![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG4-10.jpg\")
<\/a><\/a>Craigin pelkistetyt n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvat her\u00e4ttiv\u00e4t sek\u00e4 innostusta ett\u00e4 vastustusta. Aikalaiset kritisoivat h\u00e4nt\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen eitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kauniit kuvansa olivat mahdottomia toteuttaa. H\u00e4n saavutti silti nopeasti kansainv\u00e4list\u00e4 mainetta ja arvostusta ty\u00f6skennellen monien aikansa keskeisten teatteritaiteilijoiden, mm. Otto Brahmin, Konstantin Stanislavskin, Eleonora Dusen ja Isadora Duncanin kanssa. Viimeksi mainittu sai Craigin kiinnostumaan rytmisest\u00e4 liikkeest\u00e4 teatteri-ilmaisun l\u00e4ht\u00f6kohtana. H\u00e4n uskoi, ett\u00e4 todellinen draama oli tanssin j\u00e4lkel\u00e4inen, koska tekeminen ja n\u00e4keminen olivat oleellisempia kuin puhe. Siksi esitysten ei pit\u00e4nyt perustua n\u00e4ytelmiin.<\/p>\n\n\n\n Teatterihistorioissa Craig muistetaan Moskovan Taiteellisen Teatterin Hamletin <\/em>ohjauksesta vuonna 1912. Esityst\u00e4 on usein luonnehdittu ep\u00e4onnistuneeksi, koska realistiseen tyyliin tottuneet n\u00e4yttelij\u00e4t eiv\u00e4t osanneet toteuttaa h\u00e4nen ajatuksiaan.(Stanislavskin realistinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/a><\/em>) Stanislavski, joka oli vastuussa harjoituksista Craigin poissa ollessa, tunsi omien taitojensa riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden ohjaussuunnitelman suhteen:<\/p>\n\n\n\n [N\u00e4yttelij\u00e4t] n\u00e4ytteliv\u00e4t oikein hyvin, mutta\u2026 He n\u00e4ytteliv\u00e4t Taiteellisen teatterin vanhojen otteiden mukaan. Sit\u00e4 uutta, mit\u00e4 oli ollut mieless\u00e4ni, en ollut voinut siirt\u00e4\u00e4 heihin. Niinp\u00e4 esimerkiksi olin lukenut Craigille kohtauksia ja monologeja eri kappaleista k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 eri maneereja ja n\u00e4yttelemisotteita. (\u2026) Mik\u00e4\u00e4n ei miellytt\u00e4nyt Craigia. H\u00e4n toisaalta vastusti tavallista teatteria muistuttavaa sovinnaisuutta eik\u00e4 toisaalta hyv\u00e4ksynyt luonnollista yksinkertaisuutta, mik\u00e4 teki runojen esitt\u00e4misen mahdottomaksi. Craig kuten min\u00e4kin halusi el\u00e4v\u00e4n inhimillisen tunteen t\u00e4ydellisyytt\u00e4, ideaalista eli siis yksinkertaista, voimakasta, syv\u00e4\u00e4, ylev\u00e4\u00e4, taiteellista ja kaunista. T\u00e4t\u00e4 min\u00e4 en voinut antaa. <\/p>(Stanislavski 1966, 378)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Craigin suunnittelemat lavastesermit osoittautuivat liian raskaiksi ja vaikeasti liikuteltaviksi. Kankailla verhotut puukehikot kaatuivat helposti. Kun yksi l\u00e4hti kallistumaan, se veti muut mukaansa. N\u00e4in tapahtui vain tuntia ennen ensi-iltaa.<\/p>\n\n\n\n Katkeilevat puukehykset r\u00e4m\u00e4hteliv\u00e4t, repeilev\u00e4 kangas r\u00e4tisi, ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle muodostui jonkinlainen sekava kasa, joka muistutti maanj\u00e4ristyksen aiheuttamia raunioita. Katsojia oli jo kertynyt teatteriin (\u2026) <\/p>(Stanislavski 1966, 377\u2013378)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Hamletin<\/em> vastoink\u00e4ymisist\u00e4 huolimatta Stanislavski ihaili Craigia vilpitt\u00f6m\u00e4sti, etenkin h\u00e4nen lavastusluonnoksiaan, jotka osoittivat, ettei h\u00e4n \u201dollut suuri filosofoidessaan ja puhuessaan taiteesta, vaan silloin kun h\u00e4n otti siveltimen ja maalasi.\u201d (emt., 369) Stanislavski kuvasi Craigin lavastusajattelua:<\/p>\n\n\n\n [Craig] turvautui tavallisiin verhoihin, joita saattoi asetella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle rajattoman erilaisina yhdistelmin\u00e4. Ne vihjasivat arkkitehtonisiin muotoihin \u2013 niill\u00e4 muovailtiin nurkat, komerot, kadut, kadunkulmat, salit, tornit jne,; katsojan mielikuvitus t\u00e4ydensi n\u00e4it\u00e4 vihjeit\u00e4, ja h\u00e4net siis t\u00e4ll\u00e4 tavoin vedettiin mukaan luomisty\u00f6h\u00f6n. Aineita, joista Gordon Craig aikoi valmistaa n\u00e4m\u00e4 verhot, h\u00e4n ei viel\u00e4 ollut m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt \u2013 \u2019kun ne vain olisivat niin sanoakseni orgaanisia, mahdollisimman l\u00e4hell\u00e4 luontoa eiv\u00e4tk\u00e4 keinotekoisia\u2019. Craig suostui k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kive\u00e4, k\u00e4sittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 puuta, metallia ja korkkia. Kompromissina h\u00e4n suostui karkeaan maalaiskankaaseen ja niinimattoon \u2013 mutta n\u00e4iden kaikkien orgaanisten luonnollisten aineiden pahvij\u00e4ljenn\u00f6ksist\u00e4 h\u00e4n ei halunnut kuulla puhuttavankaan. <\/p>(Stanislavski 1966, 368)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Craig pyrki my\u00f6s ratkaisemaan teatterin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 ongelmia. H\u00e4n oli havainnut, kuinka paljon turhaa ty\u00f6t\u00e4 lavastuksen tiimoilla jouduttiin tekem\u00e4\u00e4n. Vuonna 1910 h\u00e4n patentoi Sceneksi<\/em> kutsumansa \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6laitteen\u201d, joka kykenisi muuntamaan tilan mihin muotoon tahansa haitarin tavoin taittuvien sermien avulla. Perusmoduuleina toimivat yksiv\u00e4riset sermit rakennettaisiin puusta ja kankaasta. Ne olisivat saman korkuisia, mutta erikokoisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 varten niit\u00e4 valmistettaisiin isommassa ja pienemm\u00e4ss\u00e4 kokoluokassa, pienimm\u00e4t 30 x 240 cm ja isoimmat 180 x 900 cm. Saranoituja taitoksia voisi olla kolmesta kahteentoista, kenties enemm\u00e4nkin. Sermit pysyiv\u00e4t itsest\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4, joten niit\u00e4 ei tarvitsisi ripustaa tai tukea erikseen. (Craig 1915)<\/p>\n\n\n\n Craig uskoi, ett\u00e4 koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n voisi nopeasti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 uuteen asentoon saranoituja osia k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Niihin saattoi lis\u00e4t\u00e4 portaita, ikkunoita, siltoja, parvekkeita, katto-osia ja huonekaluja, mutta realistisia lavastuksia ei ollut tarkoitus tehd\u00e4. V\u00e4rit ja muu visuaalinen ilme luotaisiin valoilla. Scene <\/em>helpottaisi suunnittelua, koska ohjaajalla olisi ty\u00f6huoneessaan sen tarkka pienoismalli, jonka avulla h\u00e4n voisi kokeilla etuk\u00e4teen eri vaihtoehtoja ja suunnitella esityksen kulun. N\u00e4in v\u00e4ltytt\u00e4isiin hankalilta neuvotteluilta rakentajien kanssa, sermien varastoiminen olisi helppoa eik\u00e4 jokaiseen n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n tarvitsisi hankkia omaa lavastusta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kokoa voitaisiin k\u00e4tev\u00e4sti laajentaa ja supistaa. Purut ja pystytykset k\u00e4visiv\u00e4t k\u00e4den k\u00e4\u00e4nteess\u00e4: kolme miest\u00e4 siirt\u00e4isi koko systeemin kolmessa minuutissa, ja pienempi vaihto sujuisi parissa kymmeness\u00e4 sekunnissa. Craigin suhdetta n\u00e4yttelij\u00f6ihin on usein kuvattu autorit\u00e4\u00e4riseksi, mutta Scenen<\/em> yhteydess\u00e4 h\u00e4n korosti, ett\u00e4 heid\u00e4n oli voitava muuttaa lavastusta omista tarpeistaan k\u00e4sin. (Walton 1983, 130\u2013131)<\/p>\n\n\n\n Craigin keskeinen vaatimus oli, ett\u00e4 esityksen kaikkien osa-alueiden pit\u00e4\u00e4 olla tiukasti yhden henkil\u00f6n k\u00e4siss\u00e4, jotta ne muodostaisivat yhten\u00e4isen harmonisen kokonaisuuden. Olipa h\u00e4nen tarkoituksenaan kaikkivaltiaan ohjaajan valtakauden k\u00e4ynnist\u00e4minen tai ei, h\u00e4n hyvin selke\u00e4sti ilmaisi unelman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4, joka tottelisi h\u00e4nen pienint\u00e4kin toivettaan. Koko teatterin koneiston oli palveltava vision\u00e4\u00e4rist\u00e4 taiteilijaa, aina markkinoinnista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6miehiin asti.<\/p>\n\n\n\n Ohjaajan oli Craigin mielest\u00e4 hallittava kaikki esityksen valmistamiseen tarvittavat taidot ja toimittava opiskeluaikanaan teatterin jokaisessa taiteellisessa ja teknisess\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Vain siten h\u00e4n kykenisi tekem\u00e4\u00e4n suunnitelmansa ja ohjeistamaan henkil\u00f6kuntaansa samanlaisella kurinalaisuudella, jolla kapteeni johti laivansa miehist\u00f6\u00e4. Jos ohjaaja osaisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikkia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n elementtej\u00e4 h\u00e4n kohoaisi k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyydest\u00e4 taiteilijaksi, ja esityksest\u00e4 voisi tulla yhten\u00e4inen. Kirjailijan antamat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeet olivat Craigille suoranainen loukkaus ohjaajaa kohtaan, koska ne tunkeutuivat yhden taidemuodon puolelta toiselle, kirjallisuudesta teatteritaiteeseen. Samalla tavalla n\u00e4yttelij\u00e4 voi aloitteellisuudellaan pilata kokonaisuuden, koska hahmotti esityksen vain omasta n\u00e4k\u00f6kulmastaan.<\/p>\n\n\n\n Naturalistit olivat jo Craigin n\u00e4yttelij\u00e4uran aikana alkaneet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulkopuolista ohjaajaa, joka ei itse n\u00e4ytellyt vaan vastasi yhteisn\u00e4yttelemisen ja asemoinnin luontevasta kokonaisuudesta. Craig ei kuitenkaan uskonut, ett\u00e4 taiteessa tulisi j\u00e4ljitell\u00e4 luonnollista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4, koska teatterissa oli kyse yliluonnollisista tai henkisist\u00e4 ilmi\u00f6ist\u00e4. H\u00e4n jatkoi symbolistien perinteit\u00e4, joiden tavoitteena oli antaa n\u00e4kyv\u00e4 muoto el\u00e4m\u00e4n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mille, mystisille ulottuvuuksille, unille ja mielikuvitukselle. Se johti aineettoman teatterin ihanteeseen, miss\u00e4 naturalistien kuvaama materiaalinen todellisuus v\u00e4istyisi henkisemm\u00e4n tielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Symbolistien<\/a><\/em> oli ollut vaikea sovittaa lihallista n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, koska t\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toi esiin oman persoonallisen ja lihallisen olemuksensa. El\u00e4v\u00e4, yksil\u00f6llinen ihminen ei toiminut el\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempien totuuksien symbolina samalla tapaa kuin esimerkiksi arkkityyppiset kuvat. Siksi ihmisn\u00e4yttelij\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olo pyrittiin h\u00e4ivytt\u00e4m\u00e4\u00e4n esityksist\u00e4 naamioiden, pukujen ja nukke-esiintyjien avulla. My\u00f6s Craigia h\u00e4iritsi teatterin elementtien keskin\u00e4inen ristiriitaisuus: ihmisn\u00e4yttelij\u00e4 oli orgaaninen ja luonnollinen, kun taas lavasteet olivat keinotekoisia. Juuri t\u00e4m\u00e4 todellisen ja j\u00e4ljitelm\u00e4n sekoittaminen oli h\u00e4nest\u00e4 virhe. Oli pyritt\u00e4v\u00e4 siihen, ett\u00e4 kaikki elementit olisivat joko orgaanisia tai ep\u00e4orgaanisia ilman, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n osa-aluetta tarvitsisi poistaa esityksest\u00e4. Vaikka Craig my\u00f6nsi molempien vaihtoehtojen olevan mahdollisia, h\u00e4n itse valitsi teatterin, miss\u00e4 oli luovuttu kaikesta luonnon j\u00e4ljittelyst\u00e4, ja naamioitu n\u00e4yttelij\u00e4t tunnistamattomiksi marioneteiksi. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n todelliseen taiteeseen p\u00e4\u00e4stiin vain suunnittelun ja ennakoitavan materiaalin avulla. N\u00e4ytteleminen ei koskaan voisi olla taidetta sanan varsinaisessa merkityksess\u00e4, koska se perustui vapaasti tunteidensa pohjalta toimivan ihmisen sattumanvaraisille prosesseille. Silti ohjaajan tuli olla n\u00e4yttelij\u00e4 taustaltaan, koska pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n taidemaalarin tai kirjoittajan ty\u00f6st\u00e4 ei voi synty\u00e4 todellista dramatiikkaa. (Walton 1983)<\/p>\n\n\n\n Craig p\u00e4\u00e4tyi hieman vaikeaselkoiseen ylimarionetin (\u00dcbermarionette<\/em>) k\u00e4sitteeseen, joka h\u00e4nen mukaansa oli ainoa dramaattisen runoilijan sielun omaava n\u00e4yttelij\u00e4. H\u00e4n v\u00e4itti n\u00e4yttelij\u00e4ntaiteen taantuneen sen j\u00e4lkeen, kun oli unohdettu muinaisten patsaiden ja jumalkuvien perinne, joka jatkui naamioiden ja nukkien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Ihmisruumis oli ailahtelevaisuudessaan k\u00e4ytt\u00f6kelvoton taiteen materiaaliksi. Naamio oli ihmiskasvoja ilmaisuvoimaisempi, koska sill\u00e4 oli v\u00e4hemm\u00e4n mahdollisia ilmeit\u00e4, ja sit\u00e4 oli helpompi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja kontrolloida. (Walton 1983, 21\u201326)<\/p>\n\n\n\n Craigin tavoitteena oli luoda symbolisiin eleisiin perustuva n\u00e4yttelemistekniikka, joka korvaisi luonnon hengett\u00f6m\u00e4n kopioimisen. H\u00e4n nimitti t\u00e4llaista uutta n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 ylimarionetiksi. J\u00e4lkipolville on j\u00e4\u00e4nyt ep\u00e4selv\u00e4ksi, mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 lopulta tarkoitti. Oliko kyse konkreettisesta suunnitelmasta vai vertauskuvallisesta ideasta? Craig ei m\u00e4\u00e4ritellyt termi\u00e4 koskaan yksiselitteisesti, vaan puhui enemm\u00e4n ylimarionettien toivotusta vaikutuksesta, kuin niiden teknisest\u00e4 toteutuksesta. Vuosina 1905\u20131906 h\u00e4n ty\u00f6skenteli \u201dKansainv\u00e4lisen ylimarionettiteatterin\u201d parissa Dresdeniss\u00e4. Sen oli tarkoitus kiert\u00e4\u00e4 Saksassa ja muualla maailmassa, mutta hanke ei koskaan toteutunut. Craig kielsi jyrk\u00e4sti yhteisty\u00f6kumppaneitaan julkistamasta tietoja kokeiluistaan. H\u00e4nen muistikirjansa, piirroksensa ja Mask<\/em>-lehdess\u00e4 julkaistu artikkelinsa ovat p\u00e4\u00e4asialliset l\u00e4hteet, joiden perusteella tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 teatterissa olisi ollut 25 ylimarionettia, joiden pituus vaihteli puolestatoista kahteen metriin. <\/p>\n\n\n\n Loppu j\u00e4\u00e4 arvailujen varaan, ja historioitsijat ovat p\u00e4\u00e4tyneet erilaisiin tulkintoihin. Osa on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ylimarionetti on ollut mekaaninen nukke, joko langoilla ohjailtava marionetti tai altap\u00e4in k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 keppinukke. Kummassakin tapauksessa hahmojen suuri koko olisi tuottanut teknisi\u00e4 vaikeuksia, mink\u00e4 vuoksi osa tutkijoista uskoo ylimarionetin olleen topattuun pukuun sonnustautunut n\u00e4yttelij\u00e4, jonka oma ruumis ja kasvot piilotettiin hahmon sis\u00e4\u00e4n. Toiset ajattelevat, ett\u00e4 kyse on ihmisn\u00e4yttelij\u00e4n tekniikasta, jolla h\u00e4n pystyisi kontrolloimaan t\u00e4ydellisesti omaa ilmaisuaan, tunteitaan ja ruumistaan. Muun muassa Patrick Le Beouf puoltaa viimeksi mainittua ihmisvaihtoehtoa hiljattain l\u00f6ytyneiden uusien aineistojen perusteella. H\u00e4nen mukaansa Craig puhuu ylimarionetista sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 manipulaattorina, mik\u00e4 viittaa siihen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 itse ohjaisi itse\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sanonut valmistavansa ylimarionetteja, vaan etsiv\u00e4ns\u00e4 ja kouluttavansa heit\u00e4. (Le Boeuf 2010)<\/p>\n\n\n\n Craig perusti Firenzess\u00e4 teatterikoulun, mutta se jouduttiin sulkemaan maailmansodan alkaessa. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n palasi ohjaamaan vain yhden kerran vuonna 1926 K\u00f6\u00f6penhaminassa, ja luopui sitten teatteriurastaan vain nelj\u00e4nkymmenen vuoden ik\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Teatteriperheeseen syntynyt Craig (1872\u20131966) j\u00e4tti hyvin alkaneen n\u00e4yttelij\u00e4nuransa Lontoon maineikkaassa Lyceum-teatterissa 25-vuotiaana. H\u00e4nt\u00e4 \u00e4rsytti, ettei […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1355"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1355"}],"version-history":[{"count":26,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1355\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5370,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1355\/revisions\/5370"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1355"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1355"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1355"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}<\/a><\/a>Scene<\/em><\/h2>\n\n\n\n
Ohjaajan ylivalta<\/h2>\n\n\n\n
Ylimarionetti<\/h2>\n\n\n\n
<\/a>