 {"id":1817,"date":"2018-01-31T16:40:23","date_gmt":"2018-01-31T14:40:23","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=1817"},"modified":"2023-04-06T12:49:09","modified_gmt":"2023-04-06T09:49:09","slug":"2-1-nayttamo-saa-roolin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/2-1-nayttamo-saa-roolin\/","title":{"rendered":"2.1 N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 saa roolin"},"content":{"rendered":"\n<p>1800-luvun lopulle asti oli ollut tavallista, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4osien n\u00e4yttelij\u00e4t johtivat teatteriseurueita ja rakensivat n\u00e4ytelm\u00e4t omien yksil\u00f6suoritustensa ymp\u00e4rille. N\u00e4ytteleminen perustui suurimmaksi osaksi vakiintuneisiin konventioihin. Vuorosanat lausuttiin suoraan yleis\u00f6lle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n etuosassa paikallaan seisten. Harjoituksiin ei k\u00e4ytetty paljoa aikaa. Keskivertoesitykset olivat visuaalisesti kirjavia kokonaisuuksia, koska jokainen toimi tahoillaan ilman yhteist\u00e4 koordinointia. Samoja tyyppikulisseja kierr\u00e4tettiin eri n\u00e4ytelmiss\u00e4 aina sen mukaan, millaista milj\u00f6\u00f6t\u00e4 kulloinkin tarvittiin. Varastossa oli palatsia, puistoa, merenrantaa ja linnanrauniota. N\u00e4yttelij\u00e4t hankkivat itse omat pukunsa, jotka saattoivat olla eri aikakausilta. (Aronson 2005\/1991; 17)<\/p>\n\n\n\n<p>Teatteriesityksen kokonaisuus kuitenkin monimutkaistui nopeasti. Ajanjakso 1870\u20131920 merkitsi lavastustekniikan vallankumousta. (<em><a href=\"Miettinen: Teollisen vallankumouksen kauden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t\">Osa I Teollisen vallankumouksen kauden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t<\/a><\/em>) N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yl\u00e4puolelle rakennettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6torni eli tyhj\u00e4 tila, jonne voitiin nostaa kulisseja k\u00f6ysist\u00f6n avulla. Lattiaan tehtiin luukkuja ja hydraulisia tasonostimia. Kaasuvalo, hiilikaarilamppu ja kalkkivalo mahdollistivat valons\u00e4teiden alkeellisen keskitt\u00e4misen, suuntaamisen, muotoilun ja v\u00e4rj\u00e4\u00e4misen. Yksinkertaisia projisointejakin pystyttiin tekem\u00e4\u00e4n. Kun heitinten valovoima s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4misen my\u00f6t\u00e4 kasvoi, oli n\u00e4yttelij\u00f6iden n\u00e4kyvyys turvattu, ja entist\u00e4 enemm\u00e4n huomiota voitiin kiinnitt\u00e4\u00e4 visuaaliseen ilmaisuun ja estetikkaan. 1880-luvulla esityksiss\u00e4 saattoi olla jo niin paljon valotehosteita, ett\u00e4 niiden vaihdoista oli teht\u00e4v\u00e4 erillinen luettelo n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teknikoille. (Baugh 2005, 173; Uimonen 2009; Palmer 2013, 179) Kaikkeen t\u00e4h\u00e4n tarvittiin systemaattista suunnittelua. Jonkun oli seurattava esityst\u00e4 ulkopuolisin silmin ja vastattava sen taiteellisesta kokonaislaadusta.<\/p>\n\n\n\n<p>Modernin ohjaajan ty\u00f6nkuva alkoi muotoutua, kun realistinen esitystyyli yleistyi. Se edellytti yhten\u00e4ist\u00e4 ja uskottavaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvaa, jonka eri osa-alueet sopisivat toisiinsa. Yksil\u00f6llisten t\u00e4htiesiintyjien korostamisesta siirryttiin ensemble- eli yhteisn\u00e4yttelemiseen. Vuorosanat oli osoitettava toisille roolihenkil\u00f6ille sen sijaan, ett\u00e4 ne lausuttaisiin yleis\u00f6lle. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ei saanut seisoskella, vaan kaikkien n\u00e4yttelij\u00f6iden tuli koko ajan osallistua tilanteeseen roolinsa mukaisesti, my\u00f6s silloin, kun heill\u00e4 ei ollut repliikkej\u00e4. Pienetkin avustajanteht\u00e4v\u00e4t olivat t\u00e4rkeit\u00e4 kokonaistilanteen ja tunnelman luomisessa. Isojen joukkokohtausten tekeminen vaati selke\u00e4\u00e4 suunnittelua ja johtamista. <\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-full\"><a href=\".\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG2-01.jpg\"><img loading=\"lazy\" width=\"800\" height=\"450\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG2-01.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-3789\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG2-01.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG2-01-300x169.jpg 300w, https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/LG2-01-768x432.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 800px) 100vw, 800px\" \/><\/a><figcaption>Henrik Ibsen: <em>Villisorsa<\/em>, II n\u00e4yt\u00f6s. Broadway 1918. N\u00e4yttelij\u00e4t vasemmalta: Dodson Mitchell (Werle), Amy Veness (Gina Ekdal), Alla Nazimova (Hedvig), Harry Mestayer (Gregers Werle), Lionel Atwill (Hjalmar Ekdal), Lyster Chambers (Relling)\n <b><a href=\"https:\/\/commons.wikimedia.org\/wiki\/File:Wild-Duck-1918-4.jpg\" target=\"_blank\" rel=\"noreferrer noopener\">Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>N\u00e4yttelij\u00f6iden harjoittamisen lis\u00e4ksi ohjaajan teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli antaa kaikille n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n osa-alueille yhteinen l\u00e4ht\u00f6kohta ja varmistaa, ett\u00e4 ne sopivat yhteen lopputuloksessa. Hyvin nopeasti oivallettiin, ettei ohjaajanty\u00f6ss\u00e4 ollut kyse ainoastaan n\u00e4ytelm\u00e4tekstin toteuttamisesta, vaan itsen\u00e4isest\u00e4, luovasta ilmaisusta. Modernin ohjaajan taiteellisena ty\u00f6kaluna oli koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jota saattoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lukemattomin eri tavoin. Historiallisen avantgarden aikakaudella 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa muotoutui useita rinnakkaisia ja osin vastakkaisiakin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4sityksi\u00e4, kuten naturalismi, symbolismi, ekspressionismi, julmuuden teatteri ja eeppinen teatteri. Ne kaikki asettivat katsojan erilaiseen suhteeseen esityksen kanssa ja avasivat sit\u00e4 kautta kysymyksi\u00e4 ihmisen ja maailman suhteesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>1800-luvun lopulle asti oli ollut tavallista, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4osien n\u00e4yttelij\u00e4t johtivat teatteriseurueita ja rakensivat n\u00e4ytelm\u00e4t omien [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[19],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1817"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1817"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1817\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5281,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1817\/revisions\/5281"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1817"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1817"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1817"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}