{"id":1397,"date":"2018-01-31T13:28:12","date_gmt":"2018-01-31T11:28:12","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1397"},"modified":"2025-10-27T14:15:48","modified_gmt":"2025-10-27T12:15:48","slug":"4-1-kuvasta-tilaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/4-1-kuvasta-tilaan\/","title":{"rendered":"4.1 Kuvasta tilaan"},"content":{"rendered":"\n

Moderni lavastustaide kehittyi 1900-luvun alussa ohjaajakeskeisen teatterin vanavedess\u00e4. Kun esityksiss\u00e4 alettiin tavoitella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ilmaisun yhten\u00e4isyytt\u00e4, tekij\u00f6iden oli puhallettava yhteen hiileen. T\u00e4m\u00e4 erosi ratkaisevasti edellisten sukupolvien ty\u00f6tavoista, joita Konstantin Stanislavski kuvaa muistelmissaan: <\/p>\n\n\n\n

Koristaja oli aivan itsen\u00e4inen ja loi erill\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4en usein heille kankaansa vasta ensi-illassa. T\u00e4ll\u00f6in sattui niinkin, ett\u00e4 taiteilija kysym\u00e4tt\u00e4 kenelt\u00e4k\u00e4\u00e4n oli omin p\u00e4ins\u00e4 muuttanut luonnoksessa m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyj\u00e4 suunnitelmia \u2013 ja silloin n\u00e4yttelij\u00e4t ja ohjaajat odottamatta, aivan n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n alkaessa, joutuivat umpikujaan. <\/p>(Stanislavski 1966\/1926, 359\u2013360)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Lavastuksia ei useinkaan suunniteltu tiettyyn esitykseen. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli niin sanottuja tyyppikulisseja<\/a><\/span>, joita voitiin kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 toiseen sen mukaan, mit\u00e4 kulloinkin tarvittiin. Taitavat koristemaalarit toteuttivat ateljeissaan erilaisia n\u00e4kymi\u00e4, joita ostettiin teatterin varastoon. Tarjolla oli esimerkiksi palatsia, kaupungin toria, meren rantaa tai vuoristomaisemaa. Koristemaalaamot olivat pienimuotoista teollisuutta: yhdess\u00e4 maalaamossa saattoi ty\u00f6skennell\u00e4 useita kymmeni\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4. Teatterilavastusten lis\u00e4ksi niist\u00e4 voi tilata mm. sis\u00e4- ja ulkotilojen dekoraatioita, valokuvastudioissa k\u00e4ytett\u00e4vi\u00e4 taustoja tai liikekilpi\u00e4. (Ollikainen 2014)<\/p>\n\n\n\n

Realistisen esityksen lavastajalta vaadittiin toisenlaista asennetta. Kaksiulotteisen kuvan sijasta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n oli oltava arkkitehtoninen ymp\u00e4rist\u00f6, joka liittyi elimellisesti n\u00e4ytelm\u00e4n tapahtumiin. (Osa III 2.1. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 saa roolin<\/a><\/em>) N\u00e4yttelij\u00f6iden oli voitava liikkua ja toimia lavastuksessa samalla tavalla, kuin arkiel\u00e4m\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, tarttua esineisiin, kulkea ovista tai nojata seiniin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan suunnittelijan oli perehdytt\u00e4v\u00e4 kirjailijan pyrkimyksiin, ty\u00f6skennelt\u00e4v\u00e4 tiiviisti yhdess\u00e4 ohjaajan kanssa ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n tarpeita. <\/p>\n\n\n\n

Kun avantgardistit hylk\u00e4siv\u00e4t realismin, he alkoivat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tilaa ja visuaalisuutta omana ilmaisumuotonaan. Sen ei tarvinnut lainkaan esitt\u00e4\u00e4 kuvitteellista tapahtumapaikkaa. Lavastus saattoi toimia omilla sis\u00e4isill\u00e4 periaatteillaan, jotka perustuivat tilan, valon, muodon, v\u00e4rien ja liikkeen rytmiin. Siit\u00e4 tuli esitystapahtuman luonnetta m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4, mutta omilla ehdoillaan toimiva tilateos.<\/p>\n\n\n\n

Modernin teatterin uudistukset olisivat tuskin olleet mahdollista ilman s\u00e4hk\u00f6valoa, joka tuli yleiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 1800-luvun lopulla<\/a><\/em>. Siihen siirryttiin p\u00e4\u00e4asiassa paloturvallisuussyist\u00e4, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisell\u00e4 uudistuksella oli kauaskantoiset taiteelliset seuraukset. Koska s\u00e4hk\u00f6isiss\u00e4 heittimiss\u00e4 ei ollut avointa liekki\u00e4, ne voitiin ilman palovaaraa sijoittaa \u00f6ljy- tai kaasulamppuja vapaammin eri puolille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, my\u00f6s kattoon luomaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 lankeavaa \u201dluonnollista valoa\u201d. Heitinten valokiiloja voitiin suunnata ja rajata. V\u00e4ri\u00e4 ja kirkkautta pystyttiin s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4n aina t\u00e4ydelliseen pimeyteen asti. Kolmiulotteisia rakenteita valaisemalla aikaansaatiin paljon tehokkaampia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia kuin maalatuilla kulisseilla, jotka kirkkaassa valossa alkoivat auttamatta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pahvilta. Esiintyj\u00e4t eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kadonneet puolih\u00e4m\u00e4riin varjoihin poistuessaan vakiopaikoiltaan lamppujen l\u00e4hettyvilt\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 vapautui vuosisataisesta tilan j\u00e4rjestyksest\u00e4, joka oli m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt sen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja toimintaa.<\/p>\n\n\n\n

Yksi merkitt\u00e4vimpi\u00e4 seurauksia valaisun kehityksest\u00e4 oli, ett\u00e4 katsomo voitiin h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 pimeyteen ja keskitt\u00e4\u00e4 kaikki huomio esitykseen. Se mahdollisti tehokkaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6illuusion ja toi kerrontaan jatkuvuutta, kun kohtauksesta toiseen pystyttiin siirtym\u00e4\u00e4n valoja himment\u00e4m\u00e4ll\u00e4, eik\u00e4 esirippua tarvinnut laskea alas jokaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaihdon yhteydess\u00e4. Valotilanteiden muutokset toivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6suunnitteluun ajallisen ulottuvuuden. Lavastus ei ollut en\u00e4\u00e4 staattinen ymp\u00e4rist\u00f6, vaan esityksen mukana etenevien kuvien sarja, joka kertoi omaa tarinaansa. Valosuunnittelija Robert Edmund Jones kirjoitti vuonna 1941:<\/p>\n\n\n\n

Me paljastamme draaman. Me k\u00e4yt\u00e4mme valoa kuten sanoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n havainnollistamaan ajatuksia ja tunteita. Valosta tulee ilmaisun ty\u00f6kalu, instrumentti, kuten taidemaalarin siveltimest\u00e4, kuvanveist\u00e4j\u00e4n taltasta tai musiikin s\u00e4keest\u00e4. <\/p>(Palmer 2013, 106)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Adolphe Appia ja Edward Gordon Craig oivalsivat ensimm\u00e4isin\u00e4 valaisun mahdollisuudet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. He suunnittelivat abstrahoituja kolmiulotteisia lavastuksia, jotka koostuivat pelkist\u00e4 tasoista, korokkeista, portaista ja sermeist\u00e4. Eritavoin valaisemalla niist\u00e4 syntyi uusia n\u00e4kymi\u00e4 ja tunnelmia. Abstraktit elementit eiv\u00e4t itsess\u00e4\u00e4n viitanneet mihink\u00e4\u00e4n tiettyyn milj\u00f6\u00f6seen, vaan toimivat er\u00e4\u00e4nlaisena n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yleiskoneena, joka muuntui katsojien silmien edess\u00e4. Appian ja Craigin ajatukset j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin suurelta osin ideoiden ja luonnosten asteelle. Vasta seuraavat sukupolvet pystyiv\u00e4t kunnolla toteuttamaan niit\u00e4, kun taiteelliset asenteet muuttuivat, ja valaisutekniikka kehittyi koko ajan helppok\u00e4ytt\u00f6isemm\u00e4ksi ja tehokkaammaksi.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Moderni lavastus Arnold Aronsonin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4n\u00e4<\/summary>\n
\n\n\n\n

Lavastuksen historiaan erikoistuneen teatterintutkija Arnold Aronsonin mukaan moderni n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli ennen kaikkea anti-illusorinen n\u00e4yttelemisen tila. Jos oli tarpeen esitt\u00e4\u00e4 kohtauksen tapahtumapaikkaa, se tehtiin viitteellisen rekvisiitan, dialogin tai n\u00e4yttelij\u00e4n fyysisen ilmaisun avulla. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tila saattoi vihjata tietyntyyppisiin paikkoihin, mutta ei yksil\u00f6inyt niit\u00e4 kuten naturalistinen lavastus, joka oli \u201dpsykologisen tai sosiologisen tutkimuksen fyysinen ilmaus\u201d. Moderni lavastus vastasi esineiden henkist\u00e4 olemusta, se oli \u201dplatonisten varjojen muodostama n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva\u201d. (Aronson 2005\/1991), 16\u201317)<\/p>\n\n\n\n

Yksi modernin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskeisi\u00e4 ominaisuuksia oli Aronsonin mukaan \u201dvisuaalinen ja k\u00e4sitteellinen yhten\u00e4isyys,\u201d joka perustui taiteilija-suunnittelijan tunnusomaiseen tyyliin. Lavastus kokonaisuudessaan toimi metaforana, joka edusti joko esityksen sis\u00e4ist\u00e4 tematiikkaa tai itse esitt\u00e4misen periaatteita. Metafora on kirjallisuudentutkimuksesta lainattu termi, joka tarkoittaa asian kuvaamista toisen, siihen liittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, mutta sen luonnetta havainnollistavan asian avulla, esimerkiksi kaupunkia voidaan kuvata asvalttiviidakkona. Metaforinen lavastus siirsi vastaavalla tavalla abstraktin ajatuksen konkreettiseen, aistein havaittavaan muotoon. Kaikki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n elementit ilmaisivat samaa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 omilla tavoillaan, mik\u00e4 takasi esityksen yhten\u00e4isyyden kokonaistaideteoksena. Samalla syntyi oletus yhten\u00e4isest\u00e4 katsomisen tavasta, ik\u00e4\u00e4n kuin yleis\u00f6n j\u00e4senet olisivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti samanlaisia ja osaisivat tulkita metaforan siten kuin tekij\u00e4t ovat tarkoittaneet. (Aronson 2005\/1991), 13\u201317)<\/p>\n\n\n\n

[Moderni n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6suunnittelu] sijoittaa n\u00e4ytelm\u00e4n erityisen maailman visuaalisesti ja metaforisesti johonkin laajempaan yhteyteen yleis\u00f6n maailmassa; se on er\u00e4\u00e4nlainen metanarratiivi, joka yritt\u00e4\u00e4 sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 maailman yhteen yhten\u00e4iseen kuvaan. (emt., 14)<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Moderni lavastustaide kehittyi 1900-luvun alussa ohjaajakeskeisen teatterin vanavedess\u00e4. Kun esityksiss\u00e4 alettiin tavoitella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ilmaisun yhten\u00e4isyytt\u00e4, tekij\u00f6iden […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1397"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1397"}],"version-history":[{"count":33,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1397\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5365,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1397\/revisions\/5365"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1397"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1397"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1397"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}