(\u2026) minun oli jatkuvasti tarkasteltava k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4, joka ei v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ollut minulle tulkittavissa. Keskitin huomioni vastaanottamaan liikkeit\u00e4, otsan rypistyksi\u00e4, hymyj\u00e4 (\u2026) Yritin suunnistaa t\u00e4ss\u00e4 tunnistettavien mutta silti tuntemattomien fyysisyyksien ja \u00e4\u00e4nten labyrintissa kyet\u00e4kseni selvent\u00e4m\u00e4\u00e4n itselleni toisten asenteet minua kohtaan; mit\u00e4 heid\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 merkitsi ja mitk\u00e4 pyrkimykset vaanivat kohteliaisuuksien, konventioiden, banaalien tai vakavien keskustelujen takana. <\/p>(Barba 2015, 12\u201313.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Aloitettuaan opiskelun ensin Oslon yliopistossa Barba p\u00e4\u00e4si Puolaan teatterikouluun ja p\u00e4\u00e4tyi Grotowskin assistentiksi Opoleen. Palattuaan Norjaan vuonna 1964 h\u00e4n perusti oman, viikinkien Odin-jumalan mukaan nimetyn teatteriryhm\u00e4n. Sen j\u00e4senet olivat valtavirran ulkopuolelle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, jotka k\u00e4viv\u00e4t aluksi p\u00e4iv\u00e4t\u00f6iss\u00e4 ja harjoittelivat \u00f6isin ilman omaa tilaa tai rahoitusta.<\/p>\n\n\n\n Odinteatterin ensimm\u00e4inen esitys oli nimelt\u00e4\u00e4n Ornitofilene <\/em>(1965). Se perustui improvisaatioon ja ty\u00f6ryhm\u00e4n kollektiivisesti tuottamaan draamalliseen materiaaliin. Seuraavat produktiot tehtiin samalla metodilla. L\u00e4ht\u00f6kohtana k\u00e4ytettiin aluksi kirjoitettuja n\u00e4ytelmi\u00e4, mutta pian valmiista teksteist\u00e4 luovuttiin kokonaan.<\/p>\n\n\n\n Skandinaviaa kiert\u00e4ess\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4 sai mainetta ja l\u00f6ysi Norjaa otollisemman ymp\u00e4rist\u00f6n Holstebron pikkukaupungista Tanskasta vuonna 1966. Heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 annettiin vanha maatila ja pieni apuraha, jonka turvin he perustivat Pohjoismaisen Teatterilaboratorion (Inter-Scandinavian Theatre Laboratory for the Art of the Actor<\/em>). 1970-luvun alkuun menness\u00e4 Odin-teatteri oli noussut kansainv\u00e4liseen tietoisuuteen tyylins\u00e4 ja ohjelmistonsa vuoksi. Siit\u00e4 tuli t\u00e4rke\u00e4 keskustelupaikka, jossa saattoi tutustua erilaisiin teatteripraktiikkoihin sek\u00e4 teoriassa ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Odin-teatteri toimii edelleen Holstebrossa ja kiert\u00e4\u00e4 esityksill\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri maailmaa. Vuoteen 2018 menness\u00e4 se oli valmistanut 77 esityst\u00e4 ja vieraillut niiden kanssa 66:ssa maassa. (Odin-teatret, Nordisk Teaterlaboratorium, verkkosivut<\/a><\/strong>)<\/p>\n\n\n\n Barba halusi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 fyysist\u00e4 teatteria kieli- ja kulttuurirajat ylitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 kommunikaatiov\u00e4lineen\u00e4. H\u00e4n sanoo perustaneensa Odin-teatterin Euroopan raunioille vastareaktiona sotaa edelt\u00e4v\u00e4lle nationalismille ja kansallisten piirteiden korostamiselle. Toinen maailmansota oli aiheuttanut sosiaalisen ja kulttuurisen katkoksen, jonka j\u00e4lkeen oli uudelleen l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 ihmisten ja kulttuurien keskin\u00e4inen yhteys. Barba uskoi, ett\u00e4 oli olemassa kaikkea ilmaisua edelt\u00e4v\u00e4 ilmaisun taso, joka teki erilaiset esitt\u00e4misen muodot mahdollisiksi. Se oli er\u00e4\u00e4nlainen yksitt\u00e4isiin tekniikkoihin johtava yleinen tekniikka, kaikille ihmisille ominainen kyky tehd\u00e4 ja vastaanottaa esityksi\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Barban mukaan el\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen l\u00e4sn\u00e4olo syntyi yli-arkisesta k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4. Siin\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 k\u00e4ytti kehoaan ja \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n toisenlaisilla periaatteilla kuin normaalissa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, joka perustui kulttuurisesti opittuihin, automaattisiksi muodostuneisiin kehontekniikkoihin. Yliarkinen k\u00e4ytt\u00e4ytyminen vallitsi esiintyj\u00e4ss\u00e4 jo ennen ilmaisua. Kaikki erilaiset teatterin genret, keinot, tyylit ja kansalliset tai kulttuuriset traditiot rakentuivat sen varaan. Esiintyj\u00e4 kehitti yliarkista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 pakottamalla ruumiinsa toimimaan toisenlaisilla tavoilla, kuin mihin se oli tottunut. N\u00e4in tapahtui harjoiteltaessa tiettyyn lajityyppiin kuuluvaa kehontekniikkaa, esimerkiksi klassista balettia. Kun esiintyj\u00e4 valitsi tiettyyn genreen kuuluvan kehontekniikan, h\u00e4n samalla liittyi sen traditioon ja omaksui siihen kuuluvan kollektiivisen identiteetin.<\/p>\n\n\n\n Odin-teatterille tyypillisi\u00e4 olivat tekniikat, joissa esiintyj\u00e4 sijoitti kuvitellun energiakeskuksen johonkin kehonsa osaan. Se saattoi sijaita miss\u00e4 osassa kehoa tahansa, kunhan se erosi niist\u00e4 nivelist\u00e4 ja lihaksista, joista arkiset liikkeet saavat alkunsa. Ainoastaan siten n\u00e4yttelij\u00e4 kykeni kokemaan energian materiaalisena ilmi\u00f6n\u00e4, jota saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 haluamallaan tavalla.<\/p>\n\n\n\n Barba kiteytti esiintyj\u00e4n ilmaisua edelt\u00e4v\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olon tekniikan kahteen norjankieliseen sanaan. Kraft<\/em> tarkoittaa voimaa ja vaikeammin k\u00e4\u00e4nnett\u00e4v\u00e4 sats<\/em> impulssia, toimintaa edelt\u00e4v\u00e4 valmiutta ja potentiaalia, silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksellist\u00e4 hetke\u00e4, jolloin kaikki energia ker\u00e4\u00e4ntyy valmiiksi ennen varsinaista tekoa. Satsia<\/em> tarvittiin, jotta n\u00e4yttelij\u00e4 pystyisi reagoimaan tilanteeseen totuudellisesti, ei ainoastaan j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n ulkonaisia liikkeit\u00e4. Samanlaisen valmiustilan tulisi vallita katsojan ja esiintyj\u00e4n v\u00e4lill\u00e4. Vastaavanlaisia muiden teatteriajattelijoiden k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 termej\u00e4 olivat muun muassa Meyerholdin \u201desin\u00e4ytteleminen\u201d, j\u00e4nnitteen hetki, joka p\u00e4\u00e4tyy n\u00e4yttelemiseen, tai Grotowskin esi-liike, liikett\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4 hiljaisuus, joka on t\u00e4ynn\u00e4 potentiaalia.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Odin-teatteri ei ollut samalla tavalla suoraan poliittinen kuin monet aikalaisryhm\u00e4t. Sen esitykset kyll\u00e4 k\u00e4sitteliv\u00e4t ihmisten yhteisi\u00e4 asioita ja yhteiskunnan instituutioita kriittisesti, mutta ne l\u00e4hestyiv\u00e4t aiheitaan myyttien, tarinoiden ja folkloren kautta. Barba piti teatteria \u201dtyhj\u00e4n\u00e4 rituaalina\u201d. Se ei tarkoittanut onttoa ulkokohtaisuutta, vaan sit\u00e4, ett\u00e4 esityksill\u00e4 oli rituaalin kaltainen muoto, vaikkeivat ne palvelleet mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 oppirakennelmaa. Rituaalinen vaikutelma syntyi esiintyjien toiminnan t\u00e4sm\u00e4llisyydest\u00e4, joka johdatti katsojat arkip\u00e4iv\u00e4st\u00e4 poikkeavaan olotilaan.<\/p>\n\n\n\n Barba ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt teatteriaan kokeellisena avantgardena, vaikka se poikkesi vahvasti valtavirrasta ja aiemmista teatteriperinteist\u00e4. H\u00e4n ei halunnut haastaa rajoja eik\u00e4 keksi\u00e4 uutta, vaan luoda pienen yhteis\u00f6n, miss\u00e4 eri taustoista tulevat ihmiset pystyisiv\u00e4t jakamaan tietojaan ja taitojaan. Alusta aloittamisen sijasta heid\u00e4n tuli tutkia, kehitt\u00e4\u00e4 ja vahvistaa n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 olemassa olevien traditioiden pohjalta. Esityksiss\u00e4 ei pyritty yhten\u00e4iseen tyylilajiin, eik\u00e4 Barba koskaan kehitt\u00e4nyt systemaattista oppirakennelmaa, vaan halusi mahdollistaa useita yksil\u00f6llisi\u00e4 vaihtoehtoja. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n jokaisen piti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oma tiens\u00e4, ja yhteis\u00f6n sis\u00e4inen monimuotoisuus oli keino vastustaa muotivirtauksia.<\/p>\n\n\n\n Usein ajatellaan, ett\u00e4 teatteriryhm\u00e4 on yhten\u00e4inen, koska sen j\u00e4senet muistuttavat toisiaan. P\u00e4invastoin: on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 etsi\u00e4 vastavuoroisia eroavaisuuksia yhten\u00e4isyyden saavuttamiseksi.<\/p>(Barba 1986, 14.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Barban mukaan Odin-teatteri toimi eri kulttuurien ja kansojen v\u00e4liss\u00e4, kuin kelluva saari, joka ajelehtii kiinte\u00e4n saariston lomassa kiinnittym\u00e4tt\u00e4 pysyv\u00e4lle paikalle. H\u00e4n alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nimityst\u00e4 \u201dKolmas teatteri\u201d samankaltaisista ryhmist\u00e4, jotka toimivat instituutioiden ja isojen kaupunkien ulkopuolella ilman kunnollista rahoitusta. Yhdist\u00e4v\u00e4n\u00e4 piirteen\u00e4 oli syrjityksi tulemisen kokemus. N\u00e4yttelij\u00f6ill\u00e4 ei yleens\u00e4 ollut muodollista koulutusta, mutta yhteisen ty\u00f6skentelyn kautta ryhmille kehittyi omanlaisensa perinne, joka n\u00e4kyi ruumiillisen toiminnan tavoissa ja ammatillisessa identiteetiss\u00e4. My\u00f6hemmin 1990-luvulla Barba kehitti \u201dKolmannen teatterin\u201d k\u00e4sitett\u00e4 niin, ett\u00e4 keskeiseksi asiaksi tuli yhteisen kielen puute, koska n\u00e4yttelij\u00e4t tulivat eri maista ja kulttuureista.<\/p>\n\n\n\n Odin-teatterin ensimm\u00e4ist\u00e4 vuosikymment\u00e4 1964\u20131974 on luonnehdittu salaisten harjoitusten vaiheeksi. N\u00e4yttelij\u00e4t hioivat taitojaan ty\u00f6pajoissaan erist\u00e4ytyen muulta maailmalta. He tekiv\u00e4t pitki\u00e4, kurinalaisia ty\u00f6p\u00e4ivi\u00e4. Itsen\u00e4iset harjoitteet ja teatterity\u00f6n periaatteellinen ymm\u00e4rt\u00e4minen oli oleellisempaa kuin ulosp\u00e4in n\u00e4kyv\u00e4t esitykset. Barba jopa keskeytti Ferain<\/em> (1969) n\u00e4yt\u00f6kset, koska ne olivat liian suuria menestyksi\u00e4 ja veiv\u00e4t n\u00e4yttelij\u00f6iden huomion pois teatterista itsest\u00e4\u00e4n. H\u00e4n halusi antaa n\u00e4yttelij\u00f6ille aikaa ilmaisunsa etsimiseen ilman ulkopuolelta asetettuja paineita tai ennenaikaisia arviointeja. Esitysten valmistuminen kesti vuodesta kahteen, ja kun ne lopulta tulivat ensi-iltaan, saliin mahtui vain 60\u201370 katsojaa. Suurin osa ryhm\u00e4n julkisista aktiviteeteista oli jotain muuta kuin perinteist\u00e4 teatteritoimintaa: kursseja, seminaareja, ulkomaalaisten esitysten vierailuja, tutkimuksia sek\u00e4 teatteria k\u00e4sittelevi\u00e4 julkaisuja ja opetuselokuvia.<\/p>\n\n\n\n Odin-teatterin n\u00e4yttelij\u00e4t yhdisteliv\u00e4t vapaasti erilaista asiantuntemusta ja eri kulttuureista per\u00e4isin olevia traditioita. Koska kukaan ei ollut toista p\u00e4tev\u00e4mpi, perustui ty\u00f6skentely niihin taitoihin, joita he vastavuoroisesti opettivat toinen toisilleen. Koulutus rakentui kahdesta vaiheesta. Ensimm\u00e4isen tavoitteena oli luopua automatisoituneesta arkik\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4, toisessa jokaisen tuli itsen\u00e4isesti kehitt\u00e4\u00e4 omaa ilmaisuaan. Ty\u00f6skentely oli alusta asti hyvin fyysist\u00e4. Harjoituksissa tehdyt liikkeet muistuttavat akrobatiaa, telinevoimistelun permantoliikkeit\u00e4 ja taistelulajeja.<\/p>\n\n\n\n Vasta ryhdytty\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6h\u00f6n ulkopuolisten kanssa Odin-teatterilaiset huomasivat, ett\u00e4 he olivat sulkeutuneisuuden vuosina kehitt\u00e4neet itselleen oman ryhm\u00e4kulttuurin. Heill\u00e4 oli yhteisesti jaetut harjoitusmetodit, taiteelliset visiot ja tavoitteet, yhteinen historia sek\u00e4 samanlaiset asenteet suhteessa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n todellisuuteen. Juuri se mahdollisti Barban mielest\u00e4 harjoitteiden, esitysten ja opetuskokemusten vaihtamisen toisten ryhmien ja yhteis\u00f6jen kanssa. Kulttuurien v\u00e4lisyys perustui siis l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti niiden omintakeisuuteen.<\/p>\n\n\n\n Kun Odin-teatteri asettui viideksi kuukaudeksi Carpignanon syrj\u00e4iseen maalaiskyl\u00e4\u00e4n Etel\u00e4-Italiassa vuonna 1974, \u201dsalainen\u201d toiminta osoittautui ongelmalliseksi. Uteliaat asukkaat ihmetteliv\u00e4t outoa ryhm\u00e4\u00e4, joka v\u00e4itti olevansa n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, vaikkei heill\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4n kunnollista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 esitett\u00e4v\u00e4ksi. Syntyi ajatus esitystraditioiden vaihtamisesta paikallisen yhteis\u00f6n kanssa. T\u00e4llaisesta toiminnasta alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 englanninkielist\u00e4 nimityst\u00e4 Barter<\/em>, vaihto. 1970-luvun loppupuolella Odin-teatteri matkusti tutustumaan sek\u00e4 vastaavanlaisiin teatteriryhmiin ett\u00e4 alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6jen esitystraditioihin eri puolille maailmaa. Ideana oli, ett\u00e4 osapuolet esitteliv\u00e4t vuorotellen omia taitojaan ja perinteit\u00e4\u00e4n toisilleen ja osoittaisivat, miten teatteria voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eri tavoilla ja eri yhteyksiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n 1970-luvulla Odin-teatteri teki useita v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 ja viihdytt\u00e4vi\u00e4 ulkoilmaesityksi\u00e4, jotka kiersiv\u00e4t eri maissa. Niiden tavoitteena oli kutsua yleis\u00f6 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n oma arkiymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 uudella tavalla. N\u00e4yttelij\u00e4t muuttivat julkisen kaupunkitilan teatteriksi hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 katuja, parvekkeita ja kattoja. V\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti pukeutuneet hahmot eteniv\u00e4t kulkueina, laskeutuivat talojen v\u00e4liin pingotettuja k\u00f6ysi\u00e4 my\u00f6ten maahan, tanssivat, lauloivat ja heiluttivat suuria hulmuavia kankaita. Joukossa oli puujaloilla k\u00e4velevi\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4, kyyryss\u00e4 kulkevia k\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4, klovneja, akrobaatteja ja mielikuvituksellisesti naamioituneita hahmoja. Esitykset olivat jatkuvassa liikkeess\u00e4 ilman selke\u00e4\u00e4 suuntaan. Yleis\u00f6 seurasi kaikkialla ymp\u00e4rill\u00e4 niin, ett\u00e4 kukin katsoja oli yhten\u00e4 hetken\u00e4 tapahtumien keskell\u00e4, toisena taas kauempana. <\/p>\n\n\n\n Odinteatterilaiset k\u00e4yttiv\u00e4t vapaasti yhdistellen musiikkia, klovneriaa, pantomiimia, tanssidraamaa sek\u00e4 poliittiselta katuteatterilta lainattuja keinoja. Yleis\u00f6n osallistamiseksi harjoiteltiin erilaisia tekniikoita. Liikkeen ja yksinkertaisen rekvisiitan avulla luotiin vaikuttavia visuaalisia tehokeinoja. Esiintyjien v\u00e4rikk\u00e4iss\u00e4 asuihin otettiin vaikutteita etnisist\u00e4 kansanpuvuista ja aikakaudelle tyypillisest\u00e4 folkloremuodista. Hahmot olivat usein vahvasti liioiteltuja. Mielikuvituksellisten p\u00e4\u00e4hineiden ja naamioiden peitt\u00e4m\u00e4t olennot toivat mieleen keskiaikaiset maalaukset.<\/p>\n\n\n\n Sis\u00e4tiloihin tehdyiss\u00e4 esityksiss\u00e4 katsojat j\u00e4rjestettiin usein istumaan kahdelle vastakkaiselle sivulle niin, ett\u00e4 he katsoivat toisiaan kohti. Se oli erityisen haastavaa n\u00e4yttelij\u00f6ille, koska heid\u00e4n piti yht\u00e4 aikaa huomioida kummatkin katsomot. Barba vertasi heid\u00e4n liikkumistaan egyptil\u00e4isiin maalauksiin tai kubismiin, miss\u00e4 henkil\u00f6 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yht\u00e4 aikaa useasta eri suunnasta. Koska esitykset tehtiin kiert\u00e4viksi, piti lavastusten olla tarkoituksenmukaisia, helposti kuljetettavissa, purettavissa ja pystytett\u00e4viss\u00e4. Erityist\u00e4 suunnittelijaa ei normaalisti k\u00e4ytetty.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-12.jpg\")
<\/a><\/a>Yhteist\u00e4 teatterikielt\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
Barban kehontekniikat:<\/summary>\n
Salaisten harjoitusten vaihe<\/h2>\n\n\n\n
<\/a>Esitysvaihto Barter<\/em><\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a><\/a><\/a>