{"id":1304,"date":"2018-01-29T11:47:24","date_gmt":"2018-01-29T09:47:24","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1304"},"modified":"2025-10-27T15:17:28","modified_gmt":"2025-10-27T13:17:28","slug":"9-2-mediamuotojen-valissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/9-2-mediamuotojen-valissa\/","title":{"rendered":"9.2 Mediamuotojen v\u00e4liss\u00e4"},"content":{"rendered":"\n
K\u00e4sitteist\u00f6\u00e4<\/summary>\n
\n\n\n\n

Media<\/strong> voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 asiayhteydest\u00e4 riippuen monilla tavoilla. Latinan kielen sana medium<\/em> (monikossa media<\/em>) tarkoittaa kirjaimellisesti keskell\u00e4 tai v\u00e4liss\u00e4 olevaa. Sill\u00e4 voidaan viitata mihin tahansa keinoon tai tekniikkaan, jolla v\u00e4litet\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4. My\u00f6s taiteen voi ajatella muodostavan oman mediuminsa<\/em>, joka eroaa muusta viestinn\u00e4st\u00e4. On mahdollista jopa ajatella, ett\u00e4 kaikki inhimillinen kokemus tapahtuu jossain mediumissa<\/em>, koska emme voi tavoittaa todellisuutta ilman v\u00e4liss\u00e4 olevia aisteja, k\u00e4sitteit\u00e4 tai kuvittelua. <\/p>\n\n\n\n

Arkikieless\u00e4 medialla viitataan yleens\u00e4 joukkotiedotusv\u00e4lineisiin, viestint\u00e4alaan ja sen organisaatioihin, kuten lehdist\u00f6\u00f6n, elokuvaan, radioon ja televisioon, nykyisin my\u00f6s tietokoneisiin ja \u00e4lylaitteisiin.<\/p>\n\n\n\n

Intermediaalisuudella<\/strong> tarkoitetaan mediamuotojen vuorovaikutusta ja niiden keskin\u00e4isten suhteiden uudelleen m\u00e4\u00e4rittelyj\u00e4. Kun otamme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uuden viestint\u00e4tekniikan, vaikkapa internetin, se alkaa tuottaa uusia tekemisen ja vastaanoton k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka saattavat v\u00e4hitellen levit\u00e4 muihin viestint\u00e4v\u00e4lineisiin ja koko kulttuuriin. Toisaalta uudet mediamuodot saattavat aluksi j\u00e4ljitell\u00e4 aikaisempia muotoja, ennen kuin ihmiset tottuvat uudenlaisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6hin. <\/p>\n\n\n\n

Intermediaalisuus on vastakohta mediaspesifisyydelle<\/strong> eli mediaerityisyydelle<\/strong>, jonka mukaan kunkin ilmaisuv\u00e4lineen ominaislaatu erottaa sen muista v\u00e4lineist\u00e4 sek\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sen estetiikkaa ja mahdollisuksia. Modernistit ajattelivat usein n\u00e4in, koska he etsiv\u00e4t yhteist\u00e4 ”ydint\u00e4”, joka ulkonaisesti ilmenee eri taidemuodoissa niiden luontaisilla tavoilla. Teatterin ominaislaatuna on yleisesti pidetty esiintyj\u00e4n ja katsojan fyysiseen l\u00e4sn\u00e4oloon perustuvaa vuorovaikutusta. Elokuvan ajateltiin perustuvan kamerailmaisuun, kuten nopeisiin leikkauksiin ja eri kuvien rinnastuksiin.<\/p>\n\n\n\n

Multimedialla eli monimedialla <\/strong>tarkoitetaan useita mediamuotoja ja v\u00e4lineit\u00e4 yhdist\u00e4vi\u00e4 teoksia.<\/p>\n\n\n\n

Transmediaalisuudesta <\/strong>puhutaan, kun sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4 ja kerronnan keinoja siirret\u00e4\u00e4n v\u00e4lineest\u00e4 toiseen, esimerkiksi sovitetaan romaani elokuvaksi tai j\u00e4ljitell\u00e4\u00e4n kamerakerrontaa teatterin lavalla.<\/p>\n\n\n\n

Teatteria on sanottu hypermediaksi<\/strong>, koska se kykenee sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itseens\u00e4 muita v\u00e4lineit\u00e4 ja samalla s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden alkuper\u00e4inen luonteen. Jos n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n filmi\u00e4, se on edelleen elokuvaa, jota katsotaan teatterin puitteissa. Jos tehd\u00e4\u00e4n toisin p\u00e4in, eli taltioidaan esitys filmille, se muuttuu elokuvaksi, joka esitt\u00e4\u00e4 teatterin\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Hypermediaalisuus laajentaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ilmaisukeinoja, ja tarjoaa my\u00f6s keinon tarkastella eri mediamuotoja suhteessa el\u00e4v\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n. (Chapple & Kattenbelt 2006)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

Aina ei tule ajatelleeksi, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4 esitys on vanhin edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva joukkotiedotusv\u00e4line. Ennen p\u00e4iv\u00e4lehdist\u00f6n synty\u00e4 teatteri oli ainoa keino tavoittaa suuria ihmisjoukkoja yhdell\u00e4 kertaa. 1900-luvun aikana on jatkuvasti otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uusia, entist\u00e4 tehokkaampia viestint\u00e4tekniikoita, jotka ovat uhanneet syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 perinteiset esitykset. Ensin elokuva vei leijonanosan teattereiden yleis\u00f6ist\u00e4, sitten radio ja televisio houkuttelivat katsojia j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n koteihinsa. Vuosituhannen vaihteessa langattomat tiedonsiirtoverkot, internet ja \u00e4lypuhelimet loivat kokonaan uuden ymp\u00e4rist\u00f6n, joka ei ole sidoksissa fyysiseen paikkaan. Teatteri ei kuitenkaan ole kadonnut minnek\u00e4\u00e4n, vaan on l\u00f6yt\u00e4nyt uusia keinoja sopeutua muuttuneeseen mediamaisemaan. <\/p>\n\n\n\n

Uudet mediatekniikat eiv\u00e4t automaattisesti syrj\u00e4yt\u00e4 vanhaa \u2013 emmeh\u00e4n me ole lakanneet k\u00e4velem\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n autojen aikakaudella. Teatteri- ja mediatutkija Philip Auslanderin mukaan eri viestint\u00e4muodot selviytyv\u00e4t keskin\u00e4isest\u00e4 kilpailusta omaksumalla toistensa toimintalogiikkaa. Jokin viestint\u00e4muoto aina dominoi kulttuuria rakentamalla tietynlaista tapaa vastaanottaa ja tulkita sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4. Toiset v\u00e4lineet j\u00e4ljittelev\u00e4t sen keinoja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen asemansa. Yleens\u00e4 uudet tekniikat alkuun noudattavat aikaisempia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, mutta vaikutteiden suunta vaihtuu, kun yleis\u00f6 on tottunut niihin. Oleellista Auslanderin teoriassa on, ett\u00e4 mediamuotojen v\u00e4linen vaihto tapahtuu katsomisk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tasossa. (Auslander 1999; 2012) Teatterintutkija Christopher Balme on samoilla linjoilla. H\u00e4nen mukaansa medioiden vuorovaikutus perustuu siihen, ett\u00e4 tiettyyn v\u00e4lineeseen liittyv\u00e4t katsomiskonventiot siirtyv\u00e4t toisiin mediamuotoihin, miss\u00e4 ne mahdollisesti muotoillaan uudelleen. (Balme 2004).<\/p>\n\n\n\n

Teatteri rinnastetaan usein elokuvaan, mutta Auslander kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota varhaiseen televisioon, joka ei suinkaan toiminut kameran logiikalla. Alkuaikojen suorat l\u00e4hetykset muistuttivat teatteria, koska yleis\u00f6lle syntyi tunne l\u00e4sn\u00e4olosta tapahtumahetkell\u00e4. Juuri siksi televisiosta tuli elokuvaa suurempi uhka teatterille. Kotona istuva katsoja n\u00e4ki ohjelman parhaalta aitiopaikalta ilman, ett\u00e4 h\u00e4nen tarvitsi l\u00e4hte\u00e4 illalla esikaupungista keskustaan. Samalla televisio muutti katsomistottumuksia. Olohuoneista tuli yksityisi\u00e4 katsomoita, joissa voitiin vapaasti sy\u00f6d\u00e4, juoda ja seurustella. Ohjelmaa katsottiin usein toisella silm\u00e4ll\u00e4, vaihdettiin kanavaa ja k\u00e4ytiin mainoskatkon aikana j\u00e4\u00e4kaapilla. (Teatterihistorioitsijaa t\u00e4m\u00e4 muistuttaa barokkiteatterin aitioista, joissa sy\u00f6tiin, juotiin ja seurusteltiin, jopa poikettiin v\u00e4lill\u00e4 naapuriaitioon juttelemaan esityksen jatkuessa taustalla.)<\/p>\n\n\n\n

Televisio oli my\u00f6s t\u00e4ysin uudenlainen viestint\u00e4muoto, jota ei voinut tarkastella yhten\u00e4 tiedotusv\u00e4lineen\u00e4 muiden joukossa. Se muodosti kokonaisen ymp\u00e4rist\u00f6n, joka hallitsi kulttuuria. V\u00e4lineest\u00e4 tuli viesti. Marshall McLuhan lanseerasi 1960-luvun alussa k\u00e4sitteen maailmankyl\u00e4 tarkoittamaan tilannetta, miss\u00e4 fyysiset v\u00e4limatkat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 rajoittaneet ihmisten v\u00e4list\u00e4 kommunikaatiota. Auslander v\u00e4itt\u00e4\u00e4 televisuaalisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4neen ymp\u00e4ri sen logiikan, jolla jokin ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n todelliseksi. Kun reaaliaikaisen televisiol\u00e4hetyksen ensi alkuun ajateltiin taltioivan todellisia tapahtumia, on siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n nyt tullut autenttisuuden takuu. Se mik\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n televisiossa on totta. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy Auslanderin mukaan siin\u00e4, miten teatteriesiintyj\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olon tunnetta vahvistetaan projisoimalla reaaliaikaista televisiokuvaa el\u00e4v\u00e4n esityksen taustalle.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s tuotannolliset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t siirtyv\u00e4t v\u00e4lineest\u00e4 toiseen. Kun amerikkalaiset televisioyhti\u00f6t alkoivat rahoittaa Broadway-tuotantoja, ne saivat vastineeksi niiden kuvausoikeudet. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia ruvettiin suunnittelemaan kameralle sopiviksi, ja mainoskatkojen paikat ennakoitiin kohtausjaossa. Kokeilevan teatterin ty\u00f6pajat palvelivat huomaamattaan elokuva- ja televisioteollisuutta, kun n\u00e4yttelij\u00e4t luopuivat fiktiivisen roolin rakentamisesta ja oppivat toisenlaista, pelkk\u00e4\u00e4n l\u00e4sn\u00e4oloon perustuvaa tapaa olla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Se totutti heit\u00e4 v\u00e4h\u00e4eleiseen kameraty\u00f6skentelyyn, miss\u00e4 lopullinen ilmaisu syntyy vasta leikkausvaiheessa. (Auslander 1999; 2012)<\/p>\n\n\n\n

Mediakulttuurin murrokset<\/h2>\n\n\n\n

Philip Zarrilli, Bruce McConachie, Gary Jay Williams ja Carol Fischer Sorgenfrei ovat jakaneet teatterihistorian oppikirjansa vallitsevan viestint\u00e4v\u00e4lineen mukaisiin ajanjaksoihin, joista ensimm\u00e4ist\u00e4 hallitsee puhuttu kieli, toista kirjapainotaito, kolmatta valokuva, elokuva, radio ja televisio, nelj\u00e4tt\u00e4 globaali viestint\u00e4 ja uusi mediakulttuuri 1950-luvulta alkaen:<\/p>\n\n\n\n

Uusi viestint\u00e4muoto tuottaa \u2019todellisuusefektej\u00e4\u2019, joiden pohjalta niin inhimillinen k\u00e4ytt\u00e4ytyminen ja sosiaalinen j\u00e4rjestys, kuin esitys ja teatteri muuttuvat. Kulttuurissa vallitseva media j\u00e4sent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 tapaa, jolla todellisuus havaitaan, se mahdollistaa joitain k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja rajoittaa tai est\u00e4\u00e4 toisia. Ennen kirjoitustaitoa ei historiaa voinut erottaa myytist\u00e4. Valokuvaus muutti 1800-luvun tapaa havaita todellisuutta. <\/p>(Zarrilli & al. 2006, xxix)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Yksinkertaistetusti sanottuna, ahkerasti k\u00e4ytetyt viestint\u00e4tekniikat antavat mallin siit\u00e4, miten maailmaa katsotaan, miten tietoa v\u00e4litet\u00e4\u00e4n, kuinka toisten ihmisten kanssa puhutaan, kuinka ilmaistaan kokemuksia ja tunteita. Esimerkiksi valokuva saatetaan viel\u00e4kin vaistomaisesti mielt\u00e4\u00e4 todistusvoimaiseksi dokumentiksi, vaikka sen manipuloinnin mahdollisuudet on tiedetty jo kauan. <\/p>\n\n\n\n

Teatterihistorioitsija Tobin Nellhaus on havainnut, ett\u00e4 teatterin kokeilujen ja uudistusten kaudet ovat osuneet samoihin ajanjaksoihin viestint\u00e4kulttuurin murrosten kanssa. N\u00e4ytelm\u00e4t ja esitykset ovat n\u00e4in\u00e4 periodeina usein olleet metateatterillisia. Se tarkoittaa, ett\u00e4 katsojan huomio kiinnitet\u00e4\u00e4n esityksess\u00e4 k\u00e4ytettyihin kerronnan keinoihin. Nellhaus n\u00e4kee yhteyden viestinn\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen ja tiedon muodotusta koskevien k\u00e4sitysten v\u00e4lill\u00e4. Tiedon v\u00e4litt\u00e4miseen k\u00e4ytetty tekniikka vaikuttaa siihen, miten itse tiedon ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n olevan olemassa. Esimerkiksi, kirjoitettu kirja antaa vaikutelman tiedosta, joka on pysyv\u00e4\u00e4 ja lineaarista, s\u00e4ilyy arkistoissa, mutta ei avaudu ilman lukutaitoa. Suullisen tarinan tieto muuttuu helposti, koska se on sidoksissa sit\u00e4 kertoviin ja kuunteleviin ihmisiin sek\u00e4 heid\u00e4n tilanteisiinsa. Internetin selaaminen tuottaa j\u00e4lleen uudenlaisen kokemuksen tiedon luonteesta. Kun vallitseva viestint\u00e4tekniikka vaihtuu, horjuu yleinen k\u00e4sitys siit\u00e4, millaista luotettava tieto on. Uudet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t voivat my\u00f6s tuoda n\u00e4kyviin asioita, joista ei ennest\u00e4\u00e4n ole tiedetty mit\u00e4\u00e4n. Nellhaus v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 metateatterilliset kokeilut ovat olleet tapa k\u00e4sitell\u00e4 t\u00e4llaisten murrosaikojen tiedollisia kriisej\u00e4. (Nellhaus 2010) Vaikka Nellhausin tutkimus koskee 1700-luvun teatteria, sen perusidea n\u00e4ytt\u00e4isi p\u00e4tev\u00e4n nykyajassakin. Moni esitys askaroi sen kysymyksen parissa, mik\u00e4 on totta ja mik\u00e4 esitetty\u00e4. Se on tuonut teatteriin vahvan filosofisen ulottuvuuden: miten ihminen voi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n havaita maailmaa ja esitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 koskevia v\u00e4itteit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Internetin aikakausi<\/h2>\n\n\n\n

Internetin alkuaikoina haaveiltiin tiedontuotannon vapaudesta ja tasa-arvoisen osallistumisen kulttuurista. Vaikka t\u00e4m\u00e4 teknoutopia ei n\u00e4yt\u00e4 toteutuneen, on yhteiskunnan mediamaisema rajusti muuttunut. Puhutaan mediayhteiskunnasta, miss\u00e4 erilaiset \u00e4lylaitteet hallitsevat el\u00e4m\u00e4n kaikkia tasoja ja v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t todellisuutta koskevia havaintoja. Mit\u00e4\u00e4n nykykulttuurin ilmi\u00f6t\u00e4 ei voi en\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ottamatta t\u00e4t\u00e4 huomioon.<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 1990-luvulla tutkijat tunnistivat ainoastaan kolme vuorovaikutuksen muotoa: kasvotusten keskustelu, kaksisuuntainen dialogi puhelimitse tai kirjeitse sek\u00e4 yksisuuntainen viestint\u00e4 kirjojen, lehtien, radion tai TV:n kautta. Nykyisin kuka tahansa, jolla on tietokone ja netti, voi n\u00e4iden lis\u00e4ksi harjoittaa henkil\u00f6kohtaista joukkoviestint\u00e4\u00e4. Aikaisemmin viestint\u00e4 suuntautui harvoilta monille, nyt monilta monille. Jokainen voi itse r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6id\u00e4 oman mediakokemuksensa sek\u00e4 tuottaa ja levitt\u00e4\u00e4 omia sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4\u00e4n. Eri viestint\u00e4muotojen rajat h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t. Radio- ja televisio-ohjelmia, lehti\u00e4 ja kirjoja kulutetaan yh\u00e4 useammin internetin kautta. Valmiiksi annetun tarjonnan sijasta k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 itse valitsee, mit\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4 l\u00e4htee seuraamaan. Yleis\u00f6t ovat pirstoutuneet ja muuttuneet autonomisemmiksi. Samassa yhteiskunnassa el\u00e4vill\u00e4 ihmisill\u00e4 voi olla hyvin erilainen kokemus median k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Internetiss\u00e4 syntyvi\u00e4 sosiaalisia suhteita luonnehditaan verkostomaisia ja lyhytkestoisiksi. Tutkijat puhuvat yksil\u00f6llisest\u00e4 yhteis\u00f6llisyydest\u00e4. Langattomat tietoverkot irrottavat viestint\u00e4tapahtuman ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n ja h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t paikallisuuden tuntua. Kaukana olevat paikat ovat tulleet l\u00e4helle, mutta oma naapurusto saattaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 aivan vieraaksi. \u00c4lylaitteen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 luo itselleen oman mediaymp\u00e4rist\u00f6n kenties huomaamatta lainkaan vieress\u00e4 tapahtuvia asioita. (Sepp\u00e4nen & V\u00e4liverronen 2013)<\/p>\n\n\n\n

Internetin toimintalogiikkaa on kuvattu systeemiseksi verkostoksi, joka tarkoittaa joustavia, avoimia, loputtomasti laajenemaan kykenevi\u00e4 rakenteita. Niist\u00e4 ei voi tunnistaa yht\u00e4 selke\u00e4\u00e4 kehityskulkua tai tapahtumien keskusta, ainoastaan erilaisia prosesseja ja solmukohtia. Kaikki yksitt\u00e4iset ilmi\u00f6t voivat vaikuttaa toisiinsa eik\u00e4 kokonaisuutta pysty kukaan hallitsemaan. Vastaavanlaista verkostomaista ja systeemist\u00e4 ajattelua sovelletaan nykyisin monilla aloilla. Se on korvannut hierarkkiset organisaatiot, jotka aiemmin j\u00e4sensiv\u00e4t yhteiskuntaa ja ihmisten v\u00e4list\u00e4 vuorovaikutusta. (emt, 81\u201382; 86\u201387; 189) My\u00f6s nykyteatterin tekemisen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 voi havaita niiden vaikutuksen, esimerkiksi pyritt\u00e4ess\u00e4 kollektiiviseen itseohjautuvuuteen, parvi\u00e4lyyn ja prosessil\u00e4ht\u00f6isyyteen sek\u00e4 tutkittaessa ymp\u00e4rist\u00f6- ja tilakokemuksen muutoksia. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

K\u00e4sitteist\u00f6\u00e4 Media voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 asiayhteydest\u00e4 riippuen monilla tavoilla. Latinan kielen sana medium (monikossa media) tarkoittaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1304"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1304"}],"version-history":[{"count":41,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1304\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5394,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1304\/revisions\/5394"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1304"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1304"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1304"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}