Erityisesti radikaalisymbolisti Ivanov oli bol\u0161evikkien massateatterin viitekehyksess\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 hahmo. H\u00e4nen k\u00e4sityksens\u00e4 kulttisesta teatterista pyrkiv\u00e4t purkamaan vastakkaisuudet ruumiin ja sielun sek\u00e4 materian ja hengen v\u00e4lilt\u00e4 (Kleberg 1980, 68). Ven\u00e4j\u00e4nkielinen sana sobornost<\/em> juontaa juurensa slaavilaisesta uskonnonfilosofiasta 1850-luvulta, ja se viittaa uskonnollisen sis\u00e4istyneisyyden ja mietiskelyn keskeisyyteen osana yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. Kyse ei ole instituutioista vaan nimenomaan ep\u00e4muodollisista yhteis\u00f6ist\u00e4. (Dal\u00fcgge 2016, 111.)<\/p>\n\n\n\n Ivanoville sobornost viittaa samalla sek\u00e4 k\u00e4sitteen esteettisiin ett\u00e4 uskonnollisiin puoliin. H\u00e4nelle kyse oli yht\u00e4aikaisesti ortodoksisen identiteetin ilmauksesta, kollektiivisesta k\u00e4ytt\u00e4ytymisest\u00e4 ja kuorollisesta toiminnan muodosta (mt. 113). Ivanovin k\u00e4sitysten taustalla oli kreikkalaispakanallinen ja ven\u00e4l\u00e4isortodoksisen mytologian mukainen n\u00e4kemys Kristuksesta Dionysoksen vapautuneena alter egona (mt. 111). T\u00e4ll\u00e4 yhteydell\u00e4 on merkityst\u00e4, sill\u00e4 erityispiirre Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n poliittisissa massateatteriesityksiss\u00e4 olivat vaikutteet paitsi yleiseurooppalaisemmista nietzschel\u00e4isist\u00e4 ajatuksista my\u00f6s ortodoksisen uskonnon erityispiirteist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Luonnollisesti bol\u0161evikkien massateatteriesityksiin vaikuttivat jo 1800-luvun lopulla eriytyneet k\u00e4sitykset ty\u00f6v\u00e4en teatterista ja kulttuurista. Ven\u00e4j\u00e4n oma kansanteatteriliike k\u00e4ynnistyi 1890-luvulla, ja se kehittyi vuorovaikutuksessa raittius- ja ty\u00f6v\u00e4entaloliikkeiden kanssa. Kansanteatteriryhmien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 harppasi 102:sta vuonna 1902 suunnilleen 402:een vuonna 1909. (Kleberg 1980, 70.) Huolimatta tiukasta valtiollisesta valvonnasta liikkeet j\u00e4ttiv\u00e4t pysyv\u00e4n j\u00e4ljen, josta proletaarisen kulttuurin j\u00e4rjest\u00f6 Proletkult pystyi my\u00f6hemmin jatkamaan. Proletkult nousi keskeiseen asemaan lokakuun vallankumouksen j\u00e4lkeen vuosiksi 1917\u20131920. Se pyrki edist\u00e4m\u00e4\u00e4n kollektiivisen luomisen ajatusta uudenlaisen ty\u00f6l\u00e4iskulttuurin syntyedellytyksen\u00e4 sek\u00e4 Marxin hengess\u00e4 kumoamaan eriytymisen k\u00e4si- ja aivoty\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Edell\u00e4 mainitut piirteet mystiss\u00e4vytteisist\u00e4 kansallisen identiteetin pohdinnoista aina luokkatietoisiin kysymyksiin heijastavat vuosisadan vaihteen yhteiskunnallista murrosta Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Niiden lis\u00e4ksi Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n massateatterin erityispiirteet syntyiv\u00e4t kuitenkin improvisaation tarpeesta, johon lokakuun vallankumous ja sis\u00e4llissodan syttyminen olivat uuden bol\u0161evikki-hallinnon ajaneet. Hallinnon tukemana uusi vallankumouksellinen taide vastasi moniin tarpeisiin. Ensinn\u00e4kin sen tuli k\u00e4sitteellisesti luoda uutta maailmaa ja todellisuutta; hahmotella kokeellisesti tulevaa kommunistista utopiaa. Toiseksi taiteen merkitys uuden hallinnon mediana korostui. Vallankumoustaiteen keskeinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli vakuuttaa kansa vallankumouksen merkityksest\u00e4, etenkin sis\u00e4llissodan aikana. Samalla taiteen teht\u00e4v\u00e4ksi tuli vallankumouksellisen aatemaailman ja uusien normien opettaminen ja niiden iskostaminen selk\u00e4ytimiin. Kolmanneksi taiteen tuli vahvistaa vallankumouksellista identiteetti\u00e4. Vuoden 1920 massaesitysten merkitys vastasi jokaiseen n\u00e4ist\u00e4 tarpeista.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi uusi hallinto tarvitsi uutta mytologiaa. Historioitsija Eric Hobsbawmin ajatuksia traditioiden keksimisest\u00e4 voi soveltaa hyvin my\u00f6s bol\u0161evikkihallintoon sek\u00e4 heid\u00e4n massajuhliinsa. Uusien traditioiden luominen ajoittuu kaikkein yleisimmin nopean yhteiskunnallisen muutoksen aikaan, jolloin vanhan j\u00e4rjestyksen yhteiskunnalliset rakenteet uhkaavat heiket\u00e4 tai tuhoutua. (Peterson 2015, 755.)<\/p>\n\n\n\n Sis\u00e4llissotakonteksti t\u00e4m\u00e4n kaiken taustalla on merkitt\u00e4v\u00e4. Poikkeuksellinen aika vaati uudelta hallinnolta my\u00f6s uudenlaisia keinoja ja kokeiluja. Niit\u00e4 olivat muun muassa kellotornien kellojen uudet s\u00e4velm\u00e4t, kuten Kansainv\u00e4linen <\/em>ja vastaavat vallankumousmelodiat, uusien merkkihenkil\u00f6iden monumenttien pystytt\u00e4minen sek\u00e4 puheiden pit\u00e4minen ja poliittisen teatterin j\u00e4rjest\u00e4minen kaduilla (mt. 759). Samalla lailla vuoden 1920 massaesitykset pyrkiv\u00e4t glorifioimaan sis\u00e4llissodan l\u00e4hestyv\u00e4n voiton ja saamaan ihmiset uuden hallinnon puolelle.<\/p>\n\n\n\n Nuoren neuvostokulttuurin varhaiset piirteet muovautuivat katukokouksissa, improvisoiduissa toiminnoissa ja pyrkimyksiss\u00e4 levitt\u00e4\u00e4 vallankumousta Petrogradista (Pietari) ja Moskovasta muualle maahan. T\u00e4lt\u00e4 osin vallankumouskulttuurin synty improvisoiden muistutti Ranskan vallankumouksen varhaisia vaiheita. Monet valokuvat Petrogradin vuoden 1918 vallankumousjuhlista ovat kiinnostavia, sill\u00e4 ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kokeilevuudessaan niin erilaisilta kuin viimeist\u00e4\u00e4n 1930-luvulla Stalinin aikana vakiintunut j\u00e4ykk\u00e4 neuvostosymboliikka. Vuoden 1918 juhlissa Petrogradin keskeisi\u00e4 rakennuksia, siltoja ja raitiovaunuja koristeltiin mit\u00e4 mielikuvituksellisimmin tavoin.<\/p>\n\n\n\n Poliittinen massateatteri oli yksi keskeisimmist\u00e4 uusista, kokeellisista esitt\u00e4v\u00e4n taiteen medioista, joka syntyi vuorovaikutuksessa vallankumouksen ja sis\u00e4llissodan kanssa. Muita olivat koristeelliset agitaatiotarkoituksiin tehdyt junat, laivat ja kuormavaunut. Niiden avulla vallankumouksen sanomaa vietiin maaseudulle. Agit-junassa saattoi olla yksi kokonaan erillinen vaunu elokuvien esitt\u00e4mist\u00e4 varten. Koristeelliset kulkuneuvot mahdollistivat my\u00f6s agitprop-ryhmien kehittymisen. T\u00e4llaiset ryhm\u00e4t opettivat maaseudulla kommunismia ja uuden yhteiskunnan s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja normeja teatterin keinoin.<\/p>\n\n\n\n Iso osa Ven\u00e4j\u00e4n v\u00e4est\u00f6st\u00e4 oli lukutaidotonta, joten opetusteatteri oli tehokas media vallankumouksen sanoman levitt\u00e4miseen. Mainittujen lis\u00e4ksi yksi uusi esitysmuoto oli agitaatio-oikeudenk\u00e4ynnit (agitsud<\/em>), joiden esityspaikka oli usein provinssien ty\u00f6v\u00e4entalo. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle lavastettiin aidolta vaikuttavan oikeusistunnon puitteet syytt\u00e4jien, syytetyn, valamiehist\u00f6n ja tuomarin p\u00f6ntt\u00f6ineen ja p\u00f6ytineen. N\u00e4m\u00e4 olivat harrastelijoiden kirjoittamia n\u00e4ytelmi\u00e4, joita voitiin kuitenkin osin soveltaa eri yhteis\u00f6ihin. Esitysmuoto pyrki alusta asti rikkomaan toden ja fiktion rajaa sek\u00e4 opettamaan uutta neuvostonormistoa. Vallankumouksen my\u00f6t\u00e4 vanhat lait olivat rauenneet, mutta uusia ei viel\u00e4 ollut asetettu. (Aiheesta Sasse 2015.)<\/p>\n\n\n\n Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n massateatteriliike vastasi moniin tarpeisiin. Vuosien 1919 ja 1920 esitykset ajoitettiin osaksi keskeisi\u00e4 poliittisia, kansallisia ja kansainv\u00e4lisi\u00e4 juhlap\u00e4ivi\u00e4. Ne juhlistivat vallankumouksen henke\u00e4 ja loivat bol\u0161evikkihallinnolle oman alkukertomuksen, jonka se saattoi mytologisoida. (Peterson 2015, 753.) Massateatteriesitykset olivat siis osa juhlallisuuksia, ja raja laajemman juhlan ja erityisemm\u00e4n massateatteriesityksen v\u00e4lill\u00e4 oli kapea ja h\u00e4ilyv\u00e4. Ranskan vallankumouksen esikuvan mukaan bol\u0161evikit olivat ottaneet k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n oman vallankumouskalenterin, ja vuoden 1918 uudessa kalenterissa oli kuusi kansallista juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Niist\u00e4 keskeisin oli tietenkin oman vallankumouksen juhlap\u00e4iv\u00e4 eli \u201dproletaarisen vallankumouksen p\u00e4iv\u00e4\u201d 7. marraskuuta (vanhan, juliaanisen kalenterin mukaan 25. lokakuuta).<\/p>\n\n\n\n Bol\u0161evikkien massateatterisyklin voi n\u00e4hd\u00e4 saaneen alkusys\u00e4yksens\u00e4 vallankumouksen ensimm\u00e4isen vuosip\u00e4iv\u00e4n juhlissa 7. marraskuuta 1918. Kolme vuotta my\u00f6hemmin massateatteriliike tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun suurin ja merkitt\u00e4vin massaspektaakkeli, \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d oli esitetty.<\/p>\n\n\n\n Lokakuun vallankumouksen ensimm\u00e4isen vuosip\u00e4iv\u00e4n aikana Petrogradin keskeiset julkiset fasadit koristeltiin, niin my\u00f6s Talvipalatsin aukio ja sit\u00e4 reunustavat hallintorakennukset. Taiteilija Natan Altman oli ymp\u00e4r\u00f6inyt palatsin keskell\u00e4 sijaitsevan Aleksanterin pylv\u00e4\u00e4n nelikulmaisella, konstruktivistisella rakenteella. Se tuo mieleen Marskent\u00e4n alttarin Ranskan vallankumouksen Tasavallan juhlassa, joka niin ik\u00e4\u00e4n oli ainakin nimellisesti muistojuhla ja jota vietettiin vallankumouksen ensimm\u00e4isen\u00e4 vuosip\u00e4iv\u00e4. Altmanin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t punainen, oranssi ja keltainen v\u00e4ri viittaavat tuleen ja teoksen konstruktivistiset kuviot liekkimereen. Aukiota ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t rakennukset oli verhottu samoilla v\u00e4reill\u00e4. Palatsinaukion kokonaismerkityst\u00e4 tilataideteoksena voi tulkita samalla lailla kuin tasavallan alttaria. Molemmissa vallankumouksen liekit levi\u00e4v\u00e4t sen tapahtumapaikalta (Pariisi, Petrograd) ymp\u00e4ri maailmaa.<\/p>\n\n\n\n Lokakuun vallankumouksen ensimm\u00e4isen vuoden aikana esitettiin my\u00f6s varhainen massateatteriesitys, tosin viel\u00e4 sis\u00e4tiloissa. Toisin kuin kaksi vuotta my\u00f6hemmin \u201dTalvipalatsin valtauksen\u201d yhteydess\u00e4 julkinen juhlatila ja teatteriesitys olivat kuitenkin viel\u00e4 selke\u00e4sti erillisi\u00e4 tapahtumia.<\/p>\n\n\n\n Esityksen nimi oli ”Bastiljin valtaus”, ja sit\u00e4 esitettiin 6.\u201312. marraskuuta. Kyseess\u00e4 oli er\u00e4\u00e4n kohtauksen dramatisointi Romain Rollandin vuoden 1902 vallankumousn\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Le Quatorze Juillet<\/em> (”Hein\u00e4kuun seitsem\u00e4stoista”). Eri tiloissa vierailleesta esityksest\u00e4 vastasi puhe- ja liikuntakuoroihin keskittynyt Proletkult-liikkeen j\u00e4rjest\u00f6 nimelt\u00e4 Proletkultin areena. Vaikka kyse ei ollut ulkoilmaesityksest\u00e4, esitys tapahtui suurten katsojajoukkojen edess\u00e4. (Dal\u00fcgge 2016, 197.) Se ei ollut ainoa esitys marraskuussa, sill\u00e4 vuoden 1918 marraskuun aikana Petrogradin toreilla esitettiin yhteens\u00e4 17 ulkoilmaesityst\u00e4, jotka liittyiv\u00e4t temaattisesti ven\u00e4l\u00e4iseen ja kansainv\u00e4liseen ty\u00f6v\u00e4enliikkeeseen (Lane l\u00e4hteess\u00e4 Dal\u00fcgge 2016, 197).<\/p>\n\n\n\n Massaesitykset heijastavat vallankumouksen j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa, jossa vanhat hierarkiat pyrit\u00e4\u00e4n korvaamaan uudenlaisilla organisaatiomuodoilla. Uudet toimijat muotoutuivat sotilaallisten rakenteiden varaan sis\u00e4llissodan ja sotakommunismin aikana (Dal\u00fcgge 2016, 163). Yksityinen muuttui sis\u00e4llissodan aikana niin sotilaalliseksi, ett\u00e4 voisi puhua jopa \u201dpsyyken militarisoitumisesta\u201d (mt. 166).<\/p>\n\n\n\n Massaesitykset syntyiv\u00e4t usean eri j\u00e4rjest\u00f6n vuorovaikutuksesta. Niiden takana olivat kommunistinen nuorisoseura Komsomol, taiteilijoiden seura, laivasto ja armeija. Esitysten ansiosta eri tahot saattoivat reflektoida ja esitell\u00e4 itse\u00e4\u00e4n yh\u00e4 uudestaan. Massaspektaakkelit pohjautuivat kollektiiviseen ty\u00f6h\u00f6n, jossa painottui improvisaatiomaisempi tapahtumaluonne eriytyneen teosluonteen sijaan. (Mt. 214.) Massateatteriesitysten kirjallisemmat piirteet, kuten improvisoitu deklamaatio sek\u00e4 puhe- ja liikekuoro, olivat per\u00e4isin Proletkultin areenalta. Sen sijaan esitysten monet rituaalimaiset ja performatiiviset piirteet juontuivat puna-armeijan teatterity\u00f6pajasta, joka oli perustettu vuoden 1919 helmikuussa. Niit\u00e4 olivat muun muassa kokoontumiset, marssit, lippuvalat, paraatit sek\u00e4 lippujen vihkimiset. (Mt. 219.) Teatterity\u00f6pajan toimintamuodot sijoittuivat Proletkultin ja 1900-luvun alun studioteatteriliikkeen v\u00e4limaastoon, ennen kuin teatteripaja m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin huhtikuussa 1919 punaisten rintamapalvelukseen sis\u00e4llissodassa (mt. 218\u2013219).<\/p>\n\n\n\n Aikalaistarkkailija, filosofi ja kriitikko Adrian Piotrovski typologisoi vuonna 1926 julkaistussa artikkelissaan massateatteriesityst\u00e4 seuraavasti. Pyrkimys massaan (kuoroon) esityksen kantavana voimana sek\u00e4 esitys ilman taukoja. Skenaariota luonnehtii kokonaisuutena episodimainen rakenne, todellisten aiheiden ja liikkeiden k\u00e4ytt\u00e4minen, kuten sotilasparaatit, kokoukset ja taistelut sek\u00e4 erityisesti pyrkimys tulkita (esitys)tila tietynlaiseksi topografiseksi todellisuudeksi (Piotrovski l\u00e4hteess\u00e4 Dal\u00fcgge 2016, 214).<\/p>\n\n\n\n Er\u00e4s produktio muokkasi merkitt\u00e4v\u00e4sti massaspektaakkelien keinoja jo ennen varsinaisia vuoden 1920 massaesityksi\u00e4, joiden keskeisi\u00e4 piirteit\u00e4 olivat esitys ulkoilmassa sek\u00e4 luova paikkasidonnaisuus Petrogradin ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Kyse oli puna-armeijan teatterity\u00f6pajan esityksest\u00e4 nimelt\u00e4 \u201dItsevaltiuden romahdus\u201d maaliskuussa 1919, jonka ohjasi puna-armeijan teatterity\u00f6pajan keskeinen hahmo Nikolai Vinogradov-Mamont. H\u00e4nen nimens\u00e4 toinen osa oli lis\u00e4nimi, ja se viittasi mammuttiin. Sen oli antanut legendaarinen bassolaulaja Fjodor \u0160aljapin, koska Vinogradov oli hullaantunut monumentaaliteatteriin (Geldern 1993, 123).<\/p>\n\n\n\n Vaikka ”Itsevaltiuden romahdusta” esitettiin viel\u00e4 sis\u00e4tilassa, sen monet piirteet muistuttivat jo tulevia suuria massaesityksi\u00e4. Ensinn\u00e4kin esityksen kohokohdaksi tuli vallankumouksellisen massan vy\u00f6ryminen. Toiseksi mainittakoon tilallinen ja dramaturginen ajatus kahdesta esitystasosta vastakkaisille ideologioille. Tasoja yhdisti massaesityksiss\u00e4 toisiinsa portaikot, k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 tai silta. Vallankumouksellinen taistelu ja vy\u00f6ry tapahtui t\u00e4llaisessa v\u00e4litilassa. Kolmen paikallisuuden<\/a><\/em> juuret olivat per\u00e4isin keskiaikaisesta jaottelusta helvetin, ihmisen el\u00e4m\u00e4n ja paratiisin v\u00e4lill\u00e4. Muita massaesityksiss\u00e4 my\u00f6hemmin vakiintuneita piirteit\u00e4 olivat kerronnan episodimaisuus ja kuvaelmamaisuus sek\u00e4 taistelutoimintojen esitt\u00e4minen.<\/p>\n\n\n\n Puna-armeijan teatterity\u00f6pajan esityksen harjoitusaika kesti nelj\u00e4 viikkoa ja sis\u00e4lsi 30 harjoitusta. Itse esitys maaliskuussa 1919 kesti puolitoista tuntia ja oli suurmenestys. Se j\u00e4rjestettiin 600 katsojan edess\u00e4 Ro\u017edestvenskin kansantalossa Pietarissa, miss\u00e4 esitystilaa hallitsi nelikulmainen, vallankumouksen koroke, jonka ymp\u00e4rille oli rakennettu barrikadeja erilaisista puuesineist\u00e4. Sit\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 oli taantumuksen koroke. Kolmas taso oli pitk\u00e4 k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 korokkeiden v\u00e4lill\u00e4, ja katsojapaikat oli sijoiteltu sen molemmille puolille. K\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 n\u00e4htiin esityksen aikana moninaisia taistelukohtauksia. (Dal\u00fcgge 2016, 220\u2013211.)<\/p>\n\n\n\n Toiminta jakautui prologiin ja seitsem\u00e4\u00e4n kronologiseen episodiin, joiden teemana olivat erilaiset avainkohtaukset ennen tsaarin vallan luhistumista, johon esitys p\u00e4\u00e4ttyi (mt. 221\u2013222). Esitys alkoi rumpujen ja haitarin taisteluh\u00e4lytyksell\u00e4. Silloin Vinogradov-Mamont nousi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle pistimell\u00e4 varustetun aseen kanssa. (Mt. 223.) H\u00e4n piti esipuheen \u201dme-muodossa\u201d.<\/p>\n\n\n\n Me olemme puna-armeijan taistelijoita ja rintamasotilaita. Taistelujen v\u00e4liss\u00e4 meill\u00e4 oli pari vapaap\u00e4iv\u00e4\u00e4. Olemme p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet esitt\u00e4\u00e4 esityksen poliittisesta aiheesta. Me itse olemme sen tehneet. Ketk\u00e4 sen esitt\u00e4v\u00e4t? Me. Onko meill\u00e4 ollut valmista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4? Ei. Olemme itse tehneet sellaisen. Miss\u00e4 on teatteritila? Siell\u00e4 on teatteri, miss\u00e4 taistelijat ovat tulleet yhteen, istuutuneet ja laulaneet. \u2013 \u2013 Puna-armeijalaisten teos \u201dItsevaltiuden romahdus\u201d alkaa.<\/p>(Vinogradov-Mamont l\u00e4hteess\u00e4 Dal\u00fcgge 2016, 223, k\u00e4\u00e4nn\u00f6s JvB.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Esitykseen osallistui my\u00f6s todellisia t\u00e4hti\u00e4, ohjaaja Vsevolod Meyerhold ja bassolaulaja Fjodor \u0160aljapin, jotka olivat poliittisesti siirtyneet tukemaan bol\u0161evikkeja. Esityksess\u00e4 Meyerhold nosti kaatuneen sotilaan kiv\u00e4\u00e4rin ilmaan ja liittyi joukkoihin (Vinogradov-Mamont l\u00e4hteess\u00e4 Dal\u00fcgge 2016, 228). Toisessa tilanteessa er\u00e4s sotilas k\u00e4\u00e4ntyi puolestaan suoraan t\u00e4htilaulaja \u0160aljapinin puoleen ja pyysi t\u00e4t\u00e4 vahvistamaan n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 unen paremmasta tulevaisuudesta laululla (Dal\u00fcgge 2016, 228). N\u00e4iden keinojen avulla esityksess\u00e4 yritettiin rikkoa rajaa esitt\u00e4jien ja katsojien v\u00e4lill\u00e4. Maan t\u00e4htitaiteilijoiden heitt\u00e4ytymisen mukaan esitykseen taistelemaan \u201dkansan\u201d asian puolesta voi my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 pyrkimyksen\u00e4 purkaa hierarkioita.<\/p>\n\n\n\n Esityksen episodit keskittyiv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n helmikuun vallankumoukseen, jolloin tsaarin valta luhistui, ja lokakuun vallankumous, jolloin kommunistit anastivat vallan, j\u00e4tettiin kokonaan esityksen ulkopuolelle. Ollakseen melko verett\u00f6m\u00e4n vallankumouksen dramatisointi esitys sis\u00e4lsi huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon kahakointia ja taisteluita (Geldern 1993, 125). Prologin aiheena oli vuoden 1905 ep\u00e4onnistunut vallankumousyritys. Sit\u00e4 seurasivat kohtaukset maanalaisten opiskelijoiden pid\u00e4tyksist\u00e4, sotavankilan kapinoinnista, ty\u00f6l\u00e4isten aseistuksen haltuunotosta, poliisip\u00e4\u00e4majojen irtisanomisesta, barrikadien pystytt\u00e4misest\u00e4 kaduille, vallankumouksen eturintamasta ja lopulta tsaarin kruunusta luopumisesta (mt. 126).<\/p>\n\n\n\n Esityksen lopussa tsaarinhallinnon kaaduttua esiintyj\u00e4joukot vy\u00f6ryiv\u00e4t saliin pistimill\u00e4 varustettuine aseineen ja punalippuineen. Ty\u00f6l\u00e4isist\u00e4 ja puna-armeijalaisista koostuneen yleis\u00f6n ja esiintyjien roolit sekoittuivat, kun yleis\u00f6 otti l\u00e4mpim\u00e4sti vastaan korokkeelta alas astuvat esiintyj\u00e4t. (Vinogradov\u2013Mamont l\u00e4hteess\u00e4 Dal\u00fcgge 229.) T\u00e4llainen kuohuva liikutus ja hillit\u00f6n huuma muistuttivat ortodoksisen liturgian lopun hulinamaista vapautuneisuutta ja kiitollisuutta (Dal\u00fcgge 2016, 230).<\/p>\n\n\n\n Esityksen konsepti osoittautui hyvin sovellettavaksi erilaisiin tiloihin. Sit\u00e4 toistettiin my\u00f6s muualla, yhteens\u00e4 250 kertaa (Geldern 1993 126). \u201dItsevaltiuden romahdus\u201d levisi Petrogradin eri sotilasyksik\u00f6iss\u00e4, ja traditioksi muodostui, ett\u00e4 ennen kuin sotilasyksikk\u00f6 l\u00e4hetettiin rintamalle, juna-aseman l\u00e4hell\u00e4 pidettiin kokoontuminen, jossa esitettiin \u201dItsevaltiuden romahdus\u201d (Vinogradov-Mamont l\u00e4hteess\u00e4 Dal\u00fcgge 2016, 231).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n \u201dItsevaltiuden romahduksen\u201d j\u00e4lkeen varhainen Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n massateatteri siirtyi ulkoilmaan. K\u00e4sittelen nelj\u00e4\u00e4 erilaista Petrogradin massaesityst\u00e4 ennen liikkeen huipentanutta \u201dTalvipalatsin valtausta\u201d. Ne ovat \u201dKolmas internationaali\u201d, \u201dVapautetun ty\u00f6n mysteeri\u201d, \u201dKohti maailmankommuunia\u201d sek\u00e4 \u201dVen\u00e4j\u00e4n piiritys\u201d.<\/p>\n\n\n\n Petrogradin sotilasalueen poliittisen hallinnon kulttuuriosasto tilasi Vinogradov-Mamontilta vajaa kolme kuukautta \u201dItsevaltiuden romahduksen\u201d j\u00e4lkeen uuden agitaatioteoksen puna-armeijan kunniaksi. Esitys aloitettiin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kello 14 Aleksandrovskin puistossa kansantalon edess\u00e4 Pietari-Paavalin linnoituksen takana. Esityksen on arvioitu kest\u00e4neen noin tunnin ja katsojia olleen paikalla noin 20 000. (Dal\u00fcgge 2016, 280.) Esiintyji\u00e4 oli tuhat, joista 150 oli puna-armeijan teatterity\u00f6pajalaisia. Muutama sata puna-armeijan sotilasta seisoi n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti kauempana siltaa vasten. (Mt. 281).<\/p>\n\n\n\n Esityksen keski\u00f6ss\u00e4 olivat sotilaallisuus ja man\u00f6\u00f6verit, kuten paraatit, hevoset ja ymp\u00e4ri aluetta levitt\u00e4ytyv\u00e4t taistelukohtaukset. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa se erosi \u201dItsevaltiuden romahduksesta\u201d. Esityksen tapahtumia oli s\u00e4est\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kokonainen orkesteri, sekin ulkona. Ilmaan ammuttiin raketteja. Esityksen varsinaiset tapahtumat olivat yht\u00e4 yksinkertaistettuja ja mahdollisimman monelle yleistajuisia kuin muissakin Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n massaesityksiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Komintern eli kolmas internationaali (kansainv\u00e4linen ty\u00f6v\u00e4enliike) oli perustettu 2.\u20137. maaliskuuta 1919 Moskovassa bol\u0161evikkien aloitteesta. Se pyrki jatkamaan ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa ep\u00e4onnistuneen toisen internationaalin perinnett\u00e4. Esityksess\u00e4 \u201dimperialistimaiden\u201d \u2013 Yhdysvallat, Englanti ja Ranska \u2013 interventio uhkaa bol\u0161evikkien vallankumousta ulkopuolelta. Maan sis\u00e4ll\u00e4 valkoisen armeijan edustajat uhoavat h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 punaiset kaupungit. He liittoutuvat \u201dp\u00e4\u00e4oman\u201d eli imperialistimaiden kanssa. My\u00f6s kirkon edustajat liittyv\u00e4t joukkoon. Apokalyptinen taistelu k\u00e4ynnistyy, kun tilaan ilmestyy maapallo kuin tyhj\u00e4st\u00e4. Siihen on kuvitettu Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4, talonpoika, ty\u00f6l\u00e4inen ja Lenin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisen deus ex machinan<\/em> tai keskiaikaisen mysteerin\u00e4ytelm\u00e4n ihmett\u00e4<\/a><\/em> muistuttavan k\u00e4\u00e4nteen j\u00e4lkeen punaiset aloittavat hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 valkokenraaleja ja kirkon edustajia vastaan. Kun valkokenraalit on saatu kiinni, heid\u00e4t tuodaan vallankumoustuomioistuimen eteen. Internationaalin tuomaristo edustaa eri kansallisuuksia sek\u00e4 ihonv\u00e4rej\u00e4. Vangit vied\u00e4\u00e4n Pietari-Paavalin linnaan nelj\u00e4n vaunun kulkueena, johon punaisten esiintyj\u00e4t ovat liittyneet. Yleis\u00f6 seuraa kulkuetta m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n, jossa vangit annetaan linnan vartijoiden haltuun. Esityksen loppun\u00e4yt\u00f6ksen\u00e4 katsojamassan huomion viev\u00e4t punaiset agitaattorit l\u00e4helle pystytetyilt\u00e4 puhujankorokkeilta.<\/p>\n\n\n\n Esityksen alkaessa ty\u00f6v\u00e4entalo on koristeltu loisteliaasti, ja sen edess\u00e4 on banneri, jossa lukee teksti \u201dEl\u00e4k\u00f6\u00f6n kolmas internationaali\u201d. Bannerin takana seisoo pioneeririvist\u00f6 sek\u00e4 teatterity\u00f6pajan puna-armeijalaisia. Hevosen hirnahdukset, aseiden kilin\u00e4 sek\u00e4 ihmisten kuiskaukset ja naurut sekoittuvat. Vinogradov-Mamont astuu esiin t\u00e4llaista \u00e4\u00e4nikulissia vasten ja ampuu raketin esityksen alkamisen merkiksi. Sit\u00e4 s\u00e4est\u00e4\u00e4 fanfaarisignaali. Sama henkil\u00f6 kuin \u201dItsevaltiuden romahduksessa\u201d, Osipov, julistaa esityksen alkaneeksi. H\u00e4n my\u00f6s kommentoi tapahtumia episodien v\u00e4liss\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on megafoni niin kuin muillakin puheroolien esitt\u00e4jill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Sotav\u00e4en esiinmarssi alkaa. Orkesteri soittaa juhla-alkusoiton. Ulkomaalaisten ty\u00f6l\u00e4isdelegaatio kokoontuu l\u00e4helle Osipovia. Uudet fanfaaritervehdykset kaikuvat, ja niit\u00e4 s\u00e4est\u00e4v\u00e4t punaiset ja vihre\u00e4t raketit. Uusi el\u00e4k\u00f6\u00f6n-huuto kantautuu Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4lle kolmannen internationaalin alkupaikkana. Osipov kuuluttaa sotav\u00e4en paraatin. Ratsastajal\u00e4hetti ratsastaa yksik\u00f6st\u00e4 toiseen. Yleis\u00f6 yltyy aplodeihin. Ty\u00f6v\u00e4entalon edess\u00e4 alkaa paraati, jossa eri yksik\u00f6t n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t eri v\u00e4reiss\u00e4. Viimeisen\u00e4 vuorossa on naisten miliisiosasto sinisiss\u00e4, ja sit\u00e4 seuraa viel\u00e4 ulkomaalaisdelegaatio.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisen er\u00e4\u00e4nlaisen laajennetun man\u00f6\u00f6verin j\u00e4lkeen alkaa varsinainen toiminta. Osipov varoittaa ter\u00e4v\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n imperialistimaiden (Yhdysvallat, Englanti, Ranska) l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 interventiosta ja kutsuu kansalaiset aseisiin ja agitoi heit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n voimansa \u201dmaailmanlaajuisen p\u00e4\u00e4oman palvelijoille\u201d sek\u00e4 \u201dvalkokaartilaisille kenraaleille ja amiraaleille\u201d. Siihen reagoidaan akustisesti fanfaareilla sek\u00e4 orkesterin kakofonialla, jossa Ranskan ja Englannin kansallislaulut sekoittuvat er\u00e4\u00e4seen tsaarinajan hymniin. Sen j\u00e4lkeen kuvataan valkoisia kenraaleja, joiden liike on l\u00e4peens\u00e4 liioiteltua ja parodista. Heid\u00e4n puheensa keskittyy v\u00e4kivaltaisiin kostotoimenpiteisiin ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 kohtaan ja punaisten kaupunkien h\u00e4vitt\u00e4miseen. Yksi uhoaa teloittavansa joka kymmenennen vangin, toinen vaatii lis\u00e4\u00e4 vodkaa ja naisia paikalle. N\u00e4iden saavuttua kolmas uhkaa piiska ilmassa pahoinpitelev\u00e4ns\u00e4 heid\u00e4t. Yksitt\u00e4inen anarkisti heitt\u00e4\u00e4 valkoisia kranaatilla, mutta toistaiseksi ilman menestyst\u00e4. Sen seurauksena yksi kolmesta valkoisesta kutsuu Washingtonia, Lontoota, Pariisia ja Varsovaa apuun. Omille upseereille huudetaan marssik\u00e4sky\u00e4 Moskovaan. Esitykseen liittyy my\u00f6s uskonnollinen piirre, kun kirkkomelodia sekoittuu rumpujen p\u00e4ristykseen. Sota- ja kirkkolippuja kannatteleva hengenmiesten kulkue liittyy upseereihin, ja kaikki yhdess\u00e4 l\u00e4htev\u00e4t kulkueena valtaamaan Ven\u00e4j\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Orkesterin tuutatessa fortissimoa maapallo ilmestyy aivan kuin sumun keskelt\u00e4 kolmannen internationaalin syntymisen merkiksi. Maapalloon on kuvitettu Neuvostovaltio sek\u00e4 talonpoika, ty\u00f6l\u00e4inen ja Lenin. Yleis\u00f6 osoittaa suosiotaan, ja Osipov huutaa punaisia hy\u00f6kk\u00e4ykseen valkokenraaleja vastaan. Ratsul\u00e4hetti vie laukan tahdissa k\u00e4sky\u00e4 eri yksik\u00f6ille. Punaisten jalkav\u00e4ki on juoksuet\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 keskeisest\u00e4 esityspaikasta. Punaisten tykist\u00f6 alkaa tulittaa k\u00e4skyst\u00e4. Valkoiset rakuunat ajetaan pistinhy\u00f6kk\u00e4yksell\u00e4 alas rappusia. Samalla hengenmiehet kompuroivat portaissa papinkaavuissaan. T\u00e4llainen perinteisen markkinateatterin huumori riemastuttaa yleis\u00f6\u00e4. Punainen ratsuv\u00e4ki saa Osipovin k\u00e4skyn. Se voittaa valkoiset ja ottaa kaksi kolmesta kenraalista vangiksi. Ylemm\u00e4ll\u00e4 tasolla punaiset merisotilaat ottavat kolmannen kiinni. Lopulta Osipov julistaa, ett\u00e4 kaikki kolme saatetaan oikeuden eteen \u201dneuvostotasavallan nimiss\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n Sitten Osipov julistaa vallankumouksellisen tuomioistuimen toteuttamaan teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, joka koostuu \u201dkolmannen kommunistisen internationaalin valitsemasta kansainv\u00e4lisest\u00e4 vallankumoustribunaalista.\u201d \u201dToverit tuomarit\u201d, niin kuin kuulutetaan, edustavat eri maita ja ihonv\u00e4rej\u00e4. He m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4t kolme kenraalia lukittavaksi Pietari-Paavalin linnoitukseen esityspaikan l\u00e4helle odottamaan oikeudenk\u00e4ynti\u00e4. Sen j\u00e4lkeen paikalle saapuu nelj\u00e4 kuorma-autoa. Ensimm\u00e4isess\u00e4 kulkevat maapallo ja orkesteri, toisessa vallankumousplakaatit sek\u00e4 tuomarit eli Komintern-delegaatit, kolmannessa karikatyyrit ja kenraalit ja nelj\u00e4nness\u00e4 loput orkesterista. Kulkue l\u00e4htee liikkeelle, ja katsojat seuraavat sit\u00e4. Esitystapahtumat p\u00e4\u00e4ttyv\u00e4t sillalle, joka vie Pietari-Paavalin linnoitukseen. Vangit luovutetaan mahdollisesti linnan oikeille komendanteille. Esityksen loppun\u00e4yt\u00f6ksen\u00e4 punaiset agitaattorit vangitsevat katsojamassan huomion l\u00e4hialueille pystytetyilt\u00e4 puhujankorokkeilta: massaesitys on muuttunut p\u00e4iv\u00e4npoliittiseksi mielenosoitukseksi.<\/p>\n\n\n\n (Tapahtumakuvaus pohjautuu p\u00e4\u00e4asiassa puna-armeijan teatterity\u00f6pajan johtajan Nikolai Vinogradov-Mamontin muistelmiin ja muihin harvinaisempiin l\u00e4hteisiin, teoksessa Dal\u00fcgge 2016, 281\u2013285)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n \u201dVapautetun ty\u00f6n mysteeri\u201d ja \u201dKohti maailmankommuunia\u201d esitettiin aiemmista poiketen paraatipaikalla kaupungin ytimess\u00e4. Molempien esityspaikka oli p\u00f6rssirakennuksen etuosan rappuset. P\u00f6rssi sijaitsi Nevajoen haarojen leikkauspisteess\u00e4 Vasilin saarella, kaupungin keskustassa. Esityspaikasta katsoen Talvipalatsi sijoittui joen oikealle puolelle ja Pietari-Paavalin linnoitus sen vasemmalle puolelle. Joen eri puolilta oli my\u00f6s suora n\u00e4kyvyys esityspaikkaan. Itse entinen p\u00f6rssirakennus edustaa tyylilt\u00e4\u00e4n klassismia pylv\u00e4sk\u00e4yt\u00e4vineen, ja se oli tietenkin rakennettu jo ennen vallankumousta. Esityksiss\u00e4 itse fasadi pyrittiin piilottamaan kaksiulotteisilla maalauksilla (Geldern 1993, 157). Esityspaikkaa tuskin valittiin rakennuksen kapitalistisen symboliikan vuoksi vaan nimenomaan sijaintinsa takia. Kyseinen uusklassinen rakennus ei koskaan ollut harmoniassa muun kaupungin kanssa, ja se oli ehk\u00e4 muutenkin poikkeuksellisen kaupungin l\u00e4peens\u00e4 keinotekoisin paikka (mt. 158).<\/p>\n\n\n\n ”Vapautetun ty\u00f6n mysteeri\u00e4” voisi luonnehtia ensimm\u00e4iseksi suuren mittaluokan poliittiseksi massaesitykseksi. Se oli monella tapaa edelt\u00e4ji\u00e4\u00e4n kunnianhimoisempi. Samalla siin\u00e4 vahvistui jo ”Kolmannessa internationaalissa” havaittava dramaturginen j\u00e4nnite toisaalta \u201dmysteerin\u201d ja toisaalta \u201dbuffon\u201d v\u00e4lille. N\u00e4iden kahden k\u00e4sitteen synteesi juontaa juurensa Vladimir Majakovskin teoksesta Mysteerio Buffo <\/em>(1918\/1921). Se on tematiikkansa ja dramaturgiansa puolesta sangen edustava teos Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n vallankumousteatterista ja sen dramaturgiasta.<\/p>\n\n\n\n Majakovskin teoksen ohjelma oli aikalaiskommentaari Ren\u00e9 F\u00fcl\u00f6p-Millerin mukaan suunnilleen seuraavanlainen: \u201dMysteerio Buffon<\/em> ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4 tarkoittaa mit\u00e4\u00e4n muuta kuin suurta vallankumoustamme tiivistettyn\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teokseksi. Mysteerio tarkoittaa kaikkea mik\u00e4 vallankumouksessa on suurta, buffo taas groteskia ja naurettavaa siin\u00e4.\u201d (Arns, Chubarov ja Sasse 2017, 209. K\u00e4\u00e4nn\u00f6s JvB.) Toisaalta keskiaikaisen teatterin<\/a><\/em> mysteeri ja toisaalta buffo, eli ilveily ja groteskius, yhdistyv\u00e4t uudessa vallankumousdramaturgiassa kuvaamaan sen dialektisia \u00e4\u00e4rip\u00e4it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llainen groteskiuden ja pyhyyden kontrapunkti n\u00e4kyi my\u00f6s suurimmissa massaspektaakkeleissa. Niin kuin laajemminkin neuvostotaiteessa vihollista pilkattiin ja karrikoitiin sumeilematta. Vihollisia olivat p\u00e4\u00e4asiassa porvarit ja aristokraatit, kapitalistit, pankkiirit, valkokaartilaiset, valkoisten upseerit sek\u00e4 kapitalististen ulkomaiden, kuten Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen, valtiojohtajat. Samalla itse mysteeri oli ihmeen kaltainen vallankumous niin kuin ”Kolmannessa internationaalissa” ty\u00f6v\u00e4enluokan kansainv\u00e4lisen solidaarisuuden merkiksi \u00e4kisti ilmestynyt maapallo.<\/p>\n\n\n\n ”Vapautetun ty\u00f6n mysteeri” esitettiin vappup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1920. Katsojam\u00e4\u00e4r\u00e4ksi on arvioitu 35 000 (Geldern 1993, 161). Esityksest\u00e4 vastasi puna-armeija, ja mukana oli parituhatta henkil\u00f6\u00e4. Skenaarion tekemiseen osallistui joukko taiteilijoita kollektiivisen tekijyyden hengess\u00e4, ja siihen oli kiinnitetty kolme ohjaajaa, mukaan lukien tunnetut Juri Annenkov ja Aleksander Kugel. My\u00f6s skenografiasta vastasi kollektiivi, jonka j\u00e4senet olivat p\u00e4tevi\u00e4, vaikkakaan eiv\u00e4t bol\u0161evikkeja. (Mt. 157.) T\u00e4llaisen ammattimaisen tekij\u00e4joukon mukanaolo esityksen suunnittelussa erosi l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti aiemmista massaesityksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Niin kuin jo \u201dItsevaltiuden romahduksessa\u201d oli n\u00e4ht\u00e4vill\u00e4, ven\u00e4l\u00e4iset massateatteriesitykset rakentuivat kahden vastakkaisen lavan varaan, joita yhdisti k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 liminaalitilana<\/a><\/em>. T\u00e4llainen kolmiosainen ratkaisu, eli kahden \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4n ja v\u00e4litilan kokonaisuus, p\u00e4\u00e4tyi toisella tavalla ”Vapautetun ty\u00f6n mysteerin” tilaratkaisuksi. P\u00f6rssitalon korkeat ulkoportaat jakoivat esitystilan kolmeen osaan, mutta niin, ett\u00e4 tila muistutti pikemminkin yhteiskuntapyramidia. Portaiden alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli historian \u201dalistetut ihmiset\u201d, kun taas portaiden yl\u00e4taso edusti rikkaiden ja hyvinvoivien \u201dparatiisia\u201d. V\u00e4litila eli portaikko oli kahden maailman taistelutanner. Itse esitys dramatisoi eri kohtauksia ty\u00f6v\u00e4enluokan historiasta.<\/p>\n\n\n\n Esityksen kohtaukset tematisoivat orjuutta eri aikakausina ja vapautuksen utopiaa. Esitys my\u00f6s esittelee eri aikakausien sortajien arkkityyppej\u00e4, kuten it\u00e4inen monarkki, kiinalainen mandariini, p\u00f6rssin kuningas ja ven\u00e4l\u00e4inen kauppias. Vastakkaisella puolella ovat paitsi orjat my\u00f6s sellaisia historian alistettujen sankarihahmoja kuin antiikin Rooman Spartacus ja kasakkap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Stenka Rasin. Esityksen draamallinen kaari etenee yl\u00e4luokan rappiosta ja alistettujen ahdingosta aina alistettujen voimaantumiseen, luokkataisteluun ja voittoon. Esitys p\u00e4\u00e4ttyy er\u00e4\u00e4nlaiseen epilogiin ty\u00f6l\u00e4isten ikuisesta harmoniasta.<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 miss\u00e4 edelt\u00e4viss\u00e4 kahdessa massaesityksess\u00e4 taisteluiden simulaatio oli ollut keski\u00f6ss\u00e4 ja esityksi\u00e4 oli kommentoinut erillinen puhujakommentaattori, nyt siirryttiin enemm\u00e4n kohti orkestroitua, moniaistista kokonaisuutta \u2013 sanalla sanoen teosmaisuutta, jossa n\u00e4kyiv\u00e4t modernin teatterin piirteet. Kokonaisuus oli kaikessa propagandistisuudessaan taiteellisempi kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4. Nyt esityksess\u00e4 esimerkiksi \u00e4\u00e4nimaisemat, kuten orjien valitus, valo- ja \u00e4\u00e4nitehosteet, visuaaliset tehokeinot, kuten banderollimeret, el\u00e4v\u00e4n tulen k\u00e4ytt\u00f6 ja liikekoreografiat jatkoivat pikemminkin Reinhardtin Kuningas Oidipuksen<\/em> viitoittamalla tiell\u00e4. My\u00f6s teoksen musiikkidramaturgia oli suunniteltua. Se yhdisti kakofonisia parodioita eri ulkomaiden kansallislauluista (buffo) aina Wagnerin Lohengrin<\/em>-alkusoiton sakraaliin maailmaan (mysteeri). Se kuvasi abstraktisti vapautetun ty\u00f6n utopiaa.<\/p>\n\n\n\n Esityksess\u00e4 my\u00f6s spontaanin osallistumisen rajat tulivat vastaan: yleis\u00f6n ei annettu osallistua esitykseen. Sen sijaan, ett\u00e4 dionyysisen teatterin utopian hengess\u00e4 kansa olisi p\u00e4\u00e4ssyt osalliseksi, sanomalehdiss\u00e4 puhuttiin nyt ennaltaehk\u00e4isevist\u00e4 toimenpiteist\u00e4 niiden vahinkojen varalta, jotka uhkasivat normaalisti suurien v\u00e4kijoukkojen tilaisuuksia. Miliisin vartioketju eristi esitystilan yleis\u00f6st\u00e4. Toisaalta hallinnon virkamiehet ja ulkomaiset tarkkailijat oli eristetty omaan sektioonsa erilleen kansasta. (Geldern 1993, 161.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 kertoo siit\u00e4, kuinka massaesitykset muuttuessaan teosmaisiksi kokonaisuuksiksi eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet avoimia spontaanille osallistumiselle. Viime k\u00e4dess\u00e4 uudet vallanpit\u00e4j\u00e4t olivat t\u00f6rm\u00e4nneet samaan umpikujaan kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 Ranskan vallankumouksen poliittisissa juhlissa. My\u00f6s he halusivat lopulta kontrolloida tarkasti sit\u00e4, kuinka v\u00e4kijoukot koreografioivat vallankumousta toivotulla, ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 sanellulla tavalla.<\/p>\n\n\n\n Esitysskenaario v\u00e4litt\u00e4\u00e4 hyvin esityksen p\u00e4\u00e4tapahtumat. Esitys alkaa paljaan sein\u00e4n takaa kantautuvalla huumaavalla musiikilla ja yliluonnollisella valolla, joka viittaa uuden el\u00e4m\u00e4n ihmeelliseen maailmaan. Siell\u00e4 vallitsevat vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Uhkaavat kanuunat kuitenkin vartioivat t\u00e4t\u00e4 maailmaa. Orjat pidet\u00e4\u00e4n poissa sielt\u00e4 kovan ty\u00f6n \u00e4\u00e4ress\u00e4. Korviin kantautuu orjien huutoja, kiroilua, surullisia lauluja, ketjujen kirskuntaa, kirkumista sek\u00e4 ty\u00f6njohtajien naurua. V\u00e4lill\u00e4 ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 tuleva musiikki saa orjat keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n toimintansa, kunnes ty\u00f6njohtajat palauttavat heid\u00e4t todellisuuteen.<\/p>\n\n\n\n Ohi marssii kaikkien eri aikakausien alistavien hallitsijoiden kulkue. Hallitsijat kiipe\u00e4v\u00e4t portaita yl\u00f6s juhlapaikalle. Keskeisi\u00e4 hahmoja ovat it\u00e4inen monarkki ruhtinaallisessa puvussa, kiinalainen mandariini, p\u00f6rssin ylipainoinen kuningas sek\u00e4 tyypillinen ven\u00e4l\u00e4inen kauppias. Mies- ja naistanssijat viihdytt\u00e4v\u00e4t hallitsijoita musiikin tahdissa, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 osoita mit\u00e4\u00e4n mielenkiintoa ihanaan ja vapaaseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jonka taianomaisen linnan muurit sulkevat ulkopuolelleen. He ovat omistautuneet humalaisille orgioilleen, ja heid\u00e4n huutonsa hukuttaa orjien \u00e4\u00e4net.<\/p>\n\n\n\n Musiikki saa orjat kuitenkin tuntemaan oman vapautensa ensimm\u00e4isen kerran. Heid\u00e4n \u00e4\u00e4ntelyns\u00e4 muuttuu asteittain valituksesta mutinaksi. Bakkanaalien ja vapauden valtakunnan musiikki t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t. Lopulta seuraa korvia huumaava ukkosenpauke. Ilonpit\u00e4j\u00e4t nousevat paikoiltaan pel\u00e4styen uhkaavaa kuolemaa. Ekstaasin vallassa olevat orjat nostavat k\u00e4tens\u00e4 kohti kultaista porttia.<\/p>\n\n\n\n Toinen n\u00e4yt\u00f6s jakautuu kahteen kohtaukseen, joista ensimm\u00e4isen teemana on orjien ja alistajien taistelu. Toisessa kohtauksessa orjat voittavat alistajansa. Juhlaillallisen iloinen ja huoleton tunnelma on pilalla. My\u00f6s orjat ovat hylk\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 leimahtelee yksitt\u00e4isi\u00e4 merkkej\u00e4 kapinoinnista. Orjat yritt\u00e4v\u00e4t sy\u00f6ksy\u00e4 juhlasaliin, mutta heid\u00e4n ensimm\u00e4inen hy\u00f6kk\u00e4yksens\u00e4 torjutaan helposti. Sitten katsojille esitet\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isi\u00e4 kohtauksia proletariaatin historiasta: Spartacuksen johtamat roomalaiset orjat kohtaavat kasakkap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Stenka Razinin johtaman talonpoikaisjoukon, joka nostaa punaisen lipun yl\u00f6s kapinan merkiksi. Marseljeesi <\/em>soi, ja punaisten lippujen mets\u00e4 kasvaa. Kauhu valtaa yl\u00e4tasanteen v\u00e4en, ja k\u00e4skyl\u00e4iset pakenevat paniikissa. Rummut kumisevat voiton merkiksi. Valtava punainen banderolli l\u00e4hestyy hallitsijoita kapinallisten kannattelemana. Itsevaltiaat pakenevat lavalta tiputtaen kruununsa. Orjat eiv\u00e4t kuitenkaan voita viel\u00e4 lopullisesti. Kanuunat jylisev\u00e4t ja toivottomuuden henki valtaa heid\u00e4t. Lopulta kuitenkin puna-armeijan t\u00e4hti nousee it\u00e4iselle taivaalle. V\u00e4kijoukko seuraa sen nousemista hurmioituneena. Rumpujen jytin\u00e4 ja puna-armeijan laulut yhdistyv\u00e4t voitonmusiikkiin. Puna-armeijan joukko kasvaa ja v\u00e4kijoukko riemuitsee. Vallankumousmusiikki kiihtyy ja viimeisen ponnistuksen my\u00f6t\u00e4 taikalinnan portit kaatuvat.<\/p>\n\n\n\n Kolmas n\u00e4yt\u00f6s on vapaan, iloisen el\u00e4m\u00e4n huipentuma, joka alkaa uuden ihmisyyden koreografioinnilla. Kaikkien kansojen kuoro tanssii symbolisen \u201dvapauden puun\u201d ymp\u00e4rill\u00e4. Kansainv\u00e4linen <\/em>soi. Puna-armeija laskee aseensa ja vaihtaa ne rauhanomaisiin ty\u00f6v\u00e4lineisiin. Esitys p\u00e4\u00e4ttyy ilotulitusn\u00e4yt\u00f6kseen, joka v\u00e4litt\u00e4\u00e4 iloista, juhlallista valoa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle uuden el\u00e4m\u00e4n k\u00e4ynnistymisen merkiksi.<\/p>\n\n\n\n Esityksen alussa kuultu musiikki oli ilmeisesti Wagnerin Lohengrinin<\/em> alkusoitto. Se on teos, jolla oli keskeinen merkitys varhaisessa neuvostotaiteessa sen utooppisuuden vuoksi. Vapauden puu saattoi puolestaan viitata Ranskan vallankumousperinteeseen. Esitys pyrki r\u00e4j\u00e4hteiden avulla saamaan aikaan todellisuusefektin. Lis\u00e4ksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ohi lipui jokea pitkin oikeita taistelulaivoja, ja aukiolla oikeat sotilaat harjoittelivat oikeita sotatoimia.<\/p>\n\n\n\n (Pohjautuu esitysskenaarioon teoksessa Geldern 1993, 158\u2013159).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n ”Kohti maailmankommuunia” esitettiin saman p\u00f6rssitalon edess\u00e4 19. hein\u00e4kuuta 1920, ja se kesti iltakymmenest\u00e4 aina aamunelj\u00e4\u00e4n asti eli yhteens\u00e4 kuusi tuntia. Esityksess\u00e4 per\u00e4ti nelj\u00e4 tuhatta sotilasta sek\u00e4 joukko teatteriammattilaisia dramatisoivat kolmannen internationaalin historiaa mysteerin\u00e4ytelm\u00e4m\u00e4isell\u00e4 tavalla. Esityksen aikak\u00e4sitys oli syklinen. \u201dKohti maailmankommuunia\u201d -esityksen erityinen kohderyhm\u00e4 olivat ulkomaiden delegaatiot sek\u00e4 kaupungin asukkaat. Sis\u00e4ll\u00f6llisesti teoksessa kyse oli ”Vapautetun ty\u00f6n mysteerin” laajennuksesta, mik\u00e4 johtuu suuressa m\u00e4\u00e4rin siit\u00e4, ett\u00e4 tekij\u00f6ill\u00e4 oli vain kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaa esityksen valmistelemiseen. Esityksen ohjausvastuu jaettiin n\u00e4yt\u00f6ksitt\u00e4in useammalle eri henkil\u00f6lle. (Geldern 1993, 185.)<\/p>\n\n\n\n Esityksess\u00e4 kolmas internationaali esitet\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen internationaalin laillisena perillisen\u00e4, ja ven\u00e4l\u00e4iset nostetaan uuden myytin keski\u00f6\u00f6n (mt.). P\u00f6rssirakennuksen rappusten yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4 majailevat riist\u00e4j\u00e4t ja alap\u00e4\u00e4ss\u00e4 riistetyt. Kohtaukset dramatisoivat ty\u00f6v\u00e4en taisteluja eri aikoina. Ensimm\u00e4isen n\u00e4yt\u00f6ksen teema on Pariisin kommuuni. Toinen n\u00e4yt\u00f6s kuvaa toisen internationaalin ep\u00e4onnistumista siin\u00e4, ettei se kyennyt est\u00e4m\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen maailmansodan syttymist\u00e4. Kolmas n\u00e4yt\u00f6s dramatisoi ensimm\u00e4isen maailmansodan vaiheita Ven\u00e4j\u00e4n ja tarkemmin bol\u0161evikkien n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esityksen lopussa ven\u00e4l\u00e4iset ty\u00f6l\u00e4iset ovat hyl\u00e4nneet aseensa ja rakentavat uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Harmonian keskeytt\u00e4\u00e4 syrj\u00e4ytettyjen porvarien ja ulkomaiden aggressio, jonka puna-armeija kuitenkin torjuu.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s t\u00e4m\u00e4 esitys p\u00e4\u00e4ttyy vallankumouksen \u201dmysteeriin\u201d. Kanuuna jylisee piirityksen p\u00e4\u00e4ttymisen merkiksi. Lopussa teatteriesitys muuttuu laajemmin kollektiiviseksi juhlaksi. Puna-armeijalaiset marssivat, internationaalia juhlistavat viirit liehuvat ja koristellut laivat lipuvat Nevajoella.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s alkaa portailta, jossa esitell\u00e4\u00e4n ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevat porvarit ja alhaalla vastentahtoisesti ty\u00f6skentelev\u00e4t ty\u00f6l\u00e4iset. Ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 kutsutaan taisteluun sortoa vastaan, mutta ainoastaan pieni joukko ranskalaisia ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 vastaa taistelukutsuun. Heid\u00e4n onnistuu lopulta sy\u00f6ksy\u00e4 porvariston kimppuun punalippujen liehuessa, jolloin porvaristo pakenee. Porvariston symbolit tuhotaan ja syntyy Pariisin kommuuni. Sitten kuvataan kommuunin iloista el\u00e4m\u00e4\u00e4, kuten tanssimista. Porvaristo l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kuitenkin preussilaiset ja ranskalaiset sotajoukot kommunardeja vastaan. Kommunardit pystytt\u00e4v\u00e4t barrikadeja ja puolustavat itse\u00e4\u00e4n urhoollisesti, mutta vihollisen onnistuu voittaa ep\u00e4tasainen taistelu, sill\u00e4 kommunardit eiv\u00e4t ole saaneet apua muiden maiden ty\u00f6l\u00e4isilt\u00e4. Kommunardeja teloitetaan, ja heid\u00e4n toverinsa siirt\u00e4v\u00e4t ruumiit pois. He s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4t tallotut punaiset liput tulevaisuutta varten.<\/p>\n\n\n\n Toisen n\u00e4yt\u00f6ksen teema on toinen internationaali. N\u00e4yt\u00f6s alkaa voitokkaan porvariston juhlaseremonialla. Alhaalla jatkuu ty\u00f6l\u00e4isten vastentahtoinen ty\u00f6skentely. Ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisen internationaalin johtajien nen\u00e4t ovat kiinni kirjoissa ja sanomalehdiss\u00e4. Kutsu kantautuu liitty\u00e4 vuoden 1914 sotaan. Porvaristo ottaa sen vastaan riemastuneena, mutta ty\u00f6l\u00e4iset mumisevat, etteiv\u00e4t halua verta. Ty\u00f6l\u00e4iset avaavat liput j\u00e4lleen ja haluavat esitell\u00e4 ne toisen internationaalin johtajille. Massat huutavat johtajia johtamaan heit\u00e4, jolloin n\u00e4enn\u00e4isjohtajat hajaantuvat. Santarmit repiv\u00e4t liput alas. Ty\u00f6l\u00e4iset ovat kauhuissaan ja parahtelevat. Sitten laskeutuu haudanhiljaisuus, joka keskeytyy kansan johtajan profeetallisiin sanoihin siit\u00e4, ett\u00e4 rikkin\u00e4inen lippu aiheuttaa ty\u00f6l\u00e4isten ja talonpoikien teurastuksen sodassa. Voitokkaat imperialistit ehdottavat \u00e4\u00e4nestyksen pit\u00e4mist\u00e4 sotaan liittymisest\u00e4. Toisen internationaalin edustajat nostavat hetken emmitty\u00e4\u00e4n k\u00e4tens\u00e4 yl\u00f6s my\u00f6ntymisen merkiksi ja kaivavat kansallisvaltioidensa liput esille. P\u00e4\u00e4t\u00f6s jakaa aiemmin yhten\u00e4isen maailman proletariaatin. Santarmit kuljettavat ty\u00f6l\u00e4iset pois eri suuntiin.<\/p>\n\n\n\n Kolmas n\u00e4yt\u00f6s ajoittuu ensimm\u00e4iseen maailmansotaan Ven\u00e4j\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Tsaarin hallinto l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sotilaita sotaan, kun taas itkev\u00e4t vaimot yritt\u00e4v\u00e4t est\u00e4\u00e4 sotilaita l\u00e4htem\u00e4st\u00e4. Ty\u00f6n uuvuttamat ty\u00f6l\u00e4iset liittyv\u00e4t naisten protesteihin. Autoja punaisine banderolleineen alkaa ajaa ohitse vallankumouksen syttymisen merkiksi. V\u00e4kijoukko kaataa tsaarin. Valta siirtyy t\u00e4st\u00e4 huolimatta v\u00e4liaikaishallinnolle, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 jatkamaan sotaa. Rintamalta palaavat sotilaat sek\u00e4 valloille p\u00e4\u00e4ssyt proletariaatti pyyhk\u00e4isev\u00e4t kuitenkin hallinnon pois. Voitokkaan proletariaatin yll\u00e4 liehuu toisen kommuunin punaliput, joissa on Ven\u00e4j\u00e4n neuvostotasavallan symboli.<\/p>\n\n\n\n Toisessa kohtauksessa ty\u00f6l\u00e4iset ja sotilaat ovat hyl\u00e4nneet aseensa ja rakentavat uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta tappioonsa tyytym\u00e4t\u00f6n porvaristo aloittaa vastahy\u00f6kk\u00e4yksen, joka menestyy aluksi osittain. Lopulta punakaartin \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen urheus kuitenkin pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen. Ulkomaan imperialistit l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t Ven\u00e4j\u00e4lle valkokaartilaisia ja palkkasotureita sekaantumaan asioihin. Ty\u00f6l\u00e4iset vastaavat perustamalla puna-armeijan. Unkarin ly\u00f6dyn neuvostotasavallan sotilaat saapuvat ja janoavat kostoa. He liittyv\u00e4t puna-armeijaan taistelussa kaikkien ty\u00f6l\u00e4isten puolesta.<\/p>\n\n\n\n Apoteoosissa nimelt\u00e4 \u201dKolmas internationaali, maailman kommuuni\u201d kanuuna kuuluttaa neuvostoven\u00e4l\u00e4isten murtautumisesta piirityksen l\u00e4pi. Puna-armeija palaa ja vallankumouksen johtajat tarkastavat heid\u00e4n paraatinsa. Kuninkaan kruunut j\u00e4tet\u00e4\u00e4n lojumaan johtajien jalkoihin. Ohi lipuu juhlallisesti koristeltuja laivoja, jotka tuovat proletariaattia l\u00e4nnest\u00e4. Kaikki maailman ty\u00f6l\u00e4iset kiirehtiv\u00e4t maailman kommuunin juhlaa kohti. Kongressin tervehdyssloganit \u201dkauan el\u00e4k\u00f6\u00f6n kolmas internationaali\u201d sek\u00e4 \u201dkaikki maailman ty\u00f6l\u00e4iset yhtyk\u00e4\u00e4\u201d liehuvat ilmassa eri kielill\u00e4. Kansainv\u00e4lisen<\/em> yhteislaulu p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 esityksen.<\/p>\n\n\n\n (Pohjautuu esitysskenaarioon teoksessa Geldern 1993, 185\u2013188).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Muihin massaesityksiin verrattuna \u201dVen\u00e4j\u00e4n piiritys\u201d vaikuttaa v\u00e4hemm\u00e4n paatokselliselta sek\u00e4 leikkis\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 ja humoristisemmalta. Sen n\u00e4ki 4 000\u201320 000 katsojaa riippuen l\u00e4hteest\u00e4. Esitys on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle massaesitysten historiassa, mutta aiheen keskeinen tutkija James von Geldern on pit\u00e4nyt sit\u00e4 niist\u00e4 ehk\u00e4 hienoimpana ja v\u00e4hint\u00e4\u00e4n hauskimpana. (Geldern 1993, 172.)<\/p>\n\n\n\n \u201dVen\u00e4j\u00e4n piiritys\u201d esitettiin Petrogradin Kivisaarelle (vallankumouksen j\u00e4lkeen Lomasaari) rakennetussa amfiteatterissa. Kivisaari oli ennen vallankumousta yl\u00e4luokalle rakennettu dat\u0161a- ja huvila-alue. \u201dVen\u00e4j\u00e4n piirityksen\u201d esitt\u00e4misen aikoihin vuonna 1920 saarta oli alettu muovata er\u00e4\u00e4nlaiseksi ty\u00f6l\u00e4isten virkistyspaikaksi. Esitysymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 v\u00e4littyi tietty utooppinen henki. Uusien avajaisten yhteydess\u00e4 vuonna 1920 saari pyrittiin koristamaan tavalla, joka viittasi \u201dmuinaisiin kaupunkidemokratioihin\u201d: kaariportti saareen johtavan tien yll\u00e4 olisi voinut assosioitua Ateenaan tai Firenzeen (mt. 169). Esitys jatkaa alkujaan Rooman aikana syntynytt\u00e4 vesitaistelun eli naumachian<\/em> perinnett\u00e4 \u2013 tai pikemminkin mukailee sen rauhallisempaa, renessanssin Italiassa kehittynytt\u00e4 versiota. Se puolestaan sai alkunsa, kun Medici-sukuun kuuluneen Ferdinand I:n ja Christine de Lorrainen h\u00e4\u00e4juhlien yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestettiin leikkimielinen laivataisteluspektaakkeli Firenzen Palazzo Pittin vedell\u00e4 t\u00e4ytetyll\u00e4 pihalla vuonna 1589.<\/p>\n\n\n\n Esityspaikka oli lammen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 pieni saari, joka symboloi Ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Amfiteatterimainen katsomo oli pystytetty vastakkaiselle rannalle. Kapitalistit pyrkiv\u00e4t tunkeutumaan saareen siltaa pitkin. (Mt. 171\u2013172.) My\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 produktiossa tilallinen kolmijako oli siis havaittavissa: saari viittasi Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n, lampi laivoineen ulkoiseen uhkaan ja silta oli vallankumoustaistelun liminaalitila.<\/p>\n\n\n\n Esitys dramatisoi leikkis\u00e4sti Ven\u00e4j\u00e4n saartoa meritaisteluna, ja sen aikaperspektiivi on nykyajassa. Ulkomaalainen invaasio \u2013 puolalaiset vakoojat ja englantilainen laiva \u2013 alkavat h\u00e4irit\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isten ty\u00f6l\u00e4isten harmoniaa saaressa. Vakoojat kuitenkin voitetaan ja englantilaiset kukistetaan laivataistelussa. Lopulta eri tulevaisuuden kansallisuuksia symboloiva internationalistinen laivue lipuu paikalle onnitelemaan ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Esitys hy\u00f6dynsi er\u00e4\u00e4nlaista posteriestetiikkaa. Aiemmista massaesityksist\u00e4 poiketen vihollista ei ollut pyritty kuvaamaan massana. Sellainen yksitt\u00e4inen karikatyyrihahmo kuin Ison-Britannian ulkoministeri Lordi Curzon symboloi koko kansakuntaa ja h\u00e4nen pieni veneens\u00e4 maan laivastoa. Aika jakautui rauhallista ty\u00f6ntekoa kuvaaviin jaksoihin sek\u00e4 nopean episodimaisiin klovnimaisiin kohtauksiin. Esityksess\u00e4 kohtaukset saaren ja veden v\u00e4lill\u00e4 vaihtelivat nopeasti ja kokonaisuudesta puuttui ”Vapautetun ty\u00f6n mysteerin” k\u00f6mpel\u00f6 asteittainen kehittely. (Mt. 172.)<\/p>\n\n\n\n Esitys alkaa rauhallisen ty\u00f6nteon kuvauksella. Laiva, joka on varustettu taistelulaivan ulkoisilla merkeill\u00e4, saapuu vett\u00e4 pitkin. Sen kyydiss\u00e4 on Lordi Curzonia (Britannian ulkoministeri v. 1919\u20131924) esitt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6, joka katselee ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 kaukoputken l\u00e4vitse. Ty\u00f6l\u00e4iset turhautuvat ja aloittavat tulituksen roomalaisilla kynttil\u00f6ill\u00e4. Curzon, jota esitti ammattiklovni, tekee useita akrobaattimaisia kaatumisia ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, mutta ei onnistu pakenemaan. H\u00e4nen laivansa saa osuman ja tuhoutuu, jolloin h\u00e4n putoaa veteen.<\/p>\n\n\n\n Sillalle ilmestyy puolalainen vakooja soluttautuakseen maahan. Lopulta h\u00e4n joutuu pakenemaan puunlatvojen kautta ja piiloutumaan pensaaseen. Sitten huomio kiinnittyy j\u00e4lleen sillalle, jossa puolalaisten invaasio on alkamassa. Hy\u00f6kk\u00e4ys tapahtuu pienell\u00e4 joukolla, mutta sit\u00e4 s\u00e4est\u00e4v\u00e4t suuri h\u00e4ly ja ilotulitteet. Puolalaiset h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t ja taistelu siirtyy veteen. L\u00e4nsiliittoutuneiden ja ven\u00e4l\u00e4isten \u201dlaivastot\u201d kohtaavat, ja ven\u00e4l\u00e4iset onnistuvat valtaamaan imperialistien sotalaivueen l\u00e4hitaistelussa. Voittajat siirtyv\u00e4t saarelle seuraamaan esityksen kohokohtaa. Saaren takaa saapuu uusi laivasto eri v\u00e4reiss\u00e4, ja se symboloi tulevaisuuden kansoja. Ne tunnustavat Ven\u00e4j\u00e4n suvereniteetin ja onnittelevat sit\u00e4. Kaikki ovat pukeutuneet kansallispukuihin.<\/p>\n\n\n\n (L\u00e4hde: Geldern 1993, 172\u2013174.)<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Merkitt\u00e4vin ja kunnianhimoisin bol\u0161evikkien massateatteriesitys oli \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d. Aikanaan \u201dteatterihistorian suurimman spektaakkelin\u201d (Sasse 2017a, 7) toteuttamisesta vastasi valtiollisen teht\u00e4v\u00e4nannon pohjalta ohjaajakollektiivi. P\u00e4\u00e4ohjaaja oli Nikolai Jevreinov, joka esitystutkimuksen yhteydess\u00e4 tunnetaan etenkin teatterillisuus-k\u00e4sitteest\u00e4 (ven. teatralnost<\/em>). Muut kollektiivin j\u00e4senet olivat kaksi teatterikriitikkoa, teatteritieteilij\u00e4, taiteilija, kapellimestari ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d oli kunnianhimoisin ja ammattimaisin massaspektaakkeli, joka koskaan oli n\u00e4hty. Kokonaiskesto oli vain vajaa puolitoista tuntia, mik\u00e4 viittasi kohtausten sujuvaan ohjaukseen. Teatteriohjaaja Jevreinov oli kokenut ammattilainen, ja esityksess\u00e4 kehiteltiin nopeita ja sujuvia leikkauksia kohtausten v\u00e4lill\u00e4 tavalla, joka ennakoi jo elokuvaohjaaja Sergei Eisensteinin montaasitekniikkaa.<\/p>\n\n\n\n Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 esitys oli merkitt\u00e4vin saavutus poliittisen massaesityksen alalla, se j\u00e4tti my\u00f6s kyseenalaisemman j\u00e4ljen koko 1900-luvun historiaan. Esitys nimitt\u00e4in loi valemyytin Talvipalatsin valtauksesta aitona historiallisena tapahtumana, mit\u00e4 se ei suinkaan ollut. Bol\u0161evikkihallinto tarvitsi legitimaatiota lokakuun vallankumoukselle ja myytti\u00e4 sen alkamisesta massojen vy\u00f6ryn\u00e4 Talvipalatsiin Ranskan vallankumouksen Bastiljin valtausta muistuttavalla tavalla. Todellisuudessa lokakuun vallankumous oli melko pienen joukon suorittama strategisesti t\u00e4rkeiden kohteiden valtaus. Talvipalatsi ei ollut muuta kuin korkeintaan symbolisesti t\u00e4rke\u00e4 kohde, ja sen valtaus oli ep\u00e4dramaattinen ja -teatterillinen tapahtuma, jossa muutama henkil\u00f6 otti haltuunsa palatsin ja laukauksia vaihdettiin vain jokunen.<\/p>\n\n\n\n Ensiksi on aiheellista kysy\u00e4, pyrkik\u00f6 ohjaaja Jevreinov tietoisesti v\u00e4\u00e4rent\u00e4m\u00e4\u00e4n historiaa uuden hallinnon toiveiden pohjalta. Vaikka silt\u00e4 vaikuttaa, kysymys on kuitenkin moniulotteisempi. Sylvia Sassen mukaan Jevreinovin teatterik\u00e4sitykseen 1920-luvun alussa kuului ajatus teatterista er\u00e4\u00e4nlaisena sijaistoimintana, jolla voisi olla terapeuttimaisia ulottuvuuksia. Sigmund Freudin \u201dpuhekuuri\u201d pyrki nostamaan traumaattisen tapahtuman pinnalle ja vapauttamaan trauman kantajan siit\u00e4 toistamalla tapahtuma uudelleen analyytikon kanssa. Siin\u00e4 miss\u00e4 Freudin terapiak\u00e4sitys pohjautui salatulle halulle kokea joku tietty tapahtuma uudelleen, Jevreinovin \u201dn\u00e4yttelemiskuuri\u201d meni mahdollisesti viel\u00e4kin pidemm\u00e4ll\u00e4. Siin\u00e4 pyrittiin toteuttamaan kenties viel\u00e4kin suurempi fantasia, nimitt\u00e4in unelma olla kokonaan joku toinen henkil\u00f6 tai siirty\u00e4 kokonaan uuteen paikkaan. (Sasse 2017b, 299\u2013300.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tulkittuna \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d toteutti er\u00e4\u00e4nlaisen kollektiivisen fantasian vallankumouksesta, joka oli t\u00e4ysin vastakkainen historialliselle todellisuudelle. Jevreinov ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa kirjoittanut mit\u00e4\u00e4n siihen liittyv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen teoksensa olisi pyrkinyt toteuttamaan jotakin historiallisesti autenttista tapahtumaa (mt. 299).<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaiset kysymykset ovat mielenkiintoisia valeuutisista k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n keskustelun n\u00e4k\u00f6kulmasta. Joka tapauksessa esityksen j\u00e4lkeen myytti\u00e4 Talvipalatsin valtauksesta alettiin toisintaa mittavasti. Esityksen kenraaliharjoituksesta p\u00e4iv\u00e4saikaan otettiin valokuva, jossa puna-armeijalaisten joukko sy\u00f6ksyy kohti historiallista Talvipalatsia. Kuvaa manipuloitiin ja sit\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 dokumenttina muka aidosta historiallisesta tapahtumasta. Valokuvasta oli retusoitu k\u00f6mpel\u00f6sti pois kaikki teatteriesitykseen viittaavat piirteet, kuten ohjaajankoroke, josta k\u00e4sin Jevreinov kontrolloi esityst\u00e4 puhelimella, sek\u00e4 kuvan laidassa harjoitusta seuraavat ihmiset. (Mt. 296.) Kuvaa toisinnettiin my\u00f6hemmin niin eri sosialistimaiden koulukirjoissa kuin it\u00e4saksalaisen Meissnerin posliinilautasissakin (mt. 298). My\u00f6s dramaattinen massan vy\u00f6ryminen valtaamaan Talvipalatsia siirtyi Sergei Eisensteinin ohjaamaan \u201dviralliseen\u201d elokuvaan Lokakuu<\/em> vuoden 1917 vallankumouksista.<\/p>\n\n\n\n \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d k\u00e4ynnistyi my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla 7. marraskuuta 1920. Esitys kesti vajaat puolitoista tuntia, ja siihen osallistui 10 000 henke\u00e4. Mukana oli ammatti- ja amat\u00f6\u00f6rin\u00e4yttelij\u00f6iden lis\u00e4ksi matruuseja, ratsuv\u00e4ke\u00e4 sek\u00e4 vallankumouksen \u201daitoja\u201d aikalaistodistajia. Arviot katsojam\u00e4\u00e4rist\u00e4 liikkuvat 60 000\u2013150 000 v\u00e4lilt\u00e4 v\u00e4itteisiin, joiden mukaan esiintyji\u00e4 olisi ollut enemm\u00e4n kuin katsojia (Sasse 2017a, 7). Esitys rakentui Talvipalatsin aukion ymp\u00e4rill\u00e4 sijainneille esityspaikoille, joiden tapahtumia katsojat seurasivat keskell\u00e4 seisten. Talvipalatsia vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 olevan yleisesikunnan rakennuksen eteen rakennettiin kaksi noin 40 metrin levyist\u00e4 lavaa, jotka kaarisilta yhdisti toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n \u201dPunaisten\u201d lavalle pystytetyt kulissit loivat kuvaa tehdasmaisemasta, kun taas \u201dvalkoisten\u201d lavan empiretyyli muotokuvineen, aseineen ja kultauksineen viittasi v\u00e4liaikaishallintoon. Massaesityksen yksinkertaisen juonenkaaren alussa punaisten lavalla vallitsi alistuneisuus, kun taas valkoisten lavaa leimasi mahtipontinen dekadenssi. Punaisten v\u00e4kijoukko kasvoi v\u00e4hitellen heid\u00e4n vahvistumisensa merkiksi. Lopulta he valtasivat valkoisen lavan, mik\u00e4 aiheutti joukkopaon Talvipalatsiin. Noin 300 punaista vy\u00f6ryi per\u00e4ss\u00e4 palatsin sis\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Punaisten ja valkoisten taistelu toteutettiin varjoteatterin keinoin 50 ikkunan kautta. Punaisten voitettua teatteriesitys muuttui paraatiksi ja muistojuhlaksi. Sasse nostaa esille kaksi toisiinsa liittyv\u00e4\u00e4 ohjausnarratiivia. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 oli yksil\u00f6n ja massan v\u00e4linen j\u00e4nnite. V\u00e4liaikaishallinnon johtaja Aleksander Kerenski edusti Jevreinovin sanoin \u201dk\u00e4rsiv\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4\u201d, joka katoaa historian n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 punaisen massan voimistuttua. Toinen ohjausnarratiivi oli ep\u00e4yhten\u00e4isen ja yhten\u00e4isen massan v\u00e4linen dynamiikka. Alussa massa punaisella lavalla oli hajaannuksissa, kun taas valkoisella lavalla vallitsi irvokas j\u00e4rjestys, jota esimerkiksi pankkiirien kulkue rahas\u00e4kkeineen alleviivasi. Osat kuitenkin vaihtuivat esityksen mittaan punaisten j\u00e4rjest\u00e4ydytty\u00e4. (Sasse 2017a, 11.)<\/p>\n\n\n\n Molempia ohjausnarratiiveja voisi l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s karnevaalin n\u00e4k\u00f6kulmasta. Esityksess\u00e4 marxilais-leninil\u00e4inen ajatus uuden luokan nousun v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 yhdistyi karnevaalin vuodenkiertoon, jossa elinvoimainen vuodenaika otetaan vastaan kuihtuvan tielt\u00e4. Esityksess\u00e4 syrj\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 valkoista luokkaa halvennettiin karnevalistisin keinoin karikatyyreill\u00e4 ja feminisoimalla esimerkiksi Kerenskin hahmoa. T\u00e4m\u00e4n tarkoitus oli vahvistaa bol\u0161evikkien uutta j\u00e4rjestyst\u00e4 vallankumouksen ep\u00e4j\u00e4rjestyksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n Vaikka \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d on nyky\u00e4\u00e4n laajalti tunnettu yhten\u00e4 1900-luvun teatterihistoriallisesti keskeisimp\u00e4n\u00e4 esityksen\u00e4, esiintyy aikalaiskommenttien joukossa my\u00f6s kritiikki\u00e4. Kriitikko Adrian Piotrovski syytti esityst\u00e4 liiasta konkretiasta, kokonaiskuoron ajatuksen rikkoutumisesta sek\u00e4 liian heikosta uudesta \u201dkollektiivin\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4\u201d (Piotrovskij 2017, 177). Proletkultin johtaja Platon Ker\u017eentsevin mielest\u00e4 bol\u0161evikkien massaspektaakkeleista yleisemmin puuttui uusi kielioppi: massakoreografia toisti vanhoja teatterieleit\u00e4, kuuluvuus oli heikkoa ja esitys olisi kaivannut syntetisoitua puvustusta (Ker\u017eencev 2017, 189).<\/p>\n\n\n\n Er\u00e4s huomionarvoinen piirre on \u00e4\u00e4ni- ja musiikkidramaturgian keskeisyys osana \u201dTalvipalatsin valtausta\u201d. Esitys toteutettiin miimisesti ilman puhetta, jolloin \u00e4\u00e4nidramaturgian merkitys tapahtumien kommentaarina korostui. J\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4inen orkesteri soitti useamman nuoren s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n kirjoittaman musiikin (Der\u017eavin 2017, 71). Massaspektaakkeli alkoi Henry Litolffin Maximilien Robespierre<\/em> -alkusoitolla (n. 1850\u20131852); Marseljeesi <\/em>viittasi v\u00e4liaikaishallintoon ja Kansainv\u00e4linen<\/em> bol\u0161evikkeihin (ks. Evreinov 2017, 36). \u00c4\u00e4nidramaturgiasta mainittakoon esimerkiksi massojen \u201dLenin\u201d-huudot (mt.), tykinlaukaukset sek\u00e4 lentokoneiden, panssariajoneuvojen ja aseiden \u00e4\u00e4net.<\/p>\n\n\n\n (\u201dTalvipalatsin valtausta\u201d k\u00e4sittelevien jaksojen tekstit pohjautuvat osittain aiempaan tekstiini, ks. Boehm 2018.)<\/p>\n\n\n\n Erityiset ohjeet esityksen kulusta paljastavat kovan kurinpito- ja kontrollij\u00e4rjestelm\u00e4n \u201dTalvipalatsin valtauksen\u201d taustalla. Se on piirre, joka on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4hemm\u00e4lle huomiolle massaspektaakkeleita koskevissa yleisesityksiss\u00e4. Esimerkiksi armeijan ja laivaston erityisasiamiehen tiedotteessa todetaan, ett\u00e4 annettujen j\u00e4rjestyss\u00e4\u00e4nt\u00f6jen rikkominen esityksen aikana tulkitaan vastavallankumouksellisena pyrkimyksen\u00e4 saada esitys ep\u00e4onnistumaan. Siit\u00e4 rangaistaan vallankumouslain koko ankaruudella. (Evreinov 2017, 47.)<\/p>\n\n\n\n Teatteriesityksen yhteydess\u00e4 ennenkuulumattoman kova katsojakontrolli heijastaa vallankumouksen utooppisen vaiheen kuihtumista ja valtiollisen kontrollin lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yksi p\u00e4\u00e4syy sille, miksi \u201dTalvipalatsin valtaus\u201d j\u00e4i viimeiseksi suureksi bol\u0161evikkien massaesitykseksi. Kronstadtin matruusien kapinan verinen kukistaminen sek\u00e4 uuden talouspolitiikan, NEP:n, k\u00e4ynnistyminen ajoittuivat vain muutaman kuukauden p\u00e4\u00e4h\u00e4n esityksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Bol\u0161evikkien massaesityksiss\u00e4 keski\u00f6ss\u00e4 oli ollut kollektiivi ja ty\u00f6v\u00e4enluokan historiallinen taistelu eri aikoina tai maissa. Kyse oli odottamatta valtaan nousseen tahon tarpeesta luoda ja vakiinnuttaa oma vallankumouksellinen j\u00e4rjestyksens\u00e4 myytteineen, narratiiveineen ja symboleineen improvisaation pohjalta. Bol\u0161evikkien massaspektaakkelit korvautuivat aikanaan Josif Stalinin noustua valtaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas ohjatuilla paraateilla t\u00e4m\u00e4n henkil\u00f6kultin merkiksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Radikaali mystisismi ja proletaarinen kulttuuri Melko lyhytkestoiseksi j\u00e4\u00e4nyt massateatteriesitysten sarja Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vuosina 1919 ja 1920 […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[18],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2748"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2748"}],"version-history":[{"count":31,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2748\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5341,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2748\/revisions\/5341"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2748"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2748"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2748"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Vallankumoustaidetta improvisaation hengess\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
Massateatteri vallankumouksen mediana<\/h2>\n\n\n\n
Kohti massateatteria: vallankumouksen vuosijuhlat Petrogradissa 1918<\/h2>\n\n\n\n
Uusi esitysmuoto hahmottuu<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-03-s.jpg\")
<\/a>\u201dItsevaltiuden romahduksen\u201d (1919) tapahtumakuvaus<\/summary>\n
\u201dKolmas internationaali\u201d (11. toukokuuta 1919)<\/h2>\n\n\n\n
\u201dKolmannen internationaalin\u201d tarkempi tapahtumakuvaus<\/summary>\n
Kaupunkitilan ytimess\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
\u201dVapautetun ty\u00f6n mysteeri\u201d, 1. toukokuuta 1920<\/h3>\n\n\n\n
\u201dVapautetun ty\u00f6n mysteerin\u201d tarkemmat tapahtumat<\/summary>\n
\u201dKohti maailmankommuunia\u201d, 19. hein\u00e4kuuta 1920<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-04.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-05.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-06.jpg\")
<\/a>\u201dKohti maailmankommuunia\u201d tarkemmat tapahtumat<\/summary>\n
\u201dVen\u00e4j\u00e4n piiritys\u201d, 20. kes\u00e4kuuta 1920<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-07.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-08.jpg\")
<\/a>\u201dVen\u00e4j\u00e4n piirityksen\u201d tarkemmat tapahtumat<\/summary>\n
\u201dTalvipalatsin valtaus\u201d ja valehistoria<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-09a.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-09b.jpg\")
<\/a>Massaesitysten huipennus<\/h2>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-10.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-11.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-12.jpg\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-13.jpg\")
<\/a>Massaesitysten \u00e4killinen loppu<\/h2>\n\n\n\n