Vuonna 1968 kirjoittamassaan Tyhj\u00e4 tila<\/em> -kirjassa Brook esitteli nelj\u00e4 erilaista teatterin muotoa. Kuolettava teatteri noudatti oikeana pidetyn taiteen konventioita, mutta silt\u00e4 puuttui aitous ja todellisen el\u00e4m\u00e4n tuntu. Sen vaihtoehto oli v\u00e4lit\u00f6n teatteri, jonka rakennusaineksia olivat pyh\u00e4 ja karkea teatteri. Ensin mainittu oli \u201dn\u00e4kyv\u00e4ksi tehdyn n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6myyden teatteria\u201d. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli karkeaa, kansanomaista teatteria, joka \u201daina koituu pelastukseksi\u201d. Se oli \u201dsuolaa, hike\u00e4, melua, hajuja (\u2026) teatteria k\u00e4rryill\u00e4, vankkureissa, telineill\u00e4, teatteria, jonka yleis\u00f6 seisoo, istuu py\u00f6reiden p\u00f6ytien \u00e4\u00e4ress\u00e4, on mukana esityksess\u00e4, huikkaa v\u00e4lihuutoja\u201d (emt., 70) Pyh\u00e4 ja karkea teatteri olivat toisilleen vastakkaisia, mutta voivat toimia rinnakkain samassa esityksess\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Brook oli ensisijaisesti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teatterintekij\u00e4, jolla ei ollut kiinnostusta monimutkaisiin teorioihin. H\u00e4n ei halunnut rakentaa yleisp\u00e4tev\u00e4\u00e4 oppia teatterin tekemiseen. Keinot oli valittava erikseen jokaisessa esityksess\u00e4 sen mukaan, mit\u00e4 tarvittiin ja mit\u00e4 oli k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Brook tutki teatteria tekem\u00e4ll\u00e4, harjoittelemalla tai esiintym\u00e4ll\u00e4 erilaisille yleis\u00f6ille ep\u00e4tavallisissa olosuhteissa. H\u00e4n omaksui avantgardistisia ideoita sitoutumatta oppirakennelmiin ja sovelsi kokeilujaan rohkeasti my\u00f6s valtavirtaan. Toisin kuin useimmat aikalaistaiteilijansa, Brook ei vierastanut kaupallista teatteria, vaan piti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 sen olemassaoloa taiteellisen teatterin rinnalla. Riippuvaisuus lipputuloista pakotti h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tekij\u00e4t ottamaan yleis\u00f6n huomioon, mik\u00e4 tervehdytti toimintaa, joskaan se ei saanut merkit\u00e4 katsojien miellytt\u00e4mist\u00e4 mill\u00e4 hinnalla hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Brook aloitti ohjaajana ilman muodollista teatterialan koulutusta, mutta eteni nopeasti Englannin suurille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille. H\u00e4n tuli tunnetuksi Shakespearen n\u00e4ytelmien raikkaista tulkinnoista, esimerkiksi Hamlet<\/em> (Phoenix Theatre, 1955), Myrsky<\/em> (Shakespeare Memorial Theatre 1957), Kuningas Lear<\/em> (Royal Shakespeare Company 1962) ja Kes\u00e4y\u00f6n uni<\/em> (Royal Shakespeare Company 1970). Peter Weissin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Marat\/Sade<\/em> (Royal Shakespeare Company 1964) Ranskan vallankumouksen tapahtumat oli siirretty mielisairaalaan potilaiden ja henkil\u00f6kunnan n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4ksi Markiisi de Saden johdolla. Esityksest\u00e4 on tehty elokuvaversio (1967), jonka katkelmia on ladattu YouTubeen.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tila ja kuva olivat keskeisess\u00e4 roolissa Brookin ajattelussa, koska h\u00e4nell\u00e4 oli etenkin uransa alkuvaiheessa tapana l\u00e4hte\u00e4 liikkeelle esityksen lavastussuunnittelusta, lavastajan kanssa tai ilman:<\/p>\n\n\n\n Se oli ainoa avain, jonka tunsin produktioon; kuvien l\u00f6yt\u00e4minen merkitsi suunnitelmaa, josta kaikki merkitykset ja toiminnat kasvaisivat. Jos se olisi oikea, loppu sujuisi harjoituksissa l\u00e4hes itsest\u00e4\u00e4n ilman ponnisteluja. Jos se taas olisi v\u00e4\u00e4r\u00e4, mik\u00e4\u00e4n ei loksahtaisi paikoilleen, vaikka kuinka yritt\u00e4isi. <\/p>(Brook 1998, 40)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Brook kuitenkin huomasi, ett\u00e4 loisteliaat puvut, lavasteet ja valoefektit saattoivat tehd\u00e4 suuren vaikutuksen sellaisenaan, mutta menett\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin tehonsa esityksen osana. Sis\u00e4lt\u00f6jen, roolihahmojen ja n\u00e4yttelij\u00e4nilmaisun kehitt\u00e4minen unohtui helposti, jos ty\u00f6 aloitettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan suunnittelusta. Ohjaaja alkoi silloin ajatella toivotun lopputuloksen ehdoilla, eik\u00e4 el\u00e4v\u00e4lle prosessille j\u00e4\u00e4nyt tilaa. Suunnitelman olisikin oltava ep\u00e4t\u00e4ydellinen ja avoin; selke\u00e4, mutta ei j\u00e4ykk\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Kunnon teatterilavastaja ajattelee luomustensa olevan koko ajan liikkeess\u00e4, toiminnassa, sidoksissa siihen, mit\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 tuo kohtaukseen tekstin edetess\u00e4. (\u2026) Mit\u00e4 my\u00f6hemmin h\u00e4n tekee p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4, sit\u00e4 parempi. <\/p>(Brook 1972, 110)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Brook turhautui t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4\u00e4n perinteisten teattereiden turvallisuushakuiseen estetiikkaan, j\u00e4ykkiin rakenteisiin ja uudistuksia kohtaan tunnettuun ep\u00e4luuloon. H\u00e4n kuvaa el\u00e4m\u00e4kerrassaan, kuinka Royal Opera Housessa ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n halusi rakennuttaa kolmiulotteisen lavastuksen puusta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6mestari vastasi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n puistaen: \u201dOi ei, herra Brook, se ei ole oopperan tyyli\u00e4. Me k\u00e4yt\u00e4mme maalattua kangasta. Ja kun maalari osaa ty\u00f6ns\u00e4, se tulee edest\u00e4p\u00e4in katsottuna n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n juuri niin puiselta, kuin te toivotte.\u201d Mustaan pukuun ja j\u00e4ykk\u00e4\u00e4n valkoiseen kaulukseen pukeutunut 80-vuotias herrasmies oli Brookin mukaan tehnyt itsest\u00e4\u00e4n ohittamattoman, koska h\u00e4n yksin tunsi lavastevarastot, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ollut tapana kirjoittaa muistiin. (Brook 1998, 47\u201348) Vakiintuneet ty\u00f6tavat tekiv\u00e4t nopean improvisoinnin mahdottomaksi. Jos esityksess\u00e4 tarvittiin vaikkapa kerj\u00e4l\u00e4isten r\u00e4\u00e4syj\u00e4, ommeltiin ensin suunnittelijan luonnosten perusteella moitteettomat vaatteet, jotka sitten revittiin ja v\u00e4rj\u00e4ttiin. Samanlaisella pieteetill\u00e4 valmistettiin lavastukset. Aikataulussa pysyminen ja huolelliset ty\u00f6piirustukset olivat suunnittelijan ammattitaidon keskeiset kriteerit. Tekninen henkil\u00f6kunta arvosti sit\u00e4, ett\u00e4 lavastajat tiesiv\u00e4t mit\u00e4 halusivat \u2013 ja juuri se oli Brookin mielest\u00e4 ongelman ydin. Valtavirran suunnittelijoilta puuttui taiteilijan mysteeri, eiv\u00e4tk\u00e4 he osanneet el\u00e4\u00e4 prosessin mukana. (emt., 83; 94)<\/p>\n\n\n\n Kaupallisessa teatterissa oli nopea tuotantotahti. Harjoituksiin oli enimmill\u00e4\u00e4n varattu kolmesta nelj\u00e4\u00e4n viikkoa, ja n\u00e4yttelij\u00e4t vaihtuivat joka tuotannossa. Aluksi vauhti inspiroi nuorta Brookia, joka siirtyi vaivattomasti produktiosta ja genrest\u00e4 toiseen. V\u00e4hitellen h\u00e4n alkoi kuitenkin kaivata pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 saman ensemblen kanssa. Taiteelliset kokeilut olisivat vaatineet ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 harjoitusaikaa, josta kukaan ei ollut halukas maksamaan. Brook tunsi vetoa Ranskaan, jonka julkisesti rahoitetussa teatterissa oli paremmat resurssit ja Britanniaa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4mpi toimintakulttuuri. Siell\u00e4 erilaiset kokeilut olivat Brookin mukaan taiteellisen ty\u00f6n luonnollinen osa. Lavastaja saattoi ideoida suunnitelmansa paperisen p\u00f6yt\u00e4liinan kulmaan kahvilassa ja muuttaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ensi-iltaa edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tekniselle henkil\u00f6kunnalle aiheutunut ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen vaiva voitiin kuitata muutamalla viinipullolla. Kaikki olivat tarvittaessa valmiita ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n l\u00e4pi y\u00f6n, koska tunsivat yhteist\u00e4 innostusta teatterin tekemist\u00e4 kohtaan. Sellaista ty\u00f6nteon tapaa Brook tunsi ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ns\u00e4. (Brook emt., 94\u201395.)<\/p>\n\n\n\n Brook halusi kysy\u00e4, miksi ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 teatteria. Antonin Artaud\u2019n (2.2. Naturalismin tieteellinen katse<\/a><\/em>) \u00e4\u00e4rimm\u00e4iset visiot ja kielest\u00e4 riippumaton teatteri-ilmaisu puhuttelivat h\u00e4nt\u00e4, samoin George Ivanovit\u0161 Gurdieffin esoteeriset opit tietoisuuden kehitt\u00e4misest\u00e4. Brook perusti vuonna 1963 Julmuuden teatterin ty\u00f6pajan (Theater of Cruelty Workshop<\/em>) Royal Shakespeare Companyn yhteyteen ja vuonna 1970 Kansainv\u00e4lisen teatterin tutkimuskeskuksen yhdess\u00e4 ranskalaisen teatteri- ja elokuvatuottajan Micheline Rozanin kanssa. (International Centre for Theatre Research<\/em>, tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 International Centre for Theatre Creation<\/em>) He kokosivat keskukseen joukon eri kulttuureista tulevia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, joilla ei aluksi ollut edes yhteist\u00e4 kielt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n George Gurdieff oli armenialais-kreikkalainen filosofi, mystikko ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, jonka mukaan ihmiset normaalisti el\u00e4v\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaisessa hypnoottisessa valveunessa ilman yhten\u00e4ist\u00e4 tietoisuutta. Heid\u00e4n on kuitenkin mahdollista her\u00e4t\u00e4 ja saavuttaa koko inhimillinen potentiaalinsa Gurdieffin kehitt\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjestelm\u00e4n avulla.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Brook uskoi antropologien vastav\u00e4itteist\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 oli olemassa puhutuista kielist\u00e4 ja kulttuureista riippumaton kommunikaatiomuoto. Sen l\u00f6yt\u00e4miseksi oli \u201dty\u00f6skennelt\u00e4v\u00e4 takaperin\u201d eli luovuttava aikaisemmista ty\u00f6tavoista ja aloitettava alusta. T\u00e4m\u00e4 aiheutti k\u00e4rsim\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 ja turhautumista monissa tutkimuskeskuksen j\u00e4seniss\u00e4, joilla ei aina ollut aavistustakaan siit\u00e4, mit\u00e4 oltiin tekem\u00e4ss\u00e4. Kaikesta huolimatta Brook n\u00e4ki jonkinlaisen muodon nousevan yleisest\u00e4 h\u00e4mmennyksest\u00e4:<\/p>\n\n\n\n Kutsuimme kuuroja lapsia ja aikuisia harjoituksiimme ja improvisoimme yhdess\u00e4, koska heid\u00e4n kanssaan kommunikaation motiivi ei ollut taiteellinen vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen tarve. Ulkopuoliset saattoivat sanoa, ett\u00e4 yritimme keksi\u00e4 universaalia kielt\u00e4, uutta esperantoa, mutta se oli kaukana tavoitteistamme. Yritin kehitt\u00e4\u00e4 jotain, jota ei voinut ilmaista. Se oli kyky\u00e4 kuunnella kehon avulla koodeja ja impulsseja, jotka ovat kaiken aikaa piilossa kulttuuristen muotojen juurilla. Olin varma, ett\u00e4 ne voitaisiin tuoda pintaan, ja ett\u00e4 ne voitaisiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. <\/p>(Brook 1998, 166\u2013167)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kansainv\u00e4lisen teatterin tutkimuskeskuksen ensimm\u00e4inen julkinen esitys, Prometeus-myytti\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 Orghast<\/em> vuonna 1971 oli osin kirjoitettu keksityll\u00e4 kielell\u00e4. Ryhm\u00e4 kiersi ymp\u00e4ri maapalloa kolmen vuoden ajan. He etsiytyiv\u00e4t syrj\u00e4isiin kolkkiin ja esitt\u00e4ytyiv\u00e4t paikallisille asukkaille sanoen: haluamme tiet\u00e4\u00e4, voivatko eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset kommunikoida kesken\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n Brook kuvasi ryhm\u00e4n toimintaa: <\/p>\n\n\n\n 1970-luvun alkuvuosina aloimme tehd\u00e4 kokeiluja \u2019teatterina\u2019 pidettyjen tilojen ulkopuolella. Kolmen vuoden ajan n\u00e4yttelimme satoja kertoja kaduilla, kahviloissa, sairaaloissa, muinaisen Persepoliin raunioilla, afrikkalaisissa kyliss\u00e4, amerikkalaisissa autotalleissa, parakeissa, kaupunkipuistossa betonipenkkien v\u00e4liss\u00e4\u2026 Opimme paljon, ja n\u00e4yttelij\u00f6ille t\u00e4rkein kokemus oli esiinty\u00e4 yleis\u00f6lle, joka oli vastakohta sille n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4lle yleis\u00f6lle, johon he olivat tottuneet. Monet heist\u00e4 olivat ty\u00f6skennelleet suurissa, konventionaalisissa teattereissa, ja heille oli t\u00e4ydellinen shokki l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 Afrikasta suorassa kontaktissa katsojien kanssa. <\/p>(Brook 2005, 6)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen asia, joka oli meille kaikille yhteinen, oli keho. L\u00e4ht\u00f6kohtamme oli fyysinen. Tutkimme jokaisen kulttuurin tavallisimpia eleit\u00e4, kuten k\u00e4denpuristusta tai k\u00e4den nostamista syd\u00e4melle. Opettelimme eri traditioiden tanssiaskelia, harjoittelimme toistemme kielten sanoja ja tavuja, annoimme yksinkertaisten huutojen kehitty\u00e4 rytmisiksi kuvioiksi.<\/p> Tarvitsimme katsojia, jotka eiv\u00e4t tiet\u00e4isi meist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, joilla ei olisi ennakkok\u00e4sityksi\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, ja joiden kanssa ryhm\u00e4 ei l\u00f6yt\u00e4isi helppoja yhteisi\u00e4 viitepisteit\u00e4. Piti siis matkustaa. Se vei meid\u00e4t Iraniin, Afrikkaan, Kalifornian chicanojen ja intiaanien pariin, jopa Brooklynissa sijaitsevaan puistoon. Menimme minne tahansa, miss\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n, mihin voisimme nojata, ei turvallisuutta, ei l\u00e4ht\u00f6kohtaa. Siten pystyimme tutkimaan loputtoman m\u00e4\u00e4r\u00e4n tekij\u00f6it\u00e4, jotka auttoivat tai estiv\u00e4t esityksen toteutumista. Opimme ison ja pienen yleis\u00f6n v\u00e4lisist\u00e4 eroista, et\u00e4isyyksist\u00e4, istumisj\u00e4rjestelyist\u00e4; siit\u00e4, mik\u00e4 toimii sis\u00e4- tai ulkotilassa, miten kokemus muuttuu, jos katsoja istuu esityst\u00e4 ylemp\u00e4n\u00e4 tai alempana, ruumiinosista, musiikin paikasta, sanan tai tavun, k\u00e4den tai jalan painavuudesta. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tuli ruokkimaan ty\u00f6t\u00e4mme, kun palasimme teatterin, lippujen ja maksavan yleis\u00f6n pariin. <\/p>(Brook 1998, 175\u2013176)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kolmen vuoden matkustamisen j\u00e4lkeen Brookin ryhm\u00e4 tunsi olevansa valmis esiintym\u00e4\u00e4n laajemmille yleis\u00f6ille. He saivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 tilat vuonna 1876 rakennetusta, mutta hajoamispisteeseen p\u00e4\u00e4stetyst\u00e4 Bouffes du Nord -teatterista Pariisin pohjoisen aseman l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4. Sen ilmapiiri toi Brookin mieleen ne improvisoidut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t, joilla he olivat esiintyneet ymp\u00e4ri maailmaa. Rakennus oli kuin pommin j\u00e4ljilt\u00e4, mutta maaginen raunioromantiikka antoi sille \u201dsielun\u201d. Teatterisali, joka muistutti sis\u00e4- ja ulkotilaa yht\u00e4 aikaa, kykeni muuntumaan kameleonttimaisesti. (Brook 1998, 193\u2013194)<\/p>\n\n\n\n Teatterin arkkitehtuuri oli jo omana aikanaan her\u00e4tt\u00e4nyt huomiota, koska sen katsomon pohjapiirros oli poikkisuuntainen ellipsi. Kun Brook rakennutti esityslavan katsomon etuosan keskelle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukon eteen, toi lopputulos mieleen Shakespearen ajan teatterin<\/a><\/em>. Kaikki katsojat tulivat l\u00e4hell\u00e4 esityst\u00e4, joskin sivuissa olevilta paikoilta oli rajallinen n\u00e4kyvyys. Brook piti oleellisena, ett\u00e4 yleis\u00f6 ja n\u00e4yttelij\u00e4t olivat arkkitehtonisesti samassa tilassa. Tilan jakaminen erilliseen katsomoon ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00f6n ilmaisi h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n haluttomuutta jakaa yhteist\u00e4 tapahtumaa ja kokemusta:<\/p>\n\n\n\n Yksi tyhj\u00e4n tilan aspekti on sen jaettavuus: se on sama tila jokaiselle l\u00e4sn\u00e4olijalle. (\u2026) N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukkoon perustuvassa teatterissa harjoitukset tapahtuvat ilman mit\u00e4\u00e4n yleis\u00f6kontaktia, se syntyy vasta kun esirippu nousee ensi-illassa. Siksi voi sattua, ett\u00e4 esiintyj\u00e4t ja katsojat ovat erilaisessa rytmiss\u00e4. Jos yleis\u00f6 ja esiintyj\u00e4t ovat samassa tilassa, he jakavat saman maailman alusta asti ja heill\u00e4 on yhteinen rytmi, jolla tarina etenee. <\/p>(Brook 2005, 44)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Ryhm\u00e4 sovelsi matkoilta oppimiaan ty\u00f6tapoja my\u00f6s Pariisissa. He esimerkiksi ottivat tavakseen vied\u00e4 ty\u00f6n alla olevan n\u00e4ytelm\u00e4n uuteen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ilman harjoituksissa k\u00e4ytetty\u00e4 rekvisiittaa, pukuja tai lavasteita. Usein he esiintyiv\u00e4t kouluissa lapsille, jotka eiv\u00e4t tunteneet n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 ja joilla ei ollut ennakko-odotuksia sen suhteen. N\u00e4yttelij\u00e4t improvisoivat esityksen oleellisimman sis\u00e4ll\u00f6n k\u00e4ytt\u00e4en sattumalta k\u00e4sill\u00e4 olevia tavaroita. Brook p\u00e4\u00e4tteli, ett\u00e4 esityksell\u00e4 on kaksi puolta. Ulkoinen tuotanto oli riippuvainen olosuhteista, kuten tilasta, lavastuksesta ja yleis\u00f6n koosta. Harjoituksissa kuitenkin syntyi er\u00e4\u00e4nlainen piilotettu esitys, hahmojen ja teemojen n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n verkosto, joka s\u00e4ilytti rakenteensa miss\u00e4 tahansa. Keskener\u00e4isen esityksen vieminen uuteen kontekstiin paljasti, miten hyvin n\u00e4yttelij\u00e4t kykeniv\u00e4t s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n puolen ulkoisten puitteiden muuttuessa.<\/p>\n\n\n\n Ryhm\u00e4 oli kuljettanut matkoillaan pient\u00e4 mattoa, jonka saattoi levitt\u00e4\u00e4 mihin tahansa paikkaan osoittamaan esiintymisaluetta. Siit\u00e4 tuli Brookin harjoitusten vakituinen ty\u00f6v\u00e4line, jonka avulla opeteltiin intensiivist\u00e4 l\u00e4sn\u00e4oloa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Kun n\u00e4yttelij\u00e4 oli maton p\u00e4\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n oli n\u00e4ytelm\u00e4n maailmassa. Jos h\u00e4n siirtyi sen ulkopuolelle, h\u00e4n palasi jokap\u00e4iv\u00e4iseen arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kohtauksen saattoi aloittaa nousemalla seisomaan ja lopettaa istuutumalla alas. Seuraavan kerran noustessaan n\u00e4yttelij\u00e4 saattoi olla jo toisessa kuvitteellisessa paikassa ja ajassa. Jos h\u00e4n ilmaisi aikeensa selke\u00e4sti, katsojan oli helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tarinaa, vaikka se eteni nopeatempoisesti. Mattoa k\u00e4ytettiin monesti esitysten ainoana lavasteena.<\/p>\n\n\n\n Brookin ohjaukset perustuivat siihen, ett\u00e4 katsoja aistii koko ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n tilan, ei ainoastaan rajattua n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa. Kun esitykset kiersiv\u00e4t ymp\u00e4ri maailmaa, vain harva teatteri kykeni tarjoamaan Bouffes du Nordin kaltaisia olosuhteita, mihin ensi-ilta oli tehty. Alkuper\u00e4isen tunnelman lavastaminen ei olisi sopinut Brookin periaatteisiin, joten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi ty\u00f6ryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa suunnittelemaan koko tilaratkaisun uudelleen jokaista vierailuesityst\u00e4 varten. Se merkitsi usein suurit\u00f6isi\u00e4 rakennelmia, esimerkiksi v\u00e4liaikaisten n\u00e4yttelemistasojen pystytt\u00e4mist\u00e4 katsomon penkkirivien p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Yksi Brookin tunnetuimmista ja kiistelyimmist\u00e4 teoksista oli vuonna 1985 valmistunut suurtuotanto Mahabharata<\/em>. Intialaiseen eepokseen perustuva esitys kesti ilman taukoja yhdeks\u00e4n tuntia. Se kiersi nelj\u00e4n vuoden ajan ymp\u00e4ri maailmaa ja muokattiin vuonna 1989 kuusituntiseksi televisiosarjaksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksen lavastuksessa oli muun muassa savesta tehty maalattia, kaksi vesiallasta ja monimutkaisia tuliefektej\u00e4. Sen p\u00e4tki\u00e4 on katsottavissa Youtubessa. Esitys sai hyvin kriittisen vastaanoton. Vaikka n\u00e4yttelij\u00e4kaarti oli kansainv\u00e4linen ja monikulttuurinen, Brookin katsottiin muokanneen intialaisen taruston l\u00e4nsimaisen n\u00e4kemyksen mukaiseksi.<\/p>\n\n\n\n Kun Mahabharata Avignonin festivaalin yhteydess\u00e4 pystytettiin Callet’n kivilouhimolle, maastoa oli muokattava p\u00e4iv\u00e4kausia puskutraktoreilla ja kaivinkoneilla, jotta esitykseen saataisiin tarvittava tekniikka ja katsomo t\u00e4ytt\u00e4isi asianmukaiset vaatimukset. Siin\u00e4 oltiin jo kaukana alkuper\u00e4isest\u00e4 tyhj\u00e4n tilan ideasta, joka toteutui n\u00e4yttelij\u00e4n kulkiessa huoneen halki tai afrikkalaisen kyl\u00e4n torille levitetyll\u00e4 matolla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tyhj\u00e4 tila \u201dVoin valita mink\u00e4 tahansa tyhj\u00e4n tilan ja sanoa sit\u00e4 tyhj\u00e4ksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi. Ihminen kulkee […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1403"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1403"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1403\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5382,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1403\/revisions\/5382"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1403"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1403"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1403"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Perinteisen teatterin tekemisen rajat<\/h2>\n\n\n\n
Kansainv\u00e4linen teatterintutkimuskeskus<\/h2>\n\n\n\n
George Gurdieff<\/summary>\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-01.jpg\")
<\/a>Bouffes du Nord<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-02.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-03.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-04.jpg\")
<\/a>![\"Mahabharata.](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-05.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG6-06.jpg\")
<\/a>