{"id":1340,"date":"2018-01-31T12:20:52","date_gmt":"2018-01-31T10:20:52","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1340"},"modified":"2025-10-27T15:03:19","modified_gmt":"2025-10-27T13:03:19","slug":"5-5-happeningit-ja-performanssit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/5-5-happeningit-ja-performanssit\/","title":{"rendered":"5.5 Happeningit ja performanssit"},"content":{"rendered":"\n

Toinen maailmansota merkitsi katkosta avantgardistisissa kokeiluissa, jotka elpyiv\u00e4t ensimm\u00e4iseksi Yhdysvalloissa. Taistelut eiv\u00e4t olleet ulottuneet Amerikan mantereelle, kun taas Euroopassa kaikki voimat meniv\u00e4t useamman vuoden ajan j\u00e4lleenrakennukseen ja toipumiseen. Suuri joukko taiteilijoita, tiedemiehi\u00e4 ja muuta \u00e4lymyst\u00f6\u00e4 oli paennut Saksasta Yhdysvaltoihin, miss\u00e4 he olivat muiden ty\u00f6tilaisuuksien puutteessa p\u00e4\u00e4tyneet opettamaan yliopistoihin. Sit\u00e4 kautta historiallisten avantgardistien ajatukset levisiv\u00e4t opiskelijoiden keskuuteen ja saivat uusia muotoja 1960-luvun kokeiluissa. Nuori sukupolvi haastoi taidemuotojen v\u00e4lisi\u00e4 rajoja, ja monet eri alojen taiteilijat ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 esityksellisi\u00e4 keinoja.<\/p>\n\n\n\n

Tapahtumataiteen l\u00e4ht\u00f6laukauksena on pidetty amerikkalaisen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n John Cagen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4 esityst\u00e4 Black Mountain Collegessa vuonna 1952. Itse tilaisuudesta on s\u00e4ilynyt ristiriitaisia todistajankertomuksia, mutta ilmeisesti siell\u00e4 oli k\u00e4ynniss\u00e4 monia samanaikaisia, toisistaan riippumattomia tapahtumia. Yleis\u00f6n yl\u00e4puolelle oli ripustettu Robert Rauschenbergin valkoisia maalauksia, yhteen hallin kulmaan projisoitiin elokuvaa, toiseen diakuvia. Esiintyj\u00e4t seurasivat tanssija Merce Cunninghamia tilan ymp\u00e4ri, ja heill\u00e4 oli vapaus tehd\u00e4 mit\u00e4 halusivat. Cage itse piti luentoa tikkailla seisten, runoilijat Mary Caroline Richards ja Charles Olson kiipeiliv\u00e4t toisille tikapuille runoja lausuen, Rauschenberg n\u00e4ytteli vanhanaikaista valokuvaajaa, muusikko David Tudor soitti pianoa ja tanssijat liikkuivat ymp\u00e4riins\u00e4. Joukkoon liittyi suunnittelematta kulkukoira. Yleis\u00f6 oli j\u00e4rjestetty istumaan neli\u00f6n muotoon, mutta keskell\u00e4 oli tiloja, joilla sai liikkua. Kaikille oli annettu kuppi kertomatta mit\u00e4 sille pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, kunnes siihen lopussa kaadettiin kahvia. (Aronson 1981, 158\u2013159)<\/p>\n\n\n\n

Cagen mielest\u00e4 mik\u00e4 tahansa oli hyv\u00e4ksytt\u00e4viss\u00e4 musiikiksi, my\u00f6s hiljaisuus. H\u00e4n k\u00e4ytti s\u00e4vellyksiss\u00e4\u00e4n erilaisia arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 \u00e4\u00e4nil\u00e4hteit\u00e4, kuten vihannesmylly\u00e4 tai radiovastaanotinta perinteisten soittimien asemesta. H\u00e4n ei kirjoittanut nuotteja, vaan esiintyjien toimintaohjeita, joiden tuloksena \u00e4\u00e4net syntyiv\u00e4t. Kuuluisassa Hiljaisessa kappaleessa 4\u201933\u2019\u2019 <\/em>(1952) yleis\u00f6n edess\u00e4 istuva pianisti ei soita lainkaan, jolloin normaalisti asiaankuulumattomat \u00e4\u00e4net, kuten kadulla kulkeva liikenne tai kuulijoiden ysk\u00e4hdykset muodostavat varsinaisen teoksen. Samalla tavalla Cagen taiteen tuli olla tavallisen el\u00e4m\u00e4n kaltaista ja tapahtua koko ajan kaikkialla. Esitettyjen asioiden ei tarvinnut olla kausaalisessa yhteydess\u00e4 toisiinsa, vaan tulkinta tapahtui vasta katsojan havainnossa.<\/p>\n\n\n\n

Taidehistorian professori ja kuvataiteilija Allan Kaprow otti ensimm\u00e4isen\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n termin happening<\/em>. H\u00e4n oli aloittanut abstraktin ekspressionismin, kollaasien ja kokoomateosten tekij\u00e4n\u00e4, mutta alkoi sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 teoksiinsa yh\u00e4 enemm\u00e4n erilaisia elementtej\u00e4 ja ryhtyi lopulta tekem\u00e4\u00e4n yksinkertaisia tapahtumia, joihin yleis\u00f6 osallistui. Aluksi h\u00e4n laati niihin tarkat k\u00e4sikirjoitukset mutta p\u00e4\u00e4tti pian (osin olosuhteiden pakosta) k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 materiaalia, joka sattui olemaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti saatavilla, kuten ihmisi\u00e4 ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Osallistujat saivat k\u00e4teens\u00e4 helpot ohjeet. Esimerkiksi vuonna 1959 toteutetussa happeningissa oli isoon tilaan j\u00e4rjestelty tuoleja, ja osallistujia pyydet\u00e4\u00e4n vaihtamaan paikkaa p\u00e4\u00e4sylipuissa olevien numeroiden mukaan. Happeningiss\u00e4 Fluids<\/em> (1967) osallistujat kokosivat j\u00e4\u00e4palasista suorakulmaisen rakennelman, jonka annettiin sulaa auringossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Allan Kaprow: Household, happening<\/em> 1964, Sol Goldberg<\/i> Cornell University News Service records, #4-3-15. Division of Rare and Manuscript Collections, Cornell University Library<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kaprow ajatteli happeningien<\/em> kehittyneen kollaasin logiikasta, joka oli torjunut renessanssista asti juontavan ajatuksen maalauksesta ikkunana toiseen todellisuuteen. Sen sijasta kiinnitettiin huomiota taulun materiaaliseen pintatasoon tuomalla siihen vieraita aineksia, kuten paperia tai kangasta. T\u00e4m\u00e4n oivalluksen j\u00e4lkeen oli vain ajan kysymys, milloin kollaasiin voitiin sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahansa el\u00e4m\u00e4n asioita ja ilmi\u00f6it\u00e4, kuten ymp\u00e4rist\u00f6 ja siell\u00e4 olevat ihmiset.<\/p>\n\n\n\n

Paperinpalaset kiertyiv\u00e4t ulos kankaalta, ne poistettiin taulun pinnasta omaehtoiseen olemassaoloon. Niist\u00e4 tuli kiinte\u00e4mpi\u00e4, kun ne kasvoivat kiinni muihin materiaaleihin kurkottaen yh\u00e4 pidemm\u00e4lle huoneeseen t\u00e4ytt\u00e4en sen lopulta kokonaan. \u00c4kki\u00e4 siell\u00e4 oli viidakoita, ruuhkaisia katuja, science fictionin unitiloja, hulluuden huoneita ja romun t\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 mielen ullakoita. <\/p>(Aronson 157\u2013158)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Muuttuessaan happeningeiksi<\/em> kollaasit laajenivat ja nielaisivat koko maailman sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Niiden ideana oli saada ihmiset katsomaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja sen tapahtumia normaalista poikkeavalla tavalla. Arkip\u00e4iv\u00e4iset asiat saivat uusia merkityksi\u00e4 \u2013 ne voitaisiin n\u00e4hd\u00e4 taiteena. Oleellista taideteoksessa oli juuri t\u00e4m\u00e4 ihmisiss\u00e4 tapahtuva muutos, ei tietty materiaalinen esine tai siihen liitetty pysyv\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6. Jokainen saattoi kokea ja tulkita tapahtuman omalla tavallaan, eik\u00e4 taiteilijan kontrolli ulottunut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n j\u00e4rjestely\u00e4 pidemm\u00e4lle. Taiteen ja ulkopuolisen maailman suhde k\u00e4\u00e4ntyi yl\u00f6salaisin, kun taideteoksen olemuksellinen luonne siirtyi teoksesta katsojaan.<\/p>\n\n\n\n

Monet amerikkalaiset taiteilijat tekiv\u00e4t erilaisia happeningeja<\/em> 1950- ja 1960-luvun vaihteessa. Ne muistuttivat silmin n\u00e4hden dadaistien <\/span>ja futuristien tempauksia, mutta ne eiv\u00e4t historiallisten esikuviensa tavoin ottaneet poliittista kantaa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Ne kuitenkin vaikuttivat off- ja off-off-Broadwayn vaihtoehtoteatterin estetiikkaan osoittamalla, ettei esitys tarvinnut loogista juonta, vaan saattoi perustua aistimuksiin ja tapahtumiin. <\/p>\n\n\n\n

Taidemaalari Jim Dine kuvasi vuonna 1960 New Yorkin Judson-kirkossa toteuttamaansa Hymyilev\u00e4 ty\u00f6mies<\/em> –happeningia<\/em>:<\/p>\n\n\n\n

Rakennutin pienen huoneen kolmesta levyst\u00e4. Kaksi toimi seinin\u00e4, yksi lattiana. Siihen sijoitettiin p\u00f6yt\u00e4, jolla oli kolme maalipurkkia ja kaksi sivellint\u00e4, ja vieress\u00e4 valkoiseksi maalattu kangas. Tulin paikalle kohdevalon valaisemana. Min\u00e4 olin aivan punainen ja minulla oli suuri musta suu. Koko p\u00e4\u00e4ni ja kasvoni olivat punaiset, ja p\u00e4\u00e4ll\u00e4ni oli lattiaan asti ulottuva punainen ty\u00f6kaapu. Maalasin kankaalle sanat: \u2019Rakastan sit\u00e4 mit\u00e4 teen\u2019 oranssinv\u00e4rill\u00e4 ja sinisell\u00e4. Kun p\u00e4\u00e4sin viimeisiin sanoihin, maalasin ne hyvin nopeasti, sieppasin yhden maalipurkin k\u00e4teeni, join maalin ja kaadoin sitten toisissa purkeissa olleen maalin \u00e4kki\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4ni ja sukelsin kirjaimellisesti kankaan l\u00e4pi. Valo sammui. <\/p>(Lucie-Smith 1977, 397\u2013398)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Tapahtumataide levisi nopeasti Eurooppaan ja Japaniin saaden poliittisempia muotoja. Vuonna 1962 perustettu laaja Fluxus-verkosto kokosi yhteen eri alojen taiteilijoita, jotka pitiv\u00e4t taiteellista prosessia lopputulosta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4n\u00e4. \u00c4\u00e4rimmilleen viedyss\u00e4 k\u00e4sitetaiteessa materiaalinen teos saattoi puuttua kokonaan. Esimerkiksi Donald Burgyn Nimen idea no 1<\/em> (1972) koostuu pelkist\u00e4 vastaanottajalle suunnatuista lauseista:<\/p>\n\n\n\n

Huomioi jotain, joka muuttuu ajan mukana.<\/p>

Merkitse muistiin sen nimet.<\/p>

Huomioi jotain, jonka mittakaava muuttuu.<\/p>

Merkitse muistiin nimet.<\/p>

Huomioi jotain, jonka arvoj\u00e4rjestys muuttuu.<\/p>

Merkitse muistiin sen nimet.<\/p>

Huomioi jotain, jonka erilaisuus muuttuu.<\/p>

Merkitse muistiin sen nimet.<\/p>

Huomioi jotain, jonka tunnevaikutus muuttuu.<\/p>

Merkitse muistiin sen nimet.<\/p>

Huomioi jotain, jonka kieli muuttuu.<\/p>

Merkitse muistiin sen nimet.<\/p>

Huomioi jotain, joka ei koskaan muutu.<\/p>

Merkitse muistiin sen nimet.<\/p>(Lucie-Smith 1977, 431)<\/cite><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Toinen maailmansota merkitsi katkosta avantgardistisissa kokeiluissa, jotka elpyiv\u00e4t ensimm\u00e4iseksi Yhdysvalloissa. Taistelut eiv\u00e4t olleet ulottuneet Amerikan […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1340"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1340"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1340\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5380,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1340\/revisions\/5380"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1340"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1340"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1340"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}