{"id":1314,"date":"2018-01-30T14:43:41","date_gmt":"2018-01-30T12:43:41","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1314"},"modified":"2025-10-27T15:13:52","modified_gmt":"2025-10-27T13:13:52","slug":"8-3-richard-foreman","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/8-3-richard-foreman\/","title":{"rendered":"8.3 Richard Foreman"},"content":{"rendered":"\n

Richard Foreman (s. 1937) on edelleen aktiivinen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija ja ohjaaja, jonka teokset perustuvat tasaveroisesti lavastukseen, tekstiin ja n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6h\u00f6n. Viimeisten kymmenen vuoden aikana h\u00e4n on sis\u00e4llytt\u00e4nyt esityksiins\u00e4 my\u00f6s videomateriaalia. Arnold Aronson luonnehtii h\u00e4nt\u00e4 aikakautensa ainutlaatuiseksi teatterintekij\u00e4ksi, joka kirjaimellisesti kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n avulla k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lavastuksellisia elementtej\u00e4 tekstin oleellisena osana. (Aronson viittaa t\u00e4ss\u00e4 lavastusta tarkoittavan skenografia<\/em>-sanan etymologiaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kirjoittamisena: skene + grafein<\/em>) Foremanin n\u00e4ytelm\u00e4t ovat niin sidottuja kirjoittajansa visuaalis-tilalliseen ajatteluun, ett\u00e4 kun my\u00f6hemmin toiset ohjaajat ja lavastajat ovat ratkaisseet niit\u00e4 omilla tavoillaan, on syntynyt kokonaan uusia tekstin variaatioita. (Aronson 2005, 161)<\/p>\n\n\n\n

Foreman itse on todennut osuneensa sopivaan saumaan amerikkalaisessa avantgarde-teatterissa, eik\u00e4 vastaava ura olisi en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin ollut mahdollinen. H\u00e4n valmistui Yalen draamakoulusta 1960-luvun alussa, jolloin viel\u00e4 yleisesti uskottiin aidon vastakulttuurin mahdollisuuksiin. Foremankin luopui alkuper\u00e4isist\u00e4 suunnitelmistaan kaupallisessa teatterissa ja perusti vuonna 1968 Ontologis-Hysteerisen teatterin, jonka puitteissa h\u00e4n on ohjannut suuren osan esityksist\u00e4\u00e4n. Ryhm\u00e4n nimi tuli siit\u00e4, ett\u00e4 Foreman piti klassista porvarillista bulevardikomediaa l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan hysteerisen\u00e4. (Rabkin 1999)<\/p>\n\n\n\n

Vuosi 1968 merkitsi radikaalin opiskelijaliikkeen huipentumaa, mutta samalla sen lopun alkua. Seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 optimistinen ilmapiiri kuivui kokoon, liikehdint\u00e4 paisui, politisoitui ja muuttui erimieliseksi. Amerikkalaisen avantgarden ep\u00e4politisoitumisen on katsottu alkaneen Foremanin t\u00f6ist\u00e4, jotka k\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja luopuivat yhteiskunnallisista viittauksista. H\u00e4n torjui 1960-luvun keskeiset strategiat, kuten esityksen selke\u00e4n teeman, ensemblety\u00f6skentelyn ja esiintyjien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisen l\u00e4sn\u00e4olon varaan rakentuvan estetiikan. H\u00e4n my\u00f6s pyrki tietoisesti est\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6llisen tunnekokemuksen syntymisen: \u201dKun teen teatteria, pyrin suuntaamaan sen yksil\u00f6lle, joka istuu eristettyn\u00e4 kaikista muista yleis\u00f6n j\u00e4senist\u00e4.\u201d (emt., 4)<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4iri\u00f6iden teatteri<\/h2>\n\n\n\n

Foreman otti vaikutteita Brechtilt\u00e4 ja vei ne tavallaan \u00e4\u00e4rimmilleen. H\u00e4n halusi est\u00e4\u00e4 emotionaalisen sitoutumisen ja kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion siihen, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on rakennettu esityst\u00e4 varten. Tuloksena oli karkea, kotikutoinen estetiikka, joka kaikin keinoin v\u00e4ltti ”kauniiden kuvien” syntymist\u00e4. Village Voicen<\/em> kriitikko Michael Smith kuvasi Evidencen<\/em> lavastusta vuonna 1972:<\/p>\n\n\n\n

Teatteritila n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 synk\u00e4lt\u00e4, alastomat sein\u00e4t, paljaat hehkulamput, l\u00f6ydetyt huonekalut v\u00e4h\u00e4eleisess\u00e4, ankarassa j\u00e4rjestyksess\u00e4, tiukat valkoiset narut vedettyn\u00e4 ristiin rastiin ilmassa, musta liitutaulu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n etuosan sein\u00e4ll\u00e4, melkein kaikki maalattu ankean ruskeaksi, koko vaikutelma on ep\u00e4koristeellinen saaden katsojan odottamaan ehk\u00e4 abstraktia sotatuomioistuinta. <\/p>(Rabkin emt., 69\u201370)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Pelkk\u00e4 lavastuksen rumuus ei riitt\u00e4nyt Foremanille. H\u00e4n lis\u00e4si esityksiins\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4vi\u00e4 elementtej\u00e4, kuten h\u00e4ik\u00e4isevi\u00e4 valonl\u00e4hteit\u00e4, melua, summereita ja musiikin p\u00e4tki\u00e4. H\u00e4nen tavaramerkkins\u00e4 olivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan poikki kulkevat narut, jotka rajasivat ja h\u00e4iritsiv\u00e4t katsojan n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4. 1990-luvulla h\u00e4n siirtyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yleis\u00f6n ja esityksen v\u00e4liin ripustettuja pleksilevyj\u00e4. H\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6iden tarkoituksena oli yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 est\u00e4\u00e4 katsojaa samaistumasta esityksen maailmaan, toisaalta kiinnitt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n huomio omaan havaitsemisprosessiinsa tekem\u00e4ll\u00e4 se mahdollisimman hankalaksi. Se onnistui. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Foremanin esityksist\u00e4 poistui n\u00e4yt\u00f6sten aikana niin paljon yleis\u00f6\u00e4, ett\u00e4 katsomoon piti laittaa kyltti, jossa heit\u00e4 pyydettiin liikkumaan hiljaa. Gerald Rabkin muistelee olleensa vuonna 1972 n\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 oli kolme katsojaa. (emt., 3)<\/p>\n\n\n\n

Kuvaus Foremanin n\u00e4ytelm\u00e4n Hotel China<\/em> (1972) alusta:<\/summary>\n
\n\n\n\n

Lavalla on kaksi paljasta hehkulamppua lattiatelineess\u00e4, ja kaksi miest\u00e4 istuu kummankin lampun takana. Toisella on s\u00e4kki p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle on sijoitettu lamppu, ja toisen miehen syliss\u00e4 on rutistettu paketti. Pimeys. Kun valot palaavat, paketin tilalla on kivi. Huputon mies sanoo: \u201dOta t\u00e4m\u00e4 kivi pois.\u201d Hupullinen vastaa: \u201dEn huomannut sit\u00e4.\u201d Kun kohtaus jatkuu, tulee uudelleen pimeys. Kuuluu \u00e4\u00e4ni, joka syntyy, kun kive\u00e4 ly\u00f6d\u00e4\u00e4n vasaralla. Valojen syttyess\u00e4 miehet ovat poissa, ja kivi roikkuu ilmassa keinuen lempe\u00e4sti taskulampun valossa. Miehet palaavat. Takasein\u00e4lle ripustetaan kylttej\u00e4, joista yhdess\u00e4 lukee: \u201dJOKAINEN KIVI ON KYKENEV\u00c4 V\u00c4R\u00c4HTELEM\u00c4\u00c4N ITSEN\u00c4ISESTI.\u201d Valkokangas laskeutuu, ja n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n elokuva, joka koostuu kive\u00e4 eri asennoissa ja eri huoneissa esitt\u00e4vist\u00e4 otoksista. Filmi muuttuu valkoiseksi. Projektori k\u00e4y edelleen, kun iso kuuden jalan kokoinen kivi vieritet\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, ja se j\u00e4\u00e4 keinumaan. Kuuluu linnunviserryst\u00e4, joka jatkuu, kunnes kivi pys\u00e4htyy. Yksin\u00e4inen kirkas valons\u00e4de valaisee n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n. Linnunlaulu vaimenee, kun n\u00e4yttelij\u00e4t asettavat pieni\u00e4 kivi\u00e4 ison kiven ymp\u00e4rille. Kive\u00e4 ly\u00f6v\u00e4n vasaran \u00e4\u00e4ni toistuu kymmenen kertaa. Hiljaisuus. (Rabkin 1999, 6)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

1970-luvun loppuun menness\u00e4 Foremanin ymp\u00e4rille oli kuitenkin syntynyt vakioyleis\u00f6. H\u00e4n saavutti kansainv\u00e4list\u00e4 mainetta ja sai kutsuja ty\u00f6skennell\u00e4 isoissa teatteritaloissa USA:ssa ja ulkomailla. Ontologis-Hysteerisen teatterin vaikeasti avautuvien esitysten ohessa Foreman ohjasi my\u00f6s helpommin l\u00e4hestytt\u00e4vi\u00e4 teoksia, kuten musiikkiteatteria, joka tuli l\u00e4hemm\u00e4s kaupallista valtavirtaa.<\/p>\n\n\n\n

Outojen esineiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/h2>\n\n\n\n

Foreman on aina itse lavastanut esityksens\u00e4. Varhaisissa n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n k\u00e4ytti pelkistetysti vain niit\u00e4 elementtej\u00e4, jotka sis\u00e4ltyiv\u00e4t tekstiin. Kiinnostuttuaan 1970-luvulla fenomenologiasta ja tietoisen toiminnan alla olevista psykologisista piilomerkityksist\u00e4 h\u00e4n antoi visuaaliselle suunnittelulle enemm\u00e4n tilaa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen lavastuksiinsa alkoi ilmesty\u00e4 oudolta tuntuvia esineit\u00e4, jotka katsoja saattoi tunnistaa omasta jokap\u00e4iv\u00e4isest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, mutta joiden yhdistelm\u00e4t ovat kummallisia. Esitysten aikana n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle tuotiin uutta rekvisiittaa, mutta vanhaa ei viety pois, vaan tavara kerrostui v\u00e4hitellen. Aronsonin mielest\u00e4 Foremanin n\u00e4ytelmi\u00e4 katsoessa tuntuu, kuin t\u00f6rm\u00e4isi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lle kirpputorille tai ullakolle, joka on t\u00e4ynn\u00e4 1800-luvulla el\u00e4neiden, kauan sitten unohtuneiden asukkaiden tavaroita. Esineit\u00e4 pursuavia lavastuksia on luonnehdittu tekij\u00e4ns\u00e4 sis\u00e4isen mielentilan kuvaksi \u2013 Aronson huomauttaa niiden jopa muistuttavan Foremanin yksityisasuntoa. (Aronson 2005, 161; 165\u2013166) <\/p>\n\n\n\n

Valokuvia Foremanin esityksist\u00e4 l\u00f6ytyy valokuvaaja Babette Mangolten kotisivuilta<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Foremanin rekvisiittaan saattoi kuulua esimerkiksi nukenp\u00e4it\u00e4, kalloja, asiakirjoja pidikkeiss\u00e4\u00e4n, antiikkikaappeja, knallip\u00e4inen maapallo, karamellipapereita ja kirjoja (I\u2019ve Got the Shakes<\/em>), kelloja ja polkupy\u00f6r\u00e4n renkaita (Eddie Goes to Poetry City<\/em>), omenoita, patonkeja, keltaisia golfpalloja ja tarjottimia (My Head was a Sledgehammer<\/em> 1994) tai maitolaseja ja murokulhoja (Universe<\/em> 1996). H\u00e4nen lavastuksensa erosivat ratkaisevasti perinteisist\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista, jotka tyylitellyimmill\u00e4\u00e4nkin esittiv\u00e4t jotakin katsojien tunnistamaa todellisuutta, reaalista ulkomaailmaa tai kuvitteellista fantasiaa. Foremanin n\u00e4ytelmien esineet eiv\u00e4t viitanneet mihink\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ulkopuoliseen maailmaan, vaan muodostavat suljetun systeemin. Esityksen kaikki energia tuli tilan sis\u00e4lt\u00e4. (emt., 163\u2013167)<\/p>\n\n\n\n

Hallitsemattoman tuntuinen esinerunsaus ennakoi Aronsonin mielest\u00e4 1900-lopun kaaosteoriaa. Samalla tavalla kuin perhosen siivenisku voi aiheuttaa hirmumyrskyn, mik\u00e4 tahansa yksitt\u00e4inen esine voi tuottaa odottamattomia reaktioita kutsumalla esiin katsojan muistoja, assosiaatioita, ja tunteita. Vastaavalla tavalla Foreman v\u00e4ltti ohjaamasta tai ennakoimasta ty\u00f6ns\u00e4 vaikutuksia, kuten perinteisess\u00e4 teatterissa tehtiin. H\u00e4n halusi, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 kaikessa kaoottisuudessaan muistuttaisi normaalin el\u00e4misen tilaa. Toisaalta h\u00e4n ajatteli sit\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena psyykkisten, hengellisten ja fyysisten harjoitusten kuntosalina. (emt., 110)<\/p>\n\n\n\n

Florence Falkin mukaan Foreman pyrkii muuttamaan tavanomaisia n\u00e4kemisen tapoja luopumalla normaalista perspektiivist\u00e4 ja siihen liittyv\u00e4st\u00e4 lineaarisuudesta. H\u00e4n uskoo, ett\u00e4 todellisuudeksi kutsuttu maailma on vain er\u00e4s mahdollinen maailma, ja ett\u00e4 ihmisen henkil\u00f6kohtainen tietoisuus yksi monista kokemuksen muodoista. (Falk 1999, 37) Foreman itse on todennut:<\/p>\n\n\n\n

Olen aina ollut kiinnostunut n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkin toisen energian, lakaisemaan pois normaalin vuorovaikutuksen tason, jolla me ihmiset normaalisti el\u00e4mme \u2013 jokap\u00e4iv\u00e4isen l\u00f6rp\u00f6ttelyn tason. Kaikki n\u00e4m\u00e4 tekniikat, mukaan lukien \u00e4\u00e4ni ja valot ja lavastuksen h\u00e4iritsev\u00e4, monimutkaistava tekniikka, ovat sit\u00e4 varten, ett\u00e4 osoitettaisiin, ett\u00e4 jokin toinen energia vuotaa koko ajan l\u00e4pi, uhaten, tukien, muuttaen uskoa normaaliin sosiaaliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. En koskaan ole tarkoittanut tekniikoitani vieraannuttaviksi. Niiden tarkoitus on ehdottaa, ett\u00e4 toiset, yleisesti sivuutetut energiat ovat ymp\u00e4rill\u00e4mme ja vuotavat l\u00e4vitsemme joka hetki. <\/p>(Aronson 2005, 163)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Ulkoisesti Foremanin lavastuksille on tyypillist\u00e4 harmaan, ruskean ja mustan s\u00e4vyinen v\u00e4rimaailma sek\u00e4 yksityiskohtien tasainen runsaus. Mik\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4inen esine ei kuitenkaan nouse niiss\u00e4 toista merkityksellisemm\u00e4ksi: \u201dYrit\u00e4n tehd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan, miss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n jokainen tuuma on osa n\u00e4ytelm\u00e4n hetki hetkelt\u00e4 rakentuvaa sommitelmaa.\u201d (emt., 162) Foreman vertaa lavastusta kaikukammioon: \u201dSe mit\u00e4 tapahtuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, ponnahtaa takaisin lavastuksen seinist\u00e4 ja heijastuu edestakaisin tilaan sijoitettujen esineiden v\u00e4lill\u00e4.\u201d (emt., 166) H\u00e4n kertoo aloittavansa jokaisen uuden n\u00e4ytelm\u00e4n lupaamalla, ett\u00e4 sen lavastuksesta tulee ihan yksinkertainen. Harjoituksissa h\u00e4n kuitenkin aina huomaa, ettei n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ole tarpeeksi tavaran muodostamaa kaikupohjaa, mist\u00e4 sanat kimpoaisivat takaisin:<\/p>\n\n\n\n

Ja sitten p\u00e4\u00e4dyn taas tunkemaan lis\u00e4\u00e4 tavaraa seinille (\u2026) En pyri saavuttamaan mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 visuaalista efekti\u00e4, vaan ainoastaan tekem\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla tihe\u00e4n, kuten teksti toivottavasti on. Tiheydell\u00e4 tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 siin\u00e4 on mahdollisimman paljon kerroksia, mahdollisimman paljon assosiaatioita.<\/em> <\/p>(emt., 168)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Foreman on aina asemoinut esityksens\u00e4 suoraan edest\u00e4p\u00e4in katsottavaksi. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen oma n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ns\u00e4 oli pitk\u00e4 ja kapea ullakkohuone Broadwaylla. Sinne mahtui vain seitsem\u00e4n istuinrivi\u00e4, ja niit\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 oli yli 20 metri\u00e4 syv\u00e4, mutta vain reilun nelj\u00e4n metrin levyinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Sen takaosa nousi jyrkk\u00e4n\u00e4 luiskana melkein kahden metrin korkeuteen. N\u00e4yttelij\u00e4t k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 usein kieri\u00e4kseen alas vinoa lattiaa pitkin. Foreman kuitenkin luopui paikasta, kun se alkoi tuntua liian tutulta ja turvalliselta. H\u00e4n teki nelj\u00e4 esityst\u00e4 Performance Garagessa yhteisty\u00f6ss\u00e4 Wooster Groupin kanssa, ja otti vuonna 1991 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 St Mark\u2019s Church teatterin, jonka n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli puolestaan leve\u00e4 ja litte\u00e4, kuin reliefi tai vitriiniin rakennettu kollaasi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Richard Foreman (s. 1937) on edelleen aktiivinen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija ja ohjaaja, jonka teokset perustuvat tasaveroisesti lavastukseen, […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1314"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1314"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1314\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5391,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1314\/revisions\/5391"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1314"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1314"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1314"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}