{"id":2766,"date":"2019-09-08T13:54:54","date_gmt":"2019-09-08T10:54:54","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=2766"},"modified":"2025-10-27T13:19:02","modified_gmt":"2025-10-27T11:19:02","slug":"1-kapina-porvarillista-teatterikasitysta-vastaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/1-kapina-porvarillista-teatterikasitysta-vastaan\/","title":{"rendered":"1 Kapina porvarillista teatterik\u00e4sityst\u00e4 vastaan"},"content":{"rendered":"\n

Jo yli parin vuosisadan ajan perinteinen, porvarilliseen normistoon ja el\u00e4m\u00e4nrytmiin yhdistyv\u00e4 institutionaalinen teatteri on n\u00e4hty viholliskuvana. Kriitikoiden mielest\u00e4 \u201dlaitosmaista\u201d teatteria leimaa muun muassa j\u00e4hme\u00e4 byrokraattisuus, ohjelmiston elottomuus ja \u201dkirjallisuus\u201d sek\u00e4 porvarillisiin normeihin sidottu rytmi. Alkavathan esitykset viikonloppua lukuun ottamatta aina illalla, jolloin ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n katsotaan jo itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti p\u00e4\u00e4ttyneen. Esityksiss\u00e4 yleis\u00f6 istuu hievahtamatta ja hiljaa. Tunteita ei juurikaan n\u00e4ytet\u00e4 ulosp\u00e4in eik\u00e4 muiden katsojien kanssa kommunikoida. Yhteis\u00f6llisyydest\u00e4 ei voi varsinaisesti puhua. Kyseess\u00e4 on yksityinen taidekokemus katsojan p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4. Esityksen j\u00e4lkeen kaikki oletusarvoisesti suuntaavat kotiin valmistautumaan seuraavaan ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4kaupunkien kansallisteatterit on sementoitu yht\u00e4 j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kaupunkikuvaan kuin p\u00f6rssi tai parlamentti. Teatterirutiini toistuu vuodesta toiseen. Mik\u00e4\u00e4n ei tunnu muuttuvan, ei teatteri, eiv\u00e4t katsojat eik\u00e4 maailma.<\/p>\n\n\n\n

Kriitikoiden mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kaikki on heikent\u00e4nyt \u201dtodellisen\u201d teatterin asemaa ja voimaa, mit\u00e4 sill\u00e4 ikin\u00e4 tarkoitetaankaan. Perinteisi\u00e4 pakoreittej\u00e4 laitosteattereista ovat olleet esimerkiksi rituaaliteatteri sek\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4t tai vapaat ryhm\u00e4t. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 keskeisen\u00e4 uudistuslinjana on ollut pyrkimys irrottaa teatteri s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 ja tutusta rutiinista ja tehd\u00e4 siit\u00e4 enemm\u00e4n juhlan kaltainen. Siin\u00e4 miss\u00e4 kunnianhimoiset vapaat ryhm\u00e4t vet\u00e4ytyv\u00e4t kellarin uumeniin harvojen ja valittujen piiriin, t\u00e4m\u00e4n uudistustien p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 on ollut vastakkainen. Se ei ole minimalistinen tai intiimi, saati elitistinen, vaan korostetun kollektiivinen, usein mahtipontinen ja my\u00f6s populistinen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llainen esitys teatterin ja juhlan risteyspisteess\u00e4 pyrkii usein hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n eri aisteja kiihdytt\u00e4vi\u00e4 esityskeinoja mahdollisimman monipuolisesti. Sen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 voi \u00e4\u00e4rimmill\u00e4\u00e4n olla jopa kollektiivinen hypnoosi. Se pyrkii irtautumaan yksil\u00f6llisest\u00e4 katsomiskokemuksesta ja katsojan p\u00e4\u00e4nsis\u00e4isest\u00e4 dialogista. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on yksil\u00f6iden sulauttaminen \u201dme-kollektiiviksi\u201d. Teatterik\u00e4sitys pyrkii haastamaan teatterin rytmin ja merkityksen osana porvarillista el\u00e4m\u00e4\u00e4. Se pyrkii hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n nelj\u00e4nnen sein\u00e4n illuusion, perinteiset k\u00e4sitykset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan ja katsomisen suhteesta sek\u00e4 vakiintuneen teatterirakennuksen. T\u00e4m\u00e4 tapahtuu joko suunnittelemalla uudenlainen teatteri ja teatteritila tai ottamalla luovasti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n uusia esityspaikkoja massayleis\u00f6lle, kuten sirkusareenoja tai messuhalleja. Samalla esitt\u00e4minen siirtyy usein, mutta ei aina, suurkaupungin keskelt\u00e4 sen reunamille ja sis\u00e4tiloista ulkoilmaan, taivaan alle.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llaisen moniulotteisen tradition syntyminen tarvitsi viholliskuvakseen ajatusta porvariston teatterilaitoksesta, jonka synty ajoittuu 1700-luvulle hoviteatterien avauduttua laajemmalle yleis\u00f6pohjalle. Ilmi\u00f6lle on tyypillist\u00e4 pyrki\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 uudelleen \u201dtoisen\u201d kautta. T\u00e4rke\u00e4 esikuva on ollut antiikin Ateenan niin sanotun kultakauden<\/a><\/em> teatterillinen kaupunkijuhla, Suuri Dionysia. Idealistisen ja romantisoivan tulkinnan mukaan koko yhteis\u00f6 kokoontui ilman hierarkioita saman esityksen \u00e4\u00e4relle. Teatteri oli yksi polis-demokratian keskeinen foorumi, joka mahdollisti yhteiskunnallisten paineiden purkamisen ja kriittisen keskustelun ajankohtaisista kysymyksist\u00e4. Samalla kyse oli huumaavasta, puoliuskonnollisesta el\u00e4myksest\u00e4. T\u00e4llaiset mielikuvat olivat keskeinen esikuva k\u00e4sittelemillemme teatterin uudistajille.<\/p>\n\n\n\n

Ranskan vallankumouksesta 1930-luvun puoliv\u00e4liin<\/h2>\n\n\n\n

Ilmi\u00f6n ajallisena alkupisteen\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 Ranskan vallankumouksen ajan suuria poliittisia juhlia vuosina 1790\u20131794. Poliittisilla juhlilla oli 1800-luvulla t\u00e4rke\u00e4 merkitys liberaalille porvaristolle, joka yritti vallankumousta ymp\u00e4ri Eurooppaa vuosina 1848 ja 1849. Ep\u00e4onnistuneen vallankumousyrityksen j\u00e4lkeen syntyi t\u00e4rke\u00e4 taiteellinen uudistusohjelma. Richard Wagner alkoi toteuttaa utopiaansa teatteriesityksen viemisest\u00e4 osaksi laajempia juhlallisia puitteita. Suunnitelmassa risteiliv\u00e4t \u2013 ainakin pinnan alla \u2013 modernin poliittisen juhlan henki sek\u00e4 tietoinen pyrkimys her\u00e4tt\u00e4\u00e4 henkiin antiikin Kreikan teatterijuhlat uudella tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Friedrich Nietzschen samansuuntaiset ajatukset antiikin tragedian \u201danarkistisesta\u201d alkuper\u00e4st\u00e4 dionyysisen\u00e4 kollektiivina muuttivat k\u00e4sityksi\u00e4 antiikin teatterin synnyst\u00e4 sek\u00e4 inspiroivat 1800- ja 1900-luvun teatteriuudistajia. Wagnerin ja Nietzschen jalanj\u00e4lki\u00e4 seurasi muun muassa oikeistokonservatiivinen Georg Fuchs ajatuksellaan \u201drampin poistamisesta\u201d esiintyjien ja katsojien v\u00e4lilt\u00e4. 1900-luvun alussa Max Reinhardt pyrki luomaan teatterillisen yhteis\u00f6n toisistaan vieraantuneista suurkaupungin yksil\u00f6ist\u00e4. Teatteri laajeni messuhalleihin ja areenoille, ja massateatterin ajatus syntyi. Reinhardtin keinoja kopioivat molemmat radikaalit poliittiset laidat, Ven\u00e4j\u00e4n bol\u0161evikit omissa massateatteriesityksiss\u00e4\u00e4n sek\u00e4 Saksan kansallissosialistit omassa kulttimaisessa thingspiel<\/em>-massateatterissaan 1930-luvulla. Molempien liikkeiden v\u00e4liin ajoittuivat Saksan vasemmiston omat massateatterikokeilut 1920-luvun alussa sek\u00e4 Italian fasistien massaesitys 18 BL <\/em>vuonna 1935.<\/p>\n\n\n\n

Poliittisen massateatterin merkitys tuntui katoavan 1930-luvun lopulla ja erityisesti toisen maailmansodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Ilmi\u00f6 ei ole sen j\u00e4lkeen noussut uudelleen esiin ainakaan l\u00e4ntisess\u00e4 maailmassa. Syit\u00e4 olisi mielenkiintoista ja aiheellista tutkia tarkemmin, mutta yleisell\u00e4 tasolla todettakoon, ett\u00e4 teatteri oli 1900-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 kolmanneksella mediana t\u00e4rke\u00e4mpi kuin nyky\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelija Otto Nyberg pohtii Esitt\u00e4vien taiteiden historia 1 -kurssille kirjoittamassaan esseess\u00e4 oivaltavasti sosiaalista mediaa er\u00e4\u00e4nlaisena uutena poliittisena massateatterina (Nyberg 2019). Luohan niin sanottu vaihtoehtoinen oikeistokin (alt-right) symboleita (meemit), salaliittoteorioita ja myyttej\u00e4 ja levitt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 sosiaalisessa mediassa periaatteessa rajattomalle yleis\u00f6lle. Siihen verrattuna paikka- ja tilasidonnainen massateatteri on raskas ja kankea media k\u00e4yd\u00e4 taistelua ihmisten poliittisesta vakaumuksesta sek\u00e4 vahvistaa ja mobilisoida jo valmiiksi samanmielisi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Voisiko massateatterilla tai laajemmin massoja osallistavalla yhteis\u00f6teatterilla olla silti jatkossa poliittista potentiaalia mediana? Teatterikorkeakoulun ohjaajaopiskelija Eeva Rajakangas pohtii saman kurssin esseess\u00e4\u00e4n massateatterin mahdollisuuksia mobilisoida ihmisi\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kokemus- ja aistiper\u00e4isesti ilmastonmuutoksen uhkaa (Rajakangas 2021). Teatterihistoriassa eri muodot ovat usein nousseet uudelleen esille tavalla tai toisella. Rajakangas huomioi, ett\u00e4 2020-luvun kokemusilmapiiri on vastaavanlainen murroskausi kuin maailmansotien v\u00e4linen aikakin, jolloin poliittinen massateatteri oli suosituimmillaan. T\u00e4llaiset kokeilut veisiv\u00e4t meid\u00e4t todenn\u00e4k\u00f6isesti eri luvuissa k\u00e4sittelemieni kysymyksien \u00e4\u00e4relle. Niiden alkupiste oli valistuksen ajan keskustelussa teatterin ja uudenlaisten juhlien suhteesta sek\u00e4 Ranskan vallankumouksen poliittisissa juhlissa.<\/p>\n\n\n\n

Modernit juhlat haastavat teatterin<\/h2>\n\n\n\n

Haluaisin k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 jakson muutamilla pohdinnoilla teatterin ja juhlien suhteesta. Ennen valistuksen aikaa teatterin ja juhlan suhde oli eri aikakausina ainakin n\u00e4enn\u00e4isesti paljon ongelmattomampi. Jo varhaisista ajoista asti esitt\u00e4minen, rituaali ja juhla ovat kietoutuneet toisiinsa, esimerkiksi muinaisen Egyptin poliittis-uskonnollisissa rituaaleissa ja antiikin Rooman ludeissa<\/em> (pelit ja leikit). Aivan erityisesti on mainittava antiikin Ateenan Suuri Dionysia -juhla. Siin\u00e4 teatteriesitys nousi laajempien valtiollis-uskonnollisten juhlien keski\u00f6\u00f6n. Keskiajalla uskonnolliset kulkueet ja simultaaniesitt\u00e4minen valtasivat kaupunkitilan osana uskonnollista vuodenkiertoa.<\/p>\n\n\n\n

Uudella ajalla renessanssiruhtinaat, kuninkaat ja yksinvaltiaat nousivat auktoriteeteiksi eri puolilla Eurooppaa kristillisen kirkon menett\u00e4ess\u00e4 asemaansa. Vallan keskittyess\u00e4 hoveihin kehittyiv\u00e4t my\u00f6s uudenlaiset juhlamuodot. Niiden p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin\u00e4 oli osoittaa hallitsija-auktoriteetin suuruutta. Medici-sukuun kuuluneen Ferninand I ja Ranskan prinsessa Christine de Lorrainen vuonna 1589 vietettyj\u00e4 h\u00e4\u00e4juhlia s\u00e4esti kuukauden mittainen juhlakulkue (Saslow 1996, 1). Absoluuttiset yksinvaltiaat jatkoivat renessanssiruhtinaiden jalanj\u00e4ljiss\u00e4 ja veiv\u00e4t keskitetyn henkil\u00f6palvonnan \u00e4\u00e4rimmilleen. Ranskan kuningas Ludvig XIV eli Aurinkokuningas oli tietenkin t\u00e4rkein esimerkki ja malli muille hoveille. Pietari Suuri juhlisti Uudenkaupungin rauhaa vuonna 1723 ymp\u00e4ri Pietaria vietetyill\u00e4 kolmip\u00e4iv\u00e4isill\u00e4 naamiaisilla, joita seurasi karnevaalikulkue (Geldern 1993, 17). Vastarakennettu kaupunki Nevan solmukohdassa soveltuikin poikkeuksellisen hyvin regattoihin ja koko kaupunkitilan juhlalliseen hy\u00f6dynt\u00e4miseen, mink\u00e4 my\u00f6s bol\u0161evikit ymm\u00e4rsiv\u00e4t kaksisataa vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llaisissa historiallisissa esimerkeiss\u00e4 teatteri tai esitt\u00e4minen on osa juhlia. Yksinvaltiaan rajattomuutta korostavat juhlat olivat spektaakkeli. Samalla ne olivat yhteiskunnan peili, sill\u00e4 laajat kansanosat olivat ulkopuolisia katsojia osallistujien sijaan. Mahdollisessa osallistumisessa oli l\u00e4hinn\u00e4 kyse ohjatusta osallistumisesta.<\/p>\n\n\n\n

1700-luvun valistusajattelu pyrki kumoamaan vakiintuneita ja itsest\u00e4\u00e4n selviksi miellettyj\u00e4 k\u00e4sityksi\u00e4 itsen\u00e4isen j\u00e4rjenk\u00e4yt\u00f6n nimiss\u00e4. My\u00f6s teatterin merkityst\u00e4 alettiin pohtia uudelleen, ja valistusajattelun suhde siihen oli ristiriitainen. Toisaalta teatteri pyrittiin rationalisoimaan esimerkiksi moraaliseksi laitokseksi ja tunteiden laboratorioksi. Toisaalta valistusajattelun piiriss\u00e4 itse teatterista haluttiin enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon, sill\u00e4 teatteri liitettiin yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hovikulttuurin elimelliseksi osaksi sek\u00e4 my\u00f6s kansan s\u00e4\u00e4dytt\u00f6m\u00e4ksi huvittajaksi. (Primavesi 2010, 20.)<\/p>\n\n\n\n

Valistusajattelun nousun my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s perinteiset juhlamenot alkoivat her\u00e4tt\u00e4\u00e4 yh\u00e4 kriittisempi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Mit\u00e4 j\u00e4rke\u00e4 olisi en\u00e4\u00e4 juhlia \u201ditsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4\u201d maailmanj\u00e4rjestyst\u00e4, johon lukeutui kristillinen jumala tai absoluuttinen kuningas, kun niiden auktoriteetti mureni koko ajan? Valistuksen henkeen sopivien uudenlaisten, rationalisoitujen juhlien p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rin\u00e4 n\u00e4htiin ihmisten ty\u00f6kyvyn elvytt\u00e4minen, aistien pirist\u00e4minen ja sielun kehitt\u00e4minen (Winfried Gebhardt 1987, viitattu l\u00e4hteess\u00e4 Merkel 2014, 61\u201362).<\/p>\n\n\n\n

Jean-Jacques Rousseaun teatterinvastaiset k\u00e4sitykset<\/h2>\n\n\n\n

Kenties kaikkein t\u00e4rkein teksti teatterin ja juhlien suhteesta oli Jean-Jacques Rousseaun teatterinvastainen Kirje herra D\u2019Alembertille <\/em>(Lettre \u00e0 M. d\u2019Alembert<\/em>) vuodelta 1758 (Rousseau 2007). Julkisessa kannanotossaan Rousseau vastusti Geneveen suunniteltua teatteritaloa, jonka er\u00e4s taustahahmoista oli filosofi ja ensyklopedisti Jean le Rond d\u2019Alembert. Genevess\u00e4 teatteritoiminta oli ollut rangaistuksen uhalla kielletty\u00e4 1500-luvulta l\u00e4htien pelien ja leikkien, tanssin, lorvailemisen ja kerj\u00e4\u00e4misen ohella (Merkel 2014, 28).<\/p>\n\n\n\n

Rousseau kritisoi kaikkia teatterityyppej\u00e4: sek\u00e4 kansanteatterin viihdett\u00e4 ett\u00e4 vakinaisen teatteritalon (com\u00e9die<\/em>) ja arvostetun teatterin (th\u00e9\u00e2tre<\/em>) l\u00e4ht\u00f6kohtia (Rousseau 2007, 36). H\u00e4n rinnasti suljetun teatteritilan luolaan: \u201dMutta \u00e4lk\u00e4\u00e4mme lainkaan hyv\u00e4ksyk\u00f6 suljettuja esityksi\u00e4, joissa murheellisesti lukitaan pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 ihmisi\u00e4 pime\u00e4\u00e4n luolaan.\u201d (mt. 38.) T\u00e4llaisissa esityksiss\u00e4 katsojat olivat Rousseaun mukaan pelokkaita ja liikkumattomia, etenkin kun sotilaat pitiv\u00e4t j\u00e4rjestyst\u00e4 teatterisaleissa (mt.). Rousseaulle teatteri merkitsee passiivisuutta, ep\u00e4tasa-arvoa ja mahdottomuutta vapaaseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vapaan ihmisyyden vastautopia n\u00e4ytt\u00e4isi t\u00e4ysin erilaiselta, ja juhlat olisivat sit\u00e4 varten oikea muoto. Niiden avulla voitaisiin rakentaa solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta ihmisten v\u00e4lille. Juhlat olisivat tasavaltalaisen unelman muoto, niin kuin Rousseau t\u00e4m\u00e4n muotoilee.<\/p>\n\n\n\n

Mutta mit\u00e4 t\u00e4llaisilla esityksill\u00e4 [Rousseaun unelmat julkisista juhlista] lopulta tavoitellaan? Mit\u00e4 niiss\u00e4 esitett\u00e4isiin? Ei mit\u00e4\u00e4n, jos niin halutaan. Kaikkialla, miss\u00e4 vallitsevat vapaus ja ylt\u00e4kyll\u00e4isyys, voidaan hyvin. Pystytt\u00e4k\u00e4\u00e4 aukion keskelle kukkaisseppelein koristeltu salko, ker\u00e4tk\u00e4\u00e4 kansa sinne, ja teill\u00e4 on juhla. Viel\u00e4 parempaa: suokaa katsojille osa esityksess\u00e4, tehk\u00e4\u00e4 heist\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Toimikaa niin, ett\u00e4 jokainen n\u00e4kee itsens\u00e4 toisissa, rakastaa ja tulee rakastetuksi, niin ett\u00e4 kaikki tuntisivat kuuluvansa paremmin yhteen. <\/p>(Rousseau 2007, 38.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Osana Rousseaun yhteiskuntafilosofiaa vastakohtaisuus negatiivisesti m\u00e4\u00e4ritellyn teatterin sek\u00e4 vapauden ja itsens\u00e4 toteuttamisen mahdollistavien juhlien v\u00e4lill\u00e4 tarkentuu entisest\u00e4\u00e4n. Teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta <\/em>(Du contrat social ou principes du droit politique<\/em>, 1762) Rousseau esitti, ett\u00e4 suvereenien kansalaisten pit\u00e4isi pysty\u00e4 vaikuttamaan heit\u00e4 sitovaan poliittiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Juuri yhteiskuntasopimus auttaisi yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sosiaalista koheesiota. Siin\u00e4 tasavalta edellytt\u00e4isi kansalaisia toisaalta kiinnittym\u00e4\u00e4n arvoihinsa ja toisaalta tunnustamaan yhteisen tahdon moraalisesti ylivertaiseksi (Roberts 2011, 16).<\/p>\n\n\n\n

Yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden kokemuksia on mahdollista rakentaa muun muassa symboleilla ja yhteisill\u00e4 kertomuksilla. Nimenomaan juhlat ovat t\u00e4rkeit\u00e4 sosiaalisen koheesion luomisen ja sen yll\u00e4pit\u00e4misen kannalta, sill\u00e4 ne kohoavat arjen yl\u00e4puolelle ja katkaisevat totutun el\u00e4m\u00e4n rytmin. Juuri t\u00e4llaisista piirteist\u00e4 koostuu Rousseaun esittelem\u00e4 kansalaisuskonnon <\/em>ajatus. Kansalaisuskonto auttaa yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sosiaalista koheesiota, jota kansalaisten solidaarisuuden tunne ja kest\u00e4v\u00e4n poliittisen j\u00e4rjestelm\u00e4n luominen edellytt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Rousseaun n\u00e4kemysten mukaan yleis- ja yhteistahdon suorat ilmaukset yleiskokouksissa tarvitsivat kokonaan uudenlaisia poliittisia foorumeita tai julkisia juhlia (mt.). Rousseaun mielest\u00e4 elitistisen ja suljetun teatteriesityksen tilalle voisia astua avoin juhla, jonka olomuoto m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyisi juhlan osallistujien mukaan. Yhteen kokoontuneiden osallistujien vapauden tunne ik\u00e4\u00e4n kuin s\u00e4teilisi itsess\u00e4\u00e4n taideteoksen tavoin. T\u00e4m\u00e4 tekisi koko teatterillisen representaation ajatuksen tyhj\u00e4ksi. Uuden vapauden tunteen ilmaisumuoto olisivat juhlat.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jo yli parin vuosisadan ajan perinteinen, porvarilliseen normistoon ja el\u00e4m\u00e4nrytmiin yhdistyv\u00e4 institutionaalinen teatteri on n\u00e4hty […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":4862,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[20,18],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2766"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2766"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2766\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5333,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2766\/revisions\/5333"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media\/4862"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2766"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2766"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2766"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}