{"id":2760,"date":"2019-09-08T13:03:13","date_gmt":"2019-09-08T10:03:13","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=2760"},"modified":"2021-12-10T15:40:49","modified_gmt":"2021-12-10T13:40:49","slug":"4-friedrich-nietzsche-ja-tragedian-synty","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/4-friedrich-nietzsche-ja-tragedian-synty\/","title":{"rendered":"4 Friedrich Nietzsche ja Tragedian synty"},"content":{"rendered":"\n

Tribschenin idylli<\/h2>\n\n\n\n

Kaksi lupaavaa nuorta klassisten kielten filologia vieraili 11.\u2013 13. kes\u00e4kuuta 1870 Richard ja Cosima Wagnerin luona Sveitsin Tribscheniss\u00e4, jonne pariskunta oli vet\u00e4ytynyt M\u00fcnchenist\u00e4. Heist\u00e4 toinen oli Erwin Rohde ja toinen Friedrich Nietzsche. Molemmat vihittiin mukaan Bayreuthin juhlahankkeeseen vierailun aikana (Bauer 2016, 33).<\/p>\n\n\n\n

Nuorelle Nietzschelle, tulevalle filosofille, tutustuminen Richard Wagneriin Leipzigiss\u00e4 vuonna 1868 oli ollut k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 kokemus. Molempia yhdisti mielenkiinto antiikin Kreikan teatteria ja draamaa kohtaan. Nietzsche oli haltioitunut Wagnerista ja t\u00e4m\u00e4n ajatuksista uudistaa musiikki, teatteri ja taide. Nietzschest\u00e4 Bayreuthin juhlahanke sai aluksi vankkumattoman tukijan. H\u00e4n per\u00e4ti tarjoutui j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n Kreikan kielen ja kirjallisuuden professuurinsa Baselin yliopistossa pariksi vuodeksi ja seuraamaan Wagneria Bayreuthiin (mt).<\/p>\n\n\n\n

Ajan kuluessa suhde kuitenkin kriisiytyi, ja my\u00f6hemmin Nietzsche otti et\u00e4isyytt\u00e4 aiemmasta idolistaan julistaen wagnerismin dekadentiksi ilmi\u00f6ksi. Syyt v\u00e4lien viilenemiseen olivat moninaiset, mutta t\u00e4m\u00e4n jakson teemalle tuttavuuden alkuvaihe on kaikista t\u00e4rkein.<\/p>\n\n\n\n

Bayreuthin juhlahanke oli k\u00e4ynniss\u00e4 samaan aikaan kuin Saksan\u2013Ranskan sota (1870\u20131871), joka p\u00e4\u00e4ttyi Saksan yhdistymiseen ja Saksan toisen valtakunnan perustamiseen. Wagner, jolle oli ominaista heitt\u00e4yty\u00e4 milloin mink\u00e4kin liikkeen, henkil\u00f6n tai asian kannattajaksi, alkoi tukea vankkumattomasti Saksan yhdistymist\u00e4, sill\u00e4 se olisi mahdollistanut monen unelman toteuttamisen.<\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 Wagner ett\u00e4 Nietzsche haaveilivat, ett\u00e4 syntyv\u00e4ss\u00e4 suurvallassa taide p\u00e4\u00e4sisi kukoistamaan. Saksan yhdentyminen ei olisi niink\u00e4\u00e4n taloudellinen tai poliittinen ratkaisu, vaan nimenomaan kulttuurinen tapahtuma, joka mahdollistaisi \u201dsaksalaisen hengen uudelleen synnyn\u201d. Kyse ei kuitenkaan ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viattomista unelmista antiikin Ateenan kaltaisesta henkiin her\u00e4\u00e4misest\u00e4. Er\u00e4s syntyv\u00e4\u00e4n yhteissaksalaiseen identiteettiin liitetty piirre oli alusta alkaen kokemus omasta kulttuurisesta ylivertaisuudesta. Sen vastakohtana ja viholliskuvana oli ranskalainen kulttuuri. Erityisesti 1800-luvun lopulla saksalainen kulttuuri <\/em>(ja \u201didealismi\u201d) miellettiin vastavoimana Ranskan ja Englannin sivilisaatioille<\/em> (ja \u201dmaterialismille\u201d).<\/p>\n\n\n\n

Nietzsche suhtautui Wagnerin tavoin Saksan\u2013Ranskan sotaan innostuneesti ja toimi sen aikana my\u00f6s vapaaehtoisena sairaanhoitajana. N\u00e4ihin aikoihin syntyi Nietzschen esikoisteos Tragedian synty <\/em>(Die Geburt der Trag\u00f6die<\/em>), tai tarkemmin ”Tragedian synty musiikin hengest\u00e4” (Die Geburt der Trag\u00f6die aus dem Geiste der Musik<\/em>), niin kuin sen alkuper\u00e4inen nimi kuului. Teos julkaistiin vuonna 1872.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Tragedian synnyn<\/em> ensipainoksen nimi\u00f6lehti. Vinjetti kuvaa vapautunutta Prometeusta. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Nietzsche itse suhtautui my\u00f6hemmin hyvin kriittisesti nuoruuden teokseensa sek\u00e4 yleisemminkin siihen, kuinka kritiikitt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4n oli kannattanut Saksan yhdistymist\u00e4. Preussilainen voima- ja kurivaltio ei vastannut unelmaa taiteen ja kulttuurin uudelleen noususta. Nietzsche poisti my\u00f6hemm\u00e4st\u00e4 editiosta my\u00f6s omistuskirjoituksensa Wagnerille.<\/p>\n\n\n\n

Tragedian synnyss\u00e4<\/em> Nietzsche ik\u00e4\u00e4n kuin propagoi Richard Wagnerin musiikkidraamaa er\u00e4\u00e4nlaisena lupauksena antiikin draaman uudelleen synnyst\u00e4. Teoksen l\u00e4ht\u00f6kohtana oli n\u00e4kemys antiikin tragedian synnyst\u00e4 musiikin, rituaalin ja ekstaasin hengess\u00e4, mink\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 perusajatukseltaan samanlaisena kuin Wagnerin k\u00e4sitykset antiikin draaman kehityskaaresta. Molemmat mielsiv\u00e4t Aiskhyloksen \u201dmusiikilliset\u201d draamat antiikin Kreikan teatterin kohokohdiksi. Sit\u00e4 vastoin \u201dpsykologisoiva\u201d Euripides n\u00e4ytt\u00e4ytyi heille sen rappiona.<\/p>\n\n\n\n

Tragedian synnyn<\/em> keskeinen ajatus, joka vaikutti laajalti vuosisadanvaihteen taiteeseen ja estetiikkaan, oli jako apollonisen ja dionyysisen v\u00e4lille kahden antiikin mytologian keskeisen jumalhahmon mukaan. Kyse oli er\u00e4\u00e4nlaisesta kahden vastakkaisen k\u00e4sitteen keskin\u00e4isest\u00e4 riippuvuudesta. Dionyysinen viittaa pid\u00e4kkeett\u00f6miin ja luonnonmukaisiin viettitiloihin, jotka taiteessa ilmenev\u00e4t etenkin musiikin kautta. Sen sijaan apolloninen periaate viittasi Nietzschell\u00e4 j\u00e4rjestykseen ja (klassiseen) harmoniaan, ja sille ominainen taidemuoto oli kuvataiteet.<\/p>\n\n\n\n

Nietzschen taidek\u00e4sityksen ydinajatuksena oli se, ett\u00e4 antiikin draaman kukoistus oli edellytt\u00e4nyt molempien elementtien tasapainoa. Toisin sanoen pelkk\u00e4 alkuvoima (dionyysisyys) ei itsess\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt taideteokseksi asti, vaan se piti kanavoida ja jalostaa. Apollonisuus viittaa juuri t\u00e4llaiseen j\u00e4rkeist\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n

Nietzschen mukaan antiikin draaman kukoistuskaudella molemmat elementit olivat olleet parhaassa tasapainossa. Aiskhylos onnistui Nietzschen mielest\u00e4 parhaiten, sill\u00e4 h\u00e4nen draamoissaan kuoron rooli oli viel\u00e4 keskeinen ja draaman juuret kiinni rituaalimaisuudessa. Sen sijaan Nietzschen mielest\u00e4 Euripides edusti rappiota, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n teoksissa sokraattinen j\u00e4rkeily ja psykologisointi olivat vieraannuttaneet draaman sen dionyysisist\u00e4 juurista. Samoin Euripideelle kuoro oli Nietzschen n\u00e4kemyksen mukaan l\u00e4hinn\u00e4 muodollinen j\u00e4\u00e4nne aiemmasta, er\u00e4\u00e4nlainen koriste-elementti. Kaiken kaikkiaan Nietzsche esitt\u00e4\u00e4 kreikkalaisen tragedian suuren kertomuksen kuoron surkastumisen kertomuksena, jonka seurauksena n\u00e4yttelij\u00e4t ja katsojat erkaantuivat alkukuorosta.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Nietzschell\u00e4 apollonisuus viittasi yksil\u00f6llisyyteen, dionyysisyydess\u00e4 oli kysymys yhteis\u00f6st\u00e4, tarkemmin yhteis\u00f6n rakentumisesta. Nietzschen teos her\u00e4tti suurta huomiota ja vastustusta siksi, ett\u00e4 h\u00e4n korosti Tragedian synnyss\u00e4<\/em> kollektiivisuutta yksil\u00f6llisen kultin aikakaudella (Fischer-Lichte 2005, 18). Nietzschen mukaan Ateenan klassisen kauden teatteri rakentui dionyysisen periaatteen varaan. Siit\u00e4 vastasi satyyrien kuoro hurmioituneessa riemulaulussa eli dityrambissa Dionysokselle. Dionyysisess\u00e4 kuorossa yksil\u00f6t siirtyiv\u00e4t ekstaattiseen mielentilaan, jonka seurauksena syntyi yksil\u00f6iden rajat kadottava tanssiva ja laulava yhteis\u00f6 (mt. 17\u201318). Teoksen toinen provosoiva v\u00e4ite oli se, ett\u00e4 antiikin teatteri pohjautui alun perin uhrirituaaleihin. Nietzsche toisin sanoen rinnasti antiikin kulttuurin, l\u00e4nsimaisen taiteen alkuper\u00e4n, \u201dprimitiivisiin\u201d kulttuureihin. Samalla h\u00e4n haastoi perinteen, jossa antiikin draamat ymm\u00e4rrettiin ensi k\u00e4dess\u00e4 s\u00e4ilyneen\u00e4 kirjallisena perint\u00f6n\u00e4, ei performatiivisena kulttuurina. (Mt. 18.)<\/p>\n\n\n\n

Nietzschelle kreikkalaisen tragedian varhaisvaiheet pohjautuivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Dionysoksen k\u00e4rsimykseen. H\u00e4nen mukaansa muut kuuluisat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6hahmot Prometeuksesta Oidipukseen olivat olleet pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Dionysoksen naamioita.<\/p>\n\n\n\n

\u201dDionysos ilmenee hahmojen moneudessa, kamppailevan sankarin naamiossa, ja kietoutuu samalla yksil\u00f6tahdon verkkoon. Ilmestyv\u00e4n jumalan tapa puhua ja toimia muistuttaa erehtyv\u00e4\u00e4, pyrkiv\u00e4\u00e4, k\u00e4rsiv\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4: ja ett\u00e4 h\u00e4n ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ilmenee <\/em>n\u00e4in eeppisen t\u00e4sm\u00e4llisesti ja selke\u00e4sti, siit\u00e4 on kiitt\u00e4minen Apollonia, unentulkitsijaa, joka tuon vertauskuvallisen ilmestymisen avulla tulkitsee kuorolle sen omaa dionyysist\u00e4 tilaa. Tosiasiassa sankari on kuitenkin mysteerien k\u00e4rsiv\u00e4 Dionysos-jumala, joka kokee itsess\u00e4\u00e4n yksil\u00f6itymisen k\u00e4rsimyksen.\u201d (Nietzsche 2007, 83\u201384.)<\/p>\n\n\n\n

Nietzschen v\u00e4itteit\u00e4 ei voida todentaa filologisesti, eik\u00e4 h\u00e4nen ensisijassa filosofinen teoksensa pyrkinytk\u00e4\u00e4n siihen. Pikemminkin Tragedian synnyss\u00e4<\/em> Nietzsche on k\u00e4ytt\u00e4nyt aihepiiri\u00e4 havainnollistamaan filosofisesti varsinaista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4, nimitt\u00e4in yksil\u00f6llistymisen kurjuutta, sen ilmestymist\u00e4 ja peruuttamista. (Pr\u00fcttning 1971, 58\u201359.)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tribschenin idylli Kaksi lupaavaa nuorta klassisten kielten filologia vieraili 11.\u2013 13. kes\u00e4kuuta 1870 Richard ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[20,18],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2760"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2760"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2760\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4935,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2760\/revisions\/4935"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2760"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2760"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2760"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}