaistaideteokseksi, yleens\u00e4 ohjaajan n\u00e4kemysten mukaan. T\u00e4llainen yhden ajatuksen taakse ryhmittymisen ihanne alkoi nyt n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 totalisoivana. <\/p>\n\n\n\n Devising<\/em>-metodin taustalla voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s 1980- ja 1990-luvulla esiin nousseet postmodernit keskustelut, jotka vaativat luopumaan universaaleista totuuksista ja suurista, yhten\u00e4isist\u00e4 kertomuksista. Toinen t\u00e4rke\u00e4 juonne on esityksen materiaalisuuden ja ruumiillisuuden korostaminen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6elementtej\u00e4 ei haluta ajatella merkkein\u00e4 jostakin toisesta maailmasta, vaan konkreettisina, aistittavina ilmi\u00f6in\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 viittaa muuhun kuin itseens\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4n fyysisest\u00e4 ruumiista ollaan avoimen tietoisia eik\u00e4 haluta piilottaa sit\u00e4 kuvitellun roolihenkil\u00f6n taakse. T\u00e4m\u00e4 on johtanut my\u00f6s kysym\u00e4\u00e4n, millaisia ruumiita n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on haluttu n\u00e4hd\u00e4, ja keit\u00e4 sielt\u00e4 on suljettu ulos. <\/p>\n\n\n\n Kenties oleellisin piirre devising<\/em>-metodissa on siirtym\u00e4 \u201dolemisen filosofiasta tulemisen filosofiaan\u201d. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 mink\u00e4\u00e4n asian ei ajatella olevan valmiiksi ja pysyv\u00e4sti olemassa niin, ett\u00e4 sen voisi jostain l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja muokata esitykseksi. Kaikki kehkeytyy jatkuvasti erilaisten systeemisten prosessien vaikutuksesta. Esitys ei ole ennalta annetun tarinan tai ajatuksen toteutus, vaan materiaalia ja tapahtumia, jotka tuottavat ennakoimattomia kokemuksia, merkityksi\u00e4 ja ajatuksia. (Paavolainen, 2016; 2015)<\/p>\n\n\n\n 1990-luvulla devising<\/em> miellettiin marginaaliseksi ja vaihtoehtoiseksi ty\u00f6tavaksi, jolla vastustettiin teatterity\u00f6skentelyn traditioita. 2000-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 se saavutti ainakin jossain m\u00e4\u00e4rin hyv\u00e4ksytyn aseman. Olisi liioiteltua v\u00e4itt\u00e4\u00e4 sen nousseen vallitsevaksi metodiksi, mutta eri toimintakulttuurien vastakkainasettelu on h\u00e4vinnyt. Monet ty\u00f6ryhm\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t devisingia<\/em> perinteisten ty\u00f6tapojen rinnalla. Prosessity\u00f6n keinoja on omaksuttu varovasti my\u00f6s valtavirtateatteriin, vaikka useimmat esitykset edelleen perustuvat valmiisiin teksteihin. (Mermekides & Smart 2010, 4\u20135; 21; Heddon & Milling 2016, 6)<\/p>\n\n\n\n Vuonna 2010 ilmestyneess\u00e4, Alex Mermekideksen ja Jackie Smartin toimittamassa kirjassa tarkastellaan kahdeksan devising<\/em>-metodia k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n brittil\u00e4isen ryhm\u00e4n ty\u00f6tapoja. Heid\u00e4n mukaansa tyypillinen produktio eteni seuraavien vaiheiden mukaan: ideoiden tuottaminen, niiden tutkiminen ja kehitys, materiaalin j\u00e4sent\u00e4minen, esitys ja sen reflektoiminen.<\/p>\n\n\n\n Kun ensimm\u00e4iset ideat olivat syntyneet, aihetta tutkittiin tai juonellisen esityksen taustatarinaa kehitettiin joskus vuosien ajan. Jokainen ryhm\u00e4 k\u00e4ytti siin\u00e4 itselleen ominaisia ty\u00f6tapoja. Yhteist\u00e4 kaikille oli, ett\u00e4 varsinaisten harjoitusten alkaessa tekij\u00e4t eiv\u00e4t tienneet, mihin prosessi tulisi p\u00e4\u00e4tym\u00e4\u00e4n. Alussa ainoastaan asetettiin l\u00e4ht\u00f6kohdat, jotka suuntasivat ty\u00f6t\u00e4. Yleens\u00e4 kaikki ty\u00f6ryhm\u00e4n j\u00e4senet tuottivat materiaalia omien kokemustensa ja tuntemustensa pohjalta. Erilaisia n\u00e4k\u00f6kulmia ja mielipiteit\u00e4 pyrittiin tuomaan esiin mahdollisimman paljon. Mukaan saatettiin kutsua ihmisi\u00e4, joita koskevia asioita esityksess\u00e4 k\u00e4siteltiin, esimerkiksi maahanmuuttajia tai pakolaisia. Leikkimielisyyden tavoittelu n\u00e4kyi improvisointina ja joustavuutena. Parhaiden ideoiden uskottiin syntyv\u00e4n sattumalta tai yhteisen intuition kautta. Tekij\u00e4t korostivat, etteiv\u00e4t halunneet sitoutua tiettyyn tyyliin tai metodiin, mutta useimmat olivat kehitt\u00e4neet erilaisia keinoja kollektiivisen prosessin hallitsemiseksi. Jotkut kirjoittivat yhteiseen blogiin, toiset vet\u00e4ytyiv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n erill\u00e4\u00e4n ja palasivat yhteen vertailemaan aikaansaannoksiaan.<\/p>\n\n\n\n Vapaan luovan prosessin rinnalla kulki yleens\u00e4 toisenlaisen ajattelun taso, jolla valikoitiin ja arvioitiin materiaalia sit\u00e4 mukaan kun sit\u00e4 syntyi. Monet ryhm\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t esitysdramaturgia t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n. Koeyleis\u00f6j\u00e4 kutsuttiin keskustelemaan keskener\u00e4isist\u00e4 esityksist\u00e4. Kaikki halusivat s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 prosessin avoimuuden ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 ratkaisujen lukkoon ly\u00f6mist\u00e4 niin pitk\u00e4\u00e4n kuin mahdollista. Toiset eiv\u00e4t halunneet tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4, ennen kuin jokainen oli valmis sitoutumaan siihen, mutta jotkut ryhm\u00e4t olivat autorit\u00e4\u00e4risempi\u00e4. Devising<\/em>-prosessi koettiin periaatteessa p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, ja samoihin aiheisiin saatettiin palata uudelleen ja uudelleen. Produktiot eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koskaan valmistuneet lopullisesti, vaan kehittyiv\u00e4t jatkuvassa prosessissa yleis\u00f6n kanssa.<\/p>\n\n\n\n Mermekides ja Smart havaitsivat, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset ja taloudelliset seikat ohjasivat ty\u00f6skentely\u00e4 usein enemm\u00e4n kuin taiteellis-filosofiset valinnat. Devising<\/em>-metodi yleens\u00e4 toimi parhaiten, jos ryhm\u00e4n j\u00e4senet tunsivat toisensa hyvin, mutta se edellytti jatkuvuutta, joka oli mahdollinen vain s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen rahoituksen turvin. Prosessiin perustuva n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6skentely oli hidasta: esityksen tekemiseen saattoi menn\u00e4 yli vuosi, ja harjoitusaika oli kallista. Pitk\u00e4\u00e4n toimineet ryhm\u00e4t olivat yleens\u00e4 saavuttaneet suhteellisen vakaan aseman, mutta uudemmat tulokkaat joutuivat monesti keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n harjoituksensa hankkiakseen rahoitusta tai etsi\u00e4kseen tilaa. Monet olivat p\u00e4\u00e4tyneet core-and-pool<\/em> -malliin, miss\u00e4 pieni pysyv\u00e4 ydinryhm\u00e4 yll\u00e4piti yhteisi\u00e4 toimintatapoja ja otti projekteihin lis\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 tarpeen mukaan. My\u00f6hemmin tuotantoon liittyneet osallistujat eiv\u00e4t kuitenkaan pystyneet vaikuttamaan prosessiin samalla tavalla kuin ydinryhm\u00e4, joka saattoi olla hyvinkin pieni. Vaikka taiteilijat v\u00e4lttiv\u00e4t teatterin ammattinimikkeiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, he saattoivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 jakaa ty\u00f6t melko perinteisten roolien mukaan. (Mermekides & Smart 2010)<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1966 perustettu People Show pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n Ison Britannian vanhimpana kokeilevana teatteriryhm\u00e4n\u00e4. Se toimii edelleen, vaikka keskeiset j\u00e4senet ovat vaihtuneet monesti. Performanssitaidetta muistuttavat esitykset olivat aluksi tiukasti k\u00e4sikirjoitettuja, mutta v\u00e4hitellen niihin j\u00e4i yh\u00e4 enemm\u00e4n tilaa improvisaatiolle ja oudoille kuvastoille. Kaikkien esitysten nimi on People Show<\/em> ja j\u00e4rjestysnumero, joiden listaaminen alkoi ykk\u00f6sest\u00e4 vuonna 1966. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 numerointi on edennyt jo yli 130:n. Ryhm\u00e4 on selv\u00e4sti etabloitunut, se kiert\u00e4\u00e4 kansainv\u00e4lisesti, on saanut palkintoja, tunnustusta ja suosiota.<\/p>\n\n\n\n Kotisivullaan People Show kuvaa toimintaansa ei-hierarkkiseksi ja traditionaaliseen teatterirakenteeseen sitoutumattomaksi. Ryhm\u00e4 korostaa vapautta: mik\u00e4\u00e4n ei saa olla ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4. He eiv\u00e4t suostu kertomaan edes ohjelmistonsuunnittelijoille, lehdist\u00f6lle tai yleis\u00f6lle mit\u00e4 tulevissa esityksiss\u00e4 tullaan n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Kuka tai mik\u00e4 tahansa, joka ilmestyy harjoituksiin ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, voi tuottaa niihin uutta ilmaisua. \u201dOtamme inspiraatiota kaikkialta, reagoimme hetkeen emmek\u00e4 koskaan rajoita ideoidemme piiri\u00e4.\u201d Ryhm\u00e4 on toteuttanut prosessissa tehtyj\u00e4 esityksi\u00e4 mm. teattereissa, pelloilla, puhelinkopeissa, kaduilla ja veden p\u00e4\u00e4ll\u00e4. (Behrndt 2010; People Show, verkkosivu<\/a><\/strong>.)<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1984 perustettu Forced Entertainment toimii Sheffieldiss\u00e4, mutta kiert\u00e4\u00e4 sek\u00e4 Isossa Britanniassa ett\u00e4 kansainv\u00e4lisesti. He ty\u00f6skentelev\u00e4t paikallisten nuorten kanssa j\u00e4rjest\u00e4en eri pituisia ty\u00f6pajoja, jotka auttavat kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n luovia taitoja ja ajattelua. Ryhm\u00e4n jokainen projekti on omanlaisensa. Vaikutteita he sanovat ottavansa elokuvista, internetist\u00e4, stand-upista, tanssista, huonosta televisiosta, performanssitaiteesta, musiikista ja my\u00f6s teatterista. Pyrkimys omaper\u00e4isyyteen ja el\u00e4vyyteen sitoo yhteen eri juonteita.<\/p>\n\n\n\n Tuotannot kehitet\u00e4\u00e4n improvisoimalla, keskustelemalla ja kokeilemalla asioita harjoitustilassa. Ryhm\u00e4 pit\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista ty\u00f6muotoa parhaana tapana tutkia ideoiden ja materiaalin mahdollisuuksia. Jos projekti vaatii, ja resurssit sallivat, ryhm\u00e4\u00e4 laajennetaan kutsumalla mukaan muita taiteilijoita ja esiintyji\u00e4 tuomaan tuoretta energiaa ja uusia ideoita. Kaiken tekemisen ytimess\u00e4 on yhteisty\u00f6, joka merkitsee sek\u00e4 saman- ett\u00e4 erimielisyytt\u00e4. Pitk\u00e4j\u00e4nteisell\u00e4 ty\u00f6skentelyll\u00e4 ja tasaveroisella yhteisty\u00f6ll\u00e4 ryhm\u00e4 sanoo luoneensa yhteisesti jaetut toimintatavat. Taiteellinen asenne on my\u00f6s poliittinen: kyse on siit\u00e4, kuinka tehd\u00e4 taidetta, olla ja ty\u00f6skennell\u00e4 yhdess\u00e4 toisten kanssa.<\/p>\n\n\n\n Vain poikkeustapauksissa Forced Entertainment l\u00e4htee valmiista teksteist\u00e4. Yleens\u00e4 materiaali luodaan harjoituksissa. Sit\u00e4 ty\u00f6stet\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4, kehitet\u00e4\u00e4n, kokeillaan, keskustellaan, videoidaan, katsotaan ja muutetaan ennen kuin kutsutaan ensimm\u00e4inen koeyleis\u00f6, mist\u00e4 taas nousee ihan uusia ideoita. Harjoitusten loppuvaiheessa yritet\u00e4\u00e4n hallinnoida ja toistaa aiemmin kehitetty\u00e4 materiaalia. (Forced Entertainment, verkkosivu<\/a><\/strong>)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n 2000-luvun teatterikent\u00e4n n\u00e4kyvimpi\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 ovat olleet immersiiviset esitykset, joissa katsojat liikkuvat kokonaisvaltaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 n\u00e4yteltyjen kohtausten seassa. Englannin sana immerse<\/em> tarkoittaa kirjaimellisesti uppoutumista ja syventymist\u00e4. Teatterin yhteydess\u00e4 se merkitsee t\u00e4ydellist\u00e4 el\u00e4ytymist\u00e4 kuviteltuun maailmaan, mahdollisesti my\u00f6s aktiivista toimimista sen sis\u00e4ll\u00e4. Immersiivisiss\u00e4 esityksiss\u00e4 on usein mahdollista valita oma reittins\u00e4 tai l\u00e4hte\u00e4 seuraamaan kiinnostavimmalta vaikuttavia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Koska kaikki ovat samassa tilassa, katsoja voi joutua yht\u00e4 paljon katseiden kohteeksi kuin n\u00e4yttelij\u00e4kin.<\/p>\n\n\n\n Immersiivisten esitysten yleis\u00f6suhteeseen on suhtauduttu ristiriitaisesti. Perusasetelmassa voi n\u00e4hd\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 pelilliseen toimintalogiikkaan, verkkopelaamisen ja larppaamisen (live action role playing)<\/em> eri muotoihin. Kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen on ajateltu vahvistavan demokraattisuutta. Kriittiset \u00e4\u00e4net kohdistuvat valintatilanteiden luomaan vapauden ja tasa-arvon illuusioon. Immersiivisen teatterin \u201ditsepalvelu\u201d antaa vaikutelman katsojan omasta aktiivisuudesta, mutta todellisuudessa tilanteet on yleens\u00e4 huolellisesti k\u00e4sikirjoitettu, eik\u00e4 yleis\u00f6n ole mahdollista poiketa tekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4mist\u00e4 rajoista. Esitys perustuu jatkuvaan lupaukseen siit\u00e4, ett\u00e4 sen uumenista voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aina lis\u00e4\u00e4 asioita \u2013 v\u00e4h\u00e4n samalla tavalla kuin kuluttajia houkutellaan ostamaan uutuustuotteita markkinoilta. <\/p>\n\n\n\n Varhainen esimerkki immersiivisest\u00e4 teatterista oli Artangel-s\u00e4\u00e4ti\u00f6n tuottama H.G.1995<\/em> (1995), jonka suunnittelusta vastasivat Robert Wilson<\/a><\/em>, arkkitehti ja valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnittelija Hans Peter Kuhn sek\u00e4 elokuvalavastaja Michael Howells. Esityksen nimi viittasi H.G.Wellsin Aikakone<\/em>-romaanin satavuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Lontoon keskustan l\u00e4helt\u00e4 l\u00f6ytyviin maanalaisiin holveihin rakennettiin installaatioita, joihin p\u00e4\u00e4stettiin vain yksi tai kaksi katsojaa kerrallaan. He tulivat ensin viktoriaaniseen p\u00e4iv\u00e4llishuoneeseen, josta vieraat olivat poistuneet j\u00e4tt\u00e4en ruuan p\u00f6yd\u00e4lle. Isois\u00e4n kello tikitti. Huoneesta poistuessaan katsojat kohtasivat The Times<\/em> -lehden numeron sadan vuoden takaa. He kulkivat aina vain syvemm\u00e4lle pime\u00e4\u00e4n luolamaiseen tilaan, miss\u00e4 jokainen sai vaeltaa oman halunsa mukaan katsellen outojen esineiden ja valaisun avulla rakennettuja kuvaelmia. (Kuhn & Wilson, verkkosivu<\/a><\/strong>)<\/p>\n\n\n\n Vuonna 2000 perustettu Punchdrunk on immersiivisen teatterin tunnetuin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4. Alun perin lontoolainen ryhm\u00e4 toimii nykyisin kansainv\u00e4lisesti. Sen esitykset perustuvat tuttujen n\u00e4ytelmien juoniin ja teemoihin, mutta avaavat niit\u00e4 eri suuntiin. Sivuhenkil\u00f6ille luodaan omia tarinoitaan, ja kohtaukset haarautuvat rinnakkaisiin tiloihin niin, ett\u00e4 katsoja voi l\u00e4hte\u00e4 seuraamaan niit\u00e4 itse valitsemassaan j\u00e4rjestyksess\u00e4. N\u00e4yttelemistyyli on fyysist\u00e4, ja esiintyj\u00e4t saattavat tulla hyvin l\u00e4helle katsojia. Esitykset on usein tehty hyl\u00e4ttyihin rakennuksiin, joiden huoneisiin rakennetaan kokonaisvaltaisia, installaation kaltaisia lavastuksia. Ryhm\u00e4n tunnetuin produktio on Shakespearen Macbethin <\/em>pohjalta rakennettu Sleep no more<\/em> (2003 London, 2009 Boston, 2011 New York).<\/p>\n\n\n\n Punchdrunkin esitysten katsojia pyydet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n neutraaleja naamioita, jotka erottavat heid\u00e4t esiintyjist\u00e4. Samalla heid\u00e4n yksil\u00f6llisyytens\u00e4 h\u00e4ipyy n\u00e4kyvist\u00e4 ja heist\u00e4 tulee lavastuksen kaltainen tausta tapahtumille. Naamion k\u00e4ytt\u00f6 on her\u00e4tt\u00e4nyt monenlaisia reaktioita ja jakanut mielipiteit\u00e4. Joillekin se on merkinnyt roolissa olemista, toisia se on auttanut tulemaan ulos kuorestaan ja vapautumaan. Kun naamioita ensimm\u00e4isen kerran k\u00e4ytettiin, jotkut katsojat pyysiv\u00e4t j\u00e4lkik\u00e4teen anteeksi, koska olivat k\u00e4ytt\u00e4ytyneet kontrolloimattomasti. (Machon 2013, 159\u2013162)<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen asia, joka lukee Punchdrunkin kotisivulla on: \u201cN\u00e4m\u00e4 asiat ovat mysteereit\u00e4, joita ei pid\u00e4 selitt\u00e4\u00e4, mutta jotka tulet ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun menet sinne yksin.\u201d Ryhm\u00e4 lupaa vapauttaa katsojat normaaleista tottelevaisuuden vaatimuksista ja tarjota todellisen seikkailun tuntua. Yleis\u00f6n toivotaan l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n lapsenomaisen innostuksensa tuntemattoman tutkimiseen. Jokainen saa kohdata ymp\u00e4rist\u00f6n valitsemallaan tavalla ja rakentaa yksil\u00f6llisen mielikuvitusmatkan. (Punchdrunk, verkkosivu)<\/p>\n\n\n\n Jos Punchdrunkin tekij\u00e4t voisivat toimia ihanteidensa mukaan, he suunnittelisivat esityksens\u00e4 vain yhdelle katsojalle. Taloudellisista syist\u00e4 ne on ollut pakko avata isommille yleis\u00f6m\u00e4\u00e4rille. Osa kohtauksista on suuria spektaakkeleja, joita katsomaan kaikki osallistujat pyrit\u00e4\u00e4n ohjaamaan. Osa on muutamalle katsojalle tarkoitettuja intiimej\u00e4 tapahtumia, jotka k\u00e4ynnistyv\u00e4t vain silloin, jos 95 % yleis\u00f6st\u00e4 on rakennuksen toisessa osassa. <\/p>\n\n\n\n Punchdrunkin perustaja ja taiteellisen johtaja Felix Barrett sanoo toivovansa, ett\u00e4 yleis\u00f6 unohtaisi olevansa yleis\u00f6. Ulkopuolinen todellisuus ei saisi mill\u00e4\u00e4n tavalla vuotaa esitykseen, vaan kaikkien osa-alueiden tulisi yhdisty\u00e4 saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tilassa on oltava niin paljon yksityiskohtia, ett\u00e4 sielt\u00e4 tarkemmalla tutkimisella l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aina jotain uutta ja arvokasta. Kaikkien kohtausten katsominen ei kuitenkaan onnistu, vaan jotain j\u00e4\u00e4 aina n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Katsojalle pyrit\u00e4\u00e4n luoma tunne esityksen loputtomasta jatkumisesta aina uusiin huoneisiin ja vapaudesta valita kiinnostavimmat kohtaukset katsottaviksi. Barrett my\u00f6nt\u00e4\u00e4 avoimesti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on illuusio:<\/p>\n\n\n\n Kaikki perustuu siihen, ett\u00e4 annamme heid\u00e4n uskoa, ett\u00e4 he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t asioita, vaikka me itse asiassa lempe\u00e4sti merkitsemme heille hetki\u00e4. Jos me kerromme<\/em> yleis\u00f6lle, mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 katsoa, me rikomme lumouksen. Jos he l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t sen itse ja he uskovat olevansa ensimm\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka kohtaavat sen, siin\u00e4 se voima on. \u00c4\u00e4nen, valon, esiintyjien l\u00e4heisyyden avulla, esiintyjien puuttumisen, ymp\u00e4ri rakennusta vallitsevien uhkien ja j\u00e4nnityksen tasojen avulla; se on rikas tekstuuri, joka lempe\u00e4sti osoittaa heille kiinnostuksen paikkoja. <\/p>(Machon 2013, 161\u2013162)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Ryhm\u00e4 laajensi toimintaansa vuonna 2008 Pete Higginin johtamalla Punchdrunk Enrichment -ryhm\u00e4ll\u00e4, joka vie immersiivisi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 paikallisiin yhteis\u00f6ihin. Esimerkiksi Under The Eiderdown<\/em> -projektin (2009) tavoitteena oli kehitt\u00e4\u00e4 lasten luovaa kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja kommunikaatiovalmiuksia. Se kehitettiin yhteisty\u00f6ss\u00e4 Lewishamin alakoulujen kanssa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se on vieraillut 30 koulussa tavoittaen yli 10 000 oppilasta ja 600 opettajaa.<\/p>\n\n\n\n Projektin l\u00e4ht\u00f6kohtana oli lastenkirja Who Are You, Stripy Horse, <\/em>jossa k\u00e4rs\u00e4kk\u00e4\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t outojen pikkuesineiden kauppaa. Ty\u00f6pajassa oppilaita pyydettiin kuvittelemaan, milt\u00e4 siell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa. Sen j\u00e4lkeen Punchdrunkin j\u00e4senet rakensivat kuvitelmien perusteella installaation heid\u00e4n kouluunsa. He esittiv\u00e4t siell\u00e4 k\u00e4rs\u00e4kk\u00e4it\u00e4 opettaen lapsille, ett\u00e4 kaikilla maailman esineill\u00e4 on historia, jonka voi kertoa. Tarinat pit\u00e4v\u00e4t kaupan ja maailman pystyss\u00e4. Oppilaat saivat kahden viikon ajan kuljeksia installaatio-kaupassa ja kirjoittaa tarinoita esineist\u00e4. Lopuksi rakennelma j\u00e4tettiin kouluun. (Under the Elderdown, verkkosivu)<\/p>\n\n\n\n The Uncommercial Traveller<\/em> (2011) oli suunnattu yli viisikymmenvuotiaille East Endin asukkaille Lontoossa. Punchdrunk Enrichment ker\u00e4si heid\u00e4n tarinoitaan kuunnelmiksi ja n\u00e4ytelmiksi k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettuun kauppaan. Esityksen osallistujat kulkivat paikallisilla kaduilla ja kuuntelivat kuulokkeista Dickensin kertomuksia samoilta paikoilta. Tarkoitus oli saada heid\u00e4t kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomionsa ymp\u00e4rist\u00f6n yksityiskohtiin ja kuvittelemaan suljettujen ovien taakse j\u00e4\u00e4vi\u00e4 tarinoita. Kierrokset tehtiin kolmen hengen ryhmiss\u00e4 ja ne p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t yhteiselle aterialle sy\u00f6m\u00e4\u00e4n soppaa ja juttelemaan dickensil\u00e4isten hahmojen kanssa. (Machon 13\u201314)<\/p>\n\n\n\n 1990-luvun lopussa yleistyiv\u00e4t dokumentaariset esitykset, jotka yhdistiv\u00e4t journalismin ja teatterin periaatteita. Niiss\u00e4 k\u00e4siteltiin ajankohtaisia tapahtumia ja poliittisia kysymyksi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keinoin. Aiheet olivat vakavia, yleens\u00e4 laajaa keskustelua her\u00e4tt\u00e4neit\u00e4 kysymyksi\u00e4, jotka koettiin kansallisesti tai paikallisesti merkitykselliseksi. Ty\u00f6ryhmiss\u00e4 saattoi olla mukana toimittajia, jotka kirjoittivat teksti\u00e4 journalistisen taustatutkimuksen pohjalta. N\u00e4ytteleminen oli yleens\u00e4 niukkaa ja asiallista brechtil\u00e4iseen tapaan. Tunnepitoista el\u00e4ytymist\u00e4 v\u00e4ltettiin. Yleis\u00f6lle esiteltiin todennettuja faktoja ja j\u00e4rkiper\u00e4isi\u00e4 perusteluja, joihin usein liitettiin autenttisia kuva- ja \u00e4\u00e4nitallenteita tai aitoja esineit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Dokumentaarisen teatterin lajityyppi ei sin\u00e4ns\u00e4 ollut uusi. Sen edelliset nousukaudet osuivat yksiin yhteiskunnallisen radikalismin ja kulttuuristen murrosten kanssa 1920- ja 1930-luvuilla sek\u00e4 1960-luvulla. 2000-luvulla dokumentaariseen teatteriin kuitenkin kohdistui ennen n\u00e4kem\u00e4t\u00f6n kiinnostus, se monimuotoistui ja levisi my\u00f6s valtavirtaan. T\u00e4m\u00e4 liittyi teatterintutkija Carol Martinin mukaan \u201dlaajempaan kulttuuriseen pakkomielteeseen kaapata \u2019todellisuus\u2019 kulutuksen kohteeksi”. Samalla kuitenkin ymm\u00e4rrettiin, ett\u00e4 totuus itsess\u00e4\u00e4n oli jatkuvan uudelleen muotoilun ja keksimisen tulosta. Martin m\u00e4\u00e4rittelee nykytekij\u00f6iden asenteen \u201dkonstruktivistiseksi postmodernismiksi\u201d. Vaikka heid\u00e4n strategiansa ja maailmankuvansa olivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti postmoderneja, he uskoivat, ett\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n kilpailevien totuuksien lis\u00e4ksi on jotain, mit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4. Esitysten avulla oli heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n mahdollista sanoa merkityksellisi\u00e4 asioita sek\u00e4 tehd\u00e4 tekoja, joilla on positiivisia seurauksia. (Martin 2010, 1\u20134)<\/p>\n\n\n\n Teatterintutkija Alison Forsythin mukaan 9\/11 terrori-isku vuonna 2001 toimi Yhdysvalloissa vedenjakajana. Ihmiset tarvitsivat autenttisempia keinoja todellisuuden kuvaamiseen, kun he huomasivat todellisten kokemustensa sekoittuvan kauhuelokuvien kuvastoihin. (Forsyth 2009, 141; Martin 2013, 59\u201388) Samaan aikaan perinteiset tiedotusv\u00e4lineet olivat menett\u00e4neet uskottavuuttaan, kun valeuutiset, trollaukset ja disinformaatio levisiv\u00e4t maailmalla. Teatterintutkija Janelle Reinelt arvelee, ett\u00e4 yleisen ep\u00e4varmuuden maailmassa ihmiset etsiv\u00e4t varmuuden tunnetta siit\u00e4, ett\u00e4 jokin todella on tapahtunut ja se voidaan selvitt\u00e4\u00e4. Teatteri tarjosi heille mahdollisuuden el\u00e4\u00e4 tilanteet uudelleen ja n\u00e4hd\u00e4 todistusaineisto omin silmin. (Reinelt 2010, 39)<\/p>\n\n\n\n Saksalaisessa kontekstissa dokumentaarisuuden nousu sijoittui jo 1980-luvun lopulle, draaman j\u00e4lkeisten esitysten yhteyteen. Kun teatterintekij\u00e4t olivat v\u00e4syneet suoriin poliittisiin keskusteluihin, he alkoivat tehd\u00e4 kokeiluja autenttisten materiaalien kanssa, usein henkil\u00f6kohtaisten kokemustensa perusteella. (Schlewitt & Brenk 2014, 7\u201311) Draaman j\u00e4lkeinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ei pyrkinyt viittaamaan mihink\u00e4\u00e4n kuvitteelliseen tapahtumaan, vaan korosti omaa materiaalista olemassa oloaan, joka saattoi tuottaa katsojan mit\u00e4 tahansa merkityksi\u00e4 ja assosiaatioita. Esineet ja ihmiset n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t dokumentteina omasta olemassaolostaan pyrkim\u00e4tt\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n laajempia v\u00e4itteit\u00e4 yhteiskunnasta.<\/p>\n\n\n\n Britanniassa oli puolestaan jo 1960-luvun alusta asti jatkunut dokumenttiteatterin perinne, joka perustui suullisen muistitiedon tallentamiseen paikallisissa ty\u00f6l\u00e4isyhteis\u00f6iss\u00e4 . Ohjaaja Peter Cheesemanin kehitti esitysmuodon, miss\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 toisti nauhoitettua puhetta mahdollisimman uskollisesti. H\u00e4n luotti kollektiiviseen ty\u00f6prosessiin, koska halusi h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 tekij\u00f6iden subjektiivisen n\u00e4k\u00f6kulman. Kun eri ihmisten n\u00e4k\u00f6kulmat t\u00e4ydent\u00e4isiv\u00e4t toisiaan, kokonaisuudesta muodostuisi objektiivisempi. <\/p>\n\n\n\n 1990-luvulla brittil\u00e4iset journalistit kiinnostuivat teatterista laajemmin. He yll\u00e4ttyiv\u00e4t osin itsekin, kun heid\u00e4n esityksist\u00e4\u00e4n tuli niin suosittuja. Ensimm\u00e4isi\u00e4 l\u00e4pimurtoja oli Richard Norton-Taylorin Tricycle-teatteriin ohjaama Colours of Justice <\/em>(1999). Sen aiheena oli nuoren mustan pojan kuolemaan johtanut pahoinpitely, jota seurannut oikeudenk\u00e4ynti oli paljastanut poliisin ja paikallisen yhteis\u00f6n rasistisia asenteita. Norton-Taylorin mielest\u00e4 dokumentaarisen teatterin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on laajentaa journalismia ja selitt\u00e4\u00e4 ajankohtaisia tapahtumia: \u201dMe esitimme faktat ja antiikin Kreikan n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoiden tavoin j\u00e4timme yleis\u00f6n tuomarien asemaan tekem\u00e4\u00e4n omat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4.\u201d (Hammond & Steward 2008, 122\u2013124; 113)<\/p>\n\n\n\n Teatterintutkija Janelle Reinelt kertoo kiiruhtaneensa katsomaan tositapahtumiin perustuvaa -esityst\u00e4 varmana siit\u00e4, ettei se kauan py\u00f6risi ohjelmistossa:<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ytelm\u00e4 vaikutti dramaattisesti varsin tyls\u00e4lt\u00e4, dramaturgisilta tekniikoiltaan vanhanaikaiselta: n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli pinnallisen realistinen ja pikkutarkka j\u00e4ljitelm\u00e4 kuulusteluhuoneesta aina sisustusta my\u00f6ten; ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 olevissa monitoreissa v\u00e4lkkyi kuvia virallisista dokumenteista. Vuoropuhelu perustui kokonaan kuulustelup\u00f6yt\u00e4kirjoihin, n\u00e4ytteleminen oli esitt\u00e4v\u00e4\u00e4, tyylilt\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4eleist\u00e4. Alkuper\u00e4isten muistiinpanojen \u00e4nkytyksi\u00e4 toistettiin pakkomielteisesti, mik\u00e4 teki esityksest\u00e4 ep\u00e4dramaattisen, vaikka, k\u00e4sikirjoitusta oli editoitu, muotoiltu ja leikattu. Tekij\u00e4ryhm\u00e4 ei todellakaan ollut halunnut tehd\u00e4 esityksest\u00e4 sensaatiota tai liioitella jo valmiiksi melodramaattista tilannetta. Olin tietenkin t\u00e4ysin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 arviossani: esitys menestyi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hyvin sek\u00e4 kriitikoiden ett\u00e4 yleis\u00f6n keskuudessa, se televisioitiin BBC:lle helmikuussa, siirrettiin West Endiin maaliskuussa; se l\u00e4hti kiertueelle syksyll\u00e4 Royal National Theatren ja Guardian sanomalehden tukemana. <\/p>(Reinelt 2010, 37)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Berliinil\u00e4inen vuonna 2000 perustettu ryhm\u00e4 Rimini Protokoll on tullut tunnetuksi tavallisten ihmisten k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 \u201darjen asiantuntijoina\u201d. Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n on kertoa omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, olla mukana esitysten valmistamisessa ja joskus n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4kin. My\u00f6s yleis\u00f6\u00e4 saatetaan osallistaa. Rimin Protokolli valmistaa usein kiert\u00e4v\u00e4n esityskonseptin, jota voi soveltaa aina uusissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Esimerkiksi edelleen py\u00f6riv\u00e4ss\u00e4 esityksess\u00e4 100% City <\/em>he tuovat lavalle sata kaupungin asukasta, joiden kokoonpano vastaa yhteiskunnan tilastollista poikkileikkausta. Heille esitet\u00e4\u00e4n kysymyksi\u00e4 ja pyydet\u00e4\u00e4n ryhmittym\u00e4\u00e4n vastausten mukaan niin, ett\u00e4 eri vastausvaihtoehtojen prosenttiosuus n\u00e4kyy konkreettisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Vuoteen 2019 menness\u00e4 esitys oli toteutettu 35 kaupungissa. Rimini Protokollin esitysten aiheita ovat lis\u00e4ksi olleet mm. Adolf Hitlerin kirjoitukset, ilmastonmuutoskonferenssi, \u00f6ljyn etsiminen, istanbulilaisten j\u00e4tteenker\u00e4\u00e4jien arki, rekkakuskien tarinat, Karl Marxin P\u00e4\u00e4oman <\/em>merkitys ja maasta toiseen muuttamaan joutuvat, kansainv\u00e4lisiss\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4 ty\u00f6skentelevien henkil\u00f6iden lapset. Rimini protokoll verkkosivu<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n Paikkasidonnaisella taiteella tarkoitetaan esityksi\u00e4 tai muita teoksia, joiden sis\u00e4lt\u00f6 ja merkitys perustuvat siihen, ett\u00e4 ne toteutuvat tietyss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Paikka sek\u00e4 siihen liittyv\u00e4t tarinat ja muistot nousevat p\u00e4\u00e4osaan. Samalla huomio kiinnittyy teoksen vastaanottotapahtumaan ja sen osallistujiin, joilla jokaisella on omanlaisensa suhde paikkaan.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isi\u00e4 paikkasidonnaiseksi nimettyj\u00e4 esityksi\u00e4 oli Fiona Templetonin YOU \u2013 the City<\/em>, joka toteutettiin New Yorkissa 1988, Lontoossa 1989 ja Haagissa 1990. Sen rakenne muistutti yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 peli\u00e4, toisaalta asiakasl\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 yksil\u00f6llist\u00e4 palvelua. Halukkaan osallistujan tuli vastata ilmoitukseen ja varata yksityinen tapaaminen toimistossa. Siell\u00e4 h\u00e4n kohtasi ensimm\u00e4isen esiintyj\u00e4n ja sai t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4kseen henkil\u00f6kohtaisen kyselylomakkeen. Asiakas (kuten Templeton osallistujia kutsui) ohjattiin sen j\u00e4lkeen ulos kadulle, miss\u00e4 esiintyj\u00e4t vuoron per\u00e4\u00e4n johdattivat h\u00e4nt\u00e4 paikasta, tapaamisesta ja kohtauksesta toiseen. Esitys jatkui l\u00e4pi kaupungin eri osien. Kohtaamiset sijoittuivat sek\u00e4 sis\u00e4- ett\u00e4 ulkotiloihin. Uusia osallistujia l\u00e4hti 10 minuutin v\u00e4lein.<\/p>\n\n\n\n Templeton kuvasi teosta k\u00e4sikirjoituksessaan:<\/p>\n\n\n\n Ensiksi, n\u00e4ytelm\u00e4 on paikkasidonnainen. Ei ole mit\u00e4\u00e4n muuta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, kuin jokaisen kohtauksen todellinen ymp\u00e4rist\u00f6; toiminta tapahtuu paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja siihen kuuluva n\u00e4yttelij\u00e4 johdattaa yleis\u00f6n kohtauksesta toiseen.<\/p> Toiseksi, n\u00e4ytelm\u00e4 on radikaalisti interaktiivinen. Suurimman osan aikaa n\u00e4yttelij\u00e4n\/n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa on vain yksi yleis\u00f6n j\u00e4sen kerrallaan. (\u2026) Useimmissa kohtauksissa on vain yksi n\u00e4yttelij\u00e4, joten toiminta on p\u00e4\u00e4siassa kahdenv\u00e4list\u00e4.<\/p> Sen t\u00e4hden teksti\u00e4 ei pid\u00e4 lukea dialogina, vaan asiakkaasta riippuvaisena runollisena monologina. <\/p>(Templeton 1990, vii)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Paikkasidonnainen genre osallistaa yleis\u00f6\u00e4 kutsumalla heid\u00e4t maiseman sis\u00e4\u00e4n ja usein liikkumaan siell\u00e4. Toteutuneet esitykset ovat olleet hyvin monimuotoisia. Niiden kirjo vaihtelee autenttisille paikoille sijoitetuista n\u00e4ytelmist\u00e4 leikkimielisiin tapahtumiin tai useita vuorokausia kest\u00e4viin vaelluksiin, joissa on piirteit\u00e4 dokumentaarisesta tai immersiivisest\u00e4 genrest\u00e4. Esimerkiksi Sheffieldiss\u00e4 toimivan Third Angel -ryhm\u00e4n tapahtumassa Balloon Launch<\/em> (2006) paikallisia asukkaita pyydettiin laskemaan liikkeelle ilmapalloja ja liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niihin positiivisia viestej\u00e4 vastaanottajalle. Ryhm\u00e4 halusi tutkia, kuinka moni palloista p\u00e4\u00e4tyy norjalaiseen pikkukaupunkiin, jonka suuntaan ilmavirtausten tiedettiin niit\u00e4 kuljettavan. (Third Angel, verkkosivu)<\/p>\n\n\n\n Louise Ann Wilson j\u00e4rjesti Yorkshire Dalessa vuonna 2011 kolmen p\u00e4iv\u00e4n mittaisen, pyhiinvaellusta muistuttava teoksen, joka k\u00e4sitteli h\u00e4nen 29-vuotiaan sisarensa kuolemaa aivokasvaimeen. 120 osallistujaa taivalsi yli 30 kilometri\u00e4 junalla ja jalkaisin pys\u00e4htyen matkalla kuuntelemaan runoja ja musiikkia tai katsomaan tanssia. Mukana oli neurotutkimuksen asiantuntijoita, geologi, konservaattori, oppaita ja luolien harrastajia. Wilson suunnitteli reitin kulkemaan sellaisten paikkojen kautta, joissa oli halkeamia (fissure<\/em>), kuten kalkkikivip\u00e4\u00e4llysteit\u00e4, kuoppia, kivir\u00f6ykki\u00f6it\u00e4, arpia, maanalaisia jokia, luolia ja vuorenhuippuja. Maiseman oli tarkoitus symboloida aivojen rakennetta, toimintaa ja h\u00e4iri\u00f6it\u00e4. Esitysosuudet h\u00e4n rakensi sairauden kuvauksista yhdistettyn\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen liturgiseen rakenteeseen ja kreikkalais-roomalaisiin myytteihin. (Wilson, Louise Ann. Verkkosivu)<\/p>\n\n\n\n Esitystaiteilija ja tutkija Mike Pearson puhuu teatterin ja arkeologian samankaltaisuudesta. Molemmat esitett\u00e4v\u00e4t tapahtumia, jotka eiv\u00e4t ole itsess\u00e4\u00e4n l\u00e4sn\u00e4, vaan joita kuvitellaan fragmentaarisen aineiston perusteella. Arkeologinen kaivaus paljastaa menneisyytt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tavoin. Se ei koskaan voi tavoittaa menneisyytt\u00e4 suoraan, vaan ainoastaan esineiden ja kaivuupaikan v\u00e4lityksell\u00e4. (Pearson & Shanks 2001) Pearson luonnehti monologiesityst\u00e4\u00e4n Bubbling Tom<\/em> (2000) henkil\u00f6kohtaiseksi arkeologiaksi, joka yll\u00e4piti suhdetta menneisyyteen. Se oli yhteis\u00f6llinen vierailu Pearsonin lapsuuden maisemaan Hibaldstowin pikkukaupungissa. Muodoltaan esitys oli opastettu kiertok\u00e4vely, jonka Pearson aloitti tarinoimalla tutussa kadunkulmassa perheens\u00e4, tuttaviensa, paikallisten asukkaiden ja satunnaisten pitk\u00e4matkaisten vierailijoiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4:<\/p>\n\n\n\n On vuosi 1953 ja tunnen itseni\u2026onnelliseksi. Se johtuu varmaan j\u00e4\u00e4tel\u00f6st\u00e4, ei siit\u00e4 tavallisesta kellastuvasta m\u00f6ykyst\u00e4 pahvisessa t\u00f6tter\u00f6ss\u00e4, joita saa Normanilta Kendallin j\u00e4\u00e4kaapin pohjalta, vaan \u2019aikuisten\u2019 purkista, sen suupieliini tarttuvasta puisesta lusikasta, jota pystyin tehokkaasti k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n pienill\u00e4 sormillani. Ja my\u00f6s vasemmalla k\u00e4dell\u00e4. <\/p>(Pearson 2006, 21)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Ryhm\u00e4 k\u00e4veli kahden tunnin ajan pys\u00e4hdellen yhdentekev\u00e4lt\u00e4 vaikuttavissa paikoissa, jotka olivat olleet Pearsonille henkil\u00f6kohtaisesti t\u00e4rkeit\u00e4, ja joiden merkitys paljastui vasta h\u00e4nen tarinoidessaan. H\u00e4n kertoi, kuinka polion sairastanut isoset\u00e4 asui asuntovaunussa pihan per\u00e4ll\u00e4; kuinka pyydystettiin kivennuoliaisia, kiivettiin koulun aidan yli tai leikattiin kirkkomaan ruoho. Kuulijat olivat paikallisia ihmisi\u00e4, jotka tavan takaa keskeyttiv\u00e4t esityksen omilla muistoillaan. \u201dEt se sin\u00e4 ollut, vaan sinun veljesi,\u201d kommentoi h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4. Juuri n\u00e4in Pearson halusi l\u00e4hesty\u00e4 esityksen varsinaista p\u00e4\u00e4henkil\u00f6\u00e4, Hibaldstowin kyl\u00e4\u00e4 ja sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. H\u00e4n oli havainnut, ett\u00e4 edelliset sukupolvet olivat p\u00e4ivitt\u00e4isell\u00e4 rupattelullaan pit\u00e4neet hallussaan suurta historiallista, maantieteellist\u00e4 ja sukututkimukseen liittyv\u00e4\u00e4 tietom\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4: kuka oli kotoisin mist\u00e4kin, mit\u00e4 kukin teki, mit\u00e4 milloinkin oli tapahtunut. Se ett\u00e4 samasta materiaalista syntyi useita tarinoita, osoitti, ett\u00e4 menneisyys voitiin tuottaa aina eri tavoin. (emt., 21\u201327)<\/p>\n\n\n\n Olen tapahtumien keskell\u00e4 sek\u00e4 kertojana ett\u00e4 kertomusten aiheena, dramatisoimassa tuttua menneisyytt\u00e4 viidenkymmenen vuoden i\u00e4ss\u00e4. Vierailemme tavanomaisissa ja huomiota her\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00f6miss\u00e4 paikoissa, joilla on henkil\u00f6kohtaista merkityst\u00e4: paikoissa, joissa on tapahtunut t\u00e4rkeit\u00e4 ja minulle muistamisen arvoisia asioita, el\u00e4m\u00e4kerrallisia ja henkil\u00f6kohtaisia maamerkkej\u00e4, joita ei voi tunnistaa vain katsomalla. Ajallinen et\u00e4isyys sek\u00e4 paljastaa ett\u00e4 vastustaa nostalgiaa; arkeologisen n\u00e4k\u00f6kulman ansiosta muutokset ja menetykset eiv\u00e4t aiheuta ainoastaan kaipausta. <\/p>(emt., 22)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Eritt\u00e4in suosituksi ovat tulleet erilaiset kuunnelmak\u00e4velyt (audio walk<\/em>), eli tietyss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 k\u00e4velless\u00e4 kuunneltavat tallenteet. Niit\u00e4 on paljon hy\u00f6dynnetty my\u00f6s turismin tarpeisiin museo-opastuksina tai n\u00e4yttelyj\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vin\u00e4 pienoiskuunnelmina. Kanadalaista Janet Cardiffia voi pit\u00e4\u00e4 \u201dkuunnelmak\u00e4velyjen\u201d uranuurtajana. H\u00e4n on toteuttanut useita teoksia. Esimerkiksi 50 minuutin mittaisessa The Missing Voice (Case Study B)<\/em> (1999) osallistujille annettiin CD-soitin, josta he kuuntelivat salapoliisitarinaa k\u00e4velless\u00e4\u00e4n yksin pitkin Lontoon East Endi\u00e4. He saattoivat tunnistaa ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 samoja historiallisia paikkoja, joista nauhoituksessa puhuttiin. Kuunneltava osuus on ladattavissa verkkosivulta<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Janet <\/strong>Kulje kohti ruskehtavan vihre\u00e4\u00e4 j\u00e4teastiaa. Siit\u00e4 l\u00e4htee polku heti oikealta. L\u00e4hde sit\u00e4 pitkin, se on hiukan umpeen kasvanut. Siin\u00e4 on ilmeisesti muurahaisten sy\u00f6m\u00e4 kuollut puu.<\/p>\n\n\n\n (Askelten \u00e4\u00e4ni\u00e4, ne pys\u00e4htyv\u00e4t, k\u00e4si silitt\u00e4\u00e4 puun kaarnaa. K\u00e4veleminen alkaa uudelleen.) (K\u00e4velemisen, pys\u00e4htymisen ja kumartumisen \u00e4\u00e4ni\u00e4.) (taas k\u00e4velemisen \u00e4\u00e4ni\u00e4, \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 variksia, junan vihellys taustalla) Jvox<\/strong> (nauhoitus) Haluan vain olla kanssasi, Jvox<\/strong> Meill\u00e4 on ollut ihanaa. Blast Theory -ryhm\u00e4 j\u00e4ljitteli Rider Spoke <\/em>-esityksell\u00e4\u00e4n (2007) tietokonepelien rakennetta. Osallistujat py\u00f6r\u00e4iliv\u00e4t \u00f6isess\u00e4 Lontoossa kannettavan \u00e4lylaitteen kanssa. Heille annettiin kuulokkeiden kautta kysymys ja kehotettiin etsim\u00e4\u00e4n sopiva piilopaikka, jossa voivat nauhoittaa vastauksensa. \u00c4lylaite n\u00e4ytti my\u00f6s aikaisempien osallistujien piilopaikkoja l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Kun sellaisen kohdalle osui, saattoi kuunnella siell\u00e4 tallennetun kysymyksen ja vastauksen. Muulla tavoin nauhoitteisiin ei p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4siksi. Tekij\u00f6iden tarkoituksena oli n\u00e4in luoda tiloja, miss\u00e4 yksityinen ja julkinen sekoittuvat. Rider Spoke Blast Theory -ryhm\u00e4n verkkosivulla<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Saksalainen Rimini Protokoll simuloi teko\u00e4lyn ohjaamaa todellisuutta teoksessaan Remote X<\/em> (2013), joka on toteutettu useissa kaupungeissa, Remote Helsinki<\/em> oli koettavissa kes\u00e4ll\u00e4 2016. Osallistujaryhm\u00e4 kulki kuulokkeet korvillaan seuraten niist\u00e4 kuuluvia ohjeita. Tietokoneella tuotettu \u00e4\u00e4ni, joka vaihtui vuoroin mieheksi, vuoroin naiseksi, johdatti heid\u00e4t ymp\u00e4ri kaupunkia ja antoi helppoja k\u00e4skyj\u00e4. Ryhm\u00e4 muun muassa tanssi, k\u00e4veli takaperin, nosti k\u00e4si\u00e4\u00e4n, pys\u00e4htyi ottamaan selfiet\u00e4 ja keskittyi katsomaan ohikulkevia ihmisi\u00e4 kuin he olisivat esiintyji\u00e4. Lopuksi \u00e4\u00e4ni johdatti ryhm\u00e4n korkealle paikalle ja kysyi, hypp\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 he alas, jos se k\u00e4skisi. Remote X Rimini Protokoll verkkosivulla<\/a><\/strong>. (Remote Helsinki<\/em> esitys 9.8.2016).<\/p>\n\n\n\n Lontoolainen Station House Opera on monissa esityksiss\u00e4\u00e4n kytkenyt kaukana toisistaan olevia paikkoja et\u00e4yhteyksien avulla. The Other Is You<\/em> (2006) tapahtui yht\u00e4 aikaa Brightonissa, Groeningenissa ja Berliiniss\u00e4. Jokaisen kaupungin esitystilassa \u2013 kellarissa, koulussa ja kahvilassa \u2013 oli kolmiosainen valkokangas. Niiss\u00e4 n\u00e4kyiv\u00e4t muut esitystilat ja katsojat, jotka tunnistivat kuvasta itsens\u00e4 ja vilkuttivat toisten kaupunkien yleis\u00f6ille. K\u00e4ynniss\u00e4 oli siis samaan aikaan yhteens\u00e4 nelj\u00e4 esityst\u00e4, kolme paikallista sek\u00e4 yksi, joka syntyi niiden yhdistelm\u00e4n\u00e4. Station House Operan esittely<\/a><\/strong>, The Other is You -esityksen projektisivu<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s perinteiset valtavirtateatterit ovat kiinnostuneet et\u00e4yhteyksien avulla toteutetuista esityksist\u00e4. Suurten oopperatalojen n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 on voinut seurata elokuvateattereiden valkokankailta reaaliajassa. Ruotsin Riksteater on kehitt\u00e4nyt kuituoptiikkaa kiertuetoiminnan v\u00e4lineeksi. N\u00e4yttelij\u00f6iden lis\u00e4ksi my\u00f6s katsojia voidaan \u201dsiirt\u00e4\u00e4\u201d varsinaiseen tapahtumaan niin, ett\u00e4 vuorovaikutus toimii molempiin suuntiin. Ainakin kokeiluluonteisesti on toteutettu konsertteja, joissa saman kappaleen soittajat ovat fyysisesti eri puolilla maailmaa. Tampereen yliopiston ja Coventryn yliopiston j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n kurssin opiskelijat harjoittelivat yhdess\u00e4 samaa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 vastaavanlaisen et\u00e4l\u00e4sn\u00e4olon avulla. Tutkivan teatterity\u00f6n keskus: Telepresence in Performance training and Performing Arts<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Koronarajoitusten aikana 2020\u20132021 monet teatterit avasivat esitystallenteitaan katsottavaksi Internetiss\u00e4. Erilaisia interaktiivisia kokeiluja tehtiin \u00e4lypuhelinten ja verkkosovellusten avulla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Prosessissa tekeminen Vuosituhannen vaihteessa taiteilijat alkovat luottaa yh\u00e4 enemm\u00e4n itseohjautuvan prosessin kykyyn tuottaa uusia sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4. […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1301"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1301"}],"version-history":[{"count":67,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1301\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5395,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1301\/revisions\/5395"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1301"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1301"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1301"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Prosessity\u00f6skentely k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
Devising-metodia k\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 brittiryhmi\u00e4<\/summary>\n
Immersiiviset esitykset<\/h2>\n\n\n\n
Totuudellisuuden paluu<\/h2>\n\n\n\n
Colours of Justice<\/em><\/summary>\n
Paikkasidonnaiset esitykset<\/h2>\n\n\n\n
Cardiffin ensimm\u00e4inen, 12 minuuttia kest\u00e4nyt kuunnelmak\u00e4vely Forest Walk (1991) alkoi:<\/summary>\n
Janet<\/strong> K\u00e4vele yl\u00f6s polkua pitkin. En ole ollut mets\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan\u2026 on hyv\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois keskustasta, rakentamisen \u00e4\u00e4nist\u00e4 idylliseen luontoon. Ok, tuolla polku haarautuu, valitse oikeanpuoleinen reitti.<\/p>\n\n\n\n
\nJanet<\/strong> Tuolla on maalia kivess\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuin\u2026 ehk\u00e4 se on\u2026 ei, se on maalia. Ihmettelen, mit\u00e4 se siin\u00e4 tekee. Joku taiteilija k\u00e4ynyt maalaamassa auringonlaskua, luulisin.<\/p>\n\n\n\n
Janet <\/strong>On niin kaunista y\u00f6ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4\u2026 vaikka se on tavallaan kammottavaa.<\/p>\n\n\n\n
Miehen \u00e4\u00e4ni<\/strong> On niin kaunista y\u00f6ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4\u2026 vaikka se on tavallaan kammottavaa<\/p>\n\n\n\n
Miehen \u00e4\u00e4ni<\/strong> Se on minun pahuksen persoonallisuuteni, syyt\u00e4 siit\u00e4 minua. (Forest Walk, 1990. Verkkosivu)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n