Vallankumouksellisten tapahtumien alkupiste oli s\u00e4\u00e4tyvaltiop\u00e4ivien koolle kutsuminen vuonna 1789. Kolmas s\u00e4\u00e4ty, joka edusti ylivoimaisesti suurinta osaa kansasta (ensimm\u00e4inen s\u00e4\u00e4ty oli aatelisto ja toinen papisto), pettyi kansalliskokouksen \u00e4\u00e4nestystapaan, joka antoi kolmannelle s\u00e4\u00e4dylle sen kokoa huomattavasti pienemm\u00e4n painoarvon. Kolmas s\u00e4\u00e4ty vet\u00e4ytyi Pallohuoneeseen ja julistautui kansalliskokoukseksi. Kuningas Ludvig XVI:n pyrkimys tukahduttaa voimistuvaa liikehdint\u00e4\u00e4 ainoastaan k\u00e4rjisti konfliktia Pariisissa.<\/p>\n\n\n\n
Konflikti, jota leimasivat pelko, huhut ja vainoharhaisuus, eskaloitui nopeasti. Varhaisvaiheen kohokohta oli Bastiljin linnoituksen valloitus 14. hein\u00e4kuuta 1789, jolloin vallankumouksellinen v\u00e4kijoukko vapautti linnoituksessa olleet poliittiset vangit. Huhut vallankumouksen tukahduttamisesta kiihdyttiv\u00e4t vallankumouksen levi\u00e4mist\u00e4 Pariisista muualle Ranskaan. T\u00e4t\u00e4 niin sanottua \u201dsuurta pelkoa\u201d kesti kolme viikkoa Bastiljin valtausp\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Sen aikana hallintokoneisto halvaantui.<\/p>\n\n\n\n Lopulta Bastiljin valtauksen vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vietetyn Tasavallan juhlan oli tarkoitus toisaalta panna p\u00e4\u00e4tepiste Ranskassa \u00e4killisesti eskaloituneille tapahtumille ja toisaalta juhlistaa uuden aikakauden synty\u00e4. Ranskan vallankumouksen alkuvaiheissa ajatus juhlista syntyikin melko samanaikaisesti uuden tasavallan kanssa. Poliitikko ja kirjailija Charles Villette unelmoi jo 18. hein\u00e4kuuta 1789 uudesta kansallisesta juhlasta \u201dvertaansa vailla olevan vallankumouksen\u201d kunniaksi. T\u00e4ll\u00f6in koko Ranska kokoontuisi \u201dsuuren kansallisen p\u00f6yd\u00e4n\u201d \u00e4\u00e4relle nauttimaan kansalaisateriaa (Ozouf 1988, 33).<\/p>\n\n\n\n Tasavallan juhla ei syntynyt tyhj\u00e4st\u00e4. Er\u00e4\u00e4nlaisia raakoja esimuotoja oli havaittavissa jo useissa Ranskan provinsseissa vuosien 1789\u20131790 talvella ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in talonpojat nousivat maaherroja vastaan. Mellakkamaisiin v\u00e4likohtauksiin liittyi usein my\u00f6s juhlallinen piirteens\u00e4: kirkkojen penkit ja tuuliviirit poistettiin ja pystytettiin alkeellinen, my\u00f6hemmin vallankumouksen symboliksi vakiintunut vapaudenpuu (Mt. 36\u201337). T\u00e4llaisissa v\u00e4likohtauksissa v\u00e4kivalta, etenkin symbolinen v\u00e4kivalta, ja juhlat yhdistyiv\u00e4t. Tasavaltalaisjuhlien muotoutumista edisti p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 kitke\u00e4 v\u00e4kivalta pois ja korostaa symbolisuutta (mt. 39). Vallankumoushallinto ymm\u00e4rsi n\u00e4iden varhaisten juhlien merkityksen yhteishengen luojana, mink\u00e4 seurauksena se loi yhden keskitetyn kansallisen tapahtuman (Jannarone 2017, 125).<\/p>\n\n\n\n Toinen t\u00e4rke\u00e4 edelt\u00e4j\u00e4 juhlien synnylle oli kansalliskaartien muotoutuminen kaupungeissa ja niiden liittyminen toisiinsa. Sotilasjuhlan keskeisist\u00e4 piirteist\u00e4 \u2013 valan vannomisista miekat k\u00e4siss\u00e4 sek\u00e4 lipun siunaamisesta \u2013 tuli vallankumousjuhlan keskeinen yhdistymisrituaali (Ozouf 1988, 40).<\/p>\n\n\n\n Ranskan vallankumouksen yleismaailmalliset vapauden, veljeyden ja tasa-arvon periaatteet pohjautuivat valistusfilosofiaan sek\u00e4 Yhdysvaltojen liberaaliin itsen\u00e4isyysjulistukseen vuodelta 1776. Ne saivat vaikutteita my\u00f6s moraalifilosofi John Locken ajatuksista kansalaisyhteiskunnasta 1600-luvun lopulta sek\u00e4 etenkin Jean-Jacques Rousseaun Yhteiskuntasopimuksesta<\/em>. Molemmat hahmottelivat sopimusperusteista yhteiskuntaj\u00e4rjestyst\u00e4, joka korvaisi yksinvallan. Hallittavista alamaisista tulisi aktiivisia kansalaisia, jotka osallistuisivat omia asioitaan koskevaan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon. Ranskan vallankumouksen periaatteet julkistettiin \u201dihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksessa\u201d 26. elokuuta 1789.<\/p>\n\n\n\n Ranskan vallankumous oli alusta asti ylikansallinen. My\u00f6hemm\u00e4t liikkeet ty\u00f6l\u00e4isten, naisten ja eri v\u00e4hemmist\u00f6jen aseman parantamiseksi pohjautuvat Ranskan vallankumouksen ja valistuksen periaatteisiin. Vallankumous merkitsi my\u00f6s tietoisuuden ja kokemuksen murrosta. Sit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 modernin ajan syntyhetken\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vallankumous muutti ajan kokemista staattisesta dynaamiseksi, kun ikuiselta vaikuttava monarkistinen j\u00e4rjestelm\u00e4 romahti. My\u00f6s utopiak\u00e4sitys muuttui tilallisesta pikemminkin ajalliseksi: ihanneyhteiskunta oli mahdollista saavuttaa \u201dhistoriaa kiihdytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4\u201d, jyrk\u00e4ll\u00e4 katkoksella menneeseen, toisin sanoen vallankumouksella (Koselleck 1989, 329). Uuden ajan aiemmat, paikalliset utopiat olivat staattisia, kuten syrj\u00e4inen saari Thomas Moren teoksessa Utopia<\/em> (1516). Tasavallan juhla<\/em> symboloi kaikkea yll\u00e4 mainittua: vallankumouksen universaaliutta, sen arvoja, ihmisten astumista politiikan kohteiksi ja sen toimijoiksi.<\/p>\n\n\n\n Ajatus poliittisista juhlista vastasi uuden ajantunteen kokemusta. Jo vallankumouksen varhainen historioitsija Jules Michelet (Histoire de la R\u00e9volution fran\u00e7aise<\/em>, 1847\u20131853, 7 osaa) kiinnitti huomiota juhlien ja poikkeusajan yht\u00e4l\u00e4isyyksiin: Juhlat ja vallankumous eiv\u00e4t imitoi vaan ne improvisoivat. Molemmat ovat itsest\u00e4\u00e4n ep\u00e4tietoisia uskontoja. Todellisista juhlista ja todellisista vallankumouksista puuttuvat p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t, sill\u00e4 ne el\u00e4v\u00e4t vain, jos ihmiset hengitt\u00e4v\u00e4t yhdess\u00e4. (Ozouf 1988, 20.)<\/p>\n\n\n\n Tasavallan juhlaa vietettiin Ranskan uuden perustuslaillisen monarkian kunniaksi. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 poliittisena j\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 Ranska seuraisi Englantia. Niin sanotussa mainiossa vallankumouksessa (Glorious Revolution) vuonna 1688 Englanti oli onnistunut muuttamaan kuninkaan roolin edustukselliseksi osana parlamentaarista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4inen suuri Ranskan vallankumousjuhla sijoittui ajanjaksoon, jota luonnehti, j\u00e4lkik\u00e4teen n\u00e4htyn\u00e4, petollinen harmonia. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 normalisoituisi ensimm\u00e4isen vallankumousvuoden dramaattisten tapahtumien j\u00e4lkeen, joista merkitt\u00e4vimpiin lukeutuvat Bastiljin valtaus ja niin sanottu naisten marssi Versaillesiin.<\/p>\n\n\n\n Tasavallan juhla miellettiin vallankumouksen hyv\u00e4steiksi, mutta niin ei kuitenkaan k\u00e4ynyt viel\u00e4 vuosiin. Juhla oli tarkoitettu tilaisuudeksi, jossa kollektiivisesti vannottaisiin vala tasavallalle. Samalla se oli Bastiljin linnakkeen vapauttamisen vuosijuhla \u2013 ydinkokemus, jonka varaan Ranskan vallankumouksen mytologia rakentui. (Jannarone 2017, 125.)<\/p>\n\n\n\n Itse juhla oli sangen yksinkertainen, ja se koostui l\u00e4hinn\u00e4 valanvannomisrituaaleista ja kulkueista. Kuitenkin varsinaisen juhlap\u00e4iv\u00e4n lis\u00e4ksi esivalmistelut olivat korostetun t\u00e4rkeit\u00e4, sill\u00e4 ne heijastivat uudenlaista solidaarisuutta ja yhteishenke\u00e4. Koska Tasavallan juhla pyrki yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n koko Ranskan, hallitus oli kutsunut jokaisesta maan 83:sta uudesta departementista valtuutetun Pariisiin. Kutsun seurauksena kymmenet tuhannet ihmiset, joidenkin arvioiden mukaan jopa 60 000, matkustivat provinsseista Pariisiin, iso osa jalkaisin. (Mt.) Delegaatiot otettiin l\u00e4mpim\u00e4sti vastaan Pariisissa.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4llaisen innostuksen ylitti korkeintaan osallistumisaktiivisuus, jolla juhlapaikka Marskentt\u00e4 rakennettiin juhlakuntoon arviolta per\u00e4ti 350 000 osallistujalle. Koska tuhatkaan ihmist\u00e4 ei olisi enn\u00e4tt\u00e4nyt rakentaa juhlakentt\u00e4\u00e4 valmiiksi kolmessa viikossa, kutsu kiersi Pariisissa ja kaupunkilaiset rakensivat kent\u00e4n talkoovoimin valmiiksi. Kansalaisaktiivisuuden huipensi niin sanottu kottik\u00e4rryjen p\u00e4iv\u00e4 (Journe\u00e9 des brouettes), jolloin eri kansankerrokset, ty\u00f6l\u00e4iset, porvaristo, prostituoidut ja yl\u00e4luokan naiset, raivasivat kentt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4. He olivat pukeutuneet trikolorin v\u00e4reihin ja lauloivat vallankumouslaulua \u00c7a ira<\/em>. My\u00f6s kuningas Ludvig XVI saapui paikalle kantamaan kortensa kekoon tarttumalla n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti lapioon. (Mt.)<\/p>\n\n\n\n Saapuminen Marskent\u00e4lle oli keskeinen osa juhlaa. Pariisilaisia oli kehotettu luopumaan hevosk\u00e4rryist\u00e4, sill\u00e4 yhteisk\u00e4vely korostaisi tasa-arvoisuuden ihannetta. Juhlap\u00e4iv\u00e4n aikana ihmiset heitt\u00e4ytyiv\u00e4t ryhm\u00e4tanssiin pitkin p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Bastiljin linnoituksen raunioille oli pystytetty kyltti, jossa luki \u201dt\u00e4ss\u00e4 me tanssimme\u201d. (Mt. 127.)<\/p>\n\n\n\n Marskent\u00e4n katsomo oli rakennettu amfiteatterin muotoon. Kent\u00e4n Seinen puoleiseen p\u00e4\u00e4tyyn oli rakennettu riemukaari ja vastakkaiseen p\u00e4\u00e4tyyn paviljonki arvovieraille, kuten kuninkaalliselle perheelle. V\u00e4kijoukkojen huudot ja tervehdykset ottivat delegaatiot vastaan, kun ne astuivat riemukaaren l\u00e4pi kent\u00e4lle. (Mt. 126.) Osallistujam\u00e4\u00e4r\u00e4t olivat vaikuttavia: 14 000 tasavaltalaista eri departementeista saapui kent\u00e4lle banderollien kanssa, muusikkoja oli 1 200 ja rumpaleita 300 (Merkel 2014, 70). Delegaatioiden kulkue riemukaaren l\u00e4pi kent\u00e4lle kesti kolmesta nelj\u00e4\u00e4n tuntiin (Jannarone 2017, 126).<\/p>\n\n\n\n Vasta kulkueiden saapumisen j\u00e4lkeen katsojat sidottiin osaksi rituaalia suoralla puhuttelulla. Tapahtumien kiintopisteeksi nousi nelikulmainen \u201dis\u00e4nmaan alttari\u201d Marskent\u00e4n keskell\u00e4. Sen \u00e4\u00e4rell\u00e4 alettiin pit\u00e4\u00e4 jumalanpalvelusta. Osiosta vastanneet 200 pappia olivat kiinnitt\u00e4neet papinkaapunsa v\u00f6ihin trikolorin (Merkel 2014, 70). Jumalanpalvelusta seurasi is\u00e4nmaan alttarilla tapahtunut valanvannomisseremonia, jonka aikana virkamiehet vannoivat valan uudelle tasavallalle. Seremoniaan liittyviss\u00e4 puheissa muisteltiin Bastiljin sankareita sek\u00e4 Ranskan valistusfilosofeja, erityisesti Rousseauta, ja heid\u00e4n taisteluaan itsevaltiutta ja papistoa vastaan. Kuningas Ludvig XVI:n vala uudelle perustuslaille oli odotettu kohokohta. H\u00e4n julisti ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa olevansa \u201dranskalaisten kuningas\u201d eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 \u201dRanskan kuningas\u201d. Valanvannomisten sanat v\u00e4litettiin alttarilta katsomoihin er\u00e4\u00e4nlaisella ryhm\u00e4mikrofonilla. Joukko ihmisi\u00e4 valanvannojien ymp\u00e4rill\u00e4 vahvisti heid\u00e4n sanansa \u00e4\u00e4neen. Muut paikallaolijat vastasivat \u201dmin\u00e4 vannon\u201d vahvistukseksi kulloisellekin valalle. (Jannarone 2017, 126\u2013127.)<\/p>\n\n\n\n Vallankumouksen liminaalivaiheen<\/a><\/em> voi n\u00e4hd\u00e4 siirtym\u00e4n\u00e4 kahden j\u00e4rjestelm\u00e4n v\u00e4lill\u00e4: vanha on lakannut, mutta uusi ei ole viel\u00e4 muotoutunut. Se on luova ja optimistinen jakso, ainakin vallankumouksen kannattajille. Tasavallan juhla on osuva esimerkki t\u00e4llaisen siirtym\u00e4vaiheen optimismista, tulevaisuuden uskosta ja osallistuvasta kulttuurista. Toisaalta tulevaisuususkoisen Tasavallan juhlan muoto kiinnittyi viel\u00e4 moniin vanhoihin esikuviin ja oli luonteeltaan melko sotilaallinen.<\/p>\n\n\n\n Kaikesta huolimatta Tasavallan juhla j\u00e4i aikakirjoihin ja ihmisten muistiin vallankumousvuosien mahdollisesti kauneimpana hetken\u00e4. K\u00e4sitykseen on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 vaikuttanut my\u00f6s vallankumouksen jatko, joka auttoi sen hyvien hetkien idealisoinnissa. Sen radikaalein vaihe \u2013 kuninkaan maastapakoyritys, ulkomaisten kuningashuoneiden liittyminen vallankumousta vastaan sek\u00e4 erityisesti suuri terrori \u2013 oli vasta tulossa. Vaikka Tasavallan juhlan aikoihin h\u00e4lytt\u00e4vi\u00e4 merkkej\u00e4 olikin ilmassa, ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 kuilua ei ollut viel\u00e4 auennut periaatteiden ja todellisuuden v\u00e4lille (Ozouf 1988, 35).<\/p>\n\n\n\n Ranskan vallankumousjuhlissa kysymys esitystilan avoimuudesta oli keskeinen. Jo vallankumouksen alussa vapauden kokemus oli yhdistynyt tilojen uudelleenvaltaamiseen, kun kansa p\u00e4\u00e4si tutustumaan sille aiemmin suljettuihin tiloihin (Ozouf 1988, 126). Esimerkiksi Louvre avattiin suljetusta palatsista avoimeksi galleriaksi vuonna 1793.<\/p>\n\n\n\n Erityisen kiinnostuneita vallankumoukselliset olivat kuitenkin kokonaan uusien tilojen rakentamisesta. Hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 on Marskentt\u00e4, Ranskan vallankumousjuhlien keskeinen tapahtumapaikka, joka sijaitsi nykyisen Eiffel-tornin kupeessa. Ranskan vallankumouksen syttyess\u00e4 alue oli viereisen sotilaskoulun melko hohdoton harjoituskentt\u00e4 keskustan ulkopuolella. Tasavallan juhlaa varten kentt\u00e4 kuitenkin rakennettiin uuteen uskoon. Juhla-alueen pyhyyden tuntua lis\u00e4si se, ett\u00e4 rakennushanke ei ollut aristokraattien j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4. (Mt. 47).<\/p>\n\n\n\n Juhlakent\u00e4n rakentamisesta tehtiin monenlaisia kilpailevia ehdotuksia. Arkkitehdeill\u00e4 oli kuitenkin sangen yhten\u00e4inen n\u00e4kemys perusasioista. Suuri avoin tila oli keskeinen vaatimus. (Mt. 130.) Avoimuus yleisemmin oli aristokraattisuuden vastakohta. Ulkotilat olivat vapaita menneisyyden kahleista, ja juhlan j\u00e4rjest\u00e4minen ulkona vahvisti vaikutelmaa uuteen maailmaan siirtymisest\u00e4 (mt. 129). Tilan rajaaminen seremonian ajaksi oli haastava kysymys, sill\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana oli korostaa avoimuutta ja v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 vaikutelmaa kenenk\u00e4\u00e4n tai mink\u00e4\u00e4n sulkemisesta ulkopuolelle. Eri ehdotuksien ratkaisut olivat luovia. Rajaksi ehdotettiin trikolori-nauhaa ja jopa er\u00e4\u00e4nlaista liikkuvaa ihmismuuria. Se olisi mahdollistanut juhlatilan ulkorajan liikkumisen osallistujien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4n mukaan. (Mt. 131.)<\/p>\n\n\n\n Juhlien j\u00e4rjest\u00e4jien tavoitteena oli, ett\u00e4 kaikille avautuisi esteet\u00f6n n\u00e4kyvyys tapahtumiin ja katsojat n\u00e4kisiv\u00e4t jokaisen liikkeen erinomaisesti (mt. 129). Ajatus oli tietenkin vastakohta aristokraattiselle teatteritilalle, jossa n\u00e4kyvyys m\u00e4\u00e4rittyi henkil\u00f6n aseman ja arvon mukaan. Ranskan vallankumousjuhlien yksi merkitt\u00e4v\u00e4 piirre oli m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen pyrkimys katsomiskokemuksen demokratisoimiseksi.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta tarkasteltaessa vallankumousjuhlille tyypillinen tapa l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kuumailmapalloja taivasta kohti on erityisen mielenkiintoinen. Ensinn\u00e4kin se sai katsojat suuntaamaan katseensa t\u00e4ysin samanaikaisesti tiettyyn pisteeseen. Toiseksi melko ep\u00e4varman koneiston nouseminen korkeuksiin viittasi loistavaan tulevaisuuteen, jossa kaikki esteet olisi mahdollista voittaa. (Mt. 132.)<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s monet muut vallankumousestetiikan yleiset arkkitehtoniset ratkaisut tukivat avoimuuden, ihanneyhteiskunnan ja katsomisen demokratisoinnin ihanteita.Yksi suosittu aihe oli j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4inen pylv\u00e4s, joka viittasi my\u00f6s antiikin esikuviin. Sit\u00e4 oli mahdollista havainnoida kaikista ilmansuunnista. Toinen oli nelikulmainen alttari, jollainen rakennettiin Marskent\u00e4n keskelle. My\u00f6s nelikulmaisuus tuki tasa-arvoisen katsomisen ihannetta. Muoto viittasi nelj\u00e4\u00e4n eri ilmansuuntaan (mt. 133). Sen ansiosta vallankumouksen universaalin hengen voi tulkita levi\u00e4v\u00e4n alttarilta ymp\u00e4ri maailmaa. Kolmanneksi tasavallan arkkitehdit halusivat rajata juhlatilan yhdenmukaisilla patsailla, ja nimenomaan vallankumouksellista tietoisuutta vahvistavilla patsailla (mt. 133\u2013134).<\/p>\n\n\n\n Ent\u00e4 mit\u00e4 yhteist\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 kaikilla eri elementeill\u00e4 oli katsomiskokemuksen demokratisoinnin n\u00e4k\u00f6kulmasta? Ranskan vallankumouksen estetiikassa erilaiset patsaat, pilarit, obeliskit, pyramidit ja sittemmin vapauden puut vetiv\u00e4t katsojan huomion korkean ja matalan v\u00e4lisiin suhteisiin. Korkeat ja kapeat piirteet n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t yll\u00e4tt\u00e4vin\u00e4 poikkeamina tilassa, joka muuten oli vahvasti horisontaalinen. Yksinkertainen pylv\u00e4s, patsas ja tankomainen vapauden puu eiv\u00e4t erityisesti ved\u00e4 puoleensa katsetta toisin kuin esimerkiksi korkea goottilainen katedraali. (Mt. 134.)<\/p>\n\n\n\n Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla (F\u00eate de l\u2019Unit\u00e9 et de l\u2019Indivisibilit\u00e9 de la R\u00e9publique) 10. elokuuta 1793 ajoittui vallankumouksen verisimp\u00e4\u00e4n vaiheeseen, suureen terroriin. Terrorin alkupiste oli vallankumoustribunaalin perustaminen maaliskuussa 1793 ja p\u00e4\u00e4tepiste vallankumousjohtaja Maximilien Robespierren teloitus hein\u00e4kuussa 1794.<\/p>\n\n\n\n Poliittinen kentt\u00e4 oli polarisoitunut ja valta siirtynyt radikaalille vasemmistoryhmittym\u00e4lle nimelt\u00e4\u00e4n jakobiinit. J\u00e4nnitteet kasvoivat maan sis\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 Ranskan ja vallankumousta vastustaneiden ulkomaiden v\u00e4lill\u00e4. Ranska ajautui sotaan It\u00e4valtaa ja Preussia vastaan vuonna 1792. Tasavallan juhlassa valan tasavallalle vannonut kuningas Ludvig XVI yritti paeta ulkomaille, mutta j\u00e4i kiinni. Satoja vastavallankumouksellisiksi ep\u00e4iltyj\u00e4 tapettiin, ja kansalliskonventti korvasi lakias\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n kansalliskokouksen vuoden 1792 lopussa. Kes\u00e4kuussa 1793 jakobiinit olivat anastaneet vallan kansalliskokouksessa maltillisemmalta girondiini-puolueelta.<\/p>\n\n\n\n Nyt juhlan konteksti ja teht\u00e4v\u00e4 oli erilainen kuin Tasavallan juhlassa. Nimens\u00e4 mukaisesti Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla juhlisti uutta perustuslakia sek\u00e4 v\u00e4kivallan loppua ja uuden aikakauden alkua \u2013 joista kumpikaan ei kuitenkaan toteutunut (Jannarone 2017, 128). Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla oli selv\u00e4sti kontrolloidumpi ja ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in ohjatumpi kuin Tasavallan juhla. Juhla pyrki poliittisen yhteis\u00f6n luomiseen kaupungin julkisessa tilassa, ja sen performatiivisia ja ohjauksellisia kohokohtia olivat valat, suudelmat ja vanhan vallan symbolien polttaminen (Merkel 2014, 82).<\/p>\n\n\n\n Jakobiinien hovitaiteilijaksi noussut Jacques-Louis David oli juhlien arkkitehti ja seremoniamestari. David suunnittelijuhlan eri tapahtumapaikat, niiden kuvapatsaat ja seremonian ajan \u201del\u00e4v\u00e4t kuvat\u201d (tableaux vivants<\/em>). H\u00e4n suunnitteli my\u00f6s pyrotekniikan ja tilasi viisi kantaattia. David oli kirjoittanut ja kuvittanut tapahtumien kulusta tarkan ohjeistuksen, joka oli jaettu armeijalle ja kaikkien departementtien edustajille etuk\u00e4teen. (Jannarone 2017, 128.)<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 miss\u00e4 Tasavallan juhlassa v\u00e4kijoukko oli kokoontunut yhteen keskuspaikkaan, Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla oli paraatimainen ja siin\u00e4 oli piirteit\u00e4 keskiaikaisista kulkueista. Vallankumousjuhlan kulkue pyrki levitt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n ymp\u00e4ri kaupunkia sen symbolisille kiintopisteille. Tapahtumapaikkoja oli alkupisteen lis\u00e4ksi viisi, ja osallistujat suuntasivat aina yhdest\u00e4 pisteest\u00e4 seuraavalle. Kulkueen yhteislaulun ja liikkeen tarkoitus oli muodostaa yhteinen narratiivi (mt.). Osallistujat olivat siis pikemminkin Davidin ja hallinnon k\u00e4sikirjoittaman ja visualisoiman kokonaisn\u00e4kemyksen toteuttajia kuin spontaaneja juhlijoita.<\/p>\n\n\n\n Juhla k\u00e4ynnistyi auringonnousun aikaan Bastiljin linnoituksen rauniokasoilta, joiden lomassa uudet kasvit ja puut jo kukkivat. Ne symboloivat uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Rituaalin eri elementit viittasivat fyysiseen uudelleensyntyyn. Nuorten tytt\u00f6jen kuoro lauloi hymnin luonnolle. Tarkempi tapahtumapaikka oli Uudelleensynnyn l\u00e4hteen luona, jota koristi egyptil\u00e4isen Isis-jumalan vertauskuvallinen patsas. (Mt. 128\u2013129.) Davidin ohjeistuksessa Isis-patsaan rinnoista virtasi puhdasta ja virvoittavaa vett\u00e4, jota jokainen Ranskan 86 komissaarista joisi vuorollaan samasta maljasta (Henderson l\u00e4hteess\u00e4 Jannarone 2017, 129). Koska tykinlaukaukset, trumpetit ja rummut s\u00e4estiv\u00e4t jokaista yksitt\u00e4ist\u00e4 maljaa, rituaali kesti melko kauan. Sen loputtua komissaarit antoivat toisilleen is\u00e4llisen suudelman. (Jannarone 2017, 129).<\/p>\n\n\n\n Varsinaisten tapahtumapaikkojen lis\u00e4ksi toiminta ja seremoniat olivat t\u00e4rkeit\u00e4 my\u00f6s siirtymiss\u00e4 paikalta toiselle. David oli paitsi ohjannut siirtym\u00e4t, my\u00f6s profiloinut eri ryhm\u00e4t. Osallistujia ohjeistettiin tuomaan kulkueeseen mukanaan ty\u00f6kalu tai ammattinsa symboli. Muille annettiin viljalyhtyeit\u00e4 tai kukkia. Kulkuemuodostelman k\u00e4rjess\u00e4 k\u00e4veliv\u00e4t eri delegaatiot falangi-keih\u00e4smuodostelmissa. Niit\u00e4 seurasivat jalka- ja ratsuv\u00e4ki sek\u00e4 lopulta vaunut, jotka kuljettivat orpoja ja sokeita lapsia sek\u00e4 ruukuissa olevia veteraanien tuhkattujen ruumiiden j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Kulkuemuodostelman per\u00e4ll\u00e4 k\u00e4veli vanha pariskunta lastensa ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Hierarkkisesti toteutettua etujoukkoa seurasi ainakin ulkoisesti vapautuneemmin liikkuva v\u00e4kijoukko, joka edusti koko yhteiskuntaa. (Mt.) Davidin ohjeistuksessa vallankumouksen arvojen hengess\u00e4 \u201dtumma afrikkalainen marssi valkoisten eurooppalaisten vieress\u00e4\u201d (David l\u00e4hteess\u00e4 Jannarone 2017, 129).<\/p>\n\n\n\n Seuraavan tapahtumapaikan (Boulevard Poissoni\u00e8re) keski\u00f6ss\u00e4 olivat n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ret, jotka istuivat hajareisin kanuunoiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4 symboloi naisten marssia Versaillesiin lokakuussa 1789. Sitten kulkue suuntasi Vallankumouksen aukiolle, Ludvig XVI:n mestauspaikalle, jonne oli pystytetty vapauden patsas. Ruumisvaunu tyhjennettiin monarkian symboleista kuten valtikoista, kruunuista ja rintakuvista, jotka olivat per\u00e4isin oopperan rekvisiittavarastosta. Koordinoidun pyrotekniikan avulla jokainen 86 komissaarista sytytti rekvisiitan tuleen, jolloin tuhannet kyyhkyt vapautettiin. Niihin oli kiinnitetty nauhoja viem\u00e4\u00e4n viesti\u00e4 taivaaseen, Davidin sanoin merkiksi vapauden palauttamisesta maahan. Joidenkin havaintojen mukaan kyyhkyjen viesteiss\u00e4 luki \u201dole vapaa niin kuin me.\u201d (Mt. 129\u2013130.)<\/p>\n\n\n\n Nelj\u00e4nnelle tapahtumapaikalle oli pystytetty antiikin Kreikan myyttisen sankarin Herkuleen patsas aiemman Ludvig XV:n patsaan tilalle. Davidille patsas kuvasi Herkuleen, eli Ranskan kansan, voittoa Hydrasta. Antiikin monip\u00e4isen hirvi\u00f6n voi tulkita varoitukseksi kansanvallan kontrolloimattomasta v\u00e4kivaltaisuudesta. Juhlien p\u00e4\u00e4tepiste oli tuttu Marskentt\u00e4. Ihmiset kokoontuivat is\u00e4nmaan alttarin ymp\u00e4rille ja asettivat ammattikuntansa ty\u00f6kalun, lyhteen tai kukan alttarin alaosaa vasten. Samaan aikaan vallankumoussankari H\u00e9rault de S\u00e8chelles deklamoi perustuslakia \u00e4\u00e4neen kanuunoiden kaikuessa ja my\u00f6s perustuslain laattoja kannettiin paikalle. (Mt.).<\/p>\n\n\n\n Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla oli yhteiskunnallinen siirtym\u00e4riitti antropologi Arnold van Gennepin hengess\u00e4. Siin\u00e4 vanhasta vapauduttiin symbolisesti polttamalla sen merkit, kun taas uusi, vallankumouksellinen identiteetti omaksuttiin lopun valassa (Merkel 2014, 83). Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla poikkesi Tasavallan juhlasta, jossa keski\u00f6ss\u00e4 oli osallistumisen tunteen vahvistaminen. Samalla siirryttiin spontaaniudesta ja kokeilevuudesta kohti orkestraatiota ja ohjattua osallistumista: musiikkia oli aiempaa enemm\u00e4n ja my\u00f6s symbolit oli tarkasti suunniteltu. Huolimatta ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in tapahtuneesta ohjailusta my\u00f6s toinen merkitt\u00e4v\u00e4 Ranskan vallankumousjuhla nautti kansan suosiota. (Jannarone 2017, 130\u2013131.)<\/p>\n\n\n\n Korkeimman olennon juhla (La f\u00eate de l\u2019\u00catre supr\u00eame) 8. hein\u00e4kuuta 1794 liittyi vallankumousjohtaja Maximilien Robespierren suunnittelemaan korkeimman olennon kulttiin. Kyse oli deistisest\u00e4 opista, jonka mukaan Jumala oli luonut maailmankaikkeuden, mutta ei en\u00e4\u00e4 kontrolloinut my\u00f6hempi\u00e4 tapahtumia.<\/p>\n\n\n\n Kultti pyrki ennaltaehk\u00e4isem\u00e4\u00e4n mahdollista sis\u00e4llissotaa, joka oli vaarassa sytty\u00e4 vallankumouksen ateististen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien vuoksi. Vallankumousjohtaja Robespierre ei itse kannattanut ateismia, sill\u00e4 valtiomiehen\u00e4 h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 uskonnollisia tunteita oli mahdotonta kitke\u00e4 v\u00e4est\u00f6st\u00e4 kokonaan pois. Ainoaksi ratkaisuksi j\u00e4i niiden kanavointi toivottuun suuntaan, mink\u00e4 vuoksi Korkeimman olennon juhla pyrki tuomaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti julkisuuteen uudenlaisen kansalaisuskonnon. Vallankumoukselle ominaiseen kahtiajaon tapaan tunteisiin vetoava ja irrationaalinen retoriikka tukivat rationaalisuutta ja valistuksen ihanteita (mt. 131\u2013132).<\/p>\n\n\n\n David vastasi j\u00e4lleen juhlan suunnittelusta. Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhlasta poiketen juhla sijoittui vain kahdelle tapahtumapaikalle ja oli my\u00f6s selv\u00e4sti staattisempi. Juhla alkoi Tuileries\u2019n puutarhasta, jonne oli ker\u00e4tty patsaita. Ne symboloivat sellaisia hyl\u00e4ttyj\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 ja ominaisuuksia kuin ateismi, egoismi, ep\u00e4harmonia ja valheellinen yksinkertaisuus. Er\u00e4\u00e4nlaisena juhlien ylipappina toiminut, roomalaispukuun sonnustautunut Robespierre sytytti patsaat palamaan soihdulla. Lopulta j\u00e4rke\u00e4 symboloiva kuva kohosi liekkimeren keskelt\u00e4. Juhla p\u00e4\u00e4ttyi Yhteenliittymisen kent\u00e4lle, joksi Marskentt\u00e4 oli nyt nimetty. David oli rakennuttanut p\u00e4\u00e4tepaikalle korkean pylv\u00e4\u00e4n sek\u00e4 keinovuoren. Sen huippua koristi vapauden puu. (Mt. 133).<\/p>\n\n\n\n Korkeimman olennon juhla muistutti er\u00e4\u00e4nlaista massaoratoriota. Tapahtumaan osallistui arviolta 500 000 ihmist\u00e4, ja sen keskeiset hetket olivat yhteislauluja. Tuileries\u2019n puutarhassa laulettiin ensin ryhm\u00e4lauluna uusi hymni korkeimmalle olennolle, ja my\u00f6hemmin Yhteenliittymisen kent\u00e4ll\u00e4 ensiesitettiin uudelleen sanoitettu vallankumouslaulu Marseljeesi<\/em>. David oli toimittanut julkisuuteen tarkan suunnitelman ryhm\u00e4jaottelusta. P\u00e4\u00e4kuoro koostui 2 400 kansalaisesta, ja se oli jaoteltu 50 hengen alakuoroihin Pariisin 48 alueen mukaisesti. Jokainen 48 kuorosta lauloi yhden s\u00e4keist\u00f6n, johon tietty kansanosa vastasi kertos\u00e4keist\u00f6ss\u00e4. Esimerkiksi er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohdassa \u00e4itien ja tytt\u00e4rien kuoro lauloi yhden s\u00e4keist\u00f6n, mink\u00e4 j\u00e4lkeen kaikki naiset liittyiv\u00e4t kertos\u00e4keist\u00f6\u00f6n. (Mt. 133\u2013134.) Keinovuoren huipulla seisovien trumpetinsoittajien signaalin kajahdettua kuorot aloittivat toinen toisensa j\u00e4lkeen oman s\u00e4keist\u00f6ns\u00e4. Kanuunat liittyiv\u00e4t viimeiseen kuoroon, jolloin nuoret tyt\u00f6t tiesiv\u00e4t heitt\u00e4\u00e4 kukkansa ilmaan, sotilaat kohottivat aseensa taivasta kohti ja vanhukset siunasivat nuorempansa. T\u00e4t\u00e4 seurasi viel\u00e4 viimeinen yhteislaulu. (Mt. 135.)<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen kolmesta vallankumousjuhlasta, Tasavallan juhla, muistuttaa eniten Rousseaun ajatuksia juhlista uudenlaisena tasavaltalaisena ilmi\u00f6n\u00e4, jossa kansa olisi samanaikaisesti juhlien osallistuja ja kohde. Tasavallan juhlassa t\u00e4rkeint\u00e4 oli ihmisten kokoontuminen yhteisen aatteen, tasavaltalaisten arvojen, \u00e4\u00e4relle. Spontaaniuutta korosti paitsi kansalaisten aktiivisuus juhlien toteutuksessa, my\u00f6s symbolien ja konventioiden vakiintumattomuus. Molemmat j\u00e4lkimm\u00e4iset juhlat, Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla sek\u00e4 Korkeimman olennon juhla, ajoittuivat suuren terrorin aikaan, mik\u00e4 j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 niiden luonteeseen. Ihmisten t\u00e4ytyi osallistua niihin aktiivisesti. Yleisesti terrorin aikana vallankumouksellisen innon riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n julkinen osoittaminen saattoi johtaa sakkoihin, vankilatuomioon ja jopa kuolemaan (mt. 137).<\/p>\n\n\n\n Ero ensimm\u00e4isen ja kahden j\u00e4lkimm\u00e4isen juhlan v\u00e4lill\u00e4 oli my\u00f6s Davidin k\u00e4denj\u00e4lki, joka n\u00e4kyi j\u00e4lkimm\u00e4isiss\u00e4. V\u00e4kijoukko ik\u00e4\u00e4n kuin ohjattiin toteuttamaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin laadittua koreografiaa. Osallistujat olivat yksi osatekij\u00e4 kokonaisvisiossa. Davidin panosta suunnittelijana Korkeimman olennon juhlaan on verrattu my\u00f6hemmin esimerkiksi Albert Speeriin ja h\u00e4nen suunnitelmiinsa koskien Saksan kansallissosialistisen puolueen puoluep\u00e4ivi\u00e4 N\u00fcrnbergiss\u00e4 1930-luvulla (mt. 136).<\/p>\n\n\n\n Korkeimman olennon juhlan aikana terrorin kausi oli kuitenkin l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 jo loppuaan. Juhlassa itsens\u00e4 kirjaimellisesti jalustalle nostanut, roomalaisvaikutteisessa toogassa esiintynyt Robespierre mestattiin 28. hein\u00e4kuuta 1794, vajaa kaksi kuukautta juhlan j\u00e4lkeen. Seurasi raaka vastaterrori, niin sanottu valkoinen terrori. T\u00e4m\u00e4 Thermidorin ajanjakso p\u00e4\u00e4tti kokonaisuudessaan suuren terrorin kauden ja Ranskan vallankumouksen.<\/p>\n\n\n\n Ranskan vallankumouksen juhlista tuli t\u00e4rke\u00e4 malli ja esikuva massojen mobilisaatiosta ja kollektiivisen identiteetin rakentamisesta eri poliittisille liikkeille aina 1900-luvun alkupuoliskolle asti. Ranskan vallankumousjuhlat olivat luoneet mallin \u201dvapauden koreografioinnista\u201d (Jannarone 2017). Niiden lyhempiaikainen vaikutus n\u00e4kyi 1800-luvun liberaalien poliittisten liikkeiden juhlissa. Esimerkiksi Saksan liberaali oppositio vaati Saksan yhdentymist\u00e4, vapautta ja demokratiaa Hambachin juhlassa vuonna 1832. Pidempiaikainen vaikutus puolestaan n\u00e4kyi yli 120 vuoden kuluttua Ven\u00e4j\u00e4n bol\u0161evikkien vallankumousjuhlissa. \u00c4killisesti valtaan nousseet bol\u0161evikit hakivat Ranskan vallankumouksen historiankirjoista malleja omalle vallankumoukselleen.<\/p>\n\n\n\n Ranskan vallankumous my\u00f6s edesauttoi modernin massayhteiskunnan populaarien esitysmuotojen synty\u00e4. Bastiljin valtaus historiallisena tapahtumana tuntui monesta aikalaisesta kuin suunnattomalta spektaakkelilta. Ranskan vallankumouksen tapahtumissa massat osoittivat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa historiassa n\u00e4kyv\u00e4sti voimansa ja nousivat historiallisten tapahtumien p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iksi. Sen lis\u00e4ksi my\u00f6s muut vallankumouksen tapahtumat \u2013 konventit ja komiteoiden tapaamiset, vallankumoustuomioistuimen istunnot sek\u00e4 terrori ja giljotiinimestaukset \u2013 olivat luonteeltaan sellaisia, ett\u00e4 ne pystyttiin teatterillistamaan ja esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudelleen (Gerould 1989, 162\u2013163).<\/p>\n\n\n\n Englannissa kaupallinen teatteri ymm\u00e4rsi l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Ranskan vallankumouksen tapahtumien potentiaalin. Syntyi sellaisia esityksi\u00e4 kuin \u201dVapauden voitto eli Bastiljin h\u00e4vitys\u201d (The Triumph of Liberty, or the Destruction of the Bastille<\/em>) ja \u201dPariisi sekasorrossa eli Bastiljin h\u00e4vitys\u201d (Paris in an Uproar, or The Destruction of the Bastille<\/em>). Molemmat esitettiin sirkuksessa. Ensimm\u00e4isen esityspaikka oli Astley\u2019s Amphitheatre 3. elokuuta 1789, vain vajaat kolme viikkoa Bastiljin valtauksen j\u00e4lkeen. Esitys ei kuitenkaan aluksi ollut dramaattinen toisin kuin j\u00e4lkimm\u00e4inen, joka esitettiin pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin 5. elokuuta 1789 yli sadan hengen voimin Royal Circus -areenalla. Kilpailun kovetessa Astleyn esityst\u00e4 laajennettiin per\u00e4ti kuuteen Ranskan vallankumouksesta kertovaan kohtaukseen ja sit\u00e4 varten rakennettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle realistinen Pariisin kaupungin pienoismalli. (Rice 2010, 82\u201383.)<\/p>\n\n\n\n Kuitenkin vasta Ranskan vallankumousta seuranneet sodat, ensin vallankumoussodat ja niiden j\u00e4lkeiset Napoleonin sodat, olivat massatapahtumia aivan omassa mittakaavassaan ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suurine armeijoineen. Ajan tiedotusv\u00e4lineet, kuten suuret historiamaalaukset<\/a><\/em> ja panoraamat<\/a><\/em>, vastasivat suuren yleis\u00f6n tarpeeseen n\u00e4hd\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 kaukana k\u00e4yt\u00e4vist\u00e4 taisteluista (Gerould 1989, 163). 1800-luvulla taisteluita alettiin esitt\u00e4\u00e4 teattereissa spektaakkeleina eri puolilla Eurooppaa. Nykyisin suosittu historian el\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen eli esimerkiksi sotahistoriallisten tapahtumien uudelleen esitt\u00e4minen (re-enactment<\/em>) jatkaa t\u00e4t\u00e4 perinnett\u00e4. Esimerkiksi Yhdysvaltojen sis\u00e4llissodan k\u00e4\u00e4nnekohtana pidetty\u00e4 Gettysburgin taistelua (The Battle of Gettysburg) esitet\u00e4\u00e4n vuosittain.<\/p>\n\n\n\n Modernien poliittisten juhlien synnyinp\u00e4iv\u00e4ksi on luontevaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 14. hein\u00e4kuuta 1790. Silloin tuhatp\u00e4iset kulkueet saapuivat viett\u00e4m\u00e4\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[20,18],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2764"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2764"}],"version-history":[{"count":34,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2764\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5284,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2764\/revisions\/5284"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2764"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2764"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2764"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2019\/09\/JB2-01.jpg\")
<\/a>Vallankumousjuhlien anarkistiset juuret<\/h2>\n\n\n\n
Juhlat poikkeus- ja siirtym\u00e4ajan muotona<\/h2>\n\n\n\n
Tasavallan juhla (F\u00eate de la F\u00e9d\u00e9ration), 14. hein\u00e4kuuta 1790<\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a>Vallankumousjuhlat ja katsomiskokemuksen demokratisointi <\/summary>\n
<\/a>Tasavallan yhteyden ja jakamattomuuden juhla, 1793<\/h2>\n\n\n\n
<\/a><\/a>Korkeimman olennon juhla, 1794<\/h2>\n\n\n\n
<\/a>Vapauden esityspaikka?<\/h2>\n\n\n\n
Ranskan vallankumousjuhlien vaikutus<\/h2>\n\n\n\n
Ranskan vallankumouksen tapahtumat ja populaarit esitysmuodot<\/summary>\n
<\/a>