{"id":1364,"date":"2018-01-31T14:20:28","date_gmt":"2018-01-31T12:20:28","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1364"},"modified":"2025-10-27T14:14:25","modified_gmt":"2025-10-27T12:14:25","slug":"3-3-perinteen-katkos","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/3-3-perinteen-katkos\/","title":{"rendered":"3.3 Perinteen katkos"},"content":{"rendered":"\n

Funktionalismin harha<\/h2>\n\n\n\n

Arkkitehti ja teatterihistorioitsija Iain Macintosh kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, etteiv\u00e4t konkreettiset rakennusprojektit ja teoreettinen keskustelu teatteriarkkitehtuurin periaatteista ole kunnolla kohdanneet historian aikakausina. Aktiivisten rakennusbuumien aikana 1700- ja 1800-luvuilla ei teatteritilan luonnetta sen kummemmin pohdittu. Silloiset arkkitehdit oppivat ammattinsa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ty\u00f6ss\u00e4. Uudisrakennusten lis\u00e4ksi teattereiden toistuvat tulipalot pitiv\u00e4t yll\u00e4 heid\u00e4n osaamistaan. Viel\u00e4 1900-luvun alussa Englannissa ja USA:ssa toimi joukko remontointiin erikoistuneita arkkitehtej\u00e4, jotka rynt\u00e4siv\u00e4t savuaville raunioille ja pystyttiv\u00e4t palaneen teatterin pikavauhtia uudelleen entisess\u00e4 asussaan. T\u00e4m\u00e4 kaikki yll\u00e4piti traditionaalisia tilaratkaisuja. (Macintosh 1993, 62)<\/p>\n\n\n\n

1920-luvulla, kun teatteriarkkitehtuuria koskeva debatti lis\u00e4\u00e4ntyi r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti, katsojat olivat jo siirtym\u00e4ss\u00e4 sankoin joukoin elokuviin, eik\u00e4 uusille teattereille ollut samanlaista kysynt\u00e4\u00e4 kuin ennen. 1930\u20131940-luvuilla lama ja sota-aika katkaisivat kaiken rakennustoiminnan l\u00e4hes tyystin. Utopistiset arkkitehtuuri-ideat j\u00e4iv\u00e4t paperiprojekteiksi, joiden vaikutusvalta perustui juuri niiden mahdottomuuteen:<\/p>\n\n\n\n

Teatterihistorioitsijaa kiehtoo n\u00e4hd\u00e4, kuinka arkkitehti voi ehdottaa p\u00e4\u00e4lt\u00e4 katsoen viettelevi\u00e4 suunnitelmia, jotka olisivat toteutettuina ep\u00e4onnistuneet ja tuhonneet h\u00e4nen maineensa. Kuitenkin juuri siksi, ettei niit\u00e4 koskaan toteutettu, mutta toistettiin jatkuvasti (\u2026) [niist\u00e4 tuli] satojen imitaatioiden innoituksen l\u00e4hde.<\/em> <\/p>(Macintosh 1993, 47\u201348.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

1950-luvulla teoreettiset keskustelut k\u00e4ynnistyiv\u00e4t uudelleen. Kun sodassa tuhoutuneita teattereita ryhdyttiin rakentamaan uudelleen, ty\u00f6h\u00f6n valittiin alallaan arvostettuja arkkitehtej\u00e4, joilla ei ollut kokemusta teatterin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. He ryhtyiv\u00e4t ratkaisemaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon ongelmia uusilla tavoilla, jotka perustuivat teorettisiin ihanteisiin. Kokemusper\u00e4isen tiedon perinne katkesi. Macintoshin mukaan monet modernistiset arkkitehdit sortuvat \u201dfunktionalismin harhaan\u201d olettaessaan, ett\u00e4 hyv\u00e4 muoto perustui mitattavissa ja m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4 olevaan k\u00e4ytett\u00e4vyyteen. He laskivat katsojapaikat, tarvittavan jalkatilan, n\u00e4k\u00f6linjat ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan vaatimukset, mutta eiv\u00e4t kyenneet ottamaan huomioon tilan vaikutusta inhimilliseen kokemukseen. Siksi teatterintekij\u00e4t olivat monesti tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 moderneihin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ihin. Vasta 1970-luvulla havahduttiin yleisesti siihen, ett\u00e4 vanhat, ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliset rakennukset saattoivat tarjota paremmin inspiroivat taiteelliset puitteet, kuin uudet, toimivat teatteritalot. Siihen menness\u00e4 suuri osa vanhoista teattereista oli kuitenkin jo ehditty purkaa. (Macintosh 1993, 66\u201380, 105\u2013107)<\/p>\n\n\n\n

Modernistiset teatterirakennukset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Py\u00f6re\u00e4n katsomon keskell\u00e4 oleva areena tai puoliareena kiehtoi arkkitehtej\u00e4, ohjaajia ja teoreetikkoja, koska se muistutti alkuper\u00e4isen\u00e4 pidetty\u00e4 kreikkalaista amfiteatteria tai arkip\u00e4iv\u00e4n katsomistilannetta, miss\u00e4 ihmiset ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t vapaasti esiintyj\u00e4n ymp\u00e4rille. Areena on kuitenkin haastava tila n\u00e4yttelij\u00e4lle, koska osa yleis\u00f6\u00e4 j\u00e4\u00e4 aina h\u00e4nen selk\u00e4ns\u00e4 taakse. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja sielt\u00e4 pois ei voi kulkea huomaamatta muuten kuin mahdollisten lattialuukkujen kautta tai pimennetyn kohtauksen aikana. Korkeita lavasteita ei voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, koska ne peitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4kyvyyden aina jostain suunnasta. Areenan muotoinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 rajoittaakin taiteellisia ratkaisuja niin paljon, ett\u00e4 sellaista on harvoin haluttu rakentaa pysyv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Arkkitehti Pentti Pihan ja teatteriohjaaja Per Edstr\u00f6min ideoimia esitystilan vaihtoehtoja. (Piha & Edstr\u00f6m 1976, 22\u201323)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ruotsalainen teatteriohjaaja Per Edstr\u00f6m ja suomalainen arkkitehti Pentti Piha liputtivat muunneltavien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilojen puolesta. He julkaisivat vuonna 1976 kirjan Rum och teater, <\/em>jossa he laativat kaavamaisia pohjapiirroksia erityyppisi\u00e4 katsojasuhteita tuottavista tilaratkaisuista. Monologi- tai kuvateatterissa esiintyj\u00e4 kohotetaan erilleen yleis\u00f6st\u00e4 niin, ett\u00e4 vuorovaikutus tapahtuu vain yhteen suuntaan. Dialoginen teatteri perustuu tasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa ihmiset luontaisesti kokoontuvat esiintyj\u00e4n ymp\u00e4rille. Pihan arkkitehtitoimisto suunnitteli mm. nykyisin Studio Pasilana tunnetun studiotilan Intimiteatterin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 1980-luvun alussa. Muunneltavuuden idea ei siin\u00e4 kuitenkaan toteutunut Pihan toivomalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
The Playhouse Theatre (1950) Houstonissa, Teksasissa on yksi harvoja t\u00e4ysareenaksi rakennettuja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4. (Leycroft & Leycroft 1984, 188, kuva 273)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Muunneltava Martha Cohen Theater Calgaryssa (1984) on yksi Calgary Centerin kolmesta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4. (Macintosh 1993, 131, kuva 18)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Kokeilevia esitystiloja rakennettiin usein isompien teattereiden studion\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iksi, vapaiden ryhmien vierailuja varten sek\u00e4 etenkin Yhdysvalloissa yliopistojen draamaosastojen yhteyteen. Ne suunniteltiin mielell\u00e4\u00e4n monik\u00e4ytt\u00f6isiksi niin, ett\u00e4 katsomo voitaisiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 mahdollisimman moneen eri asentoon. Siin\u00e4 jouduttiin kuitenkin usein tekem\u00e4\u00e4n niin paljon erilaisia kompromisseja, ettei mik\u00e4\u00e4n vaihtoehto ollut t\u00e4ysin onnistunut. Katsomoelementtien siirt\u00e4minen saattoi olla niin hidasta, ettei tilaa ehditty k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 muuttaa esitysten v\u00e4lill\u00e4. Helposti k\u00e4vi niin, ett\u00e4 monimuoton\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 juuttui parhaiten toimivaan muotoonsa ja alkuper\u00e4inen muunneltavuuden idea katosi.<\/p>\n\n\n\n

Useimmat sotien j\u00e4lkeen rakennetut suuret n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t ovat modernisoituja versioita perinteisest\u00e4 kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4. Niiss\u00e4 yleis\u00f6 ja esitys ovat selv\u00e4sti eri tiloissa, mutta raja on sumea. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko on yleens\u00e4 leve\u00e4, ja etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 jatkuu katsomoon, joka kaartuu loivasti. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukosta saatetaan my\u00f6s kokonaan luopua niin, ett\u00e4 yleis\u00f6n ja esityksen tila jatkuu yhten\u00e4isen\u00e4 hallina, jota rajataan sermeill\u00e4 ja lavasteilla kulloisenkin tarpeen mukaan. Sek\u00e4 modernisoidut kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t ett\u00e4 avoimet studiotilat on p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti pyritty tekem\u00e4\u00e4n mahdollisimman neutraaleiksi mustiksi laatikoiksi, jotka palvelevat valoilla luotujen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvien tarpeita. Seinist\u00e4 ja lattiasta sai heijastua mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n hallitsematonta valoa, jotta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva olisi kontrolloitavissa. Modernistiset arkkitehdit uskoivat valo- ja projisointiteknologian syrj\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n materiaaliset lavastukset kokonaan, mink\u00e4 seurauksena verstastilat rakennettiin systemaattisesti liian pieniksi. Taiteelliselta kannalta mustia laatikoita on moitittu ep\u00e4kiinnostaviksi ja persoonattomiksi ep\u00e4paikoiksi, kuten suomalainen lavastaja M\u00e5ns Hedstr\u00f6m kirjoitti vuonna 1988:<\/p>\n\n\n\n

Istutaan mustassa teatterikoneessa tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 miss\u00e4 lennet\u00e4\u00e4n. Istutaan kansainv\u00e4lisess\u00e4 koneessa, jossa vain lentoyhti\u00f6n nimi erottaa koneen toisesta samanlaisesta. Istutaan McDonaldsissa, jossa vain kaupungin nimi kertoo sijainnin. <\/p>(Hedstr\u00f6n 1988, 43)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Tuskin uusien, modernien teattereiden rakentaminen oli p\u00e4\u00e4ssyt vauhtiin, kun teatterintekij\u00e4t halusivatkin niist\u00e4 ulos. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 esityksi\u00e4 vietiin sinne, miss\u00e4 uskottiin l\u00f6ytyv\u00e4n uusia yleis\u00f6j\u00e4: ty\u00f6paikoille, kouluihin, kaduille ja toreille. Toisaalta etsiydyttiin vanhoihin, k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettuihin rakennuksiin ja hy\u00f6dynnettiin niiden erityist\u00e4 ilmapiiri\u00e4 esityksen osana. Vuosituhannen vaihteessa ymp\u00e4rist\u00f6 itsess\u00e4\u00e4n nousi erilaisten paikkasidonnaisten teosten p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Funktionalismin harha Arkkitehti ja teatterihistorioitsija Iain Macintosh kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota siihen, etteiv\u00e4t konkreettiset rakennusprojektit ja teoreettinen […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1364"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1364"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1364\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5363,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1364\/revisions\/5363"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1364"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1364"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1364"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}