![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG4-15.jpg\")
<\/a>Lynn Garafolan mukaan Ballets Russe oli toimintatavoiltaan ainutlaatuinen ryhm\u00e4, koska se ei ollut kiinnittynyt mihink\u00e4\u00e4n teatteri- tai oopperataloon eik\u00e4 rakentunut tietyn t\u00e4htitanssijan ymp\u00e4rille, kuten useimmat sen ajan balettiseurueet. Sen toimintaa m\u00e4\u00e4ritti ryhm\u00e4n oma taiteellinen identiteetti, jota Diaghilev tiukasti ohjasi. Nykykieless\u00e4 impressaarin nimike k\u00e4\u00e4ntyy l\u00e4hinn\u00e4 kuraattoriksi tai tuottajaksi. Diaghilev vastasi seurueen kiertuetoiminnasta, rahoituksesta ja taiteilijoiden rekrytoinnista sek\u00e4 teki kaikki isot taiteelliset p\u00e4\u00e4t\u00f6kset. H\u00e4n ei itse ollut taiteilija, mutta osallistui aktiivisesti esitysten suunnitteluun, teki muutoksia ja hyv\u00e4ksyi tai hylk\u00e4si ehdotuksia. H\u00e4nen ei kuitenkaan voi sanoa kehitt\u00e4neen koulukuntaa tai tietty\u00e4 tyyli\u00e4, jota olisi sovellettu jokaiseen Ballets Russes\u2019n esitykseen. Diaghilev palkkasi ja erotti surutta taiteilijoita n\u00e4kemystens\u00e4 mukaan, mutta oli monipuolinen valinnoissaan. H\u00e4n pyrki kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vain yhden taiteilijan vastaamaan kaikkien visuaalisten osa-alueiden suunnittelusta kussakin esityksess\u00e4, jotta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yhten\u00e4inen ilme s\u00e4ilyisi. Tavoitteena oli kokonaistaideteoksen ideaan perustuva baletti. Liikkeen, musiikin ja visuaalisen suunnittelun tuli muodostaa tasaveroinen kumppanuus, miss\u00e4 kaikki luovat taiteilijat \u2013 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t, lavastajat, koreografit, skenaarioiden kirjoittajat \u2013 vaikuttaisivat toistensa ty\u00f6h\u00f6n. (Garafola 1999)<\/p>\n\n\n\n
Aluksi Ballets Russe\u2019n toiminta rakentui ven\u00e4l\u00e4isen kulttuurin varaan. Sek\u00e4 taiteilijat ett\u00e4 esitysten aiheet olivat ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4, ja muotokieli oli er\u00e4\u00e4nlaista l\u00e4ntiseen makuun sovitettua slaavilaista folklorea ja eksotiikkaa. Kotimaastaan k\u00e4sin katsottuna Ballets Russe edusti nykyaikaista kansainv\u00e4list\u00e4 tyyli\u00e4, l\u00e4nsieurooppalaisille se vahvisti eksoottista mielikuvaa talonpoikaisesta, pakanallisesta ja esimodernista Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4. Sora\u00e4\u00e4net kritisoivat Ballets Russes\u2019a keinotekoiseksi vientituotteeksi, mutta Sally Banes tulkitsee Diaghilevin taiteilijoineen k\u00e4\u00e4nt\u00e4neen ymp\u00e4ri aikaisemman k\u00e4sityksen korkeakulttuurisesta l\u00e4nsi-Euroopasta ja alempiarvoisesta Id\u00e4st\u00e4. H\u00e4nen mukaansa ven\u00e4l\u00e4iseen balettitraditioon oli 1800-luvulla omaksuttu l\u00e4nnest\u00e4 kansainv\u00e4linen, abstrahoitu estetiikka sek\u00e4 eteerinen, sulava ja symmetrinen liikekieli. Ballets Russes toi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle k\u00f6mpel\u00f6t, maanl\u00e4heiset liikkeet, kulmikkaat ja v\u00e4\u00e4ntyneet vartalot. Kansainv\u00e4lisesti arvostetut esitykset antoivat euraasialaista, it\u00e4ist\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 edustavalle ruumiille uuden korkeakulttuurisen statuksen. (Banes 1999, 117\u2013133.)<\/p>\n\n\n\n Igor Stravinskyn s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n Tulilintu<\/em> -baletin (L\u2019Oiseau de Feu<\/em> 1910) libretto oli koostettu useista kansansaduista ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4htiin erilaisten tyylilajien kirjo. Mihail Fokinin koreografiassa yhdistyiv\u00e4t perinteinen klassinen baletti muodollisine askelineen sek\u00e4 kertova ja ilmaisuvoimainen liikekieli. Alexander Golovinin lavastus ja puvut tasapainoilivat jugendhenkisen koristeellisuuden ja orientalistisen eksotiikan v\u00e4lill\u00e4. Osan Tulilinnun<\/em> puvuista suunnitteli L\u00e9on Bakst, ja esityksen uusintaensi-illan 1926 lavasti Natalia Gont\u0161arova.<\/p>\n\n\n\n Sally Banesin mukaan Tulilinnun <\/em>tavoitteena oli rakentaa ven\u00e4l\u00e4iseen folkloreen perustuvaa kansallista identiteetti\u00e4, mutta esitys oli r\u00e4\u00e4t\u00e4l\u00f6ity ranskalaiselle yleis\u00f6lle ja edusti pikemmin keksitty\u00e4 traditiota ja kuviteltua yhteis\u00f6\u00e4, kuin autenttista kansankulttuuria tai ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 perinnett\u00e4. Siit\u00e4 tuli kuitenkin suuri menestys, ja se vastasi my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isten nationalistien unelmia, vaikka olikin muovattu ei-ven\u00e4l\u00e4isen yleis\u00f6n fantasioiden mukaiseksi. (Banes 1999, 121)<\/strong><\/p>\n\n\n\n My\u00f6hemmin balettiseurueen siteet Ven\u00e4j\u00e4lle heikkeniv\u00e4t ja Ballet Russe kansainv\u00e4listyi. Visuaaliselta ulkoasultaan esitykset kehittyiv\u00e4t kansallisromanttisesta symbolismista yh\u00e4 vahvemmin kohti my\u00f6hempi\u00e4 modernistisia suuntauksia. Benois\u2019n romanttiset ja symbolistiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat olivat olleet viel\u00e4 varsin sovinnaisia. Bakstin luonnoksissa n\u00e4kyi voimakkaita vaikutteita koristeellisesta jugendtyylist\u00e4. Ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana Diaghilev alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n Natalia Gont\u0161arovaa, joka oli kehitt\u00e4nyt futurismiin pohjautuvaa, rayonismi-nimist\u00e4 abstraktia taidesuuntaa. H\u00e4nen kirkkaanv\u00e4riset lavastuksensa toivat mieleen fauvistien ty\u00f6t.<\/p>\n\n\n\n Tutustuttuaan taidemaalari Pablo Picassoon vuonna 1917 Diahgilev halusi soveltaa kuvataiteen uusia suuntauksia balettiin entist\u00e4 rohkeammin. H\u00e4n siirsi sivuun pitk\u00e4aikaisia yhteisty\u00f6kumppaneitaan, joiden ei uskonut kykenev\u00e4n riitt\u00e4viin uudistuksiin. Tilalle h\u00e4n palkkasi eturivin avantgardistisia taidemaalareita, joille ty\u00f6skentely Ballets Russe\u2019ssa oli tavoiteltu kunnia. Monet taiteilijat tarjosivat aktiivisesti ehdotuksiaan Diaghileville. Muun muassa Ferdinand L\u00e9ger joutui pettym\u00e4\u00e4n yritetty\u00e4\u00e4n turhaan usemman kerran. Picasso teki lavastuksia yhteens\u00e4 kuuteen Ballet Russe\u2019n esitykseen. Moniin niist\u00e4 kuului h\u00e4nen itse maalaamansa esirippu. Lis\u00e4ksi ainakin Andr\u00e9 Derain, Henri Matisse, Juan Gris, Georges Braque, Maurice Utrillo, Giorgio di Chirico, Max Ernst ja Joan Mir\u00f3 suunnittelivat lavastuksia, pukuja tai esirippuja Diaghileville. <\/p>\n\n\n\n Ballets Russe\u2019n Parade<\/em> (Paraati, 1917) oli Picasson ensimm\u00e4inen kokeilu teatterin alalla. Skenaarion oli kirjoittanut h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 runoilija Jean Cocteau, ja se k\u00e4sitteli Picassolle tuttua aihetta, sirkusta. Vaikka Parade<\/em> oli menestys, se her\u00e4tti my\u00f6s n\u00e4rk\u00e4styst\u00e4, koska sit\u00e4 pidettiin klassisen baletin parodiana.<\/p>\n\n\n\n Innokkaiden taidemaalareiden visuaaliset ideat tuottivat toisinaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaikeuksia tanssijoille. Esimerkiksi Juan Gris lavasti baletin Les Tentations de la Berg\u00e8re<\/em> (Paimenettaren kiusaukset) eri korkuisilla korokkeilla. Picasson Paradeen<\/em> suunnittelemissa pahvisissa, pilvenpiirt\u00e4ji\u00e4 esitt\u00e4viss\u00e4 asuissa oli l\u00e4hes mahdoton liikkua. Yhteent\u00f6rm\u00e4yksi\u00e4 tuli my\u00f6s realististen konventioiden kanssa. Andr\u00e9 Derainin luonnoksen mukaista kauppalavastusta ei voitu toteuttaa aiotulla tavalla, koska maalattua kuvaa ei voitu sulkea y\u00f6ksi. (Grigoriev 2009, 144\u2013145)<\/p>\n\n\n\n Ballets Russen viimeisin\u00e4 toimintavuosina lavastuskokeiluista tuli entist\u00e4 rohkeampia ja visuaalisesti riisuttuja. Romeo ja Julia<\/em> sijoitettiin n\u00e4ytelm\u00e4n harjoituksiin. Se tapahtui l\u00e4hes tyhj\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, miss\u00e4 tanssijat siirteliv\u00e4t pieni\u00e4 kulisseja. Surrealisteihin kuuluvat Max Ernst ja Joan M\u00edro maalasivat teokseen ainoastaan kaksi esirippua. My\u00f6s koreografia oli pelkistetty eik\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4nyt paljoakaan varsinaista tanssia. Aisopoksen el\u00e4insatuihin perustuvan La Chatten <\/em>(Kissa) konstruktivistinenlavastus rakennettiin sellofaanilla p\u00e4\u00e4llystetyist\u00e4 rautalangasta, suunnittelijoina toimivat kuvanveist\u00e4j\u00e4veljekset Naum Gabo ja Antoine Pevsner.<\/p>\n\n\n\n Kun Ruotsalainen baletti, Ballets Su\u00e9dois, debytoi Pariisissa marraskuussa 1920, ensitanssija ja p\u00e4\u00e4koreografi Jean B\u00f6rlin korosti, ettei heit\u00e4 tulisi rinnastaa Diaghilevin seurueeseen. Ryhmien yht\u00e4l\u00e4isyydet n\u00e4yttiv\u00e4t kuitenkin ilmiselvilt\u00e4 samankaltaisista nimist\u00e4 alkaen. Molemmat edustivat kaukaisesta maasta tulevaa eksoottista kulttuuria. Lis\u00e4ksi B\u00f6rlin, joka suunnitteli koreografian kaikkiin Ruotsalaisen baletin esityksiin, oli ollut Michel Fokinen oppilas ja saanut h\u00e4nelt\u00e4 runsaasti vaikutteita.<\/p>\n\n\n\n Ruotsalaisen baletin ensi-illassa n\u00e4htiin Midsommarvakan<\/em> (Juhannusy\u00f6n valvojaiset), jossa oli Nils Dardelin lavastama naivistinen ruotsalaismaisema juhannussalkoineen, sinikeltaisine lippuineen ja punaisine tupineen. Siit\u00e4 tuli ryhm\u00e4n pitk\u00e4aikainen menestyskappale, jonka perusidea oli lainattu suoraan ven\u00e4l\u00e4isilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Seurueiden v\u00e4lille muodostui kilpailuasetelma, jossa ruotsalaiset tulokkaat olivat alkuun alakynness\u00e4. Jean B\u00f6rlin ja baletin johtaja Rolf de la Mar\u00e9 olivat nuoria ja kokemattomia. Heill\u00e4 ei ollut valovoimaisia t\u00e4hti\u00e4, joiden nimill\u00e4 mainostaa esityksi\u00e4. Heilt\u00e4 puuttui ven\u00e4l\u00e4istanssijoiden virtuositeetti ja sensuelli s\u00e4teily, eik\u00e4 B\u00f6rlin hyp\u00e4nnyt yht\u00e4 korkealle kuin Nijinsky. Lavastaja Nils Dardel valitti, ett\u00e4 oli h\u00e4nen vaikea tuottaa mit\u00e4\u00e4n omaper\u00e4ist\u00e4, kun kaikki hyv\u00e4t kuvataiteilijat tekiv\u00e4t jo luovia kokeilujaan Diaghilevin kanssa. V\u00e4hitellen yleis\u00f6 alkoi kuitenkin arvostaa ruotsalaisten ominaislaatuna pidetty\u00e4 nuorekkuutta, hyv\u00e4 makua, vakavuutta, \u00e4ly\u00e4 ja raikkautta, joka tuntui ”pirist\u00e4v\u00e4n ep\u00e4onnistumisiakin”. (N\u00e4slund 2009, 185\u2013189)<\/p>\n\n\n\n Avantgardistiset taiteilijat alkoivat hakeutua Ruotsalaiseen balettiin osittain siksi, ettei etabloitumattomassa ryhm\u00e4ss\u00e4 ollut Diaghilevin kaltaista auktoriteettia, joka aina sai viimeisen sanan joka asiasta. Runoilija Jean Cocteau oli kirjoittanut Paraden<\/em> skenaarion Ballets Russes\u2019ssa voimakastahtoisten taiteilijoiden ty\u00f6toverina, mutta Ruotsalaisessa baletissa h\u00e4n sai toteuttaa H\u00e4\u00e4t Eiffel-tornissa <\/em>oman mielens\u00e4 mukaan. B\u00f6rlin vastasi koreografiasta, Jean Hugo puvuista ja maskeista sek\u00e4 Ir\u00e8ne Lagut lavastuksesta, mutta Cocteau ideoi esityksen kokonaisuuden tanssijoiden liikkeit\u00e4 my\u00f6ten. H\u00e4n halusi uudistaa balettia tuomalla sinne sirkuksen ja varieteen tekniikoita. Historioitsija Erik N\u00e4slundin mukaan t\u00e4m\u00e4 vastasi kubistista kollaasitekniikkaa: mik\u00e4 tahansa materiaali kelpasi taideteoksen osaksi tyylipuhtaudesta ja traditiosta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. (emt., 278-80)<\/p>\n\n\n\n H\u00e4\u00e4t Eiffeltornissa<\/em> oli surrealististen episodien kooste. H\u00e4\u00e4parin juhlaseurue ruokailee Eiffel-tornin toisella tasanteella ja pit\u00e4\u00e4 juhlavia puheita. Kyttyr\u00e4selk\u00e4inen valokuvaaja pyyt\u00e4\u00e4 kaikkia katsomaan, kuinka lintu tulee kamerasta. Sielt\u00e4 tulee muun muassa strutsi, joka k\u00e4velee juhlallisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yli vihre\u00e4pukuisen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4n seuraamana. Seuraavaksi kamerasta ilmestyy leijona, joka sy\u00f6 h\u00e4\u00e4vieraana olleen kenraalin. Lopuksi kamerasta tuleva morsiusparin syntym\u00e4t\u00f6n pikkupoika huutaa \u201dHaluan el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni\u201d ja murhaa aikuiset.<\/p>\n\n\n\n Ferdinard L\u00e9ger p\u00e4\u00e4si toteuttamaan lavastamishalujaan Ruotsalaisessa baletissa tarjottuaan itse\u00e4\u00e4n tuloksetta Diaghileville. H\u00e4n ihaili koneiden estetiikkaa ja pyrki toistamaan niiden abstrahoituja muotoja maalauksissaan. Akrobaattien, klovnien ja jongl\u00f6\u00f6rien tekninen taito kiehtoi h\u00e4nt\u00e4, koska se mekanisoi ihmisruumiin.<\/p>\n\n\n\n Esityksen Skating Rink<\/em> (Luistinrata) teemana oli modernin suurkaupungin rytmi ja hektinen el\u00e4m\u00e4. Jo sen l\u00e4ht\u00f6kohtana oleva Ricciotto Canudon runo Skating Rink \u00e0 Tabarin<\/em> (1920) oli ajateltu rullaluistimilla tanssituksi baletiksi. Eri yhteiskuntaluokkia edustavat parit py\u00f6riv\u00e4t, t\u00f6rm\u00e4iliv\u00e4t ja liukuivat eteenp\u00e4in radalla esitt\u00e4en ihmiskuntaa pienoiskoossa. Yht\u00e4kki\u00e4 sinne ilmestyi hullu mies, runoilija, individualisti ja vapauden ilmentym\u00e4, joka ei sovi joukkoon. H\u00e4n veti puoleensa naisia ja sai miehet kimppuunsa.<\/p>\n\n\n\n L\u00e9ger suunnitteli balettia varten kubistisen kuvan, joka oli jatkuvassa liikkeess\u00e4. Tanssijat ja lavastus sulautuivat yhdeksi geometriseksi kokonaisuudeksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yl\u00e4osan rakenne pysyi paikoillaan, mutta voimakaskuvioisiin asuihin pukeutuneet tanssijat muodostivat jatkuvasti liikkuvan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan sen alapuolelle. Miesten kulmikkaat asut ja naisten py\u00f6re\u00e4muotoiset puvut pakottivat heid\u00e4n raskaisiin liikkeisiin, jotka erosivat perinteisest\u00e4, yl\u00f6sp\u00e4in suuntautuvasta baletti-ilmaisusta. (N\u00e4slund 2009, 287\u2013295)<\/p>\n\n\n\n Esityksen rekonstruktio l\u00f6ytyy osoitteesta: https:\/\/vimeo.com\/14390025<\/a><\/strong><\/p>\n\n\n\n Toinen L\u00e9gerin Ruotsalaisessa baletissa lavastama teos oli kirjailija Blaise Cendrarsin afrikkalaisten kansantarinoiden pohjalta ideoima Maailman luominen<\/em> (V\u00e4rldens skapelse<\/em>) 1923. Esitys liittyi yleiseen afrikkalaista taidetta kohtaan tunnettuun innostukseen. Kubistit olivat ottaneet runsaasti vaikutteita afrikkalaisista veistoksita ja naamioista, ja B\u00f6rlin oli muutamaa vuotta aiemmin tehnyt sooloteoksen Sculpture n\u00e8gre<\/em> (Musta veistotaide 1920). My\u00f6s afro-amerikkalainen musiikki ja tanssi olivat vallanneet Pariisin. L\u00e9ger ei kuitenkaan osallistunut t\u00e4h\u00e4n ihailuun, vaan suhtautui afrikkalaisesta taiteesta ottamiinsa vaikutteisiin kuin geometrisen pelin palasiin. H\u00e4n antoi tanssijoiden kadota kokonaan veistosmaisten, jatkuvassa liikkeess\u00e4 olevien pukujen ja lavasteiden sis\u00e4\u00e4n. (N\u00e4slund 327\u2013329) L\u00e9ger olisi halunnut esitykseen ohuesta nahasta valmistettuja puhallettavia kukkia, puita ja el\u00e4imi\u00e4, jotka olisivat kaasulla t\u00e4ytettyin\u00e4 lent\u00e4neet pois, mutta idea osoittautui liian vaikeasta toteutettavaksi. (emt., 332)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Appian ja Craigin kehitt\u00e4m\u00e4 abstrahoitu, kolmiulotteinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ei t\u00e4ysin syrj\u00e4ytt\u00e4nyt maalattuja kulisseja edes historiallisen avantgarden […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1353"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1353"}],"version-history":[{"count":33,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1353\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5371,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1353\/revisions\/5371"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1353"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1353"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1353"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a><\/a><\/a>Ballets Su\u00e9dois (1920\u20131925)<\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a>