L\u00e4ht\u00f6kohtani on, ett\u00e4 teatterin ja esitt\u00e4misen viitekehyksess\u00e4 nimenomaan poliittinen massateatteri heijastaa osuvimmin kahden maailmansodan v\u00e4lisen radikaalin poliittisen ideologian luonnetta ja estetiikkaa. Poliittisella massateatterilla oli Ranskan vallankumousjuhlien hengess\u00e4 keskeinen merkitys uuden aikakauden koreografioinnissa sek\u00e4 sen arvojen, normien ja mytologian iskostamisessa yleis\u00f6lle osana osallistavaa, maailmankatsomusta v\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4 esityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Radikaalivasemmistoon n\u00e4hden vastakkaisesta poliittisesta maailmankatsomuksesta huolimatta molemmat radikaalioikeistolaiset ideologiat, Italian fasismi ja Saksan kansallissosialismi, omaksuivat ja sovelsivat kommunistien kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 vallankumouksellista estetiikkaa eri taideteoksissa, vaikka eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n my\u00f6nt\u00e4neet vaikutusyhteytt\u00e4. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen ajatus poliittisesta massateatterista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 katosi lukuun ottamatta muutamia yksitt\u00e4isi\u00e4 kokeiluja.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4sittelemiss\u00e4ni nelj\u00e4ss\u00e4 massateatterin viitekehyksess\u00e4 on sek\u00e4 keskin\u00e4isi\u00e4 yhtym\u00e4kohtia ett\u00e4 eroja. Huolimatta ylikansallisista teemoistaan kommunismin ja fasismin kaltaiset ideologiat muuttivat muotoaan Euroopan eri kolkissa vastaamaan kunkin maan erityist\u00e4 tilannetta ja tarvetta. Ajatus poliittisen massateatterin vaikutteiden ylikansallisuudesta on ilmeinen mutta vaikeasti j\u00e4ljitett\u00e4viss\u00e4, eik\u00e4 sit\u00e4 ole j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti tutkittu.<\/p>\n\n\n\n
Massateatteri ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksien aika<\/h3>\n\n\n\n
Maailmansotien v\u00e4linen poliittinen massateatteriliike ammensi monesta aiemmissa jaksoissa k\u00e4sitellyist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4. Kaikessa ideologisuudessaan sotien v\u00e4list\u00e4 poliittista massateatteria leimasi eklektismi ja soveltavuus. T\u00e4m\u00e4 selittyy liikehdinn\u00e4n lyhytaikaisuudella, sill\u00e4 massateatteri syntyi t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 tarvetta. Etenkin bol\u0161evikkien ja kansallissosialistien massaspektaakkelit ajoittuivat hetkeen, jolloin kumpikaan hallinto ei viel\u00e4 ollut vakiinnuttanut valta-asemaansa yhteiskunnan kaikilla alueilla. Siksi tarvittiin yhdess\u00e4 koettua joukkovoimaa, yllytyst\u00e4, identiteetin vahvistusta, uutta \u201dvallankumouksellista\u201d estetiikkaa, sankarillisia esikuvia sek\u00e4 viholliskuviksi konnuuden ja vihollisuuden representaatioita.<\/p>\n\n\n\n
Maailmansotien v\u00e4linen aika oli massapolitiikan aikakautta, jota massateatteri tietenkin heijasti. Ensimm\u00e4isen maailmansodan seurauksista \u2013 ep\u00e4vakaasta maailmantaloudesta ja massaty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 \u2013 johtuen massat ymp\u00e4ri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja olivat tyytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 ja otollisia erilaisille populistisille aatteille ja niit\u00e4 julistaville demagogeille. Sosiologi Georg Simmelin ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa edelt\u00e4neess\u00e4 maailmassa suurkaupungin asukas k\u00e4rsi hermoston ylivilkkaudesta ja yhteis\u00f6st\u00e4 vieraantumisesta. Maailmansotien v\u00e4lill\u00e4 Saksassa t\u00e4llainen kuvitteellinen arkkityyppi saattoi k\u00e4rsi\u00e4 n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4vist\u00e4 sotakuormituksista, sotainvalidisoitumisesta ja -traumoista, massaty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 ja yleisest\u00e4 n\u00e4k\u00f6alattomuudesta.<\/p>\n\n\n\n
Kokemus v\u00e4\u00e4ryydest\u00e4 ja uhatuksi tulemisesta ajaa ihmisi\u00e4 turvautumaan samanmielisten yhteis\u00f6\u00f6n. Radikaalioikeistolaiset ja -vasemmistolaiset demagogit nimesiv\u00e4t syntipukin ja tarjosivat messiaanisen lupauksen hajonneeksi koetun kollektiivin uudelleen synnyst\u00e4. Poliittinen massateatteri toimi ilmi\u00f6n yhten\u00e4 mediana.<\/p>\n\n\n\n
Max Reinhardt oli onnistunut osoittamaan ymp\u00e4ri Eurooppaa ja my\u00f6s Yhdysvalloissa, kuinka massateatteriesitys pystyy osana modernia massayhteiskuntaa vet\u00e4m\u00e4\u00e4n tuhansia katsojia ja lumoamaan heid\u00e4t teatterillisen taian alle massakuorojen koreografian, musiikin, valaistuksen, \u00e4\u00e4nimaailman, tunnelman ja tilank\u00e4yt\u00f6n avulla. Nyt poliittisen massateatteriesityksen suunnittelijat alkoivat pohtia, kuinka t\u00e4llainen apparaatti ja vastaavanlainen huumaava vaikutelma voitaisiin valjastaa poliittisen massapropagandan v\u00e4likappaleeksi. Toisin kuin Reinhardtin massateatteriesityksiss\u00e4 poliittiseen massateatteriesitykseen ei osallistuttu pelk\u00e4n ilon tai mielihyv\u00e4n vuoksi, vaan sen avulla haluttiin rakentaa ja vahvistaa uutta poliittis-maailmankatsomuksellista identiteetti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Silti sek\u00e4 neuvostoven\u00e4l\u00e4inen ett\u00e4 kansallissosialistinen massateatteri olivat saaneet vaikutteita Reinhardtin pioneerity\u00f6st\u00e4. Kuningas Oidipus<\/em> oli vieraillut Ven\u00e4j\u00e4n imperiumin alueella, erityisesti Pietarissa ja Moskovassa, mink\u00e4 ansiosta sen keinovalikoima oli tullut tutuksi ven\u00e4l\u00e4iselle teatteriv\u00e4elle. Historian julmaa ironiaa on siin\u00e4, ett\u00e4 Reinhardtin massaesitykset olivat yksi kansallissosialististen massaspektaakkelien esikuvista, mutta juutalainen Reinhardt itse joutui pakenemaan Saksasta vuonna 1933 pian Hitlerin valtaannousun j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n Haluaisin nostaa jakson laajemmiksi konteksteiksi kolme erityisteemaa. Niist\u00e4 ensimm\u00e4inen liittyy ihmiskehon fyysiseen liikkeeseen ja toinen tietynlaisen dramaturgian ja tietynlaisen poliittisen maailmankatsomuksen v\u00e4liseen suhteeseen. Kolmas pureutuu monimediaalisiin esityskeinoihin, jotka pyrkiv\u00e4t tehostamaan poliittista viesti\u00e4 ja lumoamaan katsojat.<\/p>\n\n\n\n Poliittiselle massateatterille leimallinen piirre oli usein (mutta ei aina) kehojen dynaaminen liike. (Mies)kehojen ja massaornamenttien<\/em> (Siegfried Kracauerin termi) avulla representoitiin oman liikkeen j\u00e4ntevyytt\u00e4, sankarillisuutta ja uhrausvalmiutta. Massateatteri oli t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 vuosisadan vaihteen \u201dkehollisen k\u00e4\u00e4nteen\u201d perillinen. Reinhardtin ohella sellaiset modernin tanssin pioneerit kuin Louis Fuller ja Isadora Duncan olivat olleet eturintamassa tuomassa uudenlaista kehollista ilmaisua esitt\u00e4viin taiteisiin.<\/p>\n\n\n\n Liikkeen ja kehon \u201dl\u00f6ytyminen\u201d ei ollut kuitenkaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teatterin tai tanssin ilmi\u00f6 vaan osa laajempaa kulttuurista muutosta. Kehollisuuden ja liikkeen merkityksen korostuminen ilmeni my\u00f6s poliittisten juhlien luonteessa, kuten Matthias Warstatin tutkimus Saksan ty\u00f6v\u00e4enliikkeen juhlista osoittaa (Warstat 2005). Vuosina 1918\u20131933 Saksan kommunistiselle puolueelle (KPD) t\u00e4rkeit\u00e4 olivat tilan, tunnelman, kehon ja liikkeen merkitys. Juhlista tuli ekspansiivisempia, tilaa haltuun ottavampia, kehollisempia ja liikkuvampia (mt. 57). Muutos korostuu, kun juhlia verrataan 1800-luvun lopun proletaariseen ja porvarilliseen perinteeseen. Tiloina toimivat juhlasalit ja keskeinen kommunikointimuoto oli puhe, ei liike. Tiloissa oli selv\u00e4 jako aktiivisten esiintyjien puhujankorokkeen ja passiivisen yleis\u00f6n katsomotilan v\u00e4lill\u00e4. (Mt. 62.)<\/p>\n\n\n\n KPD:n maailmansotien v\u00e4lisen ajan juhlissa korostui my\u00f6s laajemmin aikakauden poliittisille massateatteriesityksille tyypillinen piirre: juhlatila oli heterotopia, ja ajatus yhteisest\u00e4 tilasta vastautopiana oli erityisen houkutteleva niille, joiden poliittiset illuusiot olivat h\u00e4lvenneet 1920-luvulla (mt. 58). Sotien v\u00e4liset suuret massateatteriesitykset olivat ulkoilmaesityksi\u00e4, joita pyrittiin esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n joko luovan tilasidonnaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 tai erikseen rakennetuilla esityspaikoilla ja -areenoilla. Tilan symbolinen merkitys korostui. Itsens\u00e4 vallankumouksellisiksi mielt\u00e4neet radikaalin poliittiset ideologiat pyrkiv\u00e4t irtiottoon \u201dporvarillisesta teatterista\u201d, sen tiloista, katsomistavoista, tekniikoista ja rytmist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toinen poliittisen massateatterin p\u00e4\u00e4konteksti on poliittisen uskonnon k\u00e4site. Kyse on tutkimustraditiosta, jossa maailmansotien v\u00e4lisi\u00e4 radikaaleja poliittisia liikkeit\u00e4 \u2013 neuvostokommunismia, fasismia ja Saksan kansallissosialismia \u2013 l\u00e4hestyt\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaisina maallisina uskontoina liturgioineen, seremonioineen, opinkappaleineen ja marttyyreineen. Modernit poliittiset uskonnot julistavat viimeist\u00e4 tuomiota ja suuntaavat katseen vihollisen lopulliseen tuhoon apokalyptisessa lopputaistelussa.<\/p>\n\n\n\n Sek\u00e4 neuvostoven\u00e4l\u00e4isiss\u00e4 ett\u00e4 kansallissosialistisissa massateatteriesityksiss\u00e4 ilmeni selv\u00e4sti poliittisen uskonnon eetosta. Pelastuskertomusta muistuttavan dramaturgisen kaaren lis\u00e4ksi esitykset saattoivat sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon sakraaleja ja liturgisia piirteit\u00e4, kuten valanvannomisia tai pelastukseen, kadotukseen ja yl\u00f6snousemukseen viittaavaa retoriikkaa. Esitysten tapahtumat kumuloituivat ja johtivat viimeisen tuomion kaltaiseen konfliktiin. Lopussa voitto ideologisesta p\u00e4\u00e4vastustajasta apokalyptisess\u00e4 viimeisess\u00e4 taistelussa p\u00e4\u00e4tti esityksen er\u00e4\u00e4nlaiseen ideologiseen katharsikseen. Massateatteriesityksiss\u00e4 t\u00e4llaista voitonhetke\u00e4 voitiin tehostaa monimediaalisilla tehokeinoilla, joilla katsojaan yritettiin vaikuttaa emotionaalisesti ja joilla yritettiin ylitt\u00e4\u00e4 esityksen ja katsomon v\u00e4linen raja. T\u00e4h\u00e4n t\u00e4ht\u00e4\u00e4vi\u00e4 keinoja olivat muun muassa yhteislaulut, marssit tai paraatit sek\u00e4 valo- ja tuliefektit.<\/p>\n\n\n\n Poliittista massateatteria leimaa Wagnerin hengess\u00e4 kokonaistaideteoksen ajatus, joka on sen kolmas keskeinen konteksti. Massateatterille oli ominaista ensinn\u00e4kin moniaististen spektaakkelitehojen laskelmoiva hy\u00f6dynt\u00e4minen. Valaistuksen, \u00e4\u00e4nen, musiikin ja liikkeen vuorovaikutuksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli katsojan kriittisen et\u00e4isyyden v\u00e4hent\u00e4minen ja poliittisen maailmankatsomuksen aistiper\u00e4inen vastaanotto.<\/p>\n\n\n\n Monimediaalisuuden lis\u00e4ksi poliittinen massateatteri pyrki esitysten lopussa hahmottelemaan tulevaisuuden visiota tunne- ja kokemusper\u00e4isesti. Koska kyse oli sis\u00e4ll\u00f6llisest\u00e4 abstraktiosta, konkretian puutetta t\u00e4ytti moniaistinen, kohottava loppukohtaus. \u201dTy\u00f6l\u00e4isten paratiisia\u201d tai \u201dtuhatvuotista valtakuntaa\u201d oli tehokasta rakentaa abstraktisti lippumerill\u00e4, soihduilla, marssimuodostelmilla, valonheittimill\u00e4, ylev\u00f6itt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 musiikilla tai tykinlaukauksilla. Siten voitiin kiert\u00e4\u00e4 t\u00e4llaisten visioiden sis\u00e4ll\u00f6llinen ep\u00e4konkreettisuus ja ep\u00e4loogisuus. Massateatterissa vedottiin kollektiiviseen tunteeseen, ei j\u00e4rkeen.<\/p>\n\n\n\n Pohdittaessa juurisyit\u00e4 sille, miksi toisaalta juuri Ven\u00e4j\u00e4 sek\u00e4 toisaalta Italia ja Saksa ajautuivat radikaaliin yksipuoluediktatuuriin 1920- ja 1930-luvuilla, selitys l\u00f6ytyy ainakin osittain jokaisen maan h\u00e4iriintyneest\u00e4 ja my\u00f6h\u00e4styneest\u00e4 modernisaatiosta. Saksan, Italian ja Ven\u00e4j\u00e4n kehitys 1800-luvulla poikkesi tavasta, jolla \u201dnormaalit\u201d l\u00e4nsieurooppalaiset parlamentaariset demokratiat, Englanti ja Ranska \u2013 jonka tie tosin oli kivinen \u2013 muotoutuivat. Filosofi Helmut Plessner on puhunut t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 Saksasta my\u00f6h\u00e4styneen\u00e4 kansallisvaltiona (Versp\u00e4tete Nation<\/em>, 1935\/1959).<\/p>\n\n\n\nLiike, apokalyptisyys, monimediaalisuus<\/h3>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB7-01-s.jpg\")
<\/a><\/a>My\u00f6h\u00e4stynyt modernisaatio ja kansallinen identiteettikriisi<\/h3>\n\n\n\n