(aiheeseen syvennyt\u00e4\u00e4n tarkemmin luvussa 2<\/a>)<\/em><\/p>\n\n\n\n N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikka kehittyi voimakkaasti 1800-luvun viimeisill\u00e4 ja 1900-luvun ensimm\u00e4isill\u00e4 vuosikymmenill\u00e4. S\u00e4hk\u00f6valo mullisti visuaalisen ilmaisun, mahdollisti katsomon piment\u00e4misen ja vaikuttavat tehosteet. Teatterintekij\u00e4t huomasivat pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 k\u00e4siss\u00e4\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4ist\u00e4 taiteellista instrumenttia, joka ei ollut ainoastaan n\u00e4ytelm\u00e4n esitt\u00e4misen paikka. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 tuli itsen\u00e4inen ilmaisuv\u00e4line, ja sen k\u00e4ytt\u00f6 vaati luovaa suunnittelua. Toisaalta suosioon tullut realistinen n\u00e4yttelemistyyli edellytti, ett\u00e4 joku katsoisi harjoituksia ulkopuolisen silmin ja huolehtisi esityksen uskottavasta yhten\u00e4isyydest\u00e4. Joukkokohtausten tekemisess\u00e4 tarvittiin selke\u00e4\u00e4 johtamista. <\/p>\n\n\n\n Harjoituksissa alkoi h\u00e4\u00e4ri\u00e4 eri nimikkeill\u00e4 toimivia henkil\u00f6it\u00e4, jotka ottivat vastuun esityksen taiteellisesta kokonaisuudesta n\u00e4yttelem\u00e4tt\u00e4 siin\u00e4 itse. Modernin ohjaajan ty\u00f6nkuva oli syntynyt. Vuosikymmenten lukuessa h\u00e4nen rinnalleen liittyi yh\u00e4 enemm\u00e4n eri osa-alojen taiteellisia suunnittelijoita: lavastajia, puku-, valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnittelijoita. Monet ohjaajat ryhtyiv\u00e4t my\u00f6s sanallisesti selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 luonnetta, merkityst\u00e4 ja tavoitteita. 1900-luvun alkupuolisko oli ohjelmallisten taideteorioiden, manifestien ja tietoisten uudistusten aikaa. <\/p>\n\n\n\n 1800-luvun lopun naturalistit (Osa III 2.2. Naturalismin tieteellinen katse<\/a><\/em>) olivat er\u00e4\u00e4nlainen saranakohta kahden aikakauden ja maailmankuvan v\u00e4liss\u00e4. Heid\u00e4n tavoitteissaan huipentui vuosisatainen pyrkimys realistiseen illuusioon ja n\u00e4kyv\u00e4n maailman j\u00e4ljittelyyn. Samalla heit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isin\u00e4 avantgardisteina, jotka tiedostivat el\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ennen kokemattomien yhteiskunnallisten muutosten aikaa. Naturalistit halusivat reagoida taiteellaan ajankohtaisiin asioihin kuvaamalla yhteiskuntaa ja ihmisi\u00e4 mahdollisimman todenmukaisesti. He uskoivat voivansa siirt\u00e4\u00e4 objektiivisen havainnon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja tarkastella sit\u00e4 siell\u00e4 tiedemiehen tavoin. T\u00e4m\u00e4 tavoite osoittautui pian riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, jopa mahdottomaksi. Todellisuutta j\u00e4ljittelev\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6isrealismista tuli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikkien seuraavien avantgardeliikkeiden arkkivihollinen.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isin\u00e4 joukosta erottuivat symbolistit ja ekspressionistit (Osa III 2.3. N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n todellisuuden tavoittelu<\/a><\/em>), jotka pyrkiv\u00e4t antamaan havaittavan muodon n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle todellisuudelle. Siin\u00e4 miss\u00e4 symbolistit olivat kiinnostuneita kokemuksen ylitt\u00e4vist\u00e4 eli transsendentaalisista ilmi\u00f6ist\u00e4, ekspressionistit etsiv\u00e4t ilmaisua henkil\u00f6kohtaisille tuntemuksilleen. Molempia suuntauksia yhdisti oletus ihmismielen kollektiivisista syv\u00e4rakenteista tai alitajunnasta, joita taide kykeni tavoittamaan. Kenties pisimm\u00e4lle t\u00e4m\u00e4n ajattelun vei Antonin Artaud (Osa III 2.3. N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n todellisuuden tavoittelu<\/a><\/em>), joka haaveili el\u00e4m\u00e4\u00e4 suuremmasta, suoraan katsojan aisteihin ja tunteisiin vaikuttavasta Julmuuden teatterista. H\u00e4n ei pyrkinyt teatterillaan esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n kuviteltua tarinaa, vaan tuottamaan arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4 todempia kokemuksia.<\/p>\n\n\n\n Ei ollut tavatonta, ett\u00e4 samat taiteilijat kunnostautuivat uransa eri vaiheissa sek\u00e4 naturalismin ett\u00e4 symbolismin ja ekspressionismin alalla. Ei ole yleens\u00e4 mielek\u00e4st\u00e4 luokitella henkil\u00f6it\u00e4 tai edes yksitt\u00e4isi\u00e4 esityksi\u00e4 tiettyihin suuntauksiin. Kyse oli pikemmin erilaisista l\u00e4hestymistavoista, jotka voivat olla osin p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 tai kesken\u00e4\u00e4n dialogissa joskus jopa samassa produktiossa. Voi my\u00f6s ajatella W.B.Worthenin tavoin, ett\u00e4 keskin\u00e4isist\u00e4 eroistaan huolimatta naturalistinen, ekspressionistinen ja symbolistinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 toimivat samalla peruslogiikalla suhteessa yleis\u00f6\u00f6n. Ne kaikki kutsuvat katsojia esityksen maailmaan siten, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 unohtavat olevansa teatterissa. Esitt\u00e4misen tekniikat muuttuvat ikkunalasin tavoin l\u00e4pin\u00e4kyviksi ja yleis\u00f6 katsoo suoraan tapahtumiin ik\u00e4\u00e4n kuin olisi itse paikalla kokemassa niit\u00e4, olipa kyse sitten arkirealismista tai mielen sis\u00e4isist\u00e4 maailmoista. (Worthen 1992; States 1985) Vastakkainen esitysstrategia l\u00f6ytyi Bertolt Brechtin Eeppisest\u00e4 teatterista (Osa III 2.4. Eeppisen teatterin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6nrakentajat<\/a><\/em>), jossa katsojan tuli kiinnitt\u00e4\u00e4 huomionsa esityksen keinotekoisuuteen ja omaan katsomistapahtumaansa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n materiaalisuus ja esitt\u00e4mistapahtuman t\u00e4ss\u00e4-ja-nyt-hetki eiv\u00e4t saaneet kadota tietoisuudesta.<\/p>\n\n\n\n (aiheeseen syvennyt\u00e4\u00e4n tarkemmin luvussa 3<\/a>)<\/em><\/p>\n\n\n\n Ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 1900-luvun alun uudistusvimma kohdistui erityisen vahvana teatterirakennukseen, jonka arkkitehtoninen j\u00e4sennys ei ollut oleellisesti muuttunut kolmeensataan vuoteen. (Osa III 3.1. Perinteiden painolasti<\/a><\/em>) Katsomoa ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 erottavista rakenteista tuli avantgardististien tilasuunnittelijoiden hy\u00f6kk\u00e4ysten ykk\u00f6skohde. He ajattelivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon merkitsev\u00e4n vastakkainasettelua esityksen ja yleis\u00f6n, taiteen ja el\u00e4m\u00e4n, rahvaan ja eliitin, mielen ja ruumiin v\u00e4lill\u00e4. Teatterin historiallinen kehitys n\u00e4ytti vahvistavan kertomusta siit\u00e4, kuinka esitykset pakenivat julkisista tiloista eliitin palatseihin, miss\u00e4 draaman \u00e4\u00e4ni vaimeni ja menetti universaalisti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4n kielens\u00e4. (Wiles 2003, 92\u201393) Antiikin Kreikassa tasa-arvoiset kansalaiset olivat istuneet vapaan taivaan alla ympyr\u00e4nmuotoisessa katsomossa ja ottaneet aktiivisesti osaa yhteiseen rituaaliin. V\u00e4hitellen esitykset vet\u00e4ytyiv\u00e4t yksityisiin sis\u00e4tiloihin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 alettiin erottaa katsomosta, joka asteittain kapeni, kunnes yleis\u00f6 passiivisena katsoi aukon takana n\u00e4kyv\u00e4\u00e4 esityst\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Suoraviivaisesta modernistisesta tarinasta unohtui, ett\u00e4 arkkitehtoniset muodot kertovat vain v\u00e4h\u00e4n itse esitystapahtumasta. On vaikea j\u00e4lkik\u00e4teen tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 ja miten esiintyj\u00e4t kulloinkin ovat tarkasti ottaen liikkuneet, kuinka he ovat puhuneet ja elehtineet. Samoja rakenteellisia puitteita on eri aikakausina voitu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eri tavoin. Uusia lavastuskeksint\u00f6j\u00e4 on harvoin omaksuttu yht\u00e4kkisesti. Erilaiset konventiot, tekniikat ja ty\u00f6tavat ovat saattaneet olla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 rinnakkain pitki\u00e4kin aikoja, ja poisj\u00e4tettyihin muotoihin on voitu palata uudelleen. (Macintosh 1993; Wiles 2003) Yleis\u00f6n ja esityksen erottaminen oli itse asiassa varsin lyhytaikainen pyrkimys l\u00e4nsimaisen teatterin historiassa. Sinnikk\u00e4ist\u00e4 yrityksist\u00e4 huolimatta se ei ottanut onnistuakseen, ennen kuin avantgardistit olivat jo kaivautumassa asemiin r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen koko esitystilan alkutekij\u00f6ihins\u00e4.<\/p>\n\n\n\n 1900-luvun alkupuoliskolla arkkitehdit, ohjaajat ja lavastajat intoutuivat suunnittelemaan toinen toistaan mielikuvituksellisempia teatterirakennuksia vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. (Osa III 3.2. Teatteriarkkitehtuurin utopioita<\/a><\/em>) Yhteist\u00e4 niille oli, ettei yksik\u00e4\u00e4n toteutunut. Avantgardistien utopiat vaikuttivat kuitenkin merkitt\u00e4v\u00e4sti modernististen arkkitehtien ajatteluun toisen maailmansodan j\u00e4lkeen, jolloin talouskasvun tuottama optimismi ja julkisen rahoituksen kasvu siivittiv\u00e4t uusien teattereiden rakentamista. (Osa III 3.3. Perinteen katkos<\/a><\/em>) Niist\u00e4 tehtiin toimivia esityskoneita optimaalisesti suunniteltuine katsomoineen ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teknisine laitteineen. Uudet teatterintekij\u00e4t eiv\u00e4t kuitenkaan viihtyneet niiss\u00e4, vaan etsiytyiv\u00e4t mieluummin vanhoihin, romanttisella tavalla r\u00e4hj\u00e4isiin tiloihin, joiden uskoivat luovan parempaa katsojasuhdetta.<\/p>\n\n\n\n (aiheeseen syvennyt\u00e4\u00e4n tarkemmin luvussa 4<\/a>)<\/em><\/p>\n\n\n\n Vaikka etevi\u00e4 taidemaalareita ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6insin\u00f6\u00f6rej\u00e4 on tarvittu eurooppalaisessa teattereissa kaikkina aikoina, lavastajan ammatti nykyisess\u00e4 muodossaan syntyi modernistisen ohjaajantaiteen vanavedess\u00e4. Aiempien vuosisatojen dekorat\u00f6\u00f6rit, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6somistajat ja kulissimaalarit olivat taidokkaasti loihtineet n\u00e4ytelmien tapahtumapaikat vakiintuneen lavastuskoneiston avulla. 1900-luvun moderni lavastaja halusi rakentaa koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n uudelleen jokaista esityst\u00e4 varten. Toteuttavan k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isen tilalle tuli omintakeinen, luova taiteilija, joka tasaveroisesti osallistui n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kokonaistaideteoksen rakentamiseen. <\/p>\n\n\n\n Kehitys ei olisi ollut mahdollinen ilman s\u00e4hk\u00f6valoa, jonka taiteellisen potentiaalin huomasivat ensimm\u00e4isin\u00e4 Adolphe Appia<\/a><\/em> ja Edward Gordon Craig<\/a><\/em>. He ty\u00f6skenteliv\u00e4t aluksi toisistaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mutta p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t hyvin samansuuntaisiin periaatteisiin erilaisia reittej\u00e4 pitkin. Oleellista oli luopuminen illusorisista kulisseista, koska pelkistettyj\u00e4 kolmiulotteisia kappaleita valaisemalla saatiin aikaan paljon vaikuttavampia visuaalisia tehoja. Abstrahoitu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tila vapautui ohjaajien luovaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Syntyi ajassa etenev\u00e4, valotilanteiden vaihtoihin perustuva visuaalinen dramaturgia. Appia ja Craig eiv\u00e4t kumpikaan p\u00e4\u00e4sseet kunnolla itse toteuttamaan avantgardistisia visioitaan. Niiden toteuttaminen j\u00e4i seuraavien sukupolvien teht\u00e4v\u00e4ksi, koska se edellytti sek\u00e4 valaisuteknologian kehittymist\u00e4 ett\u00e4 totutuista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 luopumista.<\/p>\n\n\n\n Aluksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden s\u00e4hk\u00f6lamput vain sijoitettiin samoille paikoille, miss\u00e4 kynttil\u00e4t, \u00f6ljy- ja kaasulamput olivat olleet, sivukulissien reunaan tai alaramppiin tekem\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ja lavastusta n\u00e4kyv\u00e4ksi. V\u00e4hitellen oivallettiin yleisesti, ett\u00e4 heittimien valokiiloilla voi muovata ja rajata tilaa sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja piilottaa asioita. Koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tila ja lavastusk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t uudistuivat radikaalisti. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t alettiin verhoilla mustiksi, heijastamattomiksi laatikoiksi, joita vasten valons\u00e4teet saattoivat poimia asioita esiin kaiken muun h\u00e4ipyess\u00e4 pimeyteen. Sotien j\u00e4lkeinen modernistinen teatteriarkkitehtuuri perustui valaisun keskeiseen asemaan esitysten estetiikassa. <\/p>\n\n\n\n Perusperiaatteiltaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden valonheittimet ja projektorit eiv\u00e4t ole juurikaan muuttuneet keksimisens\u00e4 j\u00e4lkeen. Jo 1800-luvun lopulla valotilanteita oli saattanut olla niin paljon, ett\u00e4 niit\u00e4 oli systemaattisesti suunniteltava ja harjoiteltava lukuisten valomiesten voimin. (Palmer 2013, 230\u2013232) Laitteista on kuitenkin 1900-luvun mittaan tullut moninkertaisesti helppok\u00e4ytt\u00f6isempi\u00e4, edullisempia ja valovoimaisempia. T\u00e4rke\u00e4 maamerkki 1920\u20131930-luvuilla oli himmentimien ja ohjauspaneelin kehitys, joka keskitti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan kontrollin yhdelle henkil\u00f6lle. Toinen nopean kehityksen vaihe oli 1980\u20131990-luvuilla, jolloin otettiin yleiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tietokoneet, kauko-ohjattavat heittimet, tehokkaat projisointilaitteet ja videot.<\/p>\n\n\n\n Modernistinen lavastus oli valaistua kolmiulotteista arkkitehtuuria, jolla ei ollut samanlaista suoraa yhteytt\u00e4 aikansa maalaustaiteeseen, kuin aikaisempien vuosisatojen kulisseilla. (Aronson 2005, 15) Poikkeuksen muodostivat Ballets Russes ja Ballets Suedois -seurueissa (Osa III 4.4. Taidemaalareiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6<\/a><\/em>) lavastajina vierailleet nimekk\u00e4\u00e4t taiteilijat, kuten Alexandre Benois, L\u00e9on Bakst, Natalia Gont\u0161arova, Pablo Picasso, Henri Matisse, Georges Braque, Joan Mir\u00f3 ja Ferdinand L\u00e9ger. He valjastivat perinteisen kulissin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n luovasti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja toteuttivat visuaalisia esityksi\u00e4, miss\u00e4 tanssijoiden liike yhdistyi moderniin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6maalaukseen.<\/p>\n\n\n\n Suuren laitosteatterin lavastajana ja teknisen\u00e4 johtajana toiminut Josef Svoboda<\/a><\/em> vei teknistyneen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n mahdollisuudet pidemm\u00e4lle kuin kukaan muu ennen digitalisoitumisen aikaa. Valaisun, projisointien ja kekseli\u00e4\u00e4n materiaalink\u00e4yt\u00f6n avulla muutti h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n niin massiiviseksi esityskoneeksi, ett\u00e4 oli itsekin lopulta huolissaan n\u00e4yttelij\u00e4n kohtalosta sen keskell\u00e4. Juuri Svoboda alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 skenografia-sanaa tarkoittamaan esityksen kokonaisvaltaista suunnittelua. Suomalainen lavastajien ammattikunta omaksui sen 1960-luvun lopulla kuvaamaan ty\u00f6ns\u00e4 taiteellista luonnetta.<\/p>\n\n\n\n (aiheeseen syvennyt\u00e4\u00e4n tarkemmin luvussa 5<\/a>)<\/em><\/p>\n\n\n\n Vaikka teatterin modernistinen lavastus oli loitontunut perinteisest\u00e4 yhteydest\u00e4\u00e4n maalaustaiteeseen, avantgardistisia kuvataiteilijoita kiehtoi ajatus n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 maalauksena. Ihmishahmojen sijasta n\u00e4yttelij\u00f6in\u00e4 voisivat toimia visuaaliset muodot ja v\u00e4rit musiikin tai muun \u00e4\u00e4nimaailman s\u00e4estyksell\u00e4. Monet taidemaalarit suunnittelivat ja toteuttivat kokeellisia k\u00e4sikirjoituksia, joissa ei ollut juonellista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, tai joka ei lainkaan perustunut sanalliseen puheeseen. Taustalla oli Wagnerilta symbolismin kautta peritty kokonaistaideteoksen ajatus, mutta se sai heid\u00e4n parissaan uusia muotoja ja painotuksia. Heit\u00e4 kiinnosti synestesia eli aistien v\u00e4linen yhteys ja sen kautta syntyvien taidemuotojen vuoropuhelu. He eiv\u00e4t tavoitelleet yhten\u00e4ist\u00e4 harmoniaa, vaan halusivat eri ilmaisukeinojen asettuvan toisiaan vastaan musiikin kontrapunktin tavoin.<\/p>\n\n\n\n Wassily Kandinskyn<\/a><\/em> taideteoriat perustuivat ajatukseen kaikkia taiteita yhdist\u00e4v\u00e4st\u00e4 henkisest\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Oskar Schlemmer<\/a><\/em> abstrahoi tanssijat geometrisiksi elementeiksi, jotka liikkeill\u00e4\u00e4n tuottivat tilaa. Molemmat taiteilijat ty\u00f6skenteliv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n Bauhausin taideteollisuuskoulussa, miss\u00e4 tutkittiin materiaalin, muodon ja inhimillisen toiminnan periaatteita teollisen muotoilun ja arkkitehtuurin l\u00e4ht\u00f6kohtana. Siell\u00e4 kypsyneet asenteet ja opetusmetodit vakiintuivat modernistiseen arkkitehtuuriin, taideteollisuuteen ja sit\u00e4 kautta my\u00f6s lavastustaiteeseen, koska n\u00e4ille aloille tultiin usein saman koulutuksen kautta.<\/p>\n\n\n\n Esitt\u00e4vien taiteiden piiriss\u00e4 on 2000-luvulla paljon puhuttu siirtym\u00e4st\u00e4 representaatiosta presentaatioon. Sama oivallus oli pohjimmiltaan l\u00e4sn\u00e4 jo abstraktin kuvataiteen syntyvaiheissa sata vuotta aiemmin. Kun maalauksen ei en\u00e4\u00e4 odotettu esitt\u00e4v\u00e4n jotain tunnistettavaa aihetta, sen \u201draaka\u201d materiaalisuus nousi p\u00e4\u00e4osaan. V\u00e4rien ja muotojen sommitelmaa katsottiin puhtaana ilmaisuna, jonka sis\u00e4ll\u00f6t eiv\u00e4t palautuneet mihink\u00e4\u00e4n muuhun kuin siihen, mik\u00e4 aisteille suoraan n\u00e4kyi. Siin\u00e4 miss\u00e4 nykytaiteilijoita kiinnostavat ennakoimattomat prosessit, 1900-luvun alun modernistit tutkivat abstraktin teoksen toimintaa yleisin\u00e4 lainalaisuuksina, rakenteina ja toimintaperiaatteina.<\/p>\n\n\n\n Dadaistit<\/a><\/em> ja futuristit<\/a><\/em> rikkoivat kaikkia silloisten taidek\u00e4sitysten rajoja j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 monimuotoisia tapahtumia ja kehyst\u00e4m\u00e4ll\u00e4 arkisia esineit\u00e4 taideteoksiksi. Vaikka heid\u00e4n l\u00e4ht\u00f6kohtansa useimmiten oli runoudessa tai kuvataiteessa, heit\u00e4 kiinnosti vastaanoton konventioiden purkaminen yleisell\u00e4 tasolla. Se merkitsi huomion kiinnitt\u00e4mist\u00e4 teosten n\u00e4ytteillepanoon ja esitt\u00e4miseen, mik\u00e4 toi teatterillisen n\u00e4k\u00f6kulman kaikkeen taiteeseen. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeinen tapahtuma- ja performanssitaide<\/a><\/em> jatkoi heid\u00e4n traditiotaan ennakoiden nykyaikaista esitystaidetta ja live artia<\/em>.<\/p>\n\n\n\n 1900-luvun kuluessa katsojan ja teoksen v\u00e4linen vuorovaikutus on noussut yh\u00e4 keskeisemp\u00e4\u00e4n asemaan kaikilla taiteen aloilla. Se on merkinnyt sit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s esineelliset teokset voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 esityst\u00e4 muistuttavina tapahtumina, joita katsojat tulkitsevat aina uudelleen kokemuksensa perusteella. Teatterin ja muiden taiteen alojen raja on h\u00e4m\u00e4rtynyt, koska melkeinp\u00e4 mit\u00e4 tahansa el\u00e4m\u00e4n aluetta voi tarkastella esityksen\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in taideteoksen katsomistapahtumasta tulee t\u00e4rke\u00e4mpi kuin itse teoksesta esineen\u00e4. Amerikkalainen, ”korkeaa modernismia” edustanut kuvataidekriitikko Michael Fried kritisoi voimakkaasti t\u00e4t\u00e4 kehityst\u00e4 vuonna 1967 julkaisemassaan esseess\u00e4 \u201dArt and Objecthood\u201d. Sen k\u00e4rki kohdistui minimalistisiin kuvanveist\u00e4jiin, joiden teokset olivat muodoltaan niin yksinkertaisia, ettei mik\u00e4\u00e4n havaittava ominaisuus erottanut niit\u00e4 merkityksett\u00f6m\u00e4st\u00e4 materiasta. Jos teoksen taiteellinen arvo ei l\u00f6ytynyt materiaalisesta esineest\u00e4, se riippuisi yksinomaan katsojan asenteesta. T\u00e4m\u00e4 teki Friedin mielest\u00e4 minimalistisesta kuvataiteesta teatterillista. H\u00e4n uskoi sen uhkaavan taiteen olemassaolon ehtoja niin rajusti, ett\u00e4 k\u00e4ynniss\u00e4 oli todellinen sota teatterillisuuden ja ei-teatterillisuuden v\u00e4lill\u00e4. (Fried 1967)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n uudet muodot ja teht\u00e4v\u00e4t (aiheeseen syvennyt\u00e4\u00e4n tarkemmin luvussa 2) N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikka kehittyi voimakkaasti 1800-luvun viimeisill\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1384"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1384"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1384\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5349,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1384\/revisions\/5349"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1384"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1384"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1384"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Katsomisen paikka <\/h2>\n\n\n\n
Kulissimaalauksesta skenografiseen ilmaisuun <\/h2>\n\n\n\n
Moderni kokonaistaideteos <\/h2>\n\n\n\n