{"id":131,"date":"2020-10-02T11:15:41","date_gmt":"2020-10-02T08:15:41","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=131"},"modified":"2021-12-01T13:05:34","modified_gmt":"2021-12-01T11:05:34","slug":"9-2-uusklassismi-ja-varhainen-romantiikka-saksan-nayttamoilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/9-2-uusklassismi-ja-varhainen-romantiikka-saksan-nayttamoilla\/","title":{"rendered":"9.2 Uusklassismi ja varhainen romantiikka Saksan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Saksa oli jo 1700-luvun loppupuolella tietoisesti irtautumassa ranskalaisista kulttuurivaikutteista. Saksan kieli haluttiin kohottaa kunniaansa, mink\u00e4 seurauksena saksalainen kirjallisuus ja draama alkoivat kukoistaa. My\u00f6s oopperoita alettiin s\u00e4velt\u00e4\u00e4 saksankielisiin librettoihin. Kansallisuusaate oli Saksassa iduillaan jo 1700-luvun lopulla. Sen her\u00e4\u00e4mist\u00e4 kiihdyttiv\u00e4t viel\u00e4 Ranskan kanssa k\u00e4ydyt sodat 1800-luvun alkuvuosina. Uusklassismin perinne oli Saksassa vahva, mutta 1700-luvun lopussa syntyi uusi taidesuunta, romantiikka, joka pian m\u00e4\u00e4riteltiin klassismin vastakohdaksi. Alun perin se oli kirjallinen suuntaus (saks. Romantik<\/em>), mutta hyvin pian se omaksuttiin kaikkiin taidemuotoihin ja se tuli vaikuttamaan syv\u00e4sti my\u00f6s teatterin kehitykseen.<\/p>\n\n\n\n

Romantiikka on vaikeasti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 k\u00e4site. Sen keskeisin\u00e4 piirtein\u00e4 mainitaan yleens\u00e4 muun muassa idealistisuus, jopa vallankumouksellisuus, tunteen korostaminen sek\u00e4 kiinnostus luontoon, viettiel\u00e4m\u00e4\u00e4n, alitajuntaan ja yliluonnollisiin ilmi\u00f6ihin. Aiheita ei en\u00e4\u00e4 ammennettu antiikin kulttuurista, vaan yh\u00e4 enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kansankulttuurista, keskiajasta ja my\u00f6hemmin Nibelungin laulun<\/em> kaltaisista kansallisrunoelmista. Taideteoksen t\u00e4rkeimm\u00e4ksi ominaisuudeksi nousi atmosf\u00e4\u00e4ri tai tunnelma (saks. Stimmung<\/em>). Maalaustaiteessa saksalaisen varhaisromantiikan henki kiteytyy Caspar David Friedrichin (1774\u20131840) tuotannossa, joka kuvaa luonnon majesteettisuuden edess\u00e4 hiljentyvi\u00e4 ihmisi\u00e4 tai kuutamon valaisemia keskiaikaisia raunioita. N\u00e4m\u00e4 teemat siirtyiv\u00e4t my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Caspar David Friedrichin maalaus Luostari tammimets\u00e4ss\u00e4<\/em> vuodelta 1809 heijastaa varhaisromantiikan viehtymyst\u00e4 y\u00f6n\u00e4kymiin ja keskiaikaisiin raunioihin. N\u00e4it\u00e4 aiheita ja tunnelmia viljeltiin my\u00f6s 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa syntyneess\u00e4 kauhukirjallisuudessa sek\u00e4 monissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksissa. Shcloss Charlottenburg, Berliini Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Taiteilija koettiin poikkeusyksil\u00f6n\u00e4, jolla oli muita paremmat edellytykset aistia kaiken takana piilevi\u00e4 \u201dsyvempi\u00e4 totuuksia\u201d. Taiteilijan rooli sai l\u00e4hes papillisia piirteit\u00e4. Samalla \u201dtotuus\u201d ik\u00e4\u00e4n kuin pluralisoitui, sill\u00e4 kullakin taiteilijanerolla oli oma totuutensa. 1800-luvulla syntyi my\u00f6s ajatus tekij\u00e4noikeudesta eli siit\u00e4, ett\u00e4 teoksen luojalla on oikeus oman teoksensa ja sen k\u00e4yt\u00f6n kontrollointiin. Sen vuoksi teatterissa n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija tai oopperas\u00e4velt\u00e4j\u00e4 n\u00e4kiv\u00e4t yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4 saavuttaa t\u00e4ydellinen kontrolli teostensa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6toteutuksiin. Ajatus ja unelma \u201dkokonaistaideteoksesta\u201d (saks. Gesamtkunswerk<\/em>), joka ilmeni jo esimerkiksi varhaisromantikko Schellingin teoksissa, alkoi yleisty\u00e4. Kehityskaari huipentui 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla Richard Wagnerin (1813\u20131883) oopperatuotannossa ja teoreettisissa kirjoituksissa.<\/p>\n\n\n\n

Saksalaisessa teatterissa romantiikan airueksi miellet\u00e4\u00e4n 1780\u20131790-luvuilla toiminutta ryhmittym\u00e4\u00e4, jota yleens\u00e4 kutsutaan nimell\u00e4 \u201dMyrsky ja vimma\u201d (Sturm und Drang<\/em>). Siihen kuului joukko nuoria kirjailijoita, jotka hylk\u00e4siv\u00e4t klassismin s\u00e4\u00e4nn\u00f6t ja k\u00e4sitteliv\u00e4t n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n voimakkaan emotionaalisesti kiihkoisan vallankumouksellisia aiheita ja yhteiskunnallisia tabuja. N\u00e4ytelmien on n\u00e4hty ennakoivan 1800-luvulla suosittua melodraamaa. N\u00e4iden kirjailijoiden joukkoon kuuluivat my\u00f6s nuori Johann Wolfgang von Goethe (1749\u20131823) ja Friedrich Schiller (1759\u20131805). Goethe teki monien muiden aikakauden intellektuellien kanssa niin sanotun Grand<\/em> Tourin<\/em> tutustuakseen Euroopan luonnonkohteisiin ja kulttuurin\u00e4ht\u00e4vyyksiin. Goethen Italian matka (1786\u20131788) suuntasi h\u00e4nen kiinnostuksensa klassismiin.<\/p>\n\n\n\n

Goethe kutsuttiin 1791 johtamaan Weimarin hoviteatteria, jonne h\u00e4n pyysi ty\u00f6toverikseen historian professorina toimineen Schillerin. Weimariin oli jo muotoutunut kirjailijoiden piiri, mutta Goethen ja Schillerin ty\u00f6skentely kaupungin teatterissa nosti sen my\u00f6s laajemmin saksalaisen teatterin keskukseksi. Suuntausta kutsutaan Weimarin klassismiksi, ja se ajoittui vuosiin 1788\u20131805. Suuntaus suhtautui kriittisesti varhaisromantiikan kiihkoisimpiin piirteisiin ja tavoitteli er\u00e4\u00e4nlaista \u201dylev\u00f6itetty\u00e4\u201d todellisuutta. T\u00e4m\u00e4n voi n\u00e4hd\u00e4 ainakin osittain ep\u00e4suorana reaktiona Ranskan vallankumouksen verisiin k\u00e4\u00e4nteisiin, jotka olivat s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4neet sen sin\u00e4ns\u00e4 universaaleja periaatteita tukevat liberaalit saksalaiset. Kuuluisassa teoksessaan Kirjeit\u00e4 ihmisen esteettisest\u00e4 kasvatuksesta <\/em>(1795) Schiller puhuu \u201desteettisen lumeen valtakunnasta\u201d. Sen sijaan, ett\u00e4 vallankumous suoritettaisiin kaduilla, olisi ihmisen mahdollista jalostaa itse\u00e4\u00e4n taiteen avulla. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ylev\u00f6itetty todellisuus Goethen ohjauksissa merkitsi pit\u00e4ytymist\u00e4 puoliprofiiliasennoissa ja harkituissa eleiss\u00e4. H\u00e4n hy\u00f6dynsi my\u00f6s maalaustaiteen historian tuntemustaan ja p\u00e4\u00e4tyi jakamaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n neli\u00f6m\u00e4isiin vy\u00f6hykkeisiin, joihin n\u00e4yttelij\u00e4n tuli suhteuttaa tulkintansa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat puolestaan kuvasivat eri aikakausien n\u00e4kymi\u00e4 yleens\u00e4 keskeisperspektiivi\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n

Goethe ja Schiller eiv\u00e4t sitoutuneet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n klassismiin. Goethen Faust<\/em> (1. osa 1808, 2. osa 1831) on saksalaisen romantiikan avainteoksia heijastaen her\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 kiinnostusta keskiaikaa kohtaan. Schillerin suuret historialliset draamat saavuttivat laajan kansainv\u00e4lisen suosion. Niiden pohjalta syntyi esimerkiksi monta Giuseppe Verdin (1813\u20131901) oopperaa. Ne kuvasivat usein poikkeusyksil\u00f6iden, suurmiesten ja -naisten, konflikteja historian k\u00e4\u00e4nnekohdissa. Kansallisuusaatteen ja vapaushurmion my\u00f6t\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ilmaantui my\u00f6s uusi yksikk\u00f6, kansa. Sen kuvaamiseen tarvittiin n\u00e4ytelmiss\u00e4 suuria avustajajoukkoja ja oopperoissa kuoroja. Historialliset teemat alkoivat yh\u00e4 enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin edellytt\u00e4\u00e4 periodin mukaisia pukuja ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia. Berliiniss\u00e4 vuonna 1801 esitetyss\u00e4 Schillerin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Orleansin neitsyt<\/em> yli kaksisataa avustajaa esiintyi goottilaisen katedraalilavasteen edess\u00e4.<\/em> Romantiikan keskeinen aihe, kesytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n luonto, puolestaan hallitsi Schillerin legendaarisesta vapaustaistelijasta kertovan Wilhelm Tellin<\/em> (1804) Alppi-lavastuksia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kruunajaiskohtaus Friedrich Schillerin Orleansin neitsyt<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4n kantaesityksest\u00e4 Berliinin kansallisteatterissa vuonna 1801, lavastus Bartolomeo Verona. Suurproduktio oli ensimm\u00e4isi\u00e4, joissa pyrittiin jonkintasoiseen historialliseen todenmukaisuuteen. Weddingen: Geschichte der Theater Deutschlands<\/em>, Berliini 1904 (Brockett\u2013Hildy 2010, 284)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Saksa oli jo 1700-luvun loppupuolella tietoisesti irtautumassa ranskalaisista kulttuurivaikutteista. Saksan kieli haluttiin kohottaa kunniaansa, mink\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[10,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/131"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=131"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/131\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4452,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/131\/revisions\/4452"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=131"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=131"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=131"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}