Esityspaikka on enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 katsomo ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Samalla tavalla kuin teatteritapahtuma alkaa valmistautumisesta ja l\u00e4mmittelyst\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyen j\u00e4\u00e4hdyttelyyn ja j\u00e4lkipuintiin (Schechner 2016, 345) esityksen tila jatkuu l\u00e4mpi\u00f6ihin, kadulle sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin edess\u00e4, ymp\u00e4r\u00f6iviin kaupunginosiin, jopa liikennev\u00e4lineisiin, joilla paikalle kuljetaan. Koko ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttaa esityskokemukseen ja siihen, miten teatteritapahtuma miellet\u00e4\u00e4n muun el\u00e4m\u00e4n osaksi. Pukeudutaanko sit\u00e4 varten juhla-asuun ja ajetaan taksilla, vai poiketaanko esitykseen hetken p\u00e4\u00e4h\u00e4npistosta villapaidassa? Teatterirakennuksen sijainti, julkisivu ja saavutettavuus kertovat siit\u00e4, millainen asema teatteri-instituutiolla on yhteiskunnassa. My\u00f6s kaupunkiarkkitehtuuria voi tarkastella esitystilana, koska julkisen tilan rakenne m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, millaisia kokoontumisia ja tapahtumia siell\u00e4 voi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Antiikin Kreikassa teatterit olivat luonnonmaiseman elimellinen osa. Ne rakennettiin usein Akropoliin luonnonrinteeseen, mist\u00e4 avautui n\u00e4kym\u00e4 kaupunkiin. (Osa I 3.1 Kultakauden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/a><\/em>) Yhteis\u00f6n oma asuinymp\u00e4rist\u00f6 muodosti taustan esityksille, jotka k\u00e4sitteliv\u00e4t asukkaille ajankohtaisia poliittisia ja eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Roomalaiset olivat taitavia insin\u00f6\u00f6rej\u00e4 ja osasivat muokata ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. He pystyttiv\u00e4t holvaustekniikan avulla suuria, maaston muodoista riippumattomia teattereita kaupungin ruutuasemakaavan sis\u00e4\u00e4n. (Osa I 3.3 Rooma<\/a><\/em>) Niill\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 suoraa yhteytt\u00e4 luontoon, vaan esitys j\u00e4i suljettujen seinien sis\u00e4\u00e4n. Teatterilla ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut samanlaista yhteiskunnallista ja uskonnollista merkityst\u00e4 roomalaisille kuin kreikkalaisille. Laajeneva imperiumi ei olisi mahtunutkaan katsojien silmien alle, kuten kreikkalaisten kaupunkivaltio konkreettisesti n\u00e4kyi Akropolilta. (Carlson 1989, 62\u201369; Brockett & Hildy 2008, 29; Wiles 2003, 174\u2013175, 184.)<\/p>\n\n\n\n Kun L\u00e4nsi-Rooman valtakunta oli luhistunut vuonna 476, Eurooppaan ei rakennettu yht\u00e4\u00e4n teatterirakennusta tuhanteen vuoteen. Varhaiskeskiajalla teatteritoiminta oli kokonaan kielletty. Esityksi\u00e4 on silti saattanut olla esimerkiksi toreilla ja markkinapaikoilla, mutta siit\u00e4 ei ole s\u00e4ilynyt tietoa. 800-luvulla syntynyt kirkkodraama tapahtui aluksi katedraalissa ja levitt\u00e4ytyi v\u00e4hitellen koko kaupunkitilaan esitysten kasvaessa. (Osa I 4.3 Kirkkodraaman kultakausi<\/a><\/em>) Arkisen ymp\u00e4rist\u00f6n merkityksi\u00e4 hy\u00f6dynnettiin usein kohtausten tapahtumapaikkoina, esimerkiksi kaupungin tori esitti raamatunkertomuksen markkinapaikkaa, hautausmaa Golgataa.<\/p>\n\n\n\n Uskonnolliset mysteerin\u00e4ytelm\u00e4t olivat kaupungin asukkaiden yhteisi\u00e4 voimanponnistuksia, joiden valmisteluihin kaikki tavalla tai toisella osallistuivat. Vaikka esitysk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t olivat tarkoin s\u00e4\u00e4deltyj\u00e4 ja hierarkkisia, ne tapahtuivat yhteisess\u00e4, avoimessa julkisessa tilassa. Renessanssin aikana vallan keskus siirtyi kirkolta yksityisille kaupparuhtinaille, jotka alkoivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 esityksi\u00e4 erilaisten juhlien yhteydess\u00e4. 1500-luvun lopulla teatteri vet\u00e4ytyi kaupungin piazzalta ensin ruhtinaiden palatsien sis\u00e4pihoille (cortile<\/em>) ja sielt\u00e4 suuriin saleihin. Kaikki ymp\u00e4rist\u00f6n asukkaat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 mahtuneet katsomaan esityksi\u00e4, osallistumisesta puhumattakaan. Koko kaupungin yhteisist\u00e4 tapahtumista tuli suljettuja kutsuvierasn\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4, joihin p\u00e4\u00e4sy oli suuri kunnia. Aluksi esityksi\u00e4 varten pystytettiin v\u00e4liaikaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 ja katsomoita, mutta v\u00e4hitellen alettiin rakentaa varta vasten esitystoimintaan suunniteltuja tiloja.<\/p>\n\n\n\n 1600-luvulla omasta kotiteatterista tuli palatsien vakiovaruste eri puolilla Eurooppaa. Niit\u00e4 ei rakennettu ainoastaan kuninkaallisiin hoveihin, vaan my\u00f6s varakkaan aateliston ja hyvin menestyneiden kauppiaiden asuntoihin vahvistamaan asukkaidensa julkista imagoa. Joseph Furttenbach antaa kirjassaan Architectura civilis <\/em>vuodelta 1628 ohjeet teatterin suunnitteluun niin herttuan palatsiin kuin yksityishenkil\u00f6iden koteihin. Palatsiteatterit saattoivat olla hyvinkin isoja \u2013 kardinaali Barberinin vuonna 1637 rakennuttamassa teatterissa tiedet\u00e4\u00e4n olleen kolmetuhatta katsojapaikkaa. Tilaisuudet olivat silti intiimej\u00e4, hienostuneita ja elegantteja. Yleis\u00f6 oli v\u00e4h\u00e4lukuista ja valikoitua.<\/p>\n\n\n\n Sis\u00e4pihoilla ja halleissa pidetyiss\u00e4 juhlissa renessanssiruhtinailla ja heid\u00e4n perheill\u00e4\u00e4n oli tapana seurata esityksi\u00e4 tilaa kiert\u00e4vilt\u00e4 parvekkeilta. N\u00e4in sai alkunsa kuninkaallinen aitio, johon palatsin omistaja seuralaisineen saattoi tulla erillist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 pitkin suoraan yksityishuoneistaan. Sen sivuun rakennettiin pienempi\u00e4 aitioita, jota olivat alempien aatelissukujen hallussa. Niist\u00e4 tuli asuntojen jatkeita, miss\u00e4 sy\u00f6tiin ja seurusteltiin. Aitioiden yhteyteen rakennettiin erilaisia oheistiloja, olohuoneita, pukeutumishuoneita ja palvelusv\u00e4en tarvitsemia huoltotiloja. (Carlson 1989, 38\u201347)<\/p>\n\n\n\n Hoviteatterin rinnalla kansanomaiset esitykset jatkuivat kaduilla ja toreilla, miss\u00e4 ne olivat aluksi kaikkien n\u00e4kyvill\u00e4. Kun markkinateatteri alkoi muuttua ammattimaiseksi kaupalliseksi toiminnaksi, piti yleis\u00f6 rajata maksaviin asiakkaisiin. Lipun ostamista oli vaikea valvoa ulkona, joten esitykset alkoivat siirty\u00e4 sis\u00e4tiloihin. (Wiles 2003, 84) 1600-luvulla kaupalliset teatterit toimivat aristokraattien omistuksessa ja suojeluksessa. Ne sijaitsivat usein v\u00e4liaikaisissa tiloissa, syrj\u00e4isiss\u00e4 ja h\u00e4m\u00e4riss\u00e4 paikoissa. Puritaanit pyrkiv\u00e4t siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaa-ajan huvittelun pois julkisesta katutilasta, koska halusivat tehd\u00e4 tilaa arvokkaammalle liiketoiminnalle. Pysyvien teatterirakennusten pystytt\u00e4minen kaupungin keskustaan olisi merkinnyt esitystoiminnan hyv\u00e4ksymist\u00e4 sosiaalisen el\u00e4m\u00e4n osaksi, eiv\u00e4tk\u00e4 viranomaiset olleet siihen halukkaita. Esimerkiksi Lontoossa kaikki isot julkiset teatteriin sijaitsivat Thames-joen etel\u00e4rannalla kaupunginmuurien ulkopuolella. (Carlson 1989, 68) <\/p>\n\n\n\n Shakespearen n\u00e4ytelmien menestyksen yhten\u00e4 selityksen\u00e4 on pidetty sit\u00e4, ett\u00e4 esityksi\u00e4 p\u00e4\u00e4si syrj\u00e4isest\u00e4 sijainnista huolimatta katsomaan jokainen, jolla oli varaa p\u00e4\u00e4sylippuun. Yleis\u00f6 koostui kaikista yhteiskuntaluokista. 1500- ja 1600-luvun taitteessa arviolta 10\u201320 % lontoolaisista k\u00e4vi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti teatterissa. Joukossa oli sek\u00e4 sivistyneit\u00e4 aristokraatteja ett\u00e4 oppimatonta rahvasta \u2013 my\u00f6s naisia, vaikka se ei ollut hyv\u00e4ksi heid\u00e4n maineelleen. Kuningatar Elisabet I n\u00e4ki todenn\u00e4k\u00f6isesti noin viisi ammattilaisesityst\u00e4 vuodessa. Kaikkien katsojien mielenkiinto oli pidett\u00e4v\u00e4 yll\u00e4 nelj\u00e4n tunnin ajan. Vain parhaat n\u00e4ytelm\u00e4t ja n\u00e4yttelij\u00e4t selvisiv\u00e4t t\u00e4llaisesta testist\u00e4. Macintosh jopa v\u00e4itt\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t kalliimpiin yksityisteattereihin kirjoitetut n\u00e4ytelm\u00e4t olisi olleet yht\u00e4 onnistuneita kuin julkisella puolella esitetyt, koska ne oli suunnattu vain varakkaalle yleis\u00f6lle. (Brockett & Hildy 2008, 123\u2013129; Macintosh 1993, 37.)<\/p>\n\n\n\n V\u00e4hitellen kaupalliset teatterit siirtyiv\u00e4t liikekeskuksiin ja alkoi synty\u00e4 kokonaisia viihdekortteleita. 1700-luvulla teatterit eiv\u00e4t viel\u00e4 pyrkineet erottumaan yhten\u00e4isesti suunnitellusta katukuvasta, vaan muistuttivat julkisivuiltaan pankkeja ja kauppoja. (Carlson 1989, 98) Koska kadunpuoleinen tila oli kallista, kaupallisten teattereiden julkisivu oli usein kapea n\u00e4yteikkuna, joka ainoastaan mainosti syvemm\u00e4ll\u00e4 korttelissa sijaitsevaa teatteria. Kun v\u00e4liajasta tuli yleinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 1800-luvun lopulla, teatterit tarvitsivat lis\u00e4\u00e4 l\u00e4mpi\u00f6tilaa ja ottivat katosten avulla haltuunsa sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin edess\u00e4 olevaa jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4. Samoihin aikoihin syntyi tarve yksil\u00f6llisemp\u00e4\u00e4n koristeluun, vaikka pienet teatterit saattoivat silti edelleen muistuttaa tavallisia asuintaloja. En\u00e4\u00e4 ei riitt\u00e4nyt, ett\u00e4 yleis\u00f6 tunnisti rakennuksen teatteriksi, vaan haluttiin antaa viesti\u00e4 siit\u00e4, mink\u00e4 tyylisi\u00e4 esityksi\u00e4 siell\u00e4 saattoi n\u00e4hd\u00e4. Teatterit alkoivat mainostaa esityksi\u00e4\u00e4n ja kehitt\u00e4\u00e4 julkisuuskuvaansa. Seurueen nimi oli aluksi n\u00e4kyvimmin esill\u00e4 julisteissa, mutta 1900-luvun alussa n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 tuli t\u00e4rkein vetonaula. (emt., 120\u2013127)<\/p>\n\n\n\n Porvariston vaikutusvallan kasvaessa julkiset teatterit alkoivat v\u00e4hitellen n\u00e4ky\u00e4 katukuvassa, vaikka hoveissa ja muissa yksityistiloissa j\u00e4rjestettyjen esitysten kulta-aika jatkui edelleen. Teatterirakennusten sijantiin ja saavutettavuuteen alettiin kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota. Valistusfilosofi Voltaire, joka kampanjoi teatterin kulttuurisen johtoaseman puolesta, kirjoitti 1700-luvun alussa:<\/p>\n\n\n\n Saapuessamme teatteriin olemme kauhistuneita siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n on t\u00e4ytynyt kulkea sinne niin ep\u00e4mukavalla tavalla, asettua aloillemme niin ep\u00e4mukavasti, todeta teatteritalot niin huonosti rakennetuiksi, niin huonosti suunnitelluiksi, ja l\u00e4hdemme niist\u00e4 viel\u00e4 suuremman k\u00e4rsimyksen ja h\u00e4mmennyksen vallassa kuin tulimme. <\/p>(Carlson 1989, 74)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Julkisesti rahoitetuista kansallisteattereista haluttiin tehd\u00e4 kulttuurisia monumentteja kaupunkien arvokeskustaan ja sijoittaa ne rationaalisesti suunniteltuun asemakaavaan. (Neues Schauspielhaus Berliiniss\u00e4<\/a>)1800-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4 oopperoista ja teattereista oli tullut kaupunkien solmukohtia ja t\u00e4rkeimpi\u00e4 rakennuksia rautatieasemien ja kirkkojen ohella. Ne tarjosivat vaikuttavan n\u00e4kym\u00e4n jo kaukaa eri suunnista l\u00e4hestyville kulkijoille \u2013 t\u00e4t\u00e4 on nykyisiss\u00e4 t\u00e4yteen rakennetuissa keskustoissa usein vaikea en\u00e4\u00e4 hahmottaa. Alun perin teatterit oli pystytetty avarille paikoille ja kohotettu ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n korkeammalle itsen\u00e4isiksi, vapaasti seisoviksi monumenteiksi. Mahtipontinen koristelu toi mieleen klassiset temppelit tai katedraalit. (Carlson 1989, 81\u201382) Aristokraatitkaan eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ajatelleet teatteria sis\u00e4piirin yksityisomaisuutena, vaan tilaisuutena n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 seurapiireille. (emt., 56)<\/p>\n\n\n\n Modernististen teattereiden rakentaminen k\u00e4ynnistyi isossa mittakaavassa 1960-luvulla. Niit\u00e4 voi edelleen pit\u00e4\u00e4 kaupunkitilan monumentteina, joskin ne ydinkeskustan asemasta usein sijoitetaan puistomaisiin ymp\u00e4rist\u00f6ihin arvostetuille alueille tai laajempien rakennuskokonaisuuksien osaksi. 1900-luvun loppupuoliskolta alkaen teatterintekij\u00e4t ovat ottaneet haltuunsa vanhoja tehtaita tai muita alkuper\u00e4isest\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettuja rakennuksia.<\/p>\n\n\n\nKaupallinen teatteri<\/h2>\n\n\n\n
Teatteri arvorakennuksena<\/h2>\n\n\n\n
Vaihtoehtoisia esityspaikkoja<\/h2>\n\n\n\n
![Neues Schauspielhaus Berliiniss\u00e4<\/a>)1800-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4 oopperoista ja teattereista oli tullut kaupunkien solmukohtia ja t\u00e4rkeimpi\u00e4 rakennuksia rautatieasemien ja kirkkojen ohella. Ne tarjosivat vaikuttavan n\u00e4kym\u00e4n jo kaukaa eri suunnista l\u00e4hestyville kulkijoille \u2013 t\u00e4t\u00e4 on nykyisiss\u00e4 t\u00e4yteen rakennetuissa keskustoissa usein vaikea en\u00e4\u00e4 hahmottaa. Alun perin teatterit oli pystytetty avarille paikoille ja kohotettu ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n korkeammalle itsen\u00e4isiksi, vapaasti seisoviksi monumenteiksi. Mahtipontinen koristelu toi mieleen klassiset temppelit tai katedraalit. (Carlson 1989, 81\u201382) Aristokraatitkaan eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ajatelleet teatteria sis\u00e4piirin yksityisomaisuutena, vaan tilaisuutena n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 seurapiireille. (emt., 56)<\/p>\n\n\n\nModernististen teattereiden rakentaminen k\u00e4ynnistyi isossa mittakaavassa 1960-luvulla. Niit\u00e4 voi edelleen pit\u00e4\u00e4 kaupunkitilan monumentteina, joskin ne ydinkeskustan asemasta usein sijoitetaan puistomaisiin ymp\u00e4rist\u00f6ihin arvostetuille alueille tai laajempien rakennuskokonaisuuksien osaksi. 1900-luvun loppupuoliskolta alkaen teatterintekij\u00e4t ovat ottaneet haltuunsa vanhoja tehtaita tai muita alkuper\u00e4isest\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettuja rakennuksia.<\/p>\n\n\n\nVaihtoehtoisia esityspaikkoja<\/h2>\n\n\n\nJo 1800-luvulla syntyi tarve vet\u00e4yty\u00e4 arkiel\u00e4m\u00e4n ja kaupallistuneen kulttuurin ulkopuolelle nauttimaan korkealaatuisesta taiteesta yhdess\u00e4 samanhenkisen yleis\u00f6n kanssa. Bayreuthin pikkukaupunkiin Etel\u00e4-Saksassa rakennettiin vuonna 1876 festivaalitalo yksinomaan Wagnerin oopperoiden esitt\u00e4mist\u00e4 varten. Oopperajuhlat j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n edelleen vuosittain, ja niille osallistuminen merkitsee l\u00e4hes pyhiinvaelluksen kaltaista riitti\u00e4. (Osa II Wagner ja Bayreuth<\/a><\/em>)<\/p>\n\n\n\nVallankumoukselliset avantgardistit halusivat hyl\u00e4t\u00e4 kaikki ulos olemassa olevat rakenteet, joiden he katsoivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti palvelevan porvarillista hegemoniaa tai aristokraattisia perinteit\u00e4. Ajatus oli vanha: jo Jean-Jacques Rousseau (1712\u20131778) oli vaatinut teatteri-instituution korvaamista vapailla kansanjuhlilla. Esitykset oli viet\u00e4v\u00e4 kaduille ja toreille sellaisten ihmisten luo, jotka eiv\u00e4t elitistist\u00e4 kulttuuria harrastaneet.<\/p>\n\n\n\nSuurten monumentaaliteattereiden ja kaupallisten viihdekortteleiden oheen monissa maissa syntyi amat\u00f6\u00f6rin\u00e4yttelij\u00f6iden yhdistyksi\u00e4, jotka ker\u00e4siv\u00e4t varoja ja rakennuttivat pieni\u00e4 teatteritaloja paikallisia kulttuurikeskuksiksi. Britanniassa ja Yhdysvalloissa ne tunnettiin Pikkuteatteriliikkeen\u00e4, ja n\u00e4ytelm\u00e4t saattoivat olla hyvinkin kokeellisia. My\u00f6s yksityistiloissa j\u00e4rjestettiin jatkuvasti pienimuotoista teatteria. 1800-luvun porvariskodeissa esitettiin kuvaelmia suosittujen aiheiden pohjalta. Harrastajateattereiden suljetuissa kutsuvierasn\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4 voitiin esitt\u00e4\u00e4 sensuroituja tekstej\u00e4. 1900-luvun j\u00e4lkipuoliskolla It\u00e4-Euroopan sosialistimaissa tehtiin maanalaisia esityksi\u00e4 tavallisissa kerrostalohuoneistoissa.<\/p>\n\n\n\nLiikkuvat esitykset<\/h2>\n\n\n\nTeatteri ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse seini\u00e4 ymp\u00e4rilleen. Lavastushistorioitsija Arnold Aronson jakaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4 vapaasti sijoittuvien esitysten toimintaperiaatteet kolmeen ryhm\u00e4\u00e4n. (1) Kiert\u00e4v\u00e4t, naamioseurueet (mumming) <\/em>esiintyv\u00e4t yksityistiloissa, mutta k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t julkista tilaa liikkuessaan paikasta toiseen joskus kulkueen muodossa tai rituaaleja suorittaen. N\u00e4in tekev\u00e4t esimerkiksi Tiernapojat, nuuttipukit tai p\u00e4\u00e4si\u00e4isnoidat viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin. (2) Esitysymp\u00e4rist\u00f6 voi olla pysyv\u00e4 tai tilap\u00e4inen rakenne, joka sulkee katsojan sis\u00e4\u00e4ns\u00e4, kuten huvipuisto, tivoli tai kaupunkitapahtuma. Vaikka t\u00e4llaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pidet\u00e4 varsinaisia esityksi\u00e4, tilaj\u00e4rjestely itsess\u00e4\u00e4n muuttaa arkikokemusta. Esimerkiksi markkinahumu on totaalinen ymp\u00e4rist\u00f6, joka h\u00e4mment\u00e4\u00e4 ja eksytt\u00e4\u00e4 katsojaa. Tungoksessa vellovat ihmisjoukot kuuluvat oleellisesti kokemukseen, eli yleis\u00f6st\u00e4 tulee er\u00e4\u00e4nlainen esitys itselleen. (3) Kulkueelle on tyypillist\u00e4 katsojan ja esiintyj\u00e4n v\u00e4lisen rajan sekoittuminen. Koko ymp\u00e4rist\u00f6 muuttuu esityksen osaksi sit\u00e4 mukaa kun kulkue etenee sen l\u00e4vitse, esimerkiksi karnevaalissa, paraatissa tai mielenosoituksessa. Tilanteessa ei ole yht\u00e4 selke\u00e4\u00e4 fokusta. (Aronson 1981, 17\u201326)<\/p>\n\n\n\nDavid Wiles luokittelee kulkuetyypit sen perusteella, osallistuvatko kaikki l\u00e4sn\u00e4olijat sen toimintaan, vai jakautuvatko he aktiivisiksi esiintyjiksi ja passiiviseksi yleis\u00f6ksi. Kulkueella voi h\u00e4nen mukaansa olla nelj\u00e4nlaisia teht\u00e4vi\u00e4. Pyhiinvaellus<\/em> suuntautuu tiettyyn p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, paraatissa<\/em> oleellista on esitt\u00e4ytyminen matkan varrella, karttaan<\/em> perustuva kulkue on valinnut symbolisesti merkityksellisen reitin ja kertomuksessa<\/em> katsoja seuraa ohi kulkevia tapahtumia. (Wiles 2003; 63\u201391) Historialliset kulkueet liittyiv\u00e4t usein uskonnollisiin rituaaleihin tai esittiv\u00e4t ruhtinaiden valtaa alamaisille. Silti my\u00f6s rahvas j\u00e4rjesti omia kansanomaisia kulkueita, joiden juuret olivat pakanallisissa kulttuureissa. Niiss\u00e4 juhlittiin esimerkiksi kev\u00e4\u00e4n tuloa. (emt., 79)<\/p>\n\n\n\nWiles kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, miten erilaiset kaupunkirakenteet tukevat tietyntyyppisi\u00e4 esitysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Antiikin Kreikassa ja keskiajalla kaupungit my\u00f6t\u00e4iliv\u00e4t olemassa olevia luonnonmuotoja, jolloin kaduista tuli kapeita, sokkeloisia ja ep\u00e4symmetrisi\u00e4. T\u00e4llainen ymp\u00e4rist\u00f6 sopi uskonnollisiin kulkueisiin, kun esimerkiksi Raamatun kertomuksia sovitettiin matkan muotoon. Se ei kuitenkaan tarjonnut n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 puitteita maallisten renessanssiruhtinaisen paraateille, joiden l\u00e4hestymist\u00e4 piti voida seurata jo kaukaa. (emt., 67\u201368, 76\u201377) <\/p>\n\n\n\nBarokin juhlava kaupunkiarkkitehtuuri oli rakennettu hallitsijan valtaa varten eik\u00e4 se j\u00e4tt\u00e4nyt tilaa asukkaiden itseilmaisulle. Kun kaupunkeja ruvettiin rakentamaan ruutuasemakaavaan, kulkueiden luonne muuttui. Siin\u00e4 miss\u00e4 koko yhteis\u00f6 oli osallistunut uskonnollisiin kulkueisiin, seurasivat kuninkaan alamaiset paraatien ohimarssia katujen reunoilta. Kaupungista tuli kuninkaallinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jossa kukaan ei voinut suojautua vallanpit\u00e4jien kaikkin\u00e4kev\u00e4lt\u00e4 katseelta. Wilesin mukaan se lannisti julkisessa tilassa tapahtuvan kansalaistoiminnan viel\u00e4 Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeenkin. 1700-luvun kaupunkien torit olivat muuttuneet el\u00e4vist\u00e4 piazzoista tyhjiksi monumentaaliaukioiksi, jotka eiv\u00e4t kutsuneet viett\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa. Kahviloista, puistoista ja teattereista tuli kansalaisten uusia kokoontumispaikkoja. Modernin kaupunkitilan k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 olivat nyt yksityiset k\u00e4velij\u00e4t, flan\u00f6\u00f6rit<\/em>, jotka vaeltelivat katuja pitkin tarkkaillen ihmisjoukkoja ulkopuolisin silmin. (emt., 84\u201387)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"Esityspaikka on enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 katsomo ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Samalla tavalla kuin teatteritapahtuma alkaa valmistautumisesta ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1362"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1362"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1362\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5364,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1362\/revisions\/5364"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1362"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1362"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1362"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/01\/9-20.jpg\"){kind=link}