{"id":1407,"date":"2018-01-31T10:30:30","date_gmt":"2018-01-31T08:30:30","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1407"},"modified":"2021-12-10T17:08:03","modified_gmt":"2021-12-10T15:08:03","slug":"7-1-ariane-mnouchkine-ja-theatre-du-soleil","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/7-1-ariane-mnouchkine-ja-theatre-du-soleil\/","title":{"rendered":"7.1 Ariane Mnouchkine ja Th\u00e9\u00e2tre du Soleil"},"content":{"rendered":"\n

Kulttuuripoliittinen ilmapiiri 1960-luvun Ranskassa oli otollinen kokeilevalle taiteelle, kuten Peter Brookin<\/a><\/em> siirtyminen Pariisiin 1970 osoitti. Teatteri koettiin t\u00e4rke\u00e4ksi taidemuodoksi, jonka avulla rakennettiin kansallista itseymm\u00e4rryst\u00e4 ja uusia arvoja voimakkaiden muutosten keskell\u00e4. Yhteiskunta vaurastui ja kaupungistui, mutta samaan aikaan Ranska menetti asemansa siirtomaavaltana ja k\u00e4vi sotaa sek\u00e4 Algeriassa ett\u00e4 Indokiinassa. Uusvasemmistolainen liikehdint\u00e4 huipentui Pariisin opiskelijamellakoissa vuonna 1968, joista tuli koko aikakauden symboli. <\/p>\n\n\n\n

Muun muassa Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Roland Barthes, Michel Foucault ja Louis Althusser julkaisivat teoksiaan. Nuoret ranskalaiset teatterintekij\u00e4t ravistelivat sek\u00e4 kaupallisia ohjelmistoja ett\u00e4 vakiintuneita konventioita ja instituutioita. He halusivat kehitt\u00e4\u00e4 uudenlaista, Brechtin<\/a><\/em> ajatusten innoittamaa teatteria, joka k\u00e4sittelisi ajankohtaisia kysymyksi\u00e4 ja muuttaisi yhteiskuntaa. Kansainv\u00e4liset esitysvierailut toivat uusia vaikutteita.<\/p>\n\n\n\n

Teatteri aktivismin v\u00e4lineen\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Ariane Mnouchkine (s. 1939) toimi koko uransa ajan taiteen ja yhteiskunnallisen aktivismin rajalla, mutta ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa sitoutunut mihink\u00e4\u00e4n tiettyyn poliittiseen liikkeeseen tai oppiin. H\u00e4n perusti opiskelutovereittensa kanssa vuonna 1964 Th\u00e9\u00e2tre du Soleil\u2019n, joka toimii edelleen Cartoucherie de Vincennes\u2019ssa Pariisissa. K\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistetusta asetehtaasta tuli heid\u00e4n pysyv\u00e4 esitystilansa vuonna 1970, ja se on t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 kehittynyt laajaksi kokeellisen teatterin keskukseksi. Th\u00e9\u00e2tre du Soleil on l\u00e4pi historiansa osallistunut polttavien kysymysten k\u00e4sittelemiseen katuteatterin, julkisten spektaakkeleiden, julkilausumien, istuma- ja n\u00e4lk\u00e4lakkojen keinoin.<\/p>\n\n\n\n

Mnouchkine n\u00e4yttelij\u00f6ineen ilmaisi olevansa mukana vuoden 1968 kansannousussa palauttamalla edelliselt\u00e4 vuodelta ohjelmistoon keitti\u00f6ty\u00f6l\u00e4isten oloja kuvaavan Arnold Weskerin n\u00e4ytelm\u00e4n Kitchen<\/em> (Keitti\u00f6). Esityksen kiertueet tehtaissa ja ty\u00f6paikoilla saavuttivat suuren suosion. Seuraavana vuonna Th\u00e9\u00e2tre du Soleil’n j\u00e4senet purkivat pettymyst\u00e4\u00e4n kapinoinnin tuloksettomuuteen tekem\u00e4ll\u00e4 esityksen Les Clowns<\/em> (1969). Siin\u00e4 taiteilija kuvattiin pelkk\u00e4n\u00e4 klovnina ilman todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa. My\u00f6hemmin ryhm\u00e4 osoitti mielt\u00e4\u00e4n muun muassa abortin laillistamiseksi, vankien olojen parantamiseksi, V\u00e1clav Havelin vapauttamiseksi, Puolan Solidaarisuus-ammattiliiton puolesta, argentiinalaisten kadonneiden sek\u00e4 sis\u00e4llissodasta k\u00e4rsineiden algerialaisten taiteilijoiden tukemiseksi sek\u00e4 vastustaakseen Ranskan puuttumattomuutta Bosnian etnisiin puhdistuksiin. Th\u00e9\u00e2tre du Soleil\u2019n esityksiss\u00e4 on k\u00e4sitelty monia ajankohtaisia tositapahtumia, esimerkiksi Kambodzhan kansanmurhaa, HI-viruksen saastuttamalla verell\u00e4 k\u00e4yty\u00e4 kauppaa sek\u00e4 laittomia pakolaisia, joille teatteri tarjosi suojapaikan 1996.<\/p>\n\n\n\n

Historia on ollut Mnouchkinen suuri kiinnostuksen kohde. H\u00e4n ei ole tutkinut vain menneit\u00e4 tapahtumia, vaan my\u00f6s niit\u00e4 kuvaavia vakiintuneita kertomuksia, joita on k\u00e4ytetty ep\u00e4demokraattisten rakenteiden puolustamiseen. H\u00e4n on etsinyt valtavirran historiankirjoituksessa syrj\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 n\u00e4ytelmien aiheiksi. Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeisist\u00e4 tapahtumista kertovassa esityksess\u00e4 1789<\/em> eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten kokemuksia rinnastettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sama tapahtuma eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa Ludvig XVI asteli tilan l\u00e4pi h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4ss\u00e4 asussa H\u00e4ndelin Kuninkaallisen ilotulitusmusiikin<\/em> tahdissa samalla, kun talonpojat n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n ahdistamina kuristivat vauvojaan. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Ariane Mnouchkine: 1789<\/em>. Th\u00e9\u00e2tre du Soleil 1970. Martine Franck<\/i> Magnum Photos<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Esitys 1789<\/em> ker\u00e4si enn\u00e4tykselliset 250,000 katsojaa ja nosti Th\u00e9\u00e2tre du Soleil\u2019n kansainv\u00e4liseen tietoisuuteen. N\u00e4yttelij\u00e4t olivat pukeutuneet 1700-luvun markkinateatteriseurueeksi, joka esitti Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeisi\u00e4 tapahtumia toisiinsa l\u00f6yh\u00e4sti liittyvin\u00e4 sketsein\u00e4. Niiden aiheina oli mm. Bastiljin valtaus, ihmisoikeuksien julistuksen luonnostelu, sotatilan julistaminen ja kansalliskaartin perustaminen. Mnouchkinen tulkinnan mukaan vallankumous ei synnytt\u00e4nyt vapaata ja tasa-arvoista Ranskaa, kuten yleisesti uskottiin, vaan nosti porvariston valtaan ja j\u00e4tti suurimman osan kansasta k\u00f6yhyyteen.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 koostui kolmesta erillisest\u00e4 korokkeesta, ja useimpien kohtausten ajan koko tila oli valaistu. Suurin osa yleis\u00f6st\u00e4 istui isossa avokatsomossa, mutta korokkeiden v\u00e4liss\u00e4 oli seisomapaikkoja katsojille, jotka p\u00e4\u00e4siv\u00e4t vapaasti liikkumaan. Heid\u00e4n oli siirrytt\u00e4v\u00e4 korokkeen luota toiselle sen mukaan, miss\u00e4 seuraava sketsi tapahtui. Katsomossa istuvan yleis\u00f6n silmiss\u00e4 he edustivat tivolin katsojia tai vallankumousta todistavia kansanjoukkoja, jotka kilpailivat hyv\u00e4st\u00e4 paikasta v\u00e4istellen tilan l\u00e4pi kulkevia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 sek\u00e4 kuningasparia esitt\u00e4vi\u00e4 isoja marionetteja.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4 oli valmistettu ty\u00f6ryhm\u00e4n yhteisen\u00e4 improvisaationa, ja esitysten sis\u00e4lt\u00f6 vaihteli illasta toiseen koko kolme vuotta kest\u00e4neen n\u00e4yt\u00f6skauden ajan. Ennen harjoituksia kaikki olivat perehtyneet vallankumouksen historiaan laajentamalla tiet\u00e4myst\u00e4\u00e4n koulussa opetettujen virallisten k\u00e4sitysten ulkopuolelle. He kutsuivat historiantutkijoita luennoimaan, perustivat opintopiirej\u00e4 ja lukivat poliittisia analyyseja sek\u00e4 luokkataistelua k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 kirjallisuutta. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin 1789<\/em> sai jatkoa esityksell\u00e4 1793<\/em>. <\/p>\n\n\n\n

Yhteis\u00f6llinen ty\u00f6tapa<\/h2>\n\n\n\n

Mnouchkine oli oppinut ohjaajaksi ty\u00f6n kautta opiskeltuaan ensin psykologiaa yliopistossa ja n\u00e4yttelemist\u00e4 Jacques Lecoqin kansainv\u00e4lisess\u00e4 teatterikoulussa, miss\u00e4 harjoiteltiin kehollista ty\u00f6skentely\u00e4 naamioiden avulla. Naamioiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 tuli Th\u00e9\u00e2tre du Soleil\u2019n esitysten tyypillinen piirre. Sen tavoitteena oli auttaa n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 kokemaan ruumiinsa normaalista poikkeavalla tavalla sek\u00e4 irrottautumaan tottumuksistaan ja tietoisesta toiminnasta. <\/p>\n\n\n\n

Ensi t\u00f6ikseen vastaperustetun Th\u00e9\u00e2tre du Soleil\u2019n j\u00e4senet olivat matkustaneet Ardennien vuoristoon kasvattamaan lampaita ja tekem\u00e4\u00e4n teatterikokeiluja. He toimivat ty\u00f6kollektiivina, miss\u00e4 kaikki saivat yht\u00e4 suurta palkkaa teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 riippumatta. Ryhm\u00e4\u00e4n kuuluminen edellytti t\u00e4ydellist\u00e4 sitoutumista. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4t saattoivat jatkua aamuyhdeks\u00e4st\u00e4 puoleen y\u00f6h\u00f6n. N\u00e4yttelij\u00e4t osallistuivat tasaveroisesti ei-taiteellisiin t\u00f6ihin, kuten lavasteiden ja pukujen valmistamiseen tai siivoamiseen. <\/p>\n\n\n\n

Mnouchkine on luonnehtinut ty\u00f6skentelytapaansa symbioosiksi ty\u00f6ryhm\u00e4n kanssa. H\u00e4nell\u00e4 oli tapana ottaa harjoitusten l\u00e4ht\u00f6kohdaksi keskeinen teema tai k\u00e4site, jota pohjusti visuaalisella materiaalilla, mutta h\u00e4n ei k\u00e4ytt\u00e4nyt alkuvaiheessa aikaa luentoihin tai analyyttisiin keskusteluihin. Mnouchkine ei omien sanojensa mukaan harjoitusten alussa tiennyt, mit\u00e4 tarkasti ottaen halusi saavuttaa, ja paljonko aikaa siihen tarvittaisiin, koska oli riippuvainen toisten ideoista. H\u00e4nen pitk\u00e4aikaisia yhteisty\u00f6kumppaneitaan n\u00e4yttelij\u00f6iden ohessa ovat olleet tilasuunnittelija Guy-Claude Fran\u00e7ois, naamioiden valmistaja, kuvanveist\u00e4j\u00e4 Erhard Stiefel, \u00e4\u00e4nisuunnittelija muusikko Jean-Jacques Lem\u00eatre sek\u00e4 feministifilosofi H\u00e9l\u00e8ne Cixous, joka on toiminut ryhm\u00e4n kirjailijana vuodesta 1984 l\u00e4htien. Vaikka Theatre du Soleil\u2019n kaikki j\u00e4senet olivat periaatteessa tasaveroisia taiteilijoita, lopulliset ratkaisut olivat tiukasti Mnouchkinen k\u00e4siss\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 on siit\u00e4 syyst\u00e4 kritisoitu, ja ryhm\u00e4st\u00e4 on l\u00e4htenyt useita n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ovet paukkuen. (Miller 2007)<\/p>\n\n\n\n

Mnouchine on halunnut kutsua my\u00f6s yleis\u00f6n mukaan yhteis\u00f6\u00f6ns\u00e4. H\u00e4n otti tavakseen pyyt\u00e4\u00e4 harjoituksiin paikallisia asukkaita tai esityksen aihepiiriin liittyvi\u00e4 ihmisi\u00e4 keskustellakseen heid\u00e4n kanssaan. Cartoucherie de Vincennes\u2019n ovet avattiin aina hyviss\u00e4 ajoin ennen esityst\u00e4, niin ett\u00e4 katsojat voivat viett\u00e4\u00e4 aikaansa teatterissa. Mnouchkine oli usein itse aulassa vastaanottamassa heit\u00e4. Tarjolla saattoi olla ruokaa yhteisten p\u00f6ytien \u00e4\u00e4ress\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4t tulivat juttelemaan, ja yleis\u00f6 sai seurata heid\u00e4n pukeutumistaan ja maskeeraustaan roolia varten.<\/p>\n\n\n\n

Cartoucherie de Vincennes\u2019n esitysten tilaratkaisuksi vakiintui edest\u00e4 katsottava n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 ja avokatsomo, joita ei erotettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukolla. Yleens\u00e4 tila oli l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti tyhj\u00e4 harjoitusten alkaessa, mutta sinne lis\u00e4ttiin sermej\u00e4, seini\u00e4, ramppeja, aitoja, aitauksia, syvennyksi\u00e4 tai portaita sen mukaan, millaisia tarpeita ty\u00f6n edetess\u00e4 syntyi. N\u00e4yttelij\u00e4t hy\u00f6dynsiv\u00e4t koko tilaa kulkemalla yleis\u00f6n l\u00e4pi tai katsomon alta. V\u00e4rikk\u00e4\u00e4t puvut ja naamiot toivat pelkistettyihin lavastuksiin visuaalista rikkautta.<\/p>\n\n\n\n

Kiinnostus toisiin kulttuureihin<\/h2>\n\n\n\n

1960 ja 1970-luvun ohjauksissaan Mnouchkine tulkitsi tapahtumia suoraviivaisesti marxilaisittain luokkataistelun ilmentym\u00e4n\u00e4. Porvaristo esitettiin roistoina ja ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n edustajat sankareina. Vuodesta 1980 alkaen h\u00e4n siirtyi monitasoisempiin ja hienovaraisempiin n\u00e4ytelmiin, jotka kuvasivat yhteiskunnallisia virtauksia allegorisesti. Mnouchkine ohjasi useita Shakespearen tekstej\u00e4 (Rikhard II<\/em>, 1981 Loppiaisaatto<\/em> 1982, Henrik IV<\/em>, 1984) ja antiikin tragedioita. H\u00e4n tutki niiden lis\u00e4ksi klassisia traditioita, kuten commedia dell\u2019artea tai japanilaista teatteria l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen teatterillisuuden perustavanlaatuisia lakeja. H\u00e4n etsi keinoja vied\u00e4 teatteri arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 syvemp\u00e4\u00e4n todellisuuteen tuntemattoman ja metafyysisen alueelle.<\/p>\n\n\n\n

Mnouchkine oli matkustanut Aasiaan ensimm\u00e4isen kerran jo vuosina 1962\u20131963 ja uskoi l\u00f6yt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sielt\u00e4 aidon teatterin juuret: visuaaliset kuvastot, intensiivisen harjoittelun, mestarien j\u00e4ljittelemiseen perustuvan fyysisen tarkkuuden sek\u00e4 leikittelev\u00e4n, suoran yleis\u00f6kontaktin. H\u00e4nen mukaansa aasialaisessa traditiossa n\u00e4yttelij\u00e4 loi merkkej\u00e4, muotoja, liikett\u00e4 ja rytmi\u00e4 toisin kuin eurooppalaisessa teatterissa, jonka psykologinen ihmiskuva rakentui syy-seuraus-suhteille. L\u00e4nsimainen realismi ei kyennyt antamaan katsojalleen uutta, vaan ainoastaan vakuuttamaan ihmiset jostain sellaisesta, mink\u00e4 he jo tiesiv\u00e4t. Mnouchkine yhdisteli teoksissaan estottomasti eurooppalaisia ja aasialaisia elementtej\u00e4, joiden merkityksi\u00e4 h\u00e4n tulkitsi vapaasti. H\u00e4nt\u00e4 on sen vuoksi kritisoitu pinnallisuudesta ja toisen kulttuurin ulkoisten piirteiden lainaamisesta ilman tradition syv\u00e4llist\u00e4 tuntemista. Judith G. Millerin mukaan h\u00e4nen orientalisminsa perustui Aasiaa koskevaan fantasiaan pikemmin kuin maanosan todelliseen kulttuuriin. (Miller 2007, 38\u201340; 58)<\/p>\n\n\n\n

Orientalismi<\/summary>\n
\n\n\n\n

Orientalismilla tarkoitetaan eurooppalaisten tapaa mielt\u00e4\u00e4 it\u00e4iset kulttuurit eksoottisiksi, mutta samalla kertaa tarkastella niit\u00e4 l\u00e4nsimaisen ajattelukehyksen l\u00e4pi ik\u00e4\u00e4n kuin ne olisivat itsess\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n arvokkaita. Sana tuli alun perin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Edward Saidin kirjassa Orientalism <\/em>(1978).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kuvia esityksest\u00e4 Tambours sur la digue<\/em> (1999) Sydneyn festivaaleilla Australiassa 2002. Wikimwdia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Esityksess\u00e4 Tambours sur la digue <\/em>(1999, Rummut padolla) el\u00e4v\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4t esitt\u00e4v\u00e4t japanilaisia bunraku-nukkeja Kiinaan sijoittuvassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4. Tavoitteena ei ollut perinteisen muodon toistaminen, vaan sen luova hy\u00f6dynt\u00e4minen esityskeinona.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4yttelij\u00e4t esittiv\u00e4t luonnollisen kokoisia nukkeja, joita ohjasi mustaan asuun ja huppuun pukeutunut nukettaja japanilaisen bunraku-teatterin perinteen tavoin. Illuusio oli niin voimakas, ett\u00e4 el\u00e4v\u00e4n ihmisen ja keinotekoisen nuken raja tuntui h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e9l\u00e8ne Cixous\u2019n kirjoittama pessimistinen n\u00e4ytelm\u00e4 kertoi kiinalaisesta keskiaikaisesta hallitsijasta, Lordi Khangista, jonka valtakunta uhkaa tuhoutua suuren joen tulviessa, koska h\u00e4nen veljenpoikansa Hun on ahneuksissaan hakannut mets\u00e4t ja ep\u00e4rehellisten rakentajien tekem\u00e4 pato pett\u00e4\u00e4. Esityksest\u00e4 on valmistunut my\u00f6s elokuvaversio, joka l\u00f6ytyy Internetist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

1990-luvulta alkaen Mnouchkine on siirtynyt tutkimaan yh\u00e4 enemm\u00e4n maailmanlaajuisia geopoliittisia kysymyksi\u00e4, kuten kulttuurillisten rajojen muuttumista, laitonta siirtolaisuutta ja pakolaisuutta. Vuonna 2005 Th\u00e9\u00e2tre du Soleil\u2019n 75 j\u00e4sent\u00e4 olivat kotoisin 35 maasta ja puhuivat 22 eri kielt\u00e4. Ainakin viisi heist\u00e4 oli pelastunut pakolaisleireilt\u00e4. Mnouchkinen mukaan ryhm\u00e4 heijasti Ranskan nykyist\u00e4 v\u00e4est\u00f6\u00e4, joka ei ole en\u00e4\u00e4 yksipuolisen valkoihoinen, kristillinen tai eurooppalainen, vaan lukuisten eri kansallisuuksien ja traditioiden sekoitus. Uskollisena 1960-luvun utopistisille ihanteilleen h\u00e4n uskoo teatterin kykenev\u00e4n yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n eri taustoista tulevia ihmisi\u00e4 ja ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kulttuurien v\u00e4lisi\u00e4 kuiluja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kulttuuripoliittinen ilmapiiri 1960-luvun Ranskassa oli otollinen kokeilevalle taiteelle, kuten Peter Brookin siirtyminen Pariisiin 1970 osoitti. […]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1407"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1407"}],"version-history":[{"count":29,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1407\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4980,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1407\/revisions\/4980"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1407"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1407"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1407"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}