{"id":1344,"date":"2018-01-31T12:30:08","date_gmt":"2018-01-31T10:30:08","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1344"},"modified":"2025-10-27T15:00:08","modified_gmt":"2025-10-27T13:00:08","slug":"5-3-dadaistit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/5-3-dadaistit\/","title":{"rendered":"5.3 Dadaistit"},"content":{"rendered":"\n

Monet ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa vastustaneet taiteilijat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t puolueettoman Sveitsin Z\u00fcrichiin, jolla oli pitk\u00e4 perinne vallankumouksellisten pakopaikkana vuosista 1848\u20131849 alkaen. Nyt siit\u00e4 tuli avantgarden hautomo. Erityisen t\u00e4rke\u00e4ksi nousi n\u00e4yttelij\u00e4 ja kirjailija Hugo Ballin vuonna 1916 tovereineen perustama dadaistinen y\u00f6kerho Cabaret Voltaire. Vastaavanlaisia dadaistiryhmi\u00e4 toimi monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen. Niihin kuuluivat mm. John Heartfield, Georg Grosz, Hannah H\u00f6ch ja Max Ernst Berliiniss\u00e4, Man Ray, Francis Picabia ja Marcel Duchamp New Yorkissa ja Pariisissa sek\u00e4 Theo van Doesburg Alankomaissa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Hugo Ball pukeutuneena Maagiseksi Piispaksi Cabaret Voltaire\u2019ssa. digital.kunsthaus.ch<\/a><\/b>.\nMaagista piispaa esitt\u00e4v\u00e4 Ball lausui runons\u00e4keit\u00e4 ja vajosi transsiin. Sen avulla h\u00e4n uskoi saavuttavansa alkukantaisen muistin, jonka rationaalinen mieli normaalisti torjui ja hautasi alleen. Noitatohtorin tavoin h\u00e4n toimi spirituaalisten voimien v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja suoritti primitiivisi\u00e4 palvontamenoja, jotka johdattivat yleis\u00f6n \u201drunouden viimeisimm\u00e4lle ja pyhimm\u00e4lle alueelle\u201d. (Berghaus 2005, 161)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ball kirjoitti vuonna 1916 julkaisemassaan dadaistisessa manifestissa:<\/p>\n\n\n\n

Dada on taiteen uusi tendenssi. Sen tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4 tosiasiasta, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asti kukaan ei tiennyt siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ja huomenna kaikki Z\u00fcrichiss\u00e4 puhuvat siit\u00e4. Dada tulee sanakirjasta. Se on hirmu yksinkertaista. Ranskaksi se merkitsee \u2019puuhevosta’. Saksaksi se merkitsee \u2019N\u00e4kemiin\u2019, \u2019J\u00e4t\u00e4 minut rauhaan\u2019, \u2019N\u00e4hd\u00e4\u00e4n joskus\u2019. Romaniaksi: \u2019Kyll\u00e4, todellakin, olet oikeassa, niin se on. Mutta tietenkin, kyll\u00e4, ehdottomasti, juuri niin.\u2019 Ja niin edelleen.<\/p>

Kansainv\u00e4linen sana. Pelkk\u00e4 sana, ja liikkeen sana. Eritt\u00e4in helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Aivan valtavan yksinkertaista. Jos siit\u00e4 tekee taiteellisen liikkeen, sen t\u00e4ytyy tarkoittaa, ett\u00e4 valmistelee hankaluuksia. Dada psykologia, dada Saksa ruuansulatuksen ja savukohtausten kautta, dada kirjallisuus sanojen kanssa mutta kirjoittamatta koskaan itse sanaa, joka aina kirjoittaa varsinaisen ytimen ymp\u00e4rill\u00e4. Dada maailmansota ilman loppua, dada vallankumous ilman alkua, dada, te yst\u00e4v\u00e4t ja my\u00f6s \u2013 runoilijat, arvoisat herrat, tehtailijat ja evankelistat. Dada Tzara, dada Huelsenbeck, dada m’dada, dada m’dada dada mhm, dada dera dada, dada Hue, dada Tza. <\/p>(Ball 1916)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Dadaisteja yhdisti kadotettu luottamus l\u00e4nsimaiseen kulttuuriin, joka oli johtanut ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n raakaan sotaan. Kyse ei ollut pelk\u00e4st\u00e4 taiteellisesta uudistuksesta, vaan poliittisesta ja anarkistisesta liikkeest\u00e4. Dadaistit halusivat tuhota kaiken vanhan ja aloittaa alusta tyhj\u00e4lt\u00e4 p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vallitsevaa j\u00e4rjestyst\u00e4, tervett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4, julkista mielipidett\u00e4, hyv\u00e4\u00e4 makua ja yhteiskunnan instituutioita. H\u00e4vityksen kohteena oli my\u00f6s konventionaalinen kieli. Dadaistit tekiv\u00e4t tietoisesti irrationaalisia teoksia, kuten nonsense-runoutta, joka perustui sanojen merkitysten sijasta niiden \u00e4\u00e4nne- tai kirjoitusasuun. Esimerkiksi Kurt Schwittersin puoli tuntia kest\u00e4v\u00e4n Ursonaten <\/em>johdanto menee seuraavasti: (Koko teos on kuunneltavissa Internetiss\u00e4 runoilijan itsens\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 YouTube-suoratoistopalvelussa<\/a><\/strong>.)<\/p>\n\n\n\n

F\u00fcmms b\u00f6 w\u00f6 t\u00e4\u00e4 z\u00f6\u00f6 Uu,<\/p>

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0p\u00f6giff,<\/p>

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0kwii Ee.<\/p>

Oooooooooooooooooooooooo,<\/p>

dll rrrrr beeeee b\u00f6<\/p>

dll rrrrr beeeee b\u00f6 f\u00fcmms b\u00f6,<\/p>

\u00a0\u00a0\u00a0rrrrr beeeee b\u00f6 f\u00fcmms b\u00f6,<\/p>

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0beeeee b\u00f6 f\u00fcmms b\u00f6 w\u00f6 t\u00e4\u00e4,<\/p>

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0b\u00f6 f\u00fcmms b\u00f6 w\u00f6 t\u00e4\u00e4 z\u00e4\u00e4,<\/p>

\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0f\u00fcmms b\u00f6 w\u00f6 t\u00e4\u00e4 z\u00e4\u00e4 Uu<\/p>(Schwitters 1932)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Dadaistit olivat ensimm\u00e4isi\u00e4, jotka tietoisesti antoivat katsojalle vapaat k\u00e4det tulkita t\u00f6it\u00e4\u00e4n. He eiv\u00e4t halunneet itse selitt\u00e4\u00e4 teoksiaan eiv\u00e4tk\u00e4 pyrkineet m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n edes sit\u00e4, mit\u00e4 sana \u201ddada\u201d tarkoitti. Dadaistit kiinnittiv\u00e4t huomion katsojan konventionaalisiin odotuksiin ja niiden rikkoutumiseen asettamalla esille arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4 tavaroita tai esiintym\u00e4ll\u00e4 oudoilla tavoilla. Provokatiivisten tempausten varsinainen merkitys syntyi viime k\u00e4dess\u00e4 siit\u00e4, miten yleis\u00f6 niihin reagoi. N\u00e4in dadaistit k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t katseen taideteoksesta ja taiteilijasta katsojien vakiintuneisiin taidek\u00e4sityksiin. Samalla he tulivat osoittaneeksi, ett\u00e4 taiteen esitt\u00e4misen tapa, asiayhteys ja niihin liittyv\u00e4t tottumukset ovat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 oleellisia kuin itse fyysinen taide-esine.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Tristan Tzara Le C\u0153ur \u00e0 gaz<\/em> (Kaasulla toimiva syd\u00e4n) ven\u00e4l\u00e4inen pakolaisteatteriseurue Tch\u00e9rez, Th\u00e9\u00e2tre Michel, Pariisi 1923. Ohjaus Yssia Siderski, lavastus Alexander Granovski, pukusuunnittelu Sonia Delaunay. Hekman Digital Arcive<\/a><\/b>. Tzaran n\u00e4ytelm\u00e4 pyrki rikkomaan kaikkia dramaturgian traditioita. Roolihenkil\u00f6t oli nimetty ruumiinosien mukaan, esimerkiksi Suuksi, Korvaksi, Silm\u00e4ksi, Nen\u00e4ksi, Niskaksi ja Kulmakarvoiksi. Pahvista rakennetut puvut rajoittivat n\u00e4yttelij\u00f6iden liikkumista ja antoivat esitykselle staattisen luonteen. Repliikit olivat absurdeja:
\nKorva: \u201dSilm\u00e4 sanoo suulle: avaa suusi silm\u00e4nruualle.\u201d
Silm\u00e4: \u201dKaikki eiv\u00e4t tunne minua. Olen yksin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vaatekaapissani ja peili on tyhj\u00e4, kun katson itse\u00e4ni\u201d
Silm\u00e4: \u201dTyhji\u00f6 juo tyhj\u00e4\u00e4, ilma syntyy sinisin silmin, siksi se nielee loputtomasti aspiriinia\u201d. (Berghaus 2005, 165; Wikipedia)<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Dadaisteja voi pit\u00e4\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6nomaisen teatterin edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6in\u00e4, koska he tekiv\u00e4t vapaamuotoisia esityksi\u00e4 arkisiin, \u201dl\u00f6ydettyihin tiloihin\u201d ja k\u00e4yttiv\u00e4t niit\u00e4 oudoilla tavoilla. He muuttivat mink\u00e4 tahansa paikan hetkellisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi, joka sai k\u00e4ytt\u00f6voimansa katsojien h\u00e4mmennyksest\u00e4. Vuonna 1920 K\u00f6lniss\u00e4 j\u00e4rjestetty n\u00e4yttely sijoitettiin sis\u00e4pihalle, jonne p\u00e4\u00e4si kulkemaan vain julkisen pisuaarin kautta. Samana vuonna Hannoverissa Kurt Schwitters istui puussa talonsa edess\u00e4 visert\u00e4en itse keksityll\u00e4 linnunkielell\u00e4. (Aronson 1981, 35\u201336) Max Ernstin n\u00e4yttelyn avajaisia pariisilaisessa Sans Pareil galleriassa vuonna 1920 kuvattiin Comoedia<\/em>-teatterilehdess\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli kellarissa, kaikki valot oli sammutettu, syd\u00e4nt\u00e4 s\u00e4rkev\u00e4 valitus nousi lattialuukusta, ja me pystyimme tavoittamaan katkelmia kuiskaten k\u00e4ydyst\u00e4 keskustelusta: \u2019runo on tukehtumiskuolema\u2019, \u2019\u00e4lykkyyskilpailussa naispuolinen pilvi voittaa aina\u2019, \u2019biljardipeli oli sijoitettu kardinaalin suoleen\u2019 jne. jne. <\/p>

Dadaistit marssivat edestakaisin ilman solmiota, valkoiset hansikkaat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Andr\u00e9 Breton rouskutteli tulitikkuja, Georges Ribemont-Dessaignes huusi huutamistaan: \u2019Sataa kallon p\u00e4\u00e4lle\u2019. Aragon naukui. Philipe Soupalt leikki piilosta Tristan Tzaran kanssa sill\u00e4 aikaa, kun Benjamin P\u00e9ret ja Charchoune k\u00e4tteliv\u00e4t toistuvasti. Ovensuussa Jacques Rigaut laski kovaan \u00e4\u00e4neen autoja ja n\u00e4yttelyvieraiden helmi\u00e4. <\/p>(Aronson 1981, 36)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Marcel Duchamp: Fountain, 1917. Alfred Stieglitz<\/i> Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Marcel Duchamp<\/h2>\n\n\n\n

Merkitt\u00e4vimpi\u00e4 dadaismin piiriss\u00e4 vaikuttaneita taiteilijoita oli Marcel Duchamp (1887\u20131968), joka oli haastanut konventionaalisia taidek\u00e4sityksi\u00e4 jo ennen sotaa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erilaisia l\u00f6ydettyj\u00e4 esineit\u00e4 kollaasin osana. Teoksessa 3 Standard Stoppages <\/em>(3 standardipys\u00e4hdyst\u00e4<\/em>, 1913\u20131914) h\u00e4n tutki sattumaa ja matemaattisia lakeja pudottamalla kolme metrin pituista narunp\u00e4tk\u00e4\u00e4 metrin korkeudesta kapeille kankaille ja kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ne siihen muotoon, mihin ne j\u00e4iv\u00e4t. Duchamp tunnetaan ennen kaikkea ready made<\/em> -teoksistaan eli n\u00e4yttelyyn sellaisenaan viedyist\u00e4 arkisista esineist\u00e4, kuten pulloteline tai pisuaari. Preludi katkenneelle k\u00e4delle <\/em>(1915) oli lumilapio, jonka varteen h\u00e4n oli kirjoittanut signeerauksensa. Vuonna 1919 h\u00e4n piirsi Mona Lisan<\/em> kopioon viikset ja lis\u00e4si kirjaimet L.H.O.O.Q, jotka ranskaksi \u00e4\u00e4nnettyn\u00e4 muodostivat lauseen Elle a chaud au cul, <\/em>mik\u00e4 vihjasi naisen olevan seksuaalisesti kiihottunut (suurpiirteisesti k\u00e4\u00e4nnettyn\u00e4: alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 on tuli irti).<\/p>\n\n\n\n

Kaikissa n\u00e4iss\u00e4 teoksissa jokin tuttu esine asetettiin normaalista poikkeavaan tilanteeseen niin, ett\u00e4 sit\u00e4 ei voinut tulkita totuttuun tapaan. Ne tyrmistyttiv\u00e4t omana aikanaan, koska ne eiv\u00e4t tuottaneet esteettisi\u00e4 el\u00e4myksi\u00e4, vaan horjuttivat vakiintuneita k\u00e4sityksi\u00e4 esineiden, kuvien ja sanojen merkityksist\u00e4. Ready made<\/em> -teosten on sanottu kyseenalaistaneen koko taideinstituution olemassa oloa. Ne kiinnitt\u00e4v\u00e4t huomiota siihen fyysiseen ja henkiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, joka m\u00e4\u00e4rittelee jonkin asian taiteeksi. Kun galleriatila kehyst\u00e4\u00e4 n\u00e4ytteille asetetut esineet taideteoksiksi, kyse on kulttuurisesta sopimuksesta, jota n\u00e4yttelyvieraat yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t. Odottamaton esine taiden\u00e4yttelyss\u00e4 tekee katsojat tietoisiksi t\u00e4st\u00e4 mekanismista, mik\u00e4 riisuu taiteelta sen absoluuttisen arvon. T\u00e4m\u00e4 efekti kuitenkin laimenee sit\u00e4 mukaan, kun yleisesti hyv\u00e4ksytyt taidek\u00e4sitykset muuttuvat. Historian ironiaa on, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Duchamp kuuluu arvostetuimpien nykytaiteilijoiden joukkoon.<\/p>\n\n\n\n

Kurt Schwitters<\/h2>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan ja lavastustaiteen kannalta erityisen kiinnostavia olivat Kurt Schwittersin abstraktit kollaasit, jotka kasvoivat kokonaisia huoneita t\u00e4ytt\u00e4viksi installaatioiksi. H\u00e4n aloitti tekem\u00e4ll\u00e4 niin sanottuja Mer<\/em>z-kuvia poisheitetyist\u00e4 roskista, bussilipuista, sanomalehden palasista, rautalangasta ja rikkin\u00e4isist\u00e4 esineist\u00e4. Joidenkin l\u00e4hteiden mukaan Schwitters keksi Merz<\/em>-sanan repeytyneest\u00e4 paperista, jolla oli lukenut Kom<\/em>merz<\/em><\/strong>bank <\/em>tai kommerz<\/strong>iell. <\/em>(Gropius & Wensinger 1961, 52, alaviite 3) Joka tapauksessa sen merkitys oli heti selv\u00e4 h\u00e4nelle:<\/p>\n\n\n\n

Sodan j\u00e4lkeen kaikki oli sekasortoista. Minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n hy\u00f6ty\u00e4 akatemiassa oppimistani asioista, ja uudet, k\u00e4ytt\u00f6kelpoisemmat ideat olivat viel\u00e4 keskener\u00e4isi\u00e4\u2026 Kaikki oli sortunut, ja uudet asiat piti koota fragmenteista, ja se on Merz<\/em>. <\/p>(Wikipedia: Kurt Schwitters)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kurt Schwitters: Merzz. 53. Red Bonbon.<\/em> 1920. Solomon R. Guggenheim Museon kokoelmat. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Schwittersin kollaasit kasvoivat v\u00e4hitellen ulos taulun kehyksist\u00e4. H\u00e4n alkoi muuttaa Hannoverissa sijainnutta kotitaloaan huone kerrallaan j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4iseksi tilateokseksi, Merzbauksi<\/em> (Merz-<\/em>rakennus). Sen rakentaminen oli jatkuva prosessi, johon osallistui useita taiteilijoita. Ty\u00f6 alkoi vuonna 1923, ja ensimm\u00e4inen huone valmistui kymmenen vuotta my\u00f6hemmin. Kun Schwitters pakeni Saksasta 1937, Merzbau<\/em> oli vallannut suuren osan talosta. H\u00e4n toteutti my\u00f6hemmin vastaavia hankkeita Norjassa ja Britanniassa. Hannoverin Merzbau<\/em> tuhoutui pommituksissa 1943, mutta siit\u00e4 on my\u00f6hemmin tehty useita rekonstruktioita. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kurt Schwitters: Merzbau<\/em>, Hannover 1933. Wikimedia Commons<\/a><\/b>. Merzbau<\/em> oli veistoksellinen, abstrakti ymp\u00e4rist\u00f6, jonka sis\u00e4lle katsoja p\u00e4\u00e4si astumaan. Materiaalina k\u00e4ytettiin muun muassa pahvia, paperia, kipsi\u00e4, lasia, puuta, metallia, peilej\u00e4 ja paperia. Pintoja maalattiin ja valaistiin.<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Monet ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa vastustaneet taiteilijat p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t puolueettoman Sveitsin Z\u00fcrichiin, jolla oli pitk\u00e4 perinne vallankumouksellisten pakopaikkana […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1344"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1344"}],"version-history":[{"count":38,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1344\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5377,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1344\/revisions\/5377"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1344"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1344"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1344"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}