Lukutaitokampanja ALFIN<\/summary>\n\n\n\n\nPerussa oli arviolta 3\u20134 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, mik\u00e4 merkitsi l\u00e4hes nelj\u00e4nnest\u00e4 koko v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Suurimpana ongelmana oli erilaisten kielten ja murteiden suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 maakunnassa saatettiin puhua 45 eri kielt\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki perulaiset osanneet espanjaa. Siksi erilaiset ei-sanalliset kommunikaatiomuodot olivat t\u00e4rkeit\u00e4. ALFINissa pyrittiin opettamaan espanjan ja oman \u00e4idinkielen lukutaidon lis\u00e4ksi taiteellista ilmaisua. Esimerkiksi Estela Linaresin vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6pajassa osallistujille annettiin teht\u00e4v\u00e4ksi ottaa valokuvia sielt\u00e4, miss\u00e4 he asuivat. Tuloksista paljastuivat paikkakunnan kurjat ja vaaralliset asuinymp\u00e4rist\u00f6t, mutta t\u00e4m\u00e4 tapahtui vasta yhteisten keskustelujen kautta. Esimerkiksi, er\u00e4\u00e4n miehen ep\u00e4iltiin ymm\u00e4rt\u00e4neen teht\u00e4v\u00e4n v\u00e4\u00e4rin, koska h\u00e4n otti sinnikk\u00e4\u00e4sti kuvia lapsen kasvoista. H\u00e4n kuitenkin selitti niiden esitt\u00e4v\u00e4n h\u00e4nen asuinpaikkaansa: lapsen kasvoissa oli verta, koska rotta oli purrut h\u00e4nt\u00e4. Aikaisemmin lapsella oli ollut koira, joka oli suojellut h\u00e4nt\u00e4 rotilta, mutta syyhyepidemian vuoksi kaikki kaupungin koirat oli viety pois. \u201dMin\u00e4 asun paikassa, jossa t\u00e4llaista edelleen tapahtuu.\u201d (Boal 2008, 100)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
Boal otti tavoitteekseen kehitt\u00e4\u00e4 teatterista v\u00e4lineen, jonka avulla k\u00f6yh\u00e4t ihmiset voisivat tuoda esiin ongelmiaan ja k\u00e4sitell\u00e4 niiden ratkaisuehdotuksia. H\u00e4n nimesi sen Sorrettujen teatteriksi lainaten yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kasvatusfilosofi Paolo Freiren termi\u00e4 Sorrettujen pedagogiikka. Molempien tavoitteena oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 opetus- tai esitystilanteen perinteinen asetelma yl\u00f6salaisin ja nostaa katsoja\/opiskelija kaiken keski\u00f6\u00f6n. Teatterin passiivinen yleis\u00f6 tuli muuttaa aktiivisiksi toimijoiksi, jotka tuottaisivat esitysten sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4, n\u00e4yttelisiv\u00e4t itse ja muuttaisivat dramaattista toimintaa. \u201dYritimme osoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, kuinka teatteri voidaan valjastaa sorrettujen palvelukseen niin, ett\u00e4 he voivat ilmaista itse\u00e4\u00e4n ja niin, ett\u00e4 he t\u00e4t\u00e4 uutta kielt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en voivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia k\u00e4sitteit\u00e4.\u201d (Boal 2008, 97) <\/p>\n\n\n\n
Sorrettujen teatterin esityksiss\u00e4 voitiin esimerkiksi lukea ja esitt\u00e4\u00e4 ajankohtaisia uutisia tai paljastaa per\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi uskomuksia, joita oli k\u00e4ytetty k\u00f6yhien pelotteluun ja vallanpit\u00e4jien suojelemiseen. Tarinan kertomisen j\u00e4lkeen saatettiin analysoida roolihenkil\u00f6iden taustoja ja motiiveja, esimerkiksi osoittaa poliisin olevan sek\u00e4 porvarillisen sortokoneiston edustaja ett\u00e4 ty\u00f6l\u00e4inen muiden joukossa. Rituaalien ja maskien avulla voitiin tutkia valtarakenteita yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 k\u00e4yt\u00f6snormeja, kuten maaty\u00f6l\u00e4isten kieltoa katsoa is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 kasvoihin. Esitysten ratkaiseva hetki oli konfliktin k\u00e4rjistyminen, jolloin toiminta keskeytettiin ja tilanne pyrittiin ratkaisemaan yhdess\u00e4 yleis\u00f6n kanssa. T\u00e4llaisessa tilanteessa oli oltava \u201dkiinalaisen kriisin\u201d ainekset: Boal viittasi kiinankieliseen kriisi-sanaan, joka kirjoitettiin vaaraa ja mahdollisuutta tarkoittavien merkkien yhdistelm\u00e4n\u00e4. (Boal 1998, 64\u201365)<\/p>\n\n\n\n
Forum-teatteriksi nimetyss\u00e4 esitysmuodossa osallistujia pyydettiin ensin kertomaan omakohtainen tarina poliittisesta tai sosiaalisesta ongelmasta, joka oli vaikeasti ratkaistavissa. Sen pohjalta ryhm\u00e4 improvisoi, harjoitteli ja esitti 10\u201315-minuuttisen n\u00e4ytelm\u00e4n ratkaisuehdotuksineen. Katsojilta kysyttiin, olivatko he yht\u00e4 mielt\u00e4 ratkaisusta. Yleens\u00e4 joku sanoi ei. Esitys toistettiin muuten samanlaisena, mutta nyt kuka tahansa yleis\u00f6ss\u00e4 sai tulla n\u00e4yttelij\u00e4n tilalle ja vied\u00e4 tilannetta siihen suuntaan, joka h\u00e4nest\u00e4 tuntui oikealta. Kaikkien n\u00e4yttelij\u00f6iden piti reagoida muuttuneeseen tilanteeseen. Oleellista oli, ettei v\u00e4liin tullut katsoja selitt\u00e4nyt ajatuksiaan sanallisesti, vaan jatkoi n\u00e4yttelij\u00e4n toimintaa. T\u00e4ll\u00e4 tavoin oli tarkoitus osoittaa, ett\u00e4 ratkaisuehdotukset oli useimmiten helpommin sanottu kuin tehty.<\/p>\n\n\n\n
Boal nimitti teatterinsa osallistuvaa toimijaa spect-actoriksi<\/em>, katsoja-n\u00e4yttelij\u00e4ksi, joka erosi tavanomaisesta esiintyj\u00e4st\u00e4 tulemalla yleis\u00f6n joukosta ja toimimalla sen nimiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli verrattavissa siihen, ett\u00e4 seurakunnan j\u00e4sen ottaisi papin paikan ja suorittaisi messun t\u00e4m\u00e4n sijasta. Jokaisella yleis\u00f6n j\u00e4senell\u00e4 oli mahdollisuus ylitt\u00e4\u00e4 katsomon ja esityksen rajan. Ellei yhden spect-actorin<\/em> v\u00e4liintulo miellytt\u00e4nyt jotakuta, h\u00e4n voisi itse astua n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman versionsa. <\/p>\n\n\n\nBoal sanoutui irti eurooppalaisen teatterin traditiosta, miss\u00e4 roolihenkil\u00f6t toimivat ja ajattelivat katsojan puolesta:<\/p>\n\n\n\n
[Sorrettujen teatterissa] katsoja ei luovuta valtaa roolihenkil\u00f6lle, jotta t\u00e4m\u00e4 n\u00e4yttelisi tai ajattelisi h\u00e4nen puolestaan; p\u00e4invastoin, h\u00e4n ottaa itse protagonistin roolin, muuttaa dramaattista toimintaa, kokeilee ratkaisuja, keskustelee muutossuunnitelmista \u2013 lyhyesti, kouluttautuu itse todelliseen toimintaan. Ehk\u00e4 teatteri itsess\u00e4\u00e4n ei ole vallankumouksellista, mutta se on ihan varmasti vallankumouksen harjoittelua. Vapautunut katsoja, koko persoonana, heitt\u00e4ytyy toimintaan. Ei haittaa, vaikka toiminta on kuvitteellista, t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 se on toimintaa. <\/p>(Boal 2008, 97\u201398)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG7-13.jpg\")
<\/a>Augusto Boal esittelee Sorrettujen teatteria Riversiden kirkossa New Yorkissa 2008. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\nBoal kehitti yksityiskohtaisen mallin siit\u00e4, kuinka ihmiset pystyv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teatteria yhteisten ongelmiensa k\u00e4sittelyyn. Ensimm\u00e4iseksi oli opittava tuntemaan oma keho ja tiedostettava ammattien ja muiden sosiaalisten roolien aiheuttamat j\u00e4ykistyneet tottumukset. Se tapahtui erilaisten harjoitteiden avulla. Esimerkiksi hidastetussa juoksukilpailussa kaikkien oli koko ajan pysytelt\u00e4v\u00e4 jatkuvassa liikkeess\u00e4 ja viimeiseksi maaliin tullut voitti. Nyrkkeilyottelussa ei saanut koskettaa toista. Seuraavassa vaiheessa oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 kehon ilmaisukyky. Osallistujien piti esitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi el\u00e4int\u00e4 tai tietyn ammatin harjoittajaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisen liikkeen avulla ilman puhetta ja \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4llaisten harjoitusten j\u00e4lkeen osallistujien oli tultava mukaan esityksiin, aluksi katsojina. Ensimm\u00e4inen ja helpoin muoto oli \u201dsimultaaninen dramaturgia\u201d, miss\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t improvisoivat lyhyit\u00e4 kohtauksia yleis\u00f6n ehdottamista teemoista. Kun tarina tuli kriittiseen kohtaan, jossa tarvitaan ratkaisua, esitys keskeytettiin ja katsojilta pyydettiin ehdotuksia. N\u00e4yttelij\u00e4t esittiv\u00e4t kaikki esiin nousseet ratkaisumahdollisuudet. Katsojat saivat puuttua tapahtumiin ja korjata heid\u00e4n puhettaan tai toimintaansa. T\u00e4ss\u00e4 mallissa yleis\u00f6 ja n\u00e4yttelij\u00e4t s\u00e4ilyttiv\u00e4t viel\u00e4 perinteiset roolinsa, mutta kaikki osallistuivat esityksen muovaamiseen.<\/p>\n\n\n\n
\u201dPatsasteatterissa\u201d katsojat osallistuivat esityksen tekemiseen rakentamalla kehoistaan el\u00e4vi\u00e4 ryhm\u00e4veistoksia, jotka kuvasivat aiheena olevaa teemaa sellaisena kuin he sen kokivat sill\u00e4 hetkell\u00e4. Yksi henkil\u00f6 kerrallaan toimi \u201dkuvanveist\u00e4j\u00e4n\u00e4\u201d, ja toiset olivat h\u00e4nen \u201dsaveaan\u201d. Muovailuvaiheessa ei saanut puhua, mutta \u201dpatsaan\u201d valmistuttua siit\u00e4 keskusteltiin, ja sit\u00e4 voitiin muuttaa. Kun yksimielisyyteen oli p\u00e4\u00e4sty, \u201dkuvanveist\u00e4j\u00e4\u201d teki seuraavan asetelman, joka esitti aihetta sellaisena kuin sen pit\u00e4isi olla h\u00e4nen ihanteensa mukaan. Viimeisen\u00e4 ja t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 vaiheena tehd\u00e4\u00e4n kuva siit\u00e4, miten voisi siirty\u00e4 nykytilanteesta ihanteeseen.<\/p>\n\n\n\n
Tunnetuimpia esimerkkej\u00e4 Boalin toiminnasta on N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n teatteri, miss\u00e4 katsoja-n\u00e4yttelij\u00e4t viev\u00e4t esityksen julkiseen tilaan paljastamatta, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on teatteri. Sattumalta paikalla olevat ihmiset seuraavat tilannetta luullen sit\u00e4 todelliseksi tapahtumaksi, ja tarkoitus on saada heid\u00e4n keskustelemaan siihen liittyvist\u00e4 kysymyksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\nN\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 teatteria k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/summary>\n\n\n\n\nChiclayon kaupungissa Perun pohjoisosassa joukko N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n teatterin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 meni hotellin suureen ravintolaan. He asettuivat eri p\u00f6ytiin ik\u00e4\u00e4n kuin eiv\u00e4t tuntisi toisiaan. Yksi heist\u00e4 ilmoitti kova\u00e4\u00e4nisesti tarjoilijalle, ettei halunnut sy\u00f6d\u00e4 hotellin pahaa ruokaa. Tarjoilija ehdotti h\u00e4nelle jonkin paremmin ruokalajin tilaamista \u00e0 la carte<\/em> -listalta. N\u00e4yttelij\u00e4-asiakas valitsi sielt\u00e4 erityisen kalliin ruokalajin.<\/em> Tarjoilija huomautti sen maksavan 70 solia, mutta asiakas vakuutti, ettei hinta ollut ongelma. Sy\u00f6ty\u00e4\u00e4n aterian h\u00e4n sai laskun ja ilmoitti aikovansa kyll\u00e4 maksaa sen, mutta olevansa aivan rahaton. Tarjoilija tietenkin hermostui, jolloin asiakas lupasi tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 aterian hinnan edest\u00e4.<\/p>\n\n\n\nSiin\u00e4 vaiheessa muut asiakkaat alkoivat my\u00f6s valittaa ruuan kalleudesta ja palvelun laadusta. Tarjoilija kutsui hovimestarin paikalle. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-asiakas toisti lupauksensa, mutta totesi saman tien, ettei osannut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4. H\u00e4nelle pit\u00e4isi siis osoittaa hyvin helppo teht\u00e4v\u00e4, jolla h\u00e4n voisi kuitata laskunsa. Voisiko h\u00e4n vaikkapa kuljettaa roskia? Mit\u00e4 siit\u00e4 maksettiin? Hovimestari ei halunnut vastata, mutta yksi n\u00e4yttelij\u00e4-asiakkaista kertoi tuntevansa hotellin roskakuskin ja tiesi t\u00e4m\u00e4n palkan suuruuden. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-asiakas tyrmistyi: \u201dKuinka t\u00e4m\u00e4 on mahdollista! Jos ty\u00f6skentelen roskakuskina, minun t\u00e4ytyy tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 10 tuntia maksaakseni aterian, jonka sy\u00f6minen kesti 10 minuuttia. Joko te nostatte roskakuskin palkkaa tai laskette aterianne hintaa!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Seuraavaksi h\u00e4n tarjoutui tekem\u00e4\u00e4n jotain erikoistuneempaa ty\u00f6t\u00e4, kuten puutarhan hoitoa. Kuin sattumalta taas l\u00f6ytyi joku, joka tiesi puutarhurin palkan suuruuden, ja taas kauhisteltiin sen suhdetta aterian hintaan. Seuraava n\u00e4yttelij\u00e4-asiakas totesi olevansa kotoisin pienest\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, miss\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4palkka ei riitt\u00e4isi kalliin ruokalajin sy\u00f6miseen. Yleinen keskustelu ja nauru yltyi, ravintola alkoi muuttua julkiseksi torikokoukseksi. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-asiakas ehdotti voivansa ty\u00f6skennell\u00e4 tarjoilijan paikalla ja kysyi t\u00e4m\u00e4n tienesti\u00e4. J\u00e4lleen palkka oli pieni. Silloin er\u00e4s n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 teki yhteenvedon: \u201dYst\u00e4v\u00e4t, voi vaikuttaa silt\u00e4 kuin vastustaisimme tarjoilijoita ja hovimestaria, ja siin\u00e4 ei ole j\u00e4rke\u00e4. He ovat velji\u00e4mme. He tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 aivan kuten mekin, eik\u00e4 heit\u00e4 voi syytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kiskottavista hinnoista. Ehdotan ker\u00e4yst\u00e4. Me t\u00e4ss\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 pyyd\u00e4mme teit\u00e4 osallistumaan sellaisella summalla kuin pystytte, yhdell\u00e4 solilla, kahdella solilla, viidell\u00e4 solilla, mihin teill\u00e4 on varaa. Ja sill\u00e4 summalla maksamme barbequen. Ja olkaa anteliaita, koska ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 menee juomarahana tarjoilijalle, joka on veljemme ja ty\u00f6l\u00e4inen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kaikki alkoivat ker\u00e4t\u00e4 rahaa, jota kertyi lopulta 100 solia, vaikka osa nurisi joutuvansa maksamaan vieraan ihmisen ruuan. Keskustelu jatkui l\u00e4pi y\u00f6n. (Boal 2008, 122\u2013125)<\/p>\n\n\n\n
Toisessa \u201desityksess\u00e4\u201d kaksi N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n teatterin naisn\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 meni torilla vihanneskojulle toisen teeskennelless\u00e4, ettei osaa lukea. H\u00e4n alkoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 myyj\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4neen hyv\u00e4kseen h\u00e4nen lukutaidottomuuttaan ja huijanneen h\u00e4nelt\u00e4 liikaa rahaa. Toinen n\u00e4yttelij\u00e4 tarkisti laskun ja totesi sen olevan oikein. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n kehotti ensimm\u00e4ist\u00e4 naista menem\u00e4\u00e4n ALFINin kurssille oppiakseen lukemaan. T\u00e4m\u00e4 alkoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa liian vanha oppimaan uusia taitoja. Samassa vanha, keppiins\u00e4 nojaava nainen ulkopuolisen yleis\u00f6n joukosta puuttui tilanteeseen: \u201dKultaseni, tuo ei ole totta. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan ja rakastelemaan!\u201d Kaikki paikalla olleet alkoivat nauraa, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t pystyneet en\u00e4\u00e4 jatkamaan kohtaustaan. (emt., 126)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
Lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 teatteri<\/h2>\n\n\n\n
Brasilian sotilasjuntan kaaduttua Boal palasi Rio de Janeiroon vuonna 1986. H\u00e4n perusti sinne Sorrettujen teatterin keskuksen, jonka tavoitteena oli tutkia kansalaisuutta, kulttuuria ja sortoa koskevia asioita teatterin kielell\u00e4. Keskus toimii edelleen. Vuonna 1992 Boal valittiin Rion kaupunginvaltuustoon hetkell\u00e4, jolloin kaupunki eli valtavien ongelmien keskell\u00e4. Boal p\u00e4\u00e4tti aktivoida \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4t mukaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekoon k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 teatteria lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6ty\u00f6n tukena. H\u00e4n alkoi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6jen ongelmia k\u00e4sittelevi\u00e4 ty\u00f6pajoja, jotka kestiv\u00e4t parista tunnista kahteen vuoteen tavoitteista riippuen. Ne p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t julkisiin esityksiin ja kokouksiin. Kaikki, joita esill\u00e4 oleva asia koski, kutsuttiin paikalle. Tavoitteena oli muotoilla abstraktit sanat ja ongelmat oli ihmisten tuntemiksi tarinoiksi ja kuviksi.<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6pajojen aiheet olivat hyvin konkreettisia. Esityksiss\u00e4 ja kokouksissa k\u00e4siteltiin esimerkiksi sit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 koulujen vartijoilla olla aseet, tai tulisiko alueella ty\u00f6skentelev\u00e4t roskakuskit palkata paikallisten asukkaiden joukosta. Molemmissa tapauksissa osallistujien enemmist\u00f6 p\u00e4\u00e4tyi kielteiseen kantaan. Tilaisuuksissa tuli esiin n\u00e4k\u00f6kantoja, joita poliitikot ja virkamiehet eiv\u00e4t olisi ehk\u00e4 tulleet ajatelleeksi. Esimerkiksi, paikallisia miehi\u00e4 olisi h\u00e4vett\u00e4nyt ty\u00f6skennell\u00e4 roskakuskina omalla alueellaan.<\/p>\n\n\n\n
Useimmat ty\u00f6pajojen osallistujat olivat alemmista yhteiskuntaluokista tulevia lukutaidottomia ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4, mutta heid\u00e4n joukossaan oli my\u00f6s yliopisto-opiskelijoita, opettajia ja lakimiehi\u00e4. Ty\u00f6pajoissa vallitsikin usein ep\u00e4varmuus siit\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 kaikki toisiaan. Mukana oli ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet teatteria, tai joiden k\u00e4sitys n\u00e4yttelemisest\u00e4 perustui television saippuasarjoihin. Siksi oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 antaa osallistujille selke\u00e4t pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t, mist\u00e4 aloittaa ja miten edet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Boal uskoi voivansa luoda teatterimuodon, jonka vaikutus vertautuisi Ranskan sodanaikaiseen vastarintaliikkeeseen. Ongelmana kuitenkin oli, ett\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 v\u00e4est\u00f6 suhtautui ep\u00e4luuloisesti kaikkiin poliitikkoihin. Teatterin he torjuivat sit\u00e4kin pontevammin. Monet eiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet mink\u00e4\u00e4nlaisia taiteellisia esityksi\u00e4. Useimmat yhteisty\u00f6kumppanit olivat machoja miehi\u00e4, jotka vierastivat fyysisi\u00e4 harjoituksia ja toisen miehen koskettamista. He olivat my\u00f6s vastahakoisia esiintym\u00e4\u00e4n ja puhumaan omista ongelmistaan julkisesti. Boalin mukaan ainoa tapa saada heid\u00e4t innostumaan oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kysymys, joka kiinnosti heit\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 he unohtivat tekev\u00e4ns\u00e4 teatteria.<\/p>\n\n\n\nLakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n teatterin tuloksia<\/summary>\n\n\n\n\nValtuustokautensa aikana 1992\u20131996 Boal sai toteutumaan 13 lakialoitetta, jotka syntyiv\u00e4t neuvoa-antavien teatteriesitysten pohjalta. Niiden joukossa oli useita vanhustenhoitoa parantavia uudistuksia, esimerkiksi geriatriaan erikoistuneen l\u00e4\u00e4k\u00e4rinviran perustaminen jokaiseen sairaalaan. Puhelinkioskien ja roska-astioiden alle vaadittiin korokkeita, jotka auttoivat sokeita tunnistamaan ne kepill\u00e4\u00e4n ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00f6rm\u00e4yksi\u00e4. Kaupungin piti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 torimyyjille j\u00e4tes\u00e4kkej\u00e4, jotta he siivoaisivat j\u00e4lkens\u00e4, ja motelleja kiellettiin laskuttamasta lis\u00e4maksua homoseksuaalisilta pareilta. Boal itse piti t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 saavutuksenaan todistajien suojelulakia. H\u00e4n korosti ruohonjuuritason yhteisten keskustelujen t\u00e4rkeytt\u00e4 lakien sis\u00e4lt\u00f6jen kehitt\u00e4misess\u00e4, ja nosti varoittavaksi esimerkiksi sen ainoan kerran, jolloin h\u00e4n yst\u00e4viens\u00e4 kehotuksesta yritti itsen\u00e4isesti s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 uutta lakia ilman neuvoa-antavia ty\u00f6pajoja. Boal ehdotti n\u00e4k\u00f6vammaisille tarkoitetun varoitus\u00e4\u00e4nen lis\u00e4\u00e4mist\u00e4 jalankulkijoiden liikennevaloihin n\u00e4hty\u00e4\u00e4n niiden toimivan hyvin Tukholmassa. \u201dYrit\u00e4tk\u00f6 tappaa meid\u00e4t?\u201d kysyiv\u00e4t raivostuneet sokeat. \u201dTukholmassa autot pys\u00e4htyv\u00e4t liikennevaloihin, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 eiv\u00e4t.\u201d (Boal 1998, 105)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Brasilialainen Augusto Boal (1931\u20132009) opiskeli Columbian yliopistossa New Yorkissa ja tutustui siell\u00e4 Stanislavskin ja Brechtin […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1321"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1321"}],"version-history":[{"count":25,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1321\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5386,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1321\/revisions\/5386"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1321"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1321"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
Perussa oli arviolta 3\u20134 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, mik\u00e4 merkitsi l\u00e4hes nelj\u00e4nnest\u00e4 koko v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Suurimpana ongelmana oli erilaisten kielten ja murteiden suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 maakunnassa saatettiin puhua 45 eri kielt\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 kaikki perulaiset osanneet espanjaa. Siksi erilaiset ei-sanalliset kommunikaatiomuodot olivat t\u00e4rkeit\u00e4. ALFINissa pyrittiin opettamaan espanjan ja oman \u00e4idinkielen lukutaidon lis\u00e4ksi taiteellista ilmaisua. Esimerkiksi Estela Linaresin vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6pajassa osallistujille annettiin teht\u00e4v\u00e4ksi ottaa valokuvia sielt\u00e4, miss\u00e4 he asuivat. Tuloksista paljastuivat paikkakunnan kurjat ja vaaralliset asuinymp\u00e4rist\u00f6t, mutta t\u00e4m\u00e4 tapahtui vasta yhteisten keskustelujen kautta. Esimerkiksi, er\u00e4\u00e4n miehen ep\u00e4iltiin ymm\u00e4rt\u00e4neen teht\u00e4v\u00e4n v\u00e4\u00e4rin, koska h\u00e4n otti sinnikk\u00e4\u00e4sti kuvia lapsen kasvoista. H\u00e4n kuitenkin selitti niiden esitt\u00e4v\u00e4n h\u00e4nen asuinpaikkaansa: lapsen kasvoissa oli verta, koska rotta oli purrut h\u00e4nt\u00e4. Aikaisemmin lapsella oli ollut koira, joka oli suojellut h\u00e4nt\u00e4 rotilta, mutta syyhyepidemian vuoksi kaikki kaupungin koirat oli viety pois. \u201dMin\u00e4 asun paikassa, jossa t\u00e4llaista edelleen tapahtuu.\u201d (Boal 2008, 100)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
Boal otti tavoitteekseen kehitt\u00e4\u00e4 teatterista v\u00e4lineen, jonka avulla k\u00f6yh\u00e4t ihmiset voisivat tuoda esiin ongelmiaan ja k\u00e4sitell\u00e4 niiden ratkaisuehdotuksia. H\u00e4n nimesi sen Sorrettujen teatteriksi lainaten yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kasvatusfilosofi Paolo Freiren termi\u00e4 Sorrettujen pedagogiikka. Molempien tavoitteena oli k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 opetus- tai esitystilanteen perinteinen asetelma yl\u00f6salaisin ja nostaa katsoja\/opiskelija kaiken keski\u00f6\u00f6n. Teatterin passiivinen yleis\u00f6 tuli muuttaa aktiivisiksi toimijoiksi, jotka tuottaisivat esitysten sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4, n\u00e4yttelisiv\u00e4t itse ja muuttaisivat dramaattista toimintaa. \u201dYritimme osoittaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4, kuinka teatteri voidaan valjastaa sorrettujen palvelukseen niin, ett\u00e4 he voivat ilmaista itse\u00e4\u00e4n ja niin, ett\u00e4 he t\u00e4t\u00e4 uutta kielt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en voivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia k\u00e4sitteit\u00e4.\u201d (Boal 2008, 97) <\/p>\n\n\n\n
Sorrettujen teatterin esityksiss\u00e4 voitiin esimerkiksi lukea ja esitt\u00e4\u00e4 ajankohtaisia uutisia tai paljastaa per\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi uskomuksia, joita oli k\u00e4ytetty k\u00f6yhien pelotteluun ja vallanpit\u00e4jien suojelemiseen. Tarinan kertomisen j\u00e4lkeen saatettiin analysoida roolihenkil\u00f6iden taustoja ja motiiveja, esimerkiksi osoittaa poliisin olevan sek\u00e4 porvarillisen sortokoneiston edustaja ett\u00e4 ty\u00f6l\u00e4inen muiden joukossa. Rituaalien ja maskien avulla voitiin tutkia valtarakenteita yll\u00e4pit\u00e4vi\u00e4 k\u00e4yt\u00f6snormeja, kuten maaty\u00f6l\u00e4isten kieltoa katsoa is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 kasvoihin. Esitysten ratkaiseva hetki oli konfliktin k\u00e4rjistyminen, jolloin toiminta keskeytettiin ja tilanne pyrittiin ratkaisemaan yhdess\u00e4 yleis\u00f6n kanssa. T\u00e4llaisessa tilanteessa oli oltava \u201dkiinalaisen kriisin\u201d ainekset: Boal viittasi kiinankieliseen kriisi-sanaan, joka kirjoitettiin vaaraa ja mahdollisuutta tarkoittavien merkkien yhdistelm\u00e4n\u00e4. (Boal 1998, 64\u201365)<\/p>\n\n\n\n
Forum-teatteriksi nimetyss\u00e4 esitysmuodossa osallistujia pyydettiin ensin kertomaan omakohtainen tarina poliittisesta tai sosiaalisesta ongelmasta, joka oli vaikeasti ratkaistavissa. Sen pohjalta ryhm\u00e4 improvisoi, harjoitteli ja esitti 10\u201315-minuuttisen n\u00e4ytelm\u00e4n ratkaisuehdotuksineen. Katsojilta kysyttiin, olivatko he yht\u00e4 mielt\u00e4 ratkaisusta. Yleens\u00e4 joku sanoi ei. Esitys toistettiin muuten samanlaisena, mutta nyt kuka tahansa yleis\u00f6ss\u00e4 sai tulla n\u00e4yttelij\u00e4n tilalle ja vied\u00e4 tilannetta siihen suuntaan, joka h\u00e4nest\u00e4 tuntui oikealta. Kaikkien n\u00e4yttelij\u00f6iden piti reagoida muuttuneeseen tilanteeseen. Oleellista oli, ettei v\u00e4liin tullut katsoja selitt\u00e4nyt ajatuksiaan sanallisesti, vaan jatkoi n\u00e4yttelij\u00e4n toimintaa. T\u00e4ll\u00e4 tavoin oli tarkoitus osoittaa, ett\u00e4 ratkaisuehdotukset oli useimmiten helpommin sanottu kuin tehty.<\/p>\n\n\n\n
Boal nimitti teatterinsa osallistuvaa toimijaa spect-actoriksi<\/em>, katsoja-n\u00e4yttelij\u00e4ksi, joka erosi tavanomaisesta esiintyj\u00e4st\u00e4 tulemalla yleis\u00f6n joukosta ja toimimalla sen nimiss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli verrattavissa siihen, ett\u00e4 seurakunnan j\u00e4sen ottaisi papin paikan ja suorittaisi messun t\u00e4m\u00e4n sijasta. Jokaisella yleis\u00f6n j\u00e4senell\u00e4 oli mahdollisuus ylitt\u00e4\u00e4 katsomon ja esityksen rajan. Ellei yhden spect-actorin<\/em> v\u00e4liintulo miellytt\u00e4nyt jotakuta, h\u00e4n voisi itse astua n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman versionsa. <\/p>\n\n\n\n Boal sanoutui irti eurooppalaisen teatterin traditiosta, miss\u00e4 roolihenkil\u00f6t toimivat ja ajattelivat katsojan puolesta:<\/p>\n\n\n\n [Sorrettujen teatterissa] katsoja ei luovuta valtaa roolihenkil\u00f6lle, jotta t\u00e4m\u00e4 n\u00e4yttelisi tai ajattelisi h\u00e4nen puolestaan; p\u00e4invastoin, h\u00e4n ottaa itse protagonistin roolin, muuttaa dramaattista toimintaa, kokeilee ratkaisuja, keskustelee muutossuunnitelmista \u2013 lyhyesti, kouluttautuu itse todelliseen toimintaan. Ehk\u00e4 teatteri itsess\u00e4\u00e4n ei ole vallankumouksellista, mutta se on ihan varmasti vallankumouksen harjoittelua. Vapautunut katsoja, koko persoonana, heitt\u00e4ytyy toimintaan. Ei haittaa, vaikka toiminta on kuvitteellista, t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 se on toimintaa. <\/p>(Boal 2008, 97\u201398)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Boal kehitti yksityiskohtaisen mallin siit\u00e4, kuinka ihmiset pystyv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n teatteria yhteisten ongelmiensa k\u00e4sittelyyn. Ensimm\u00e4iseksi oli opittava tuntemaan oma keho ja tiedostettava ammattien ja muiden sosiaalisten roolien aiheuttamat j\u00e4ykistyneet tottumukset. Se tapahtui erilaisten harjoitteiden avulla. Esimerkiksi hidastetussa juoksukilpailussa kaikkien oli koko ajan pysytelt\u00e4v\u00e4 jatkuvassa liikkeess\u00e4 ja viimeiseksi maaliin tullut voitti. Nyrkkeilyottelussa ei saanut koskettaa toista. Seuraavassa vaiheessa oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 kehon ilmaisukyky. Osallistujien piti esitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi el\u00e4int\u00e4 tai tietyn ammatin harjoittajaa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n fyysisen liikkeen avulla ilman puhetta ja \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisten harjoitusten j\u00e4lkeen osallistujien oli tultava mukaan esityksiin, aluksi katsojina. Ensimm\u00e4inen ja helpoin muoto oli \u201dsimultaaninen dramaturgia\u201d, miss\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t improvisoivat lyhyit\u00e4 kohtauksia yleis\u00f6n ehdottamista teemoista. Kun tarina tuli kriittiseen kohtaan, jossa tarvitaan ratkaisua, esitys keskeytettiin ja katsojilta pyydettiin ehdotuksia. N\u00e4yttelij\u00e4t esittiv\u00e4t kaikki esiin nousseet ratkaisumahdollisuudet. Katsojat saivat puuttua tapahtumiin ja korjata heid\u00e4n puhettaan tai toimintaansa. T\u00e4ss\u00e4 mallissa yleis\u00f6 ja n\u00e4yttelij\u00e4t s\u00e4ilyttiv\u00e4t viel\u00e4 perinteiset roolinsa, mutta kaikki osallistuivat esityksen muovaamiseen.<\/p>\n\n\n\n \u201dPatsasteatterissa\u201d katsojat osallistuivat esityksen tekemiseen rakentamalla kehoistaan el\u00e4vi\u00e4 ryhm\u00e4veistoksia, jotka kuvasivat aiheena olevaa teemaa sellaisena kuin he sen kokivat sill\u00e4 hetkell\u00e4. Yksi henkil\u00f6 kerrallaan toimi \u201dkuvanveist\u00e4j\u00e4n\u00e4\u201d, ja toiset olivat h\u00e4nen \u201dsaveaan\u201d. Muovailuvaiheessa ei saanut puhua, mutta \u201dpatsaan\u201d valmistuttua siit\u00e4 keskusteltiin, ja sit\u00e4 voitiin muuttaa. Kun yksimielisyyteen oli p\u00e4\u00e4sty, \u201dkuvanveist\u00e4j\u00e4\u201d teki seuraavan asetelman, joka esitti aihetta sellaisena kuin sen pit\u00e4isi olla h\u00e4nen ihanteensa mukaan. Viimeisen\u00e4 ja t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 vaiheena tehd\u00e4\u00e4n kuva siit\u00e4, miten voisi siirty\u00e4 nykytilanteesta ihanteeseen.<\/p>\n\n\n\n Tunnetuimpia esimerkkej\u00e4 Boalin toiminnasta on N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n teatteri, miss\u00e4 katsoja-n\u00e4yttelij\u00e4t viev\u00e4t esityksen julkiseen tilaan paljastamatta, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on teatteri. Sattumalta paikalla olevat ihmiset seuraavat tilannetta luullen sit\u00e4 todelliseksi tapahtumaksi, ja tarkoitus on saada heid\u00e4n keskustelemaan siihen liittyvist\u00e4 kysymyksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Chiclayon kaupungissa Perun pohjoisosassa joukko N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n teatterin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 meni hotellin suureen ravintolaan. He asettuivat eri p\u00f6ytiin ik\u00e4\u00e4n kuin eiv\u00e4t tuntisi toisiaan. Yksi heist\u00e4 ilmoitti kova\u00e4\u00e4nisesti tarjoilijalle, ettei halunnut sy\u00f6d\u00e4 hotellin pahaa ruokaa. Tarjoilija ehdotti h\u00e4nelle jonkin paremmin ruokalajin tilaamista \u00e0 la carte<\/em> -listalta. N\u00e4yttelij\u00e4-asiakas valitsi sielt\u00e4 erityisen kalliin ruokalajin.<\/em> Tarjoilija huomautti sen maksavan 70 solia, mutta asiakas vakuutti, ettei hinta ollut ongelma. Sy\u00f6ty\u00e4\u00e4n aterian h\u00e4n sai laskun ja ilmoitti aikovansa kyll\u00e4 maksaa sen, mutta olevansa aivan rahaton. Tarjoilija tietenkin hermostui, jolloin asiakas lupasi tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 aterian hinnan edest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 vaiheessa muut asiakkaat alkoivat my\u00f6s valittaa ruuan kalleudesta ja palvelun laadusta. Tarjoilija kutsui hovimestarin paikalle. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-asiakas toisti lupauksensa, mutta totesi saman tien, ettei osannut tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ty\u00f6t\u00e4. H\u00e4nelle pit\u00e4isi siis osoittaa hyvin helppo teht\u00e4v\u00e4, jolla h\u00e4n voisi kuitata laskunsa. Voisiko h\u00e4n vaikkapa kuljettaa roskia? Mit\u00e4 siit\u00e4 maksettiin? Hovimestari ei halunnut vastata, mutta yksi n\u00e4yttelij\u00e4-asiakkaista kertoi tuntevansa hotellin roskakuskin ja tiesi t\u00e4m\u00e4n palkan suuruuden. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-asiakas tyrmistyi: \u201dKuinka t\u00e4m\u00e4 on mahdollista! Jos ty\u00f6skentelen roskakuskina, minun t\u00e4ytyy tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 10 tuntia maksaakseni aterian, jonka sy\u00f6minen kesti 10 minuuttia. Joko te nostatte roskakuskin palkkaa tai laskette aterianne hintaa!\u201d<\/p>\n\n\n\n Seuraavaksi h\u00e4n tarjoutui tekem\u00e4\u00e4n jotain erikoistuneempaa ty\u00f6t\u00e4, kuten puutarhan hoitoa. Kuin sattumalta taas l\u00f6ytyi joku, joka tiesi puutarhurin palkan suuruuden, ja taas kauhisteltiin sen suhdetta aterian hintaan. Seuraava n\u00e4yttelij\u00e4-asiakas totesi olevansa kotoisin pienest\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4, miss\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4palkka ei riitt\u00e4isi kalliin ruokalajin sy\u00f6miseen. Yleinen keskustelu ja nauru yltyi, ravintola alkoi muuttua julkiseksi torikokoukseksi. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-asiakas ehdotti voivansa ty\u00f6skennell\u00e4 tarjoilijan paikalla ja kysyi t\u00e4m\u00e4n tienesti\u00e4. J\u00e4lleen palkka oli pieni. Silloin er\u00e4s n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 teki yhteenvedon: \u201dYst\u00e4v\u00e4t, voi vaikuttaa silt\u00e4 kuin vastustaisimme tarjoilijoita ja hovimestaria, ja siin\u00e4 ei ole j\u00e4rke\u00e4. He ovat velji\u00e4mme. He tekev\u00e4t ty\u00f6t\u00e4 aivan kuten mekin, eik\u00e4 heit\u00e4 voi syytt\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 kiskottavista hinnoista. Ehdotan ker\u00e4yst\u00e4. Me t\u00e4ss\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 pyyd\u00e4mme teit\u00e4 osallistumaan sellaisella summalla kuin pystytte, yhdell\u00e4 solilla, kahdella solilla, viidell\u00e4 solilla, mihin teill\u00e4 on varaa. Ja sill\u00e4 summalla maksamme barbequen. Ja olkaa anteliaita, koska ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 menee juomarahana tarjoilijalle, joka on veljemme ja ty\u00f6l\u00e4inen.\u201d<\/p>\n\n\n\n Kaikki alkoivat ker\u00e4t\u00e4 rahaa, jota kertyi lopulta 100 solia, vaikka osa nurisi joutuvansa maksamaan vieraan ihmisen ruuan. Keskustelu jatkui l\u00e4pi y\u00f6n. (Boal 2008, 122\u2013125)<\/p>\n\n\n\n Toisessa \u201desityksess\u00e4\u201d kaksi N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n teatterin naisn\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 meni torilla vihanneskojulle toisen teeskennelless\u00e4, ettei osaa lukea. H\u00e4n alkoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 myyj\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4neen hyv\u00e4kseen h\u00e4nen lukutaidottomuuttaan ja huijanneen h\u00e4nelt\u00e4 liikaa rahaa. Toinen n\u00e4yttelij\u00e4 tarkisti laskun ja totesi sen olevan oikein. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n kehotti ensimm\u00e4ist\u00e4 naista menem\u00e4\u00e4n ALFINin kurssille oppiakseen lukemaan. T\u00e4m\u00e4 alkoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa liian vanha oppimaan uusia taitoja. Samassa vanha, keppiins\u00e4 nojaava nainen ulkopuolisen yleis\u00f6n joukosta puuttui tilanteeseen: \u201dKultaseni, tuo ei ole totta. Koskaan ei ole liian vanha oppimaan ja rakastelemaan!\u201d Kaikki paikalla olleet alkoivat nauraa, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t pystyneet en\u00e4\u00e4 jatkamaan kohtaustaan. (emt., 126)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Brasilian sotilasjuntan kaaduttua Boal palasi Rio de Janeiroon vuonna 1986. H\u00e4n perusti sinne Sorrettujen teatterin keskuksen, jonka tavoitteena oli tutkia kansalaisuutta, kulttuuria ja sortoa koskevia asioita teatterin kielell\u00e4. Keskus toimii edelleen. Vuonna 1992 Boal valittiin Rion kaupunginvaltuustoon hetkell\u00e4, jolloin kaupunki eli valtavien ongelmien keskell\u00e4. Boal p\u00e4\u00e4tti aktivoida \u00e4\u00e4nest\u00e4j\u00e4t mukaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen tekoon k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 teatteria lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6ty\u00f6n tukena. H\u00e4n alkoi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6jen ongelmia k\u00e4sittelevi\u00e4 ty\u00f6pajoja, jotka kestiv\u00e4t parista tunnista kahteen vuoteen tavoitteista riippuen. Ne p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t julkisiin esityksiin ja kokouksiin. Kaikki, joita esill\u00e4 oleva asia koski, kutsuttiin paikalle. Tavoitteena oli muotoilla abstraktit sanat ja ongelmat oli ihmisten tuntemiksi tarinoiksi ja kuviksi.<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6pajojen aiheet olivat hyvin konkreettisia. Esityksiss\u00e4 ja kokouksissa k\u00e4siteltiin esimerkiksi sit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 koulujen vartijoilla olla aseet, tai tulisiko alueella ty\u00f6skentelev\u00e4t roskakuskit palkata paikallisten asukkaiden joukosta. Molemmissa tapauksissa osallistujien enemmist\u00f6 p\u00e4\u00e4tyi kielteiseen kantaan. Tilaisuuksissa tuli esiin n\u00e4k\u00f6kantoja, joita poliitikot ja virkamiehet eiv\u00e4t olisi ehk\u00e4 tulleet ajatelleeksi. Esimerkiksi, paikallisia miehi\u00e4 olisi h\u00e4vett\u00e4nyt ty\u00f6skennell\u00e4 roskakuskina omalla alueellaan.<\/p>\n\n\n\n Useimmat ty\u00f6pajojen osallistujat olivat alemmista yhteiskuntaluokista tulevia lukutaidottomia ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4, mutta heid\u00e4n joukossaan oli my\u00f6s yliopisto-opiskelijoita, opettajia ja lakimiehi\u00e4. Ty\u00f6pajoissa vallitsikin usein ep\u00e4varmuus siit\u00e4, ymm\u00e4rt\u00e4isiv\u00e4tk\u00f6 kaikki toisiaan. Mukana oli ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet teatteria, tai joiden k\u00e4sitys n\u00e4yttelemisest\u00e4 perustui television saippuasarjoihin. Siksi oli v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 antaa osallistujille selke\u00e4t pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t, mist\u00e4 aloittaa ja miten edet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Boal uskoi voivansa luoda teatterimuodon, jonka vaikutus vertautuisi Ranskan sodanaikaiseen vastarintaliikkeeseen. Ongelmana kuitenkin oli, ett\u00e4 k\u00f6yh\u00e4 v\u00e4est\u00f6 suhtautui ep\u00e4luuloisesti kaikkiin poliitikkoihin. Teatterin he torjuivat sit\u00e4kin pontevammin. Monet eiv\u00e4t olleet koskaan n\u00e4hneet mink\u00e4\u00e4nlaisia taiteellisia esityksi\u00e4. Useimmat yhteisty\u00f6kumppanit olivat machoja miehi\u00e4, jotka vierastivat fyysisi\u00e4 harjoituksia ja toisen miehen koskettamista. He olivat my\u00f6s vastahakoisia esiintym\u00e4\u00e4n ja puhumaan omista ongelmistaan julkisesti. Boalin mukaan ainoa tapa saada heid\u00e4t innostumaan oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kysymys, joka kiinnosti heit\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 he unohtivat tekev\u00e4ns\u00e4 teatteria.<\/p>\n\n\n\n Valtuustokautensa aikana 1992\u20131996 Boal sai toteutumaan 13 lakialoitetta, jotka syntyiv\u00e4t neuvoa-antavien teatteriesitysten pohjalta. Niiden joukossa oli useita vanhustenhoitoa parantavia uudistuksia, esimerkiksi geriatriaan erikoistuneen l\u00e4\u00e4k\u00e4rinviran perustaminen jokaiseen sairaalaan. Puhelinkioskien ja roska-astioiden alle vaadittiin korokkeita, jotka auttoivat sokeita tunnistamaan ne kepill\u00e4\u00e4n ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00f6rm\u00e4yksi\u00e4. Kaupungin piti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 torimyyjille j\u00e4tes\u00e4kkej\u00e4, jotta he siivoaisivat j\u00e4lkens\u00e4, ja motelleja kiellettiin laskuttamasta lis\u00e4maksua homoseksuaalisilta pareilta. Boal itse piti t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 saavutuksenaan todistajien suojelulakia. H\u00e4n korosti ruohonjuuritason yhteisten keskustelujen t\u00e4rkeytt\u00e4 lakien sis\u00e4lt\u00f6jen kehitt\u00e4misess\u00e4, ja nosti varoittavaksi esimerkiksi sen ainoan kerran, jolloin h\u00e4n yst\u00e4viens\u00e4 kehotuksesta yritti itsen\u00e4isesti s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 uutta lakia ilman neuvoa-antavia ty\u00f6pajoja. Boal ehdotti n\u00e4k\u00f6vammaisille tarkoitetun varoitus\u00e4\u00e4nen lis\u00e4\u00e4mist\u00e4 jalankulkijoiden liikennevaloihin n\u00e4hty\u00e4\u00e4n niiden toimivan hyvin Tukholmassa. \u201dYrit\u00e4tk\u00f6 tappaa meid\u00e4t?\u201d kysyiv\u00e4t raivostuneet sokeat. \u201dTukholmassa autot pys\u00e4htyv\u00e4t liikennevaloihin, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 eiv\u00e4t.\u201d (Boal 1998, 105)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Brasilialainen Augusto Boal (1931\u20132009) opiskeli Columbian yliopistossa New Yorkissa ja tutustui siell\u00e4 Stanislavskin ja Brechtin […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1321"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1321"}],"version-history":[{"count":25,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1321\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5386,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1321\/revisions\/5386"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1321"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1321"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1321"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a>N\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 teatteria k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/summary>\n
Lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 teatteri<\/h2>\n\n\n\n
Lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n teatterin tuloksia<\/summary>\n