{"id":1393,"date":"2018-01-31T14:33:15","date_gmt":"2018-01-31T12:33:15","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1393"},"modified":"2025-10-27T14:12:24","modified_gmt":"2025-10-27T12:12:24","slug":"3-1-perinteiden-painolasti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/3-1-perinteiden-painolasti\/","title":{"rendered":"3.1 Perinteiden painolasti"},"content":{"rendered":"\n

Teatteritila ja katsomisk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t <\/h2>\n\n\n\n

Avantgardistien mielenkiinto teatteriarkkitehtuurin uudistamiseen osoittaa tilan merkityksen taiteelliselle toiminnalle. Kyse ei ole vain visuaalisista tyyleist\u00e4, vaan siit\u00e4 miten materiaaliset rakenteet, niiden luoma sosiaalinen j\u00e4rjestys ja esitystapahtuman eletty ymp\u00e4rist\u00f6 vaikuttavat esitykseen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n muoto, mittasuhteet ja suhde katsomoon m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n rajoja ja mahdollisuuksia. Katsomon rakenteet jakavat yleis\u00f6n ryhmiin, jotka n\u00e4kev\u00e4t ja kuulevat esityksen eri tavoin. Teatteritalon sijainti, ilmapiiri ja saavutettavuus kertovat esitystoiminnan asemasta yhteiskunnassa. Avantgardistiset ohjaajat, lavastajat ja arkkitehdit halusivat vaikuttaa kaikkiin n\u00e4ihin asioihin ideoimalla kokonaan uudenlaisia esitystiloja. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 teatteriarkkitehtuuria k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 luvussa liikutaan osin laajemmalla historiallisella aikav\u00e4lill\u00e4 kuin muissa t\u00e4m\u00e4n osion luvuissa. Koska rakennukset ovat paljon pitk\u00e4ik\u00e4isempi\u00e4 kuin esitysk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja taiteelliset tavoitteet, menneisyys on niiden kautta aina jossain m\u00e4\u00e4rin l\u00e4sn\u00e4 nykyhetken k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4. (Ei ole sattumaa, ett\u00e4 monissa teatteritaloissa kerrotaan asuvan kummituksia.) Samalla on pidett\u00e4v\u00e4 mieless\u00e4 teatterihistorioitsija David Wilesin toteamus, ett\u00e4 esitystilaa t\u00e4ytyy tarkastella suhteessa kunkin aikakauden katsomisk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niiden vaikutus tilan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja kokemiseen. Shakespearen n\u00e4ytelm\u00e4 vuonna 1997 avatussa Globe-teatterin rekonstruktiossa ei vie yleis\u00f6\u00e4\u00e4n renessanssiajan Englantiin, koska se vastaanotetaan t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n katsomiskonventioiden ja tulkintatapojen kautta. <\/p>\n\n\n\n

Teatteriarkkitehtuurissa n\u00e4kyy my\u00f6s ranskalaisen filosofi Henri Lefebvren k\u00e4sitys siit\u00e4, miten tila samanaikaisesti tuottaa sosiaalisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja on vallitsevien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tuote. (Lefebvre 1974) Esitys ja sen tapahtumapaikka ovat rakentuneet yhdess\u00e4, koska kumpikaan ei voi olla olemassa ilman toista. Tilan rakenteet suunnitellaan vallitsevien konventioiden mukaisesti, ja toteutunut tila suosii niit\u00e4 konventioita, joita varten se on suunniteltu. Siksi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva teatteriarkkitehtuuri on aina jossain m\u00e4\u00e4rin konservatiivista. <\/p>\n\n\n\n

Esimerkiksi italialaistyyppinen barokkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 hallitsi europpalaisia teattereita yli 300 vuoden ajan. (Osa I 8.3 Oopperatalot ja niiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t<\/a><\/em> ja 8.4 Puheteattereiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t<\/a><\/em>) Se saavutti l\u00e4hes t\u00e4ydellisen monopoliaseman eurooppalaisessa teatteriarkkitehtuurissa ja piti sinnikk\u00e4\u00e4sti pintansa monista esitysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen uudistuksista huolimatta. Barokkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n arkkitehtuuri oli muotoutunut itsevaltiuden ajan hovissa 1600-luvulla, mutta sen mukaisia teattereita rakennettiin viel\u00e4 1900-luvun alussa, muun muassa Suomen Kansallisteatteri vuonna 1902. Hevosenkeng\u00e4n muotoiset katsomot aitioineen palvelivat aikanaan teatteritapahtumaa, jonka t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 oli sosiaalisen hierarkian vahvistaminen. Esitysten todellinen keskus ei ollut n\u00e4ytelm\u00e4, vaan kuninkaallisessa aitiossa istuva hallitsija. Kaikki tarkkailivat h\u00e4nen reaktioitaan, jotka antoivat mallin oikealle katsomiskokemuksekselle. Jos kuningas nauroi, suuttui tai haukotteli, muut seurasivat per\u00e4ss\u00e4. Siksi oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yleis\u00f6 n\u00e4ki itsens\u00e4 ja ennen kaikkea hallitsijan, joka sijoitettiin n\u00e4kyv\u00e4lle paikalle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivuun tai sit\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 rakennettuun aitioon. Kuninkaalliset aitiot koristeltiin joskus niin loistokkaasti, ett\u00e4 ne kilpailivat huomiosta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kanssa. Aatelistolle ja ylemm\u00e4lle porvaristolle rakennettiin omia aitioita, joiden paikka m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi tarkan hierarkian mukaan. (Wiles 2003, 215\u2013223; Carlson 1989, 172.)<\/p>\n\n\n\n

Barokkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n arkkitehtuuri ei v\u00e4istynyt, vaikka teollisen vallankumouksen ja kehittyv\u00e4n kapitalismin uusi yhteiskunnallinen j\u00e4rjestys muutti esitystapahtuman teht\u00e4v\u00e4\u00e4 ja luonnetta 1700-luvulta alkaen. (Osa I 8.5 Valistuksen aatteet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4<\/a><\/em>) Wilesin mukaan teatterissa k\u00e4ymisest\u00e4 tuli keino k\u00e4sitell\u00e4 sosiaalisten asemien ja identiteettien muutoksia s\u00e4\u00e4tyj\u00e4rjestelm\u00e4n murtuessa. (Wiles 2003, 195) Esityksiss\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 vahvistettu itsevaltiaan asemaa ja hovin hierarkiaa, vaan rakennettiin porvariston orastavaa identiteetti\u00e4 yhteiskunnan uutena johtavana luokkana. Nyt kehittyiv\u00e4t kansallisteatterit vahvistamaan nationalismia ja kansallisvaltioiden synty\u00e4, toisaalta tarvittiin kaupallista teatteria viihdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kaupunkien kasvavaa ty\u00f6v\u00e4est\u00f6\u00e4. Vastasyntyneen p\u00e4iv\u00e4lehdist\u00f6n ohella teatteri oli julkisen keskustelun keskeinen v\u00e4line. Kyse ei ollut ainoastaan n\u00e4ytelmien sis\u00e4ll\u00f6ist\u00e4, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 kansalaiset kohtasivat toisiaan, seurustelivat ja vaihtoivat kuulumisia ja mielipiteit\u00e4 esitysten yhteydess\u00e4. Kaupallinen teatteri avasi ovet kaikille yhteiskuntaluokille, mutta yleis\u00f6 jaettiin niiden mukaisesti katsomon eri osiin. Parvien m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyi, ja v\u00e4hitellen rahvaan paikka vaihtui permannolta ylimmille parville. Teattereissa oli yleens\u00e4 erilliset sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnit ja l\u00e4mpi\u00f6tilat eri katsojaryhmille, jotta luokat eiv\u00e4t sekottuisi toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n

Hevosenkeng\u00e4nmuotoinen katsomo s\u00e4ilyi silti p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n ennallaan. Teatteri oli edelleen paikka, jossa yl\u00e4luokan seurapiiri n\u00e4ytt\u00e4ytyi toisilleen. Esitystapahtuman painopiste alkoi kuitenkin siirty\u00e4 sosiaalisesta tapahtumasta yksityiseen ja yksil\u00f6lliseen kokemukseen, mik\u00e4 liittyi uuteen porvarilliseen ihmisk\u00e4sitykseen. Katsojien oli opittava k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n hillitysti. Aikaisemmin yleis\u00f6 oli osallistunut aktiivisesti esitykseen v\u00e4lihuudoin ja suosionosoituksin. N\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 oli saatettu pyyt\u00e4\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hauska kohtaus saman tien uudelleen. Porvarillisen yleis\u00f6n ei en\u00e4\u00e4 odotettu jakavan henkil\u00f6kohtaisia tuntemuksiaan, vaan osoittavan, ett\u00e4 he keskittyv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4n seuraamiseen. Hillitty\u00e4 tunteiden ilmaisemista pidettiin sivistyksen merkkin\u00e4. Riehakas reagointi kuului ainoastaan rahvaanomaisen viihteen katsojille. Kun teatterisali rauhoitettiin, sosiaalisen seurustelun ja n\u00e4ytt\u00e4ytymisen paikka siirtyi katsomosta auloihin ja l\u00e4mpi\u00f6tiloihin, joita alettiin koristella entist\u00e4 ylellisemmin.<\/p>\n\n\n\n

Uudistuksia ja muutosvastarintaa<\/h2>\n\n\n\n

Edell\u00e4 kuvattu siirtym\u00e4 uudenlaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen aiheutti kasvavia paineita teatteriarkkitehtuuriin, koska se tuotti uusien ihanteiden vastaista vastaanoton tapaa. The Builder<\/em> -lehden p\u00e4\u00e4kirjoituksessa vuonna 1865 todettiin:<\/p>\n\n\n\n

(\u2026) suurin osa katsojista n\u00e4kee n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koristeet hyvin ep\u00e4edullisesta suunnasta \u2013 jos ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 n\u00e4kee niit\u00e4 ollenkaan (\u2026) On maalaisj\u00e4rjen mukaista, ett\u00e4 kaikkien pit\u00e4isi istua, ei ainoastaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00f6n p\u00e4in niin, ett\u00e4 n\u00e4kee sinne kunnolla, vaan my\u00f6s samassa tasossa kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 niin paljon kuin mahdollista. <\/p>(Macintosh 1993, 43)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Margravial Opera Haus, Bayreuth, 1748. Sakari Viika<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vaikka on ty\u00f6l\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja kalliimpaa muuttaa teatterirakennuksia, kuin yleis\u00f6n ja n\u00e4yttelij\u00f6iden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4, j\u00e4lkimm\u00e4iset ovat monesti osoittautuneet arkkitehtien ja teatterinjohtajien uudistuspyrkimyksi\u00e4 vahvemmiksi. Kun realistinen n\u00e4yttelemistyyli tuli muotiin, katsojen haluttiin el\u00e4ytyv\u00e4n todenkaltaiseen esitykseen ilman h\u00e4iri\u00f6tekij\u00f6it\u00e4. Sit\u00e4 varten yritettiin h\u00e4tist\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon kehyst\u00e4m\u00e4n kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n (picture stage<\/em>) sis\u00e4\u00e4n. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, koska n\u00e4yttelij\u00f6iden et\u00e4isyys yleis\u00f6\u00f6n kasvoi niin suureksi. V\u00e4limatkaa lis\u00e4si etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja ensimm\u00e4isen penkkirivin v\u00e4liss\u00e4 istuva orkesteri. Siksi n\u00e4yttelij\u00e4t hakeutuivat edelleen sinnikk\u00e4\u00e4sti etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, miss\u00e4 yleis\u00f6 n\u00e4ki ja kuuli heid\u00e4t parhaiten. Se rikkoi yhten\u00e4isen kuvailluusion etenkin, kun katsomo ennen s\u00e4hk\u00f6n aikakautta oli l\u00e4hes yht\u00e4 kirkkaasti valaistu, kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Tarina kertoo, kuinka lontoolaisen Theatre Royalin teatterin johtaja halusi vuonna 1812 remontin yhteydess\u00e4 jo toistamiseen poistaa etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle johtavat ovet, joista n\u00e4yttelij\u00f6ill\u00e4 oli tapana kulkea:<\/p>\n\n\n\n

Lopulta vanha Dowton, sisukkaampi ja rohkeampi kuin muut, puhkesi kapinaan. \u2019\u00c4l\u00e4 tule puhumaan minulle kehyksist\u00e4 ja kuvista!\u2019 h\u00e4n julisti kiihtyneen\u00e4. \u2019Jos yleis\u00f6 ei kuule minua kehyksen sis\u00e4lt\u00e4, niin min\u00e4h\u00e4n k\u00e4velen sielt\u00e4 ulos.\u2019 Dowton voitti, ovet palautettiin taas ja poistettiin lopullisesti vasta 1822.<\/em> <\/p>(Macintosh 1993, 31\u201332)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle johtavat ovet Drury Lanen kuninkaallisessa teatterissa. George and Robert Cruikshankin kuvitusta Pierce Eganin kirjaan Real Life in London, Jones & Co., London, 1821. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

1800-luvulla oli tyypillist\u00e4, ett\u00e4 teattereita muutettiin edestakaisin vastaamaan vuoroin realistista kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, vuoroin vakiintuneita n\u00e4yttelemisen konventioita. Vaakakuppi kallistui katsomosta erotetun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n puoleen vasta, kun kaasu- ja s\u00e4hk\u00f6valo yleistyiv\u00e4t 1800-luvun lopussa. Niiden ansiosta n\u00e4yttelij\u00e4t olivat kirkkaassa valossa my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon takana, mik\u00e4 outoa kyll\u00e4, paransi my\u00f6s kuuluvuutta. Tilannetta auttoi katsomon piment\u00e4minen, mik\u00e4 sai yleis\u00f6n hiljenem\u00e4\u00e4n ja keskitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomion esitykseen. <\/p>\n\n\n\n

K\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevat teknologiat ja rakennusmateriaalit ovat vaikuttaneet ratkaisevasti siihen, millaisia teattereita on voitu rakentaa. Pitk\u00e4\u00e4n haudotut taiteelliset uudistukset ovat usein toteutuneet vasta teknisen kehityksen my\u00f6t\u00e4. Innovatiiviset keksinn\u00f6t eiv\u00e4t kuitenkaan ole suoraviivaisesti palvelleet taiteilijoiden toiveita. Realistiset pyrkimykset valuivat osin hiekkaan, koska teattereiden koko kasvoi uusien materiaaliteknologioiden ansiosta. Kun puiset tukirakenteet voitiin korvata rautaisilla, alettiin rakentaa j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4isi\u00e4 katsomoita entist\u00e4 isompien lipputulojen toivossa. Vuonna 1794 valmistuneeseen Theatre Royalin uuteen rakennukseen mahtui yli 3 600 katsojaa, mik\u00e4 l\u00e4hestulkoon kaksinkertaisti yleis\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Et\u00e4isyys kauimmaisesta katsojasta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle oli pisimmill\u00e4\u00e4n yli 30 metri\u00e4. Saturday Review\u2019<\/em>n arvostelija Max Beerbohm kuvasi kokemustaan takarivin permantopaikalla vuonna 1906:<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4hitellen silm\u00e4ni tottuivat pime\u00e4\u00e4n ja raivasin tieni vapaalle paikalle, jonka erotin takimmaisessa penkiss\u00e4. Vasta kun olin p\u00e4\u00e4ssyt istumaan huomasin n\u00e4ytelm\u00e4n jo alkaneen. Kyll\u00e4 vain, tuolla jossakin, noin 50 mailin mittaiselta vaikuttavan pimeyden takana h\u00e4\u00e4m\u00f6tti laikku kellert\u00e4v\u00e4\u00e4 valoa ja sen sis\u00e4ll\u00e4 pienenpieni\u00e4 hahmoja, jotka liikkuivat. Ne sirkuttivatkin jotain, n\u00e4m\u00e4 hahmot. H\u00f6ristin korviani. Siristin silmi\u00e4ni. Koska sek\u00e4 n\u00e4k\u00f6ni ett\u00e4 kuuloni ovat erinomaiset, ja koska, kuten jo kerroin, olin lukenut yksityiskohtaisen kuvauksen n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, kykenin saamaan siit\u00e4 jonkinlaisen ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen aavistuksen \u2013 sellaisen, jonka voi saada marionettiesityksess\u00e4. (\u2026) Havaitsin hra Bourchier\u2019n hymyn, muiden osalta en voinut havaita mink\u00e4\u00e4nlaisia kasvojen ilmeit\u00e4. Jos olisin istunut katsomon etuosassa, olisin ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 syytt\u00e4nyt hra Bourchier\u2019a ilveilemisest\u00e4. <\/p>(Macintosh 1993, 63\u201364)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Isot teatterirakennukset tuottivat suurieleist\u00e4 n\u00e4yttelemist\u00e4, visuaalisia spektaakkeleja ja deklamoivaa puhetapaa, koska mik\u00e4\u00e4n muu ei olisi kantanut katsomon perukoille. Pienemmiss\u00e4kin esitystiloissa alettiin helposti j\u00e4ljitell\u00e4 suurten teattereiden t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, ja liioitteleva esiintymistyyli yleistyi silloinkin, kun sit\u00e4 ei olisi tarvittu. (Macintosh 1993, 34\u201335)<\/p>\n\n\n\n

Kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja takaisin<\/h2>\n\n\n\n

Realistisen kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ihanne toteutui teatteriarkkitehtuurissa ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1876, kun Bayreuthin Festivaalitalo<\/a><\/em> valmistui. Se rakennettiin syrj\u00e4iseen pikkukaupunkiin yksinomaan Richard Wagnerin oopperoiden esitt\u00e4mist\u00e4 varten. Se oli kuin suuri esityskone, joka keskitti kaiken huomion n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Orkesteri, joka siihen asti oli istunut n\u00e4kyvill\u00e4 permannon etuosassa, oli nyt piilotettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alle. Orkesterimontun etureuna oli muotoiltu niin, ett\u00e4 se kova\u00e4\u00e4nisen tavoin vahvisti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 kumpuavaa musiikkia. S\u00e4hk\u00f6valon ansiosta oli ensi kertaa mahdollista piment\u00e4\u00e4 katsomo n\u00e4yt\u00f6ksen alkaessa t\u00e4ydellisesti. Kaikki t\u00e4m\u00e4 vahvisti katsojan uppoamista totaaliseen kokemukseen, jota mik\u00e4\u00e4n ulkopuolinen asia ei h\u00e4iritsisi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon merkitys tilanjakajana kasvoi my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n syist\u00e4, kun rautaiset paloesiriput otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Ne v\u00e4hensiv\u00e4t tulipalojen tuhoisuutta erist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nopeasti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n katsomosta palon syttyess\u00e4, mik\u00e4 edellytti selke\u00e4\u00e4 rakenteellista rajaa yleis\u00f6n ja esityksen tilojen v\u00e4liss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
M\u00fcnchenin taiteellinen teatteri (1907\u20131908) oli tilaratkaisultaan hyvin samanlainen, kuin Bayreuthin Festivaalitalo. (Leycroft & Leycroft 1984, 136, kuva 208)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tuskin realistinen kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli saatu toteutumaan, kun teatterin tekij\u00e4t alkoivat haastaa sit\u00e4. 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 her\u00e4si kiinnostus Shakespearen n\u00e4ytelmien alkuper\u00e4iseen muotoon<\/a><\/em>, Shakespearen ajan julkiset teatterit), joka oli p\u00e4\u00e4ssyt unohtumaan romantiikan kaudella. Swan-teatteria esitt\u00e4v\u00e4n aikalaispiirustuksen l\u00f6yt\u00e4minen vuonna 1888 vauhditti keskiaikaisen englantilaisen esitystilan ja siihen liittyvien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tutkimista. Seuraavalla vuosikymmenell\u00e4 perustettu Elizabethan Stage Society j\u00e4rjesti esityksi\u00e4 v\u00e4liaikaisilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 halleissa ja sis\u00e4pihoilla. Niiss\u00e4 k\u00e4ytettiin aitoja epookkipukuja ja muuttumatonta valaisua. Ohjaaja Tyrone Guthrie (1900\u20131971) osallistui yhdess\u00e4 lavastaja Tanya Moisewitschin kanssa useiden puolipy\u00f6reiden thrust-stage<\/em> -esitystilojen suunnitteluun uusiin teatteritaloihin. H\u00e4nen mukaansa t\u00e4llaisella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 voisi toteuttaa l\u00e4hes kaikki n\u00e4ytelm\u00e4t, jos ohjaajat ja n\u00e4yttelij\u00e4t koulutettaisiin sit\u00e4 varten: <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja katsomo ovat yksi kokonaisuus; yleis\u00f6 katsoo n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 eri puolilta niin, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t n\u00e4hd\u00e4\u00e4n joka suunnasta; teeskennelty\u00e4 todellisuusilluusiota ei haluta eik\u00e4 se ole mahdollinen; lavastus ei pyri toistamaan tapahtumapaikan ulkoista muotoa. <\/p>(Macintosh 1993, 53\u201356)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Tyrone Guthrien suunnittelemia thrust stage<\/em> \u2013n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4. Macintosh, 55, kuva 12<\/b>. guthrietheater.org<\/a><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Tyrone Guthrie osallistui my\u00f6s Shakespeare Festival Theatren suunnitteluun Ontariossa Kanadassa (1957). Sen katsomo ymp\u00e4r\u00f6i n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 kolmelta puolelta. (Leycroft 1984, 176, kuva 258)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

1900-luvun alun avantgardistien hy\u00f6kk\u00e4ykset kohdistuivat ennen kaikkea n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoon, joka taulun kehyksen tavoin erotti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n katsojista ja latisti lavastuksen kaksiulotteiseksi kuvaksi. T\u00e4llaisesta rakenteesta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nimityst\u00e4 kuvan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 (picture stage<\/em>) tai kurkistusluukku. (Kurkistusluukkua tarkoittava saksan sana Guckkasten<\/em> merkitsi alun perin markkinahuvituksena k\u00e4ytetty\u00e4 laatikkoa, jonka sis\u00e4\u00e4n rakennettua kuvaelmaa tirkisteltiin pienest\u00e4 rei\u00e4st\u00e4). Modernissa teatterissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon erillisyydest\u00e4 tuli vaikutusvaltainen metafora l\u00e4nsimaisen ajattelun perinteelle, jossa taide ja el\u00e4m\u00e4, ihminen ja maailma, mieli ja ruumis oli erotettu toisistaan. Teatterin uudistajat halusivat murtaa t\u00e4m\u00e4n kahtiajaon ja laajentaa esitykset joka puolella tapahtuvaksi, katsojaa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ksi toiminnaksi.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen avoin teatterisali ilman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoa valmistui vuonna 1911 Helleraun juhlataloon (Festspielhaus<\/em>), miss\u00e4 Adoplhe Appia<\/a><\/em> ty\u00f6skenteli \u00c9mile Jaques-Dalcrozen kanssa. Esitystila oli tiiviiss\u00e4 yhteydess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n takana olevat ovet avautuivat suureen puistoon, ja tanssijat saattoivat liikkua ulos ja sis\u00e4\u00e4n symboloiden taiteen ja arkiel\u00e4m\u00e4n, ihmisen ja luonnon v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 yhteytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Helleraun juhlatalon katsomo ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 1911. Arkkitehti Heinrich Tessenow. Hekman Digital Archive<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Saksalainen ohjaaja Max Reinhardt<\/a><\/em> ja arkkitehti Hans Poelzig rakennuttivat vuonna 1919 hevosenkeng\u00e4n muotoisen 3.500 hengen katsomon Grosses Schausspielhausiin, teatteriksi muutettuun vanhaan sirkusrakennukseen. Siirrett\u00e4v\u00e4n etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n avulla esitystilan muotoa pystyi muokkaamaan. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli py\u00f6r\u00f6n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja py\u00f6r\u00f6horisontti eli kaarevaksi taivutettu projisointikangas, joka ymp\u00e4r\u00f6i n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 kolmelta sivulta yhten\u00e4isen\u00e4 pintana erillisten kulissien sijasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Grosses Schauspielhaus (1919), arkkitehti Hans Poelzig. Alkuper\u00e4inen kuva Berliinin Arkkitehtuurimuseossa. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teatteritila ja katsomisk\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t Avantgardistien mielenkiinto teatteriarkkitehtuurin uudistamiseen osoittaa tilan merkityksen taiteelliselle toiminnalle. Kyse ei ole […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1393"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1393"}],"version-history":[{"count":59,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1393\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5361,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1393\/revisions\/5361"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1393"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1393"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1393"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}