Teemme v\u00e4\u00e4rin vaatiessamme samoja rakennuksia palvelemaan sek\u00e4 vakio-ohjelmistoa ett\u00e4 moderneja kokeiluja. Pysyv\u00e4 muoto est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 saavuttamasta vapauden vaatimuksia. Luovuttakaamme siis nuo teatterit vanhentuneelle menneisyydelle ja rakentakaamme yksinkertaisesti perustila, jonka suojassa me voimme ty\u00f6skennell\u00e4. Ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, ei en\u00e4\u00e4 istuinpaikkojen piiri\u00e4. Vain paljas, tyhj\u00e4 sali, odottamassa. <\/p>(Wiles 2003, 246)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Max Reinhardt: <\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 esiintyy t\u00e4n\u00e4\u00e4n ladossa tai teatterissa, huomenna majatalossa tai kirkossa, tai pahus soikoon, vaikka ekspressionistisella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4: jos paikka sopii n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n, tuloksena on jotain upeaa. <\/p>(Aronson 1981, 36)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Edward Gordon Craig: <\/p>\n\n\n\n Teatterin tulee olla tyhj\u00e4 tila, jossa on vain katto, lattia ja sein\u00e4t. Sen sis\u00e4lle tulee jokaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 varten rakentaa omanlaisensa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja v\u00e4liaikainen katsomo. Me voimme siten l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia teattereita, koska jokainen draaman tyyppi vaatii erityisen tyyppisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan. <\/p>(Wiles 2003, 246)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Antonin Artaud: <\/p>\n\n\n\n Voidaksemme vaikuttaa joka taholta katsojan aistiherkkyyteen kannatamme esityst\u00e4, joka kiert\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri teatteritilaa, joka ei erota n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja katsomoa kahdeksi erilliseksi maailmaksi, joilla ei ole kosketusta toisiinsa, vaan joka sinkoaa visuaaliset ja \u00e4\u00e4nelliset v\u00e4l\u00e4hdyksens\u00e4 koko katsojamassan yli ja sen keskuuteen. <\/p>(Artaud 1983, 107)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Ajatus esitystilan muunneltavuudesta ei sin\u00e4ns\u00e4 ollut uusi. Jo 1700- ja 1800-luvuilla teattereihin oli suunniteltu koneistoja, joiden avulla permannon lattia voitiin nostaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tasolle ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koko tilaa esimerkiksi naamiaisiin, tanssiaisiin, kukkan\u00e4yttelyihin tai suuriin illallisiin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja katsomoa saatettiin rajata verhoilla tai saranoitujen seinien avulla erilaisiin tilaisuuksiin sopivaksi. (Leycroft & Leycroft 1984, 131) Modernisteille tilan muunneltavuus oli kuitenkin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tarpeita suurempi ideologinen asia: se merkitsi nopeasti muuttuvan nykyaikaisen maailman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4 vastinetta.<\/p>\n\n\n\n It\u00e4valtalaisen arkkitehdin Friedrich Kieslerin mielest\u00e4 kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n pahin puute oli se, ettei katsoja voinut kokea sit\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in. Ihmisten ja esineiden oli toimittava yhdess\u00e4. Muutos ja liike olivat tilan t\u00e4rkeimm\u00e4t elementit, koska niiden avulla katsoja saattoi tuntea ajan kulumisen. Kieslerin kuningasajatus oli py\u00f6reiden muotojen arkkitehtuuri, joka jatkui kaikkiin suuntiin ilman selkeit\u00e4 rajoja tai erillisi\u00e4 osia. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta h\u00e4n suunnitteli vuonna 1924 pohjapiirrokseltaan ellipsin muotoisen esitystilan. Sen py\u00f6re\u00e4t sein\u00e4t olivat ter\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 lasia. Tilan keskell\u00e4 oli areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Useat kapeat rampit kiersiv\u00e4t spiraalimaisesti eri korkeuksilla. Lis\u00e4ksi rakenteisiin kuului tasoja ja niit\u00e4 yhdist\u00e4vi\u00e4 siltoja, joiden avulla tila olisi t\u00e4ysin muunneltava. Katsojapaikkoja piti olla 10 000. (Aronson 45\u201346; 58\u201359; Kiesler 1949)<\/p>\n\n\n\n Rachel Hannin tutkimusprojekti: Frederick Kiesler\u2019s \u201dEndless Theatre\u201d (1916\u20131926) Utopian Theatres -sivustolla<\/a><\/strong>.<\/p>\n\n\n\n Esitystilan kokeilut on rinnastettu kuvataiteen kubismiin, joka syntyi hieman niit\u00e4 ennakoiden 1900-luvun alussa. Avantgardistiset taidemaalarit, kuten Pablo Picasso, Georges Braque, Fernand Leger ja Juan Gris halusivat luoda kuvata tilaa niin, ett\u00e4 se vastaisi modernia, urbaania kokemusta liikkeest\u00e4 ja muutoksesta. He kumosivat kaksi l\u00e4nsimaista taidetta renessanssista l\u00e4htien hallinnutta esitt\u00e4misen traditiota, keskeisperspektiivin ja k\u00e4sityksen maalauksesta avoimena ikkunana toiseen todellisuuteen (fenestra aperta<\/em>). Kun kubistinen maalaus kuvasi kohdettaan yht\u00e4 aikaa useammasta n\u00e4k\u00f6pisteest\u00e4, se hajotti tilan yhten\u00e4isen rakenteen. Voi ajatella, ett\u00e4 katsoja ja kohde olivat jatkuvassa liikkeess\u00e4, mik\u00e4 esti yhdenk\u00e4\u00e4n kuvakulman vakiintumista \u201doikeaksi\u201d katseen suunnaksi. Vastaava vaikutelma syntyi, kun teatteriesitys levitettiin ymp\u00e4ri tilaa ilman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon kehyst\u00e4, joka ohjaisi katsetta.<\/p>\n\n\n\n Tilan hajottamisen lis\u00e4ksi kubistit luopuivat vaatimuksesta, ett\u00e4 maalaus tuottaisi illuusion toisesta maailmasta. He keskittyiv\u00e4t taulun materiaaliseen pintaan liimaamalla siihen arkiymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 poimimiaan esineit\u00e4, kuten sanomalehtipaperia tai puulastuja. T\u00e4m\u00e4 merkitsi radikaalia taidek\u00e4sityksen muutosta: teoksen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 jotain itsens\u00e4 ulkopuolista todellisuutta, vaan vaikuttaa katsojaan omalla olemisellaan, materiaalien, v\u00e4rien ja muotojen sommitteluna. Nykyterminologiaa k\u00e4ytt\u00e4en he siirtyiv\u00e4t representaatiosta presentaatioon, poissaolevien merkitysten esitt\u00e4misest\u00e4 erilaisten materiaalien itseriittoiseen l\u00e4sn\u00e4oloon. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle sovellettuna merkitsi sit\u00e4, ettei lavastuksen tarvinnut viitata n\u00e4ytelm\u00e4n maailmaan, vaan se saattoi toimia puhtaasti abstraktina esityksen tilana ja olla sellaisenaan kiinnostava.<\/p>\n\n\n\n Teatteriarkkitehtuurin tiimolta j\u00e4rjestettiin lukuisia n\u00e4yttelyit\u00e4 ja konferensseja, joissa utopistisia ideoita esiteltiin piirrosten, pienoismallien ja vaatimattomampaan mittakaavaan tehtyjen simulaatioiden avulla. Kiesler kokosi Wieniin vuonna 1924 l\u00e4hes kaikki aikakauden keskeiset avantgardistit esittelem\u00e4\u00e4n teatteriarkkitehtonisia ideoitaan ja julkaisemaan niit\u00e4 koskevia manifestejaan. Useimmissa ehdotuksissa oli poistettu kaikki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja katsomoa erottavat rakenteet, kuten aukon kehys, esirippu ja ramppi. Suunnitelmat olivat mittasuhteiltaan j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isi\u00e4. Yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4t laskettiin tuhansissa. Sek\u00e4 katsomon ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n elementtej\u00e4 haluttiin siirrell\u00e4, py\u00f6ritt\u00e4\u00e4, nostaa ja laskea tekniikan avulla niin, ett\u00e4 muuntuva tila muodostaisi oman, vaikuttavan esityksens\u00e4. Lavastukset perustuivat useille valkokankaille eri suunnista projisoitavaan kuva- ja filmimateriaaliin.<\/p>\n\n\n\n Tunnetuimpia teatterisuunnitelmia oli saksalaisen arkkitehdin Walter Gropiuksen Totaltheater<\/em>, jonka Erwin Piscator (Osa III 2.4. Eeppisen teatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n rakentajat<\/a><\/em>) tilasi h\u00e4nelt\u00e4 1920-luvun lopulla. Siit\u00e4 piti tulla kokonaan uudenlainen, poliittiselle massateatterille soveltuva esitystila ja \u201dkaikkien teatterille oleellisten proletaaristen voimien suuri kohtauspaikka.\u201d (Willett 1979, 68) Hanke peruuntui Piscatorin heikon rahatilanteen ja Saksan kiristyv\u00e4n poliittisen ilmapiirin vuoksi. Gropiuksen suunnitelmia esiteltiin useissa n\u00e4yttelyiss\u00e4 ja kongresseissa, ja ne kuuluvat teatteriarkkitehtuurin historian ikoniin kuviin.<\/p>\n\n\n\n Totaltheater<\/em> olisi toteutuessaan ollut megalomaaninen rakennus, johon olisi mahtunut 2000 katsojaa. Gropius kuvasi sit\u00e4 tilakoneeksi, jonka ohjaaja voisi muotoilla vastaamaan miten persoonallista ja mielikuvituksellista visiota tahansa. Kaiken keskell\u00e4 olisi suuri, liikuteltava py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Tilaa kiert\u00e4v\u00e4\u00e4n panoraamakankaaseen projisoitaisiin kuvia eri suunnista. Katsomo voitaisiin \u201dhelpon mekanismin\u201d avulla j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kolmeen teatterin perusmuotoja vastaavaan asetukseen. (1) Areenassa katsojat istuvat esitystilan ymp\u00e4rill\u00e4. (2) Amfiteatterissa yleis\u00f6 istuu puoliympyr\u00e4n muodossa, ja esityslava on heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n. (3) Tavanomainen kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 mahdollistaa edistyneen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikan, mutta ei ved\u00e4 katsojaa fyysisesti esityksen piiriin. T\u00e4ss\u00e4 muodossa teatteri menett\u00e4isi Gropiuksen mielest\u00e4 yhden vahvimmista v\u00e4lineist\u00e4, joilla katsoja voisi osallistua draamaan. (Gropius & Wensinger 1961, 10\u201314)<\/p>\n\n\n\n Andreas Weiningerin suunnitelmassa katsojat istuivat pallon sis\u00e4pinnalla, mik\u00e4 Weiningerin mukaan asetti heid\u00e4t t\u00e4ysin uudenlaiseen psyykkiseen, optiseen ja akustiseen suhteeseen tilan kanssa. Tavoitteena oli sivist\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 liikkeen rytmin ja uusien havainnointitapojen leikin avulla sek\u00e4 antaa perustavanlaatuisia vastauksia perustavanlaatuisiin tarpeisiin. (Gropius & Wensinger 1961, 89.) Farkas Moln\u00e1rin U-teatteri koostui kolmesta eri suuntiin liikuteltavasta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 sek\u00e4 tilan yl\u00e4osaan kohotetusta nelj\u00e4nnest\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4, joka oli yhteydess\u00e4 katsomoparveen. Lis\u00e4ksi teatteriin kuului hissi- ja tasonostimia, valaisu- ja \u00e4\u00e4nilaitteita, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 yhdist\u00e4vi\u00e4 siltoja ja parvia sek\u00e4 tuoksua levitt\u00e4vi\u00e4 laitteita. Katsomo oli U:n muotoinen. Istuimet olivat s\u00e4\u00e4delt\u00e4vi\u00e4 ja py\u00f6rivi\u00e4. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4t yhdistiv\u00e4t katsomon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00f6n useassa kohtaa. Lattialle mahtui 1200 katsojaa, parvelle 150, kuuden hengen aitioihin yhteens\u00e4 240. Sein\u00e4t olivat liikuteltavia. Gropius & Wensinger 1961, s. 72\u201377.<\/p>\n\n\n\n Yhteist\u00e4 kaikille ylti\u00f6p\u00e4isille suunnitelmille oli, ett\u00e4 ne j\u00e4iv\u00e4t toteutumatta. Muunneltavuudestaan huolimatta ne eiv\u00e4t soveltuneet teattereiden normaalin ohjelmiston esitt\u00e4miseen, eik\u00e4 niiden rakentaminen ollut teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Lavastushistorioitsija Arnold Aronsonin mukaan ne palvelivat kuviteltua draamaa, jota ei ollut olemassakaan. Arkkitehtuurin ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6elementtien tuottamasta kokemuksesta tuli esityksen t\u00e4rkein asia. T\u00e4ysin hukkaan eiv\u00e4t suunnitelmat silti menneet: monia niist\u00e4 hy\u00f6dynnettiin my\u00f6hemmin huvipuistojen laitteissa. (Aronson 1981, 47; 56; 62.) Joitain ideoita muokattiin vaihtojen v\u00e4lineeksi konventionaalisissa esityksiss\u00e4. Esimerkiksi it\u00e4valtalaisen arkkitehdin Oskar Strnadin keksim\u00e4 rengasn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 kiersi katsomon takaa ja py\u00f6ritti sielt\u00e4 aina uuden lavastuskuvan esiin. Aronson mainitsee my\u00f6s tamperelaisen Pyynikin kes\u00e4teatterin py\u00f6riv\u00e4n katsomon avantgardististen tilakokeilujen popul\u00e4\u00e4rina sovelluksena. (emt., 55)<\/p>\n\n\n\n Kun toisen maailmansodan j\u00e4lkeisen j\u00e4lleenrakennuksen pahimmasta urakasta oli selvitty, teatteriarkkitehtoninen kokeilunhalu her\u00e4si uudelleen. Jacques Polieri toi Th\u00e9\u00e2tre Mobilen Pariisiin avantgardetaiteen festivaaleille vuonna 1960. Se oli py\u00f6re\u00e4, halkaisijaltaan 30-metrinen teatteri, joka koostui kahdesta sis\u00e4kk\u00e4isest\u00e4 renkaasta ja niiden keskell\u00e4 olevasta katsomosta. Uloin rengas oli kiinte\u00e4, sisempi rengas ja keskikoroke py\u00f6riv\u00e4t, mik\u00e4 mahdollisti eri liikkeiden yhdistelm\u00e4t. (Aronson 1981, 48\u201356) Polieri kehitti my\u00f6s monimediaista \u201dTotaalisen liikkeen teatteria\u201d, jossa tuhatp\u00e4inen yleis\u00f6 istuisi py\u00f6rivill\u00e4 korokkeilla valtavan kristallipallon sis\u00e4ll\u00e4. Sen yksinkertaistettu versio toteutettiin Osakan maailmann\u00e4yttelyss\u00e4 1970. (emt., 64)<\/p>\n\n\n\n Kuvittele: n\u00e4iss\u00e4 teattereissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 voi liikuttaa ja yleis\u00f6 voi liikkua. Ei ole pysyvi\u00e4 istuinpaikkoja. Rakennukset ovat tyhji\u00e4 tiloja, jotka voidaan jakaa kunkin produktion tarpeiden mukaan. (\u2026) Mit\u00e4 tahansa aisti-ilmi\u00f6t\u00e4 voidaan kasvattaa. Kova\u00e4\u00e4nisi\u00e4 ja projektoreja on kaikkialla tilassa. Sade ja tuuli, l\u00e4mp\u00f6 ja kylmyys voidaan tuottaa tilaan. Siell\u00e4 voi olla tuoksuja, h\u00f6yry\u00e4 ja savua. Valo voi sokaista, pimeys rauhoittaa, maa voi t\u00e4rist\u00e4. Lattia voi olla pehme\u00e4 tai kova. Ihmiset voivat maata, istua, seist\u00e4 tai k\u00e4vell\u00e4 kuten haluavat tai miten n\u00e4ytelm\u00e4 vaatii. Huoneen osia tai koko huoneita voidaan siirt\u00e4\u00e4, muovata, nostaa, laskea niin ett\u00e4 joko toiminta tai yleis\u00f6 voi vaihtaa paikkaa nopeasti ja sulavasti. (Lattiaa voi nostaa hydraulisesti, ja lattia, sein\u00e4t ja katto voivat olla puhallettavia.) Ilman painetta voi nostaa tai laskea. Sein\u00e4t voivat kaikua tai ime\u00e4 \u00e4\u00e4nt\u00e4. Kaikki on joustavaa, muuntautuvaa, pystytett\u00e4v\u00e4\u00e4, purettavaa, kannettavaa \u2013 Antaa kokonaisten el\u00e4inlaumojen astella sis\u00e4\u00e4n \u2013 antaa kaiken polkupy\u00f6rist\u00e4 tankkeihin ajaa sis\u00e4\u00e4n. Antaa liekkien kohota yl\u00f6s. Voitko avata katon antaaksesi ilmapallojen, helikoptereiden, lentokoneiden lent\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4n ja ulos? Voitko avata sein\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4ksesi kadut sis\u00e4\u00e4n? (Aronson 1981, 63\u201364)<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tilan uusi j\u00e4rjestys 1900-luvun alussa arkkitehdit ja teatteriohjaajat ryhtyiv\u00e4t innokkasti keksim\u00e4\u00e4n teatterirakennusta uudelleen. Toinen toistaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1366"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1366"}],"version-history":[{"count":34,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1366\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5362,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1366\/revisions\/5362"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1366"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1366"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1366"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG3-09.jpg\")
<\/a><\/a><\/a><\/a>Suuria suunnitelmia<\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a>
<\/p>\n\n\n\n<\/a><\/a>Saksalainen taiteilija Otto Piene visioi vuonna 1967 liikkuvan teatterin<\/summary>\n