Pit\u00e4\u00e4 olla niin vapaa ennakkoluuloista, kuin mahdollista, pit\u00e4\u00e4 toimia ik\u00e4\u00e4n kuin maailma olisi juuri luotu, ei pid\u00e4 analysoida asioita kuoliaaksi, vaan antaa niiden paljastua v\u00e4hitellen omalla painollaan. (\u2026) Pit\u00e4\u00e4 aloittaa pisteest\u00e4, viivasta, paljaasta pinnasta, ruumiista. Pit\u00e4\u00e4 aloittaa yksinkertaisista, olemassa olevista v\u00e4reist\u00e4: punaisesta, sinisest\u00e4, keltaisesta, mustasta, valkoisesta, harmaasta. Pit\u00e4\u00e4 aloittaa materiaaleista, oppia tuntemaan sellaisten materiaalien kuten lasin, metallin ja puun tekstuurien erot, eik\u00e4 pid\u00e4 antaa n\u00e4iden havaintojen h\u00e4ipy\u00e4 ennen kuin ne ovat osa itse\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 aloittaa tilasta, sen laeista ja sen mysteereist\u00e4, antaa sen vangita itsens\u00e4. (\u2026) Pit\u00e4\u00e4 aloittaa omasta fyysisest\u00e4 tilasta, oman el\u00e4m\u00e4n tosiasioista, seisomalla ja k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4, ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 hyppiminen ja tanssiminen my\u00f6hemm\u00e4ksi. Sill\u00e4 askelen ottaminen on vakava tapahtuma, eik\u00e4 k\u00e4den nostaminen tai sormen liikuttaminen ole sen v\u00e4hemp\u00e4\u00e4, se todellisuuden hetki, jolloin kaikkea ymp\u00e4r\u00f6i magian pilvi.<\/p>(Schlemmer 1972, 243\u2013244)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Schlemmerin mittavin produktio oli Triadinen baletti<\/em>, jonka ensimm\u00e4isi\u00e4 kohtauksia esitettiin vuonna 1916 hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysjuhlassa. Varsinaisen ensi-iltansa teos sai 1923 Stuttgartin Landestheaterissa. Noin puolen tunnin mittainen tanssiteos koostui kolmesta n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4, joiden kulku oli ytimelt\u00e4\u00e4n seuraava:<\/p>\n\n\n\n Triadisen baletin<\/em> tanssijoiden kehot oli piilotettu toppausten ja paperimassan alle niin, ett\u00e4 he olivat er\u00e4\u00e4nlaisia el\u00e4vi\u00e4 nukkeja, jotka liikkuivat geometrisia ratoja pitkin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6hahmoja oli yhteens\u00e4 18, ja niit\u00e4 esitti kolme tanssijaa Paul Hindemithin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n musiikin tahdissa. Triadinen baletti <\/em>n\u00e4htiin 1920-luvun aikana kiertueilla monissa saksalaisissa kaupungeissa sek\u00e4 tietenkin Bauhaus-koulussa. Se sai joka puolella innostuneen vastaanoton. Esitys rekonstruoitiin 1960-luvulla yhdess\u00e4 alkuper\u00e4isen teoksen tekemiseen osallistuneiden henkil\u00f6iden kanssa. Eritasoisia tallenteita sek\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6hemmist\u00e4 rekonstruktiosta l\u00f6ytyy helposti internetist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Koska Schlemmer oli sek\u00e4 tanssija ett\u00e4 kuvataiteilija, h\u00e4n l\u00e4hestyi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teosta molemmista suunnista ja tutki koko uransa ajan ihmisen ja tilan suhdetta. H\u00e4n huomasi niiden tottelevan erilaisia lainalaisuuksia. Tila noudatti suoria, kulmikkaita linjoja, jotka m\u00e4\u00e4rittyiv\u00e4t mekaanisesti ja rationaalisesti. Orgaanisen ihmisen lait olivat kaarevia, liikkeiden ja emootioiden synnytt\u00e4mi\u00e4 viivoja. Jos ihminen alistui tilan laeille, syntyi abstrakti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, p\u00e4invastaisessa tapauksessa illusorinen realismi. Schlemmer uskoi, ett\u00e4 oli olemassa kolmas vaihtoehto, ”tanssijaihminen” (T\u00e4nzermensch<\/em>), joka kykenisi yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 tilan ett\u00e4 ihmisen lait. Esiintyj\u00e4 voisi muuttua ”tanssijaihmiseksi” pukujen ja naamioiden avulla, ja nekin voivat seurata eri lakeja. (Schlemmer 1961)<\/p>\n\n\n\n Triadisessa baletissa<\/em> k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni muotomaailma nojasi osittain geometrian ja stereometrian perustavanlaatuisiin teorioihin, jotka oli siirretty uusiin, kiehtoviin oman aikamme materiaaleihin; ja osittain ihmisruumiin peruslakeihin (\u2026) [ihmisruumis] on sek\u00e4 lihaa ja verta ett\u00e4 mielt\u00e4 ja tunteita, ja huomattavan hyvin toimiva nivelkoneisto. (\u2026)<\/p> Polut riippuvat l\u00e4ht\u00f6kohdasta. Jos aloitan kehosta ja kehit\u00e4n tanssin muodot asteittain siit\u00e4, minun polkuni on erilainen, kuin jos aloittaisin muodosta ja muodollisesta konseptista, ja sitten yritt\u00e4isin sovittaa ruumiini siihen. <\/p>(P\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00e4 7.9.1931. Schlemmer 1972, 284)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Schlemmerin ”tanssijaihmisen” voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sillan rakentamisena rationalisoidun tilasuunnittelun ja inhimillisten tuntemusten v\u00e4lill\u00e4. (Trimingham 2011) Vastakohtien yhdist\u00e4minen oli Schlemmerille muutenkin luonteenomaista. H\u00e4n vierasti \u00e4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 kannanottoja, vastusti taiteen politisoimista ja tasapainoili vastakkaisten suuntausten v\u00e4liss\u00e4. Kun Bauhausin linja 1920-luvun lopulla k\u00e4\u00e4ntyi kohti funktionalismia ja sosialismia, Schlemmer l\u00e4hti koulusta, mutta jatkoi omien sis\u00e4lt\u00f6jens\u00e4 opettamista muualla. Natsit tuhosivat h\u00e4nen maalauksiaan rappiotaiteena ja h\u00e4nen oli vaikea saada t\u00f6it\u00e4, mutta h\u00e4n ei koskaan lopullisesti emigroitunut Saksasta. El\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuvuodet Schlemmer ty\u00f6skenteli syrj\u00e4ss\u00e4 taide-el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mm. koristemaalarina.<\/p>\n\n\n\n Schlemmer n\u00e4ki tulevaisuuden teatterilla kolme mahdollisuutta, jotka kaikki perustuivat eri materiaalin johtavaan asemaan. Puhen\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n materiaalina olivat sanat. N\u00e4yttelij\u00e4n ruumis, \u00e4\u00e4ni, eleet ja liikkeet muodostivat esiintyj\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n. Visuaalinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 syntyi muodosta ja v\u00e4rist\u00e4. Se oli optinen tapahtuma, joka muodostaisi esineen itsess\u00e4\u00e4n, mutta esiintyj\u00e4 t\u00e4ydent\u00e4isi sit\u00e4. Toisin kuin arkkitehtuuri, kuvanveisto tai maalaus, visuaalinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 olisi jatkuvassa liikkeess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterity\u00f6n suhteen Schlemmer oli pessimistinen. Ellei taiteilija tyytynyt vallitseviin olosuhteisiin, h\u00e4nell\u00e4 oli vain v\u00e4h\u00e4n mahdollisuuksia itsens\u00e4 toteuttamiseen visuaalisen teatterin kautta:<\/p>\n\n\n\n (\u2026) h\u00e4nen olisi eristett\u00e4v\u00e4 itsens\u00e4 kokonaan olemassa olevasta teatterista ja heitett\u00e4v\u00e4 ankkurinsa kauas mielikuvituksen ja et\u00e4isten mahdollisuuksien merelle. Siin\u00e4 tapauksessa h\u00e4nen projektinsa j\u00e4\u00e4v\u00e4t paperiksi ja malleiksi, teatteriaiheisilla luennoilla ja n\u00e4yttelyiss\u00e4 esitelt\u00e4v\u00e4ksi materiaaliksi. H\u00e4nen suunnitelmansa kariutuvat toteutuksen mahdottomuuteen. <\/p>(Schlemmer, 1961, 31\u201332)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Bauhaus-koulun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6paja tarjosi kuitenkin Schlemmerille mahdollisuuden luoviin kokeiluihin ilman tavanomaisen teatterin tuotanto- ja myyntikoneiston luomia paineita. <\/p>\n\n\n\n Weimarin kaupungissa vuonna 1919 aloittanut Bauhausin taideteollisuuskoulu veti avantgardisteja puoleensa kuin magneetti. Lyhyen olemassaolonsa aikana se kokosi opettajakuntaansa huomattavan joukon modernin kuvataiteen, taideteollisuuden ja arkkitehtuurin uranuurtajia, mm. Wassily Kandinskyn, Paul Kleen, L\u00e1zsl\u00f3 Moholy-Nagyn, Lyonel Feinigerin, Marcel Breuerin, Mies van der Rohen sek\u00e4 Josef ja Anni Albersin. Oppilaita oli parhaimmillaan l\u00e4hes kaksisataa. Natsien aseman vahvistuessa Bauhausin toiminta k\u00e4vi yh\u00e4 vaikeammaksi. Koulu suljettiin poliittisista syist\u00e4 kolmesti. Se joutui muuttamaan Weimarista ensin Dessauhun 1925, ja vuonna 1932 Berliiniin, miss\u00e4 se lopullisesti lakkautettiin 1933.<\/p>\n\n\n\n Koulun johtaja ja p\u00e4\u00e4ideologi, arkkitehti Walter Gropius oli ajan tapojen mukaan ensi t\u00f6ikseen julkaissut manifestin, jossa sanottiin:<\/p>\n\n\n\n Bauhausin tavoite on koota kaikki luova ty\u00f6 yhdeksi kokonaisuudeksi, yhdist\u00e4\u00e4 uudelleen kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n taiteet \u2013 kuvanveisto, maalaus, taideteollisuus ja k\u00e4sity\u00f6 \u2013 uuden rakennustaiteen erottamattomiksi osiksi. Bauhausin lopullinen, joskin kaukainen tavoite on yhten\u00e4inen taideteos \u2013 suuri rakenne \u2013 jossa ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa monumentaalisen ja koristeellisen v\u00e4lill\u00e4. Bauhaus haluaa kouluttaa arkkitehtej\u00e4, taidemaalareita, kuvanveist\u00e4ji\u00e4 kaikilla tasoilla tulemaan kykyjens\u00e4 mukaan p\u00e4teviksi k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isiksi tai itsen\u00e4isiksi luoviksi taiteilijoiksi ja muodostamaan tulevaisuuden johtavien taiteilija-k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isten ty\u00f6yhteis\u00f6. <\/p>(Gropius 1919)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Sana Bau <\/em>(rakennus) viittasi keskiaikaisten katedraalien ty\u00f6maille pystytettyyn majaan, jossa eri alojen k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset, taiteilijat, insin\u00f6\u00f6rit ja arkkitehdit olivat ty\u00f6skennelleet yhdess\u00e4. Vastaavalla tavalla tulisi nykyaikana yhdist\u00e4\u00e4 taide, k\u00e4sity\u00f6 ja teollinen teknologia luovaksi liitoksi. Koulun tavoitteena oli koko yhteiskunnan muuttamiseen teollisen muotoilun ja arkkitehtuurin avulla. Asuinymp\u00e4rist\u00f6 ja k\u00e4ytt\u00f6esineet oli suunniteltava vastaamaan modernin ihmisen el\u00e4m\u00e4ntapaa tarkoituksenmukaisella ja taiteellisesti korkeatasoisella tavalla.<\/p>\n\n\n\n Bauhaus erosi aikaisemmista taidekouluista, joiden opetus oli perustunut mestariteosten j\u00e4ljent\u00e4miseen. Bauhausissa tutkittiin visuaalisen taiteen yleisp\u00e4tevi\u00e4 lainalaisuuksia ty\u00f6skentelem\u00e4ll\u00e4 luovasti eri aloja edustavissa ty\u00f6pajoissa. Jokaisessa ty\u00f6pajassa oli kaksi opettajaa, taiteilija ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4inen. Koulussa vallitsi aikalaismuistelmien mukaan l\u00e4mmin yhteis\u00f6llisyys ja keskin\u00e4inen solidaarisuus. Opettajat ja opiskelijat ty\u00f6skenteliv\u00e4t, asuivat ja ruokailivat yhdess\u00e4. Vapaa-ajalla j\u00e4rjestettiin paljon yhteisi\u00e4 huvituksia ja urheilutapahtumia. T\u00e4rkeimpi\u00e4 olivat juhlat, joissa osallistujien oli pukeuduttava ja k\u00e4ytt\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 kulloinkin valitun teeman mukaan, esimerkiksi \u201dValkoinen juhla\u201d, \u201dParta, nen\u00e4 ja syd\u00e4njuhla\u201d, \u201dMetallijuhla\u201d ja \u201dHiljaisuusjuhla\u201d. L\u00e4hes kaikki ty\u00f6pajat osallistuivat juhlien valmisteluun useiden viikkojen ajan. Juhliin kutsuttiin my\u00f6s l\u00e4hiseudun asukkaat, ja niist\u00e4 tuli paikallisia kulttuuritapauksia.<\/p>\n\n\n\n Koululle muotoutui tunnusomainen visuaalinen ulkoasu, joka antoi leimaa koko aikakaudelle. Schlemmer totesi vuonna 1929, ett\u00e4 Bauhaus-tyyppinen koristelu oli ujuttautunut joka paikkaan naisten alusvaatteita my\u00f6ten, ik\u00e4\u00e4n kuin kaikki haluaisivat vimmatusti olla ajan hermolla \u2013 ja t\u00e4t\u00e4 tyyli\u00e4 saattoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaikkialta muualta paitsi Bauhausista itsest\u00e4\u00e4n. (P\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00e4 helmikuu 1929. Schlemmer 1972, 238)<\/p>\n\n\n\n Teatterintutkija Melissa Trimingham huomauttaa, ett\u00e4 yhten\u00e4inen Bauhaus-tyyli oli tyypillinen modernistinen harha. (Trimingham 2011, 1) Jokainen koulussa ty\u00f6skennellyt taiteilija toi mukanaan omat persoonalliset n\u00e4kemyksens\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 ne suinkaan olleet aina samansuuntaisia. Taiteelliset, poliittiset ja filosofiset virtaukset vaihtuvat tihe\u00e4\u00e4n tahtiin seuraillen kansainv\u00e4lisi\u00e4 muoti-ilmi\u00f6it\u00e4. Erilaisten maailmankatsomusten takia Bauhaus oli altis konflikteille, mutta siit\u00e4 huolimatta, tai juuri siksi se oli eritt\u00e4in elinvoimainen. Yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 tuotti my\u00f6s puolustautuminen natsisimin kasvavaa uhkaa vastaan. <\/p>\n\n\n\n Bauhausin taiteilijat k\u00e4yttiv\u00e4t muotoilusta sanaa Gestaltung, <\/em>joka viittasi kokonaisvaltaisen, ennalta olemassa olevan hahmon tai alkukuvan (Ur-bild<\/em>) tavoittamiseen. Visuaalinen suunnittelu ei siis ollut heille ulkonaisen muodon projisoimista materiaan, vaan materian sis\u00e4isest\u00e4 olemuksesta kumpuavan hahmon l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. (Gropius & Wensinger, 1961, 50, alaviite 2)<\/p>\n\n\n\n Alkuvuosina koulussa annettiin l\u00e4hinn\u00e4 taideopetusta. Osa opettajista turvautui esoteerisiin salatieteisiin. Muun muassa peruskurssia opettanut taidemaalari Johannes Itten harrasti it\u00e4maista mystiikkaa, meditaatiota ja askeesia, piti tunneillaan hengitysharjoituksia ja vaati koulun kahvilaa noudattamaan kasvisruokavaliota.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4hitellen teollisuuden ja rakentamisen tarpeet alkoivat painottua enemm\u00e4n, ja syntyi kuuluisa \u201dasumiskoneen\u201d idea, k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n tarpeiden mukaan rationalisoitu ymp\u00e4rist\u00f6. Samalla toiminta muuttui poliittisemmaksi. Arkkitehtuuri tuli opetusohjelmaan vasta Hanner Meyerin mukana vuonna 1927. H\u00e4n siirtyi koulun johtoon seuraavana vuonna korostaen tieteellist\u00e4 suhtautumista ja j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4 suunnittelua. Kommunistina tunnettu Meyer vaati kaikkien esteettisten pohdintojen poistamista opetuksesta. H\u00e4nen tunnuslauseensa oli: \u201dIhmisten eik\u00e4 ylellisyyden tarpeet\u201d.<\/p>\n\n\n\n Koulun sis\u00e4isess\u00e4 ristiriitaisuudessa n\u00e4kyi koko modernismille tyypillinen kaksijakoisuus. (Innes 1993, 6\u20139) Osa taiteilijoista jatkoi romantiikan ja symbolismin pyrkimyksi\u00e4 kohti myyttist\u00e4 ja runollista henkisyytt\u00e4, joka edelsi rationaalista ajattelua. Toiset, poliittisemmin suuntautuneet, halusivat analysoida taidetta ja yhteiskuntaa ohjaavia lakeja tieteellisen j\u00e4rkiper\u00e4isesti. Kiinnostavaa kyll\u00e4, kumpaakin kautta oli mahdollista p\u00e4\u00e4ty\u00e4 abstrahoituun, \u00e4\u00e4rimmilleen yksinkertaistettuun ilmaisukieleen. Se saattoi edustaa yht\u00e4 lailla sielun puhdistettua ydint\u00e4, kuin matemaattisen tarkasti laskettua funktionaalisuutta.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Gropius ilmoitti jo ensimm\u00e4isess\u00e4 manifestissaan 1919, ett\u00e4 Bauhausin opetukseen tulisi kuulumaan teatteria, luentoja, runoutta, musiikkia ja pukujuhlia. Varsinainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ty\u00f6paja perustettiin 1921 ja sen johtoon tuli aluksi Lothar Schreyer, joka oli aiemmin ty\u00f6skennellyt apulaisohjaajana ja perustanut ekspressionistisen Sturm-B\u00fchnen (Myrskyn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n). H\u00e4nen kautensa j\u00e4i kuitenkin lyhyeksi. Oskar Schlemmer siirtyi Bauhaus-teatterin johtoon vuonna 1923 aloitettuaan pari vuotta aiemmin sein\u00e4maalauksen ja kuvanveiston opettajana. H\u00e4n jatkoi teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 vuoteen 1929, jolloin teatteritoiminta virallisesti lopetettiin. Schlemmer n\u00e4ki Gropiuksen tavoin teatterissa yhteyden Bauhausin opetusfilosofiaa kannattelevaan kokonaistaideteoksen ideaan:<\/p>\n\n\n\n Kuten Bau <\/em>(rakennus), n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on orkesterin kaltainen kokonaisuus, joka syntyy vain useiden erilaisten voimien yhteisty\u00f6st\u00e4. Se on kaikkein monimuotoisimpien luovien elementtien liitto. Sen teht\u00e4v\u00e4 on palvella ihmisen metafyysisi\u00e4 tarpeita luomalla illuusioiden maailma ja rationaalisuuden transsendentaalinen perusta. <\/p>(Schlemmer 1961, 81)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Schlemmer tutki opiskelijoidensa kanssa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n visuaalisia mahdollisuuksia: \u201dVoimme kuvitella n\u00e4ytelmi\u00e4, joiden \u2019juoni\u2019 koostuu ainoastaan muotojen, v\u00e4rien ja valon puhtaasta liikkeest\u00e4.\u201d (emt., 88)<\/p>\n\n\n\n Aina kun kohtaamme uuden asia, pys\u00e4hdymme ja tutkimme sit\u00e4 sek\u00e4 ep\u00e4luuloisina ett\u00e4 uteliaina. Aloitetaan esiripusta ja tutkitaan sit\u00e4 oliona itsess\u00e4\u00e4n kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huomiota sen olennaisiin ja erityisiin ominaisuuksiin. Yhdess\u00e4 rampin kanssa se erottaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon maailmat kahteen vihamielis-yst\u00e4v\u00e4lliseen leiriin. (\u2026) \u2019Esirippu nousee!\u2019 Mutta kuinka? Se voi nousta sadoilla eri tavoilla. Asiallisesti \u2019nyt-se-on-auki, nyt-se-on-kiinni\u2019 tai juhlavasti ja verkkaisesti, kahdella tai kolmella v\u00e4kivaltaisella riuhtaisulla, esiripulla on oma erityinen sanastonsa. Voimme kuvitella esirippu-n\u00e4ytelm\u00e4n, joka kehittyy kirjaimellisesti omasta \u2019materiaalistaan\u2019 ja paljastaa viihdytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla esiripun salaisen luonteen. <\/p>(emt., 92)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n My\u00f6s opiskelijat ja toiset opettajat tekiv\u00e4t omia kokeilujaan. Ludvig Hirschfeld-Mack ty\u00f6skenteli heijastettuihin valokiiloihin perustuvien \u201dvalos\u00e4vellysten\u201d parissa useita vuosia. Keltaiset, punaiset, vihre\u00e4t ja siniset alueet liikkuivat tummalla projisointikankaalla vaihtelevalla nopeudella eri suuntiin. Niiden muodot muuttuivat kolmioista, neli\u00f6ist\u00e4 ja monikulmioista ympyr\u00f6iksi, kaariksi ja aaltomaiseksi kuvioiksi. Valokiilojen yhtyess\u00e4 syntyi uusia v\u00e4risekoituksia. Kurt Schmidtin Mekaanisessa baletissa <\/em>(1923) n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin j\u00e4\u00e4v\u00e4t esiintyj\u00e4t liikuttivat eriv\u00e4risist\u00e4 ja erimuotoisista levyist\u00e4 rakentuvia geometrisia hahmoja. Hauska esitys muistutti lapsille tehtyj\u00e4 pala-animaatioita, ja sen rekonstruktioita on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Youtubessa.<\/p>\n\n\n\n L\u00e1szl\u00f3 M\u00f3holy-Nagyn mukaan tulevaisuuden n\u00e4yttelij\u00e4n tuli ruumiillistaa kaikkien ihmisten yhteisi\u00e4 ominaisuuksia. Siihen tarvittiin kontrolloitavissa oleva mekaaninen j\u00e4rjestelm\u00e4, joka toistaisi tilaa ja tapahtumia peilien, projisointien, kuoron ja kerrattavien s\u00e4keiden avulla. H\u00e4n hahmotteli kirjoituksessaan tulevaisuuden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, jossa olisi kaikkiin suuntiin kulkevia siltoja, yleis\u00f6n sekaan rakennettuja korokkeita sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 katsomoon ulottuvia k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4. Liikkuvat py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t toisivat kohtaukset katsojan l\u00e4helle. Esitys muodostuisi ainoastaan v\u00e4rist\u00e4, muodosta, massasta ja materiasta, jotka olivat ilmaisun alkuper\u00e4isi\u00e4 muotoja. (M\u00f3holy-Nagy 1961, 49\u201370)<\/p>\n\n\n\n Schlemmer teki sarjan lyhyit\u00e4 tansseja, joiden avulla h\u00e4n tutki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan, liikkeen, v\u00e4rin ja muodon dynamiikkaa. H\u00e4n puki tanssijat topattuihin trikoisiin ja naamioihin antaakseen heille yhten\u00e4isen, abstrahoidun ulkoasun: yksi punaiseen, toinen siniseen, kolmas keltaiseen. Jokaiselle osoitettiin oma k\u00e4velynopeus, hidas, normaali tai juoksu. Kun heid\u00e4t p\u00e4\u00e4stettiin liikkumaan tilassa rumpujen s\u00e4estyksell\u00e4, tuloksena oli Tilatanssi (Raumtanz). <\/em>Seuraavaksi esiintyjien k\u00e4siin annettiin yksinkertaisia perusmuotoja, kuten pallo tai sauva, ja heid\u00e4n tuli tuottaa niist\u00e4 johdettuja liikkeit\u00e4. Syntyi Muototanssi <\/em>(Formentanz). <\/em>Lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 naamioiden p\u00e4\u00e4lle viikset ja silm\u00e4lasit, k\u00e4siin hansikkaat, vartaloon tyylitellyt illallistakit sek\u00e4 ottamalla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n erilaisia istuimia ja \u00e4\u00e4ni\u00e4, saatiin aikaiseksi Eletanssi<\/em> (Gestentanz). <\/em>Vastaavalla tavalla luotiin muun muassa Vannetanssi (Reifentanz), Seiv\u00e4stanssi (St\u00e4betanz), Metallitanssi (Metalltanz) <\/em>ja Kulissitanssi (Kulissentanz) <\/em>(emt., 97) Esitysten rekonstruktioita l\u00f6ytyy internetist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Bauhaus-teatteria, kuten koko koulua, on kritisoitu mekanisoivasta ajattelusta, mutta Schlemmer ei omasta mielest\u00e4\u00e4n edustanut sit\u00e4. H\u00e4n korosti, ett\u00e4 ihminen oli esityksen keskipiste ja kaiken mitta. Koska teknologian aikakaudella kaikki mahdollinen mekanisoitiin, j\u00e4i taiteen teht\u00e4v\u00e4ksi tunnistaa se, mit\u00e4 ei voi mekanisoida. Ainoastaan ihmisell\u00e4 oli alitajunta, kyky v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n kokemukseen sek\u00e4 kielen luomiseen. Schlemmeri\u00e4 askarrutti, mit\u00e4 ihmiselle tapahtuisi visuaalisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kaleidoskooppisesta leikiss\u00e4 \u2013 j\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nelle paikka ainoastaan insin\u00f6\u00f6rin\u00e4 ohjauspaneelin \u00e4\u00e4ress\u00e4?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Oskar Schlemmer Oskar Schlemmer (1888\u20131943) ep\u00e4r\u00f6i koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan, oliko h\u00e4nen varsinainen kutsumuksensa tanssin vai […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1346"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1346"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1346\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5376,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1346\/revisions\/5376"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1346"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1346"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1346"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG5-02.jpg\")
<\/a><\/a><\/a>Bauhausin taideteollisuuskoulu<\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a><\/a>Bauhausin vaiheita<\/summary>\n
Bauhausin teatteri<\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>